Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja on tarkoitettu hoitajien tarinoille heidän ja heidän hoitokoiriensa päivistä. Mitä laadukkaamman, virheettömämmän ja pidemmän tarinan kirjoitat, sitä enemmän rahaa saat! Sinulla saa olla kerralla korkeintaan kaksi tarkistamatonta tarinaa, ettei urakkani kasva liian suureksi. Mainitse tarinan alussa, jos se on kurssitarina ja sen lopussa, jos käytit jotain ruokaa tai nameja. Tarinan loppuun annan hiukan palautetta ja korjaan, jos löydän joitakin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Ethän pahastu palautteesta? :) Pyrin antamaan niin hyvää kuin rakentavaakin palautetta.

Hoitokirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Aleksadra

10.08.2017 19:51
kummallista kennelillä osa 1

Oli ajatellut. Koiria niin kauan kun muistan. Ajatteli kun kävelin soraista tiätä. Oli jo kenneli pihassa. Kun joku tuli mua vastaan. " moi " tyttö sanoi ja lähti takaisi mistä tuli. Öö häh ihmettelin. Olin kennelin sisällä kun kysyin. Deeltä " saanko lainatta talutus hihnaa ja kaula pantaa " . Dee vastasi " joo" . lähdin
metsään Nipsun kanssa. kävelimme polkuja pitkin. kännyimme takaisin päin. Lähdin kotiin

:)

Nimi: Aleksandra

09.08.2017 09:59
Ensinmäinen tarina 9.8

Kävelin kennelille.Ensimmäistä kertaa. mua pelotti ihan sikana. Avasin kennelin oven. Joku oli käytävällä ." Olettko sä Dee". kysyin. " Joo oletko sinä Aleksadra". Dee kysyi. "oon". " No sitten voit auttaa mua koirien ruokinnassa". Dee sanoi. " okei".Kävin hakemassa koirille ruuat ja ruokin ne. kysyin deeltä saanko lainata kaula pantaa . Dee vastasi" voit " kävin ulkoiluttaa Nipsun. tulin takasin ja lähdin kottia kohti

Nimi: Zema

08.08.2017 09:00
Luku 5 ✖ Pelon herättäjä

Leiri oli ja meni, mutta hauskaa oli kyllä ollut. Sen jälkeen minulla riitti tekemistä ja kennelillä en ollut ehtinyt hetkeen pyörähtämään, vaikka se olisi varmasti tehnyt hyvää sen kaiken hälinän keskellä. Nyt siihen oli onneksi taas aikaa. Kennelin piha oli hiljainen ja se vaikutti jopa autiolta, kun astuin varovasti portista sisään. Vain portin hiljainen narina rikkoi hiljaisuutta. Ikkunassakaan ei näkynyt yhtäkään innokkasta karvakuonoa. Astelin varovasti terassille. Minua alkoi melkein pelottaa, kun vielä siinäkään vaiheessa en kuullut haukahdustakaan.
“Mulla on varmaa vaa huono kuulo”, yritin lohduttaa itseäni hiljaiseen ääneen.
Koputin varovasti oveen. Edelleenkään ei kuulunut mitään. Painoin varovasti metallista ovenkahvaa ja kokeilin, oliko ovi lukossa. Valkoinen puuovi avautui hitaasti. Olin jo valmistautunut kimppuuni hyökkäävään innokkaaseen koiralaumaan, mutta sitä ei tullut.
“Mitä täällä on tapahtunut?” kysyin hiljaisesti, kun seisoin yksin eteisessä.

Onneksi minun ei tarvinnut kauaa antaa hullujen ideoiden pomppia päähäni, kun huomasin Deen saapuvan. Naisen kannoilla paikalle saapui myös muutama bordercollie. Kaksi suloista pentua ja yksi nuorelta vaikuttava paimen katseli minua kiinnostuneena. En tiennyt yhtäkään nimeltä, mutta olin niistä varmaan kyllä ainakin yhden joskus jossain nähnyt.
“Hei Zema, kiva nähdä sinua taas täällä”, nainen tervehti iloisesti.
Minua hävetti vähän, koska tiesin kyllä itsekin varsin hyvin, että viime vierailustani oli jo aikaa. Enhän minä ollut käynyt kennelillä kertaakaan leirin jälkeen. Vastasin tervehdykseen vain pienellä hymyllä, minkä jälkeen siirsin katseeni paimeniin.
“Ketäs nuo ovat?” kysyin varovasti nyökäten pienesti Deen jaloissa istuvan kolmikon suuntaan.
“Mottled on Halla, mustavalkea Bitti ja lehmänkirjava Cady”, nainen selitti minulle ystävällisesti.
Kiinnittäessäni koiriin tarkemmin huomiota ainakin Halla näytti kyllä vähän tutulta. Narttu oli mielestä todella suloinen puoliksi pilkkujen peitossa olevan naamansa kanssa. Pillkullinen neito tuli haistelemaan minua tarkemmin ja silitin sitä samalla varovasti. Eivät myöskään vähän nuoremmilta näyttävät Bitti ja Cady kyllä söpöydellään paljoa hävinneet. Samassa paikalle ilmestyi lisää koiria, mutta ymmärsin kyllä, että läheskään kaikki eivät olleet kennelillä.
“Täältähän puuttuu selvästi koiria”, sanoin vähän hämmentyneenä, kun katsoin paikalle tulleita koiria.
“Emilia, Smiler ja Mirror lähtivät pienen lauman kanssa pellolle ja muut ovat jostain syystä yllättävän rauhallisilta”, Dee selitti minulle.
Nyökkäsin näyttääkseni, että olin ymmärtänyt. Muutama muukin hoitaja oli siis löytänyt tiensä leirin jälkeen kennelille. Aura oli kuulemma luopunut hoitajan paikastaan leirin jälkeen. Minua vähän harmitti Ratkin puolesta, kska kyllähän se villi kaveri antaitsi oma hoitajan kuten myös kaikki muutkin kennelin koirat. Päätin Ankan huomattuani lähteä sen kanssa lenkille. Mainitsin aikeistani Deelle ja hän heitti vierestään olevasta naulakosta minulle lainaksi pannan ja hihnan. Kutsuin rauhallisen bordercollien luokseni ja pujotin vähän kuluneen lainapannan tämän päähän.

Piha Ankka kulki rauhallisesti lähettyville tutkien kiinnostuneena ympäristöään. Portilla kiinnitin nartun hihnaan, vaikka ei se kyllä mihinkään olisi lähtenyt. Kävelin rauhallsesti hiekkaitien reunaa pitkin ja paimen kulki rauhallisesti vierellä eikä siinä matkatessaan edes juuri turhia pysähdellyt. Äkkiä kuulin koiran hakuntaa. Säpäsähdin vähän kovaa ääntä. Pystyin olla lähes varma, että haukkuja ei ollut Ankka. Pian havaitsin edessämme meitä kohti juoksevan lähes kokonaan mustan kookkaan koiran. Minulla ei mennyt puolta sekuntia pidempää tunnistaa koiran rotua. Voisin myöntää edelleen pelkäävä saksanpaimenkoiria, mutta vain, jos koin tilanteen uhkaavaksi itselleni. Pelottavat muitot kyseisen rodun edustajista palasivat krkkaina mieleeni. Kyllähän kennelillä oli sakemanneja mutta en koskaan ollut kummemmin joutunut tekemisiin niiden kanssa, joten pelkoni ei ollut tuottanut ongelmia. Jähmetyin paikoilleni. Yritin saada katseellani kiinni toista ihmistä, mutta en löytänyt sellaista. Vierelläni oleva Ankka alkoi murista hiljaa varoittavasti tulijalle.
“Rocky”, kuulin onnekseni pienen hetken päästä huudon.
Näin metsäpolulta tulevan vaaleahiuksisen tytön, joka tuli juoksujalkaa koiran luokse. Minun onnekseni tyttö sai koiransa kiinni ennen kuin se ehti luokseni. Hän kiinnitti mustan koiransa hihnaan, minkä jälkeen katsoi tutkivasti minua ja Ankkaa. Tyttö esitteli itsensä Aavaksi ja kertoi koiransa nuoreksi Rocky-saksanpaimenkoiraksi. Tyttö pahoitteli koiran käytöstä ja kertoi sen olevan vasta vähän vajaan vuoden vanha. Katsoin nuorta paimenkoiraa epäillen.
“Kukas sinä olet? Entä koira?” Aava kyseli kiinnostuneena.
“Olen Zema ja tämä on Ankka. Se on mun hoitokoira läheisestä kennelistä”, selitin vähän ujosti.
Huomasin, miten nartun nimi huvitti vähän tyttöä. Olihan se ehkä vähän erikoinen nimi koiralle, mutta minä pidin siitä.
“Tahtoisitko nähä joskus tarkotuksel?” tyttö kysyi ystävällisesti, “voitais käydä vaikka yhes lenkil tai treenaamas jotai.”
Aava oli kyllä mukava, mutta Rockyyn suhtauduin epäillen. En välttämättä pystyisi keskittymään tekemään Ankan yhtään mitään, jos Rocky olidi lähettyvillä, mutta ainahan kaikkea voisi yrittää. Päädyin kuitenkin antamaan tytölle puhelinnumeroni, jotta meidän olisi helppo sopia tapaamista. Sen jälkeen jatkoimmekin matkaa eri suuntiin.

Kävin kävelemässä Ankan kanssa vain pienen lenkin, koska en tahtonut joutua kohtaamaan samalla lenkillä uudelleen yhtä ahdistavaa tilannetta. Toisaalta siheen olisi kyllä hyvin pieni mahdollisuus. Nopean lenkin jälkeen palasimme kennelin pihalle, jossa heittelin nartulle hetken sieltä löytämääni vähän rikkinästä palloa.
“Pitäisi varmaan ostaa sulle jotain omaakin”, naurahdin, kun pallo halkesi Ankan tiputtaessa sen suustaan.
Nappaan rikkinäiset pallonpuolikkaat maasta käteeni ja lähdin viemään sitä roskakoriin. Narttu kulki vierelläni ihmetellen, mihin oikein vein sen lelua. Avasin suuren roskasäiliön luukun ja tiputin rikkinäisen lelun sinne.
“Sori, mut ei sillä enää tehnyt mitään”, sanoin paimenelle ja rapsutin sitä.

Sisällä kuului iloista hoitajien naurua ja ovella oli taas tuttuun tapaan vastassa innoikkaita koiria. Pellolla koirien kanssa olleet hoitajat olivat selvästikin palanneet. Potkaisin kengät nopeasti pois jaloistani ja lähdin etsimään Deetä. Löysin hänet olohuoneesta hoitajien seurasta. Kun minut huomaattiin, Emilia pyysi minua heidän seurakseen.
“Mulla ois asiaa Deelle”, sanoin vainvarovasti reagoimatta mitenkään Emilian sanoihin.
Tahdoin kertoa hänelle lenkin tapahtumista, koska uskoin sen ainakin jonkin aikaa vaikuttavan suhtautumiseeni saksanpaimenkoiriin, vaikka ne eivät uhkaisikaan. Pyysin naisen toisen huoneeseen, koska muut olisivat pitäneet minua varmaan ihan outona. Kuka koiria hoitava ihminen, nyt muka pelkäisi koiria? Toisaalta minullakin pelko kohdistui vain yhden rodun edustajiin. Minua pelotti, että Deekin pitäisi minua nyt ihan omituisena. Hän tuntui kuitenkin ymmärtävän asian hyvin ja sanoi mielellään auttavansa minua pääsemään eroon pelostani.

Nimi: Emilia~

31.07.2017 21:37
53. Viimeinen kesäleiripäivä

''Herätyyys!'' kuului huutoa mökkimme ovelta.
''Mitä ihmettä nukuimmeko pommiin?'' kysyin Deeltä joka tuli kuuluttamaan meidät kaikki hereille.
''Ette, kello on vasta puolineljä, lähdemme metsään kiertämään sokkoesteradan jonka jälkeen käydään järvessä sekä grillataan vaahtokarkkeja. Ja menemme myös katsomaan auringonnousua, tämän jälkeen pääsette vasta takaisin nukkumaan'', Dee sanoi meille virnuillen.
''Siistiä! Yö elämää'', sanoin ja puin nopeasti ulkoilu vaatteet päälle sekä pakkasin uikkarit mukaan.

Lähdimme Deen opastuksella kävelemään koiriemme kanssa metsään. Metsässä meille kaikille laitettiin siteet silmille ja menimme Deen äänen perässä sekä koiranopastuksella sokkoesteradan. Minulla ja Nadjalla meni ihan hyvin, mitä nyt kerran kaaduin sokkoilun aikana, mutta ei onneksi sattunut mitään. Kun siteen vihdoin sai ottaa pois silmiltä, olimme saapuneet järvelle. Oli siis aika mennä käymään yöuinnilla. Koirat jäivät rantaan ja me menimme vaihtamaan uimapuvut päällemme ja menimme uimaan.
''Tää on ihan sika kylmää'', sanoin kun pomppasin veteen ja nousin pintaan.
Uimisen jälkeen olimme ihan jäässä joten kävimme kuivattelemassa ja pukemassa vaatteet päällemme, tämän jälkeen lähdimme Deen opastuksella kävelemään grillirakennukselle.

Kun saavuimme grillauspaikalle, Dee kaivoi laukustaan vaahtokarkit ja meidän piti jokaisen käydä viereisestä metsästä hakemassa itsellemme jokin oksa jolla saisimme vaahtokarkit grillattua tai lämmitettyä. Kun jokainen oli löytänyt kepin, Dee jakoi karkkeja meille ja aloimme lämmittää niitä. Niin siis sillä välin kun kävimme hakemassa keppejä, Dee oli jäänyt tekemään tulta jossa saimme karkkeja grillattua.
''Onpas hyvää, nam'', sanoin kun söin omia vaahtokarkkejani.
''Todella hyvää'', Smiler ja Zema totesivat samaan aikaan.
''Mitäs nyt tehdään?'' Mirror kysyi.
''Aurinko nousee pian, mennään katsomaan auringonnousua, sitten pääsette nukkumaan'', Dee vastasi.
''Okei!'' vastasimme.
Sammutimme tulen ja lähdimme kävelemään taas Deen opastuksella katselemaan auringonnousa.

En vähään aikaan ollut nähnyt auringonnousua, miten kaunis se olikaan. Aina tuli siihen aikaan vain nukuttua kun aurinkonousi, miten tyhmää. Nyt kuitenkin sain nähdä pitkästä aikaa auringonnousun ja nautin siitä täysin rinnoin. Olimme kaikki ihan hiljaa kun katselimme auringonnousua. Vasta kun olimme lähdössä, Dee avasi suunsa ja kertoi, että oli aika mennä hetkeksi nukkumaan. Lähdimme siis kävelemään yhdessä mökillemme ja menimme nukkumaan.

Heräsin yhdeksältä herätyskelloni soittoon, olin jokseenkin väsynyt, koska viime yö oli tullut valvottua. Nousin kuitenkin reippaasti ylös ja tein aamuhommat jonka jälkeen annoin Nadjalle aamupalan.
''Ole hyvä'', sanoin koiralle kun annoin tälle ruuan.
Nadja söi nopeasti ruokansa, oli varmaan myöskin väsynyt yöllisestä seikkailusta. Kun koira oli syönyt, lähdin kävelmään koiran kanssa leirirakennukselle, koira teki matkan aikana tarpeensa.

Aamupalaksi meillä oli vaihtoehtona riisipuuroa, kaurasämpylöitä ja muroja. Valitsin itselleni aamupalaksi kaurasämpylöitä. Kun sämpylät oli syöty, oli aika mennä takaisin mökille pakkailemaan. Nadjan jätin kuitenkin leirirakennukselle siksi aikaa kun kävin pakkaamassa tavarani.

Päästyäni mökille takaisin, pakkasin nopeasti tavarani, niin kuin muutkin. Emme halunneet kuluttaa aikaamme pakkaamiseen, mutta siihen meni kuitenkin aika kauan aikaa, koska olimme sentään olleet mökillä viikon verran ja tavaroita oli siellä sun täällä. Kuitenkin kun vihdoin ja viimein saimme pakattua, menimme yhdessä takaisin leirirakennukselle jossa oli arvonta. Dee arpoi sen, kuka sai jakaa siivousvastuut. Arvonnan voitti Zema. En muista mitä hän muille jakoi tehtäväksi, mutta minulle jäi tehtäväkseni imuroida sekä pestä lattiat meidän mökistämme.

Tehtävien jaon jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Vapaa-aikamme käytimme yhdessä säkkituoleilla hengaillen ja keskustellen millaista leirillä oli ollut. Kaikki olisivat vielä halunneet jäädä leirille, mutta toisaalta he halusivat myöskin kotiiin pitkästä aikaa.

Vapaa-ajan jälkeen meillä oli ruokailu, pestopastaa. Pidin pestopastasta ja otinkin sitä kunnon annoksen. Dee oli koko aamun hehkuttanut miten hyvää ruokaa tänään olisi ja olihan se todella hyvää, kuulemma Deen lemppari ruokaa.

Ruokailun jälkeen lähdimme siivoustehtäviimme. Jätin Nadjan leikkimään muiden koirien kanssa leirirakennuksen pihalle Deen kanssa ja lähdin itse mökkiimme. Kaivoin kaapista imurin ja imuroin koko mökin, hiki virtasi pitkin selkääni, mutta en ehtinyt lepäillä. Kävin siis imuroinnin jälkeen hakemassa kaapista mopin ja aloin moppaamaan lattioita. Kun mökki oli siivottu, huokaisin helpotuksesta ja pakkasin samalla vielä viimeisetkin tavarani kassiin. Enää ei tarvitsisi huolehtia siivoamisesta.

Kokoonnuimme siivoamisen jälkeen leirirakennuksen pihalle. Otimme koiramme ja lähdimme koirapuistoon. Emme ehitineet olemaan kovinkaan kauaa koirapuistossa, koska aikamme alkoi käydä vähiin. Ehdimme kuitenkin jonkun aikaa katselemaan miten iloisina koirat juoksentelivat yhdessä vapaana. Kävin myös heittämässä koirille muutaman kerran keppiä, ennen kuin lähdimme.

Kun tulimme koirapuistosta takaisin leirirakennukselle, meillä oli lopputilaisuus jossa keskustelimme millaista leirillä oli ollut ja haluttiinko näitä vielä jatkossa.
''Halutaan!'' vastasin muiden puolesta hymy huulessa.
''Hienoa'', Dee vastasi hymyillen.
Dee myöskin kyseli meiltä, mikä oli ollut hauskointa tällä leirillä tai kivointa.
''Mielestäni ne dobon harjoittelu koirien kanssa oli tosi hauskaa! Toivottavasti sellaisia kursseja järjestettäisiin, olisin innokas menemään niin Sukan kuin Nadjankin kanssa sellaiseen'', vastasin Deen kysymykseen.
Kun loppupiiri oli ohi, kävimme hakemassa tavaramme ja lähdimme jokainen pikkuhiljaa kotiin päin.

//Nää kaks viimist tarinaa nyt ei ihan ollut semmost parasta tekstiä mihin pystyn mut sain kuitenkin kirjoitettua nää ja merkin nyt sitten! :D kirjotan kyllä jatkossa sitten taas parempia tarinoita ^^ Nyt vaa oli kauheesti kiireitä koska loma ja sit nää jäi iha loppu hetkel ni paniikki kirjottaa :D

Vastaus:

~

- Dee

Nimi: Emilia~

30.07.2017 22:32
52. Kuudes kesäleiripäivä

Herätyskello soi tuttuun tapaan yhdeksältä. Nousin nopeasti ylös ja menin ensimmäisenä aamupesuille. Aamupesujen jälkeen laitoin päälleni rennot vaatteet. Kun olin pukenut, ruokin vielä Nadjan. Annoin Nadjan syödä rauhassa aamupalaa, ja vasta sitten lähdimme liikkeelle leirirakennukseen, jotta saisin itsekkin jotain syödyksi ja Nadjan samalla lenkitetyksi.
Kun Nadja oli syönyt, lähdimme kävelemään leirirakennukselle, matkan aikana koira teki tarpeensa. Kun saavuimme leirirakennukselle, päästin Nadjan sisällä vapaaksi ja tämä sai mennä siksi aikaa touhuamaan jotain kun minä söisin aamupalaa.
Aamupalaksi meillä oli tarjolla riisipuuroa, kaurasämpylöitä ja mysliä. Valitsin itselleni aamupalaksi pari kaurasämpylää. Muutkin saapuivat pian syömään aamupalaa ja keskustelimme mitä tänään tapahtuisi. Dee kertoi, että seuraavaksi olisi vuorossa leikkimielinen näyttelykisa koirien kanssa.
''Kuulostaa kivalta!'' sanoin innoissani samalla kun tungin viimeisen leivänpalan suuhuni.
Kun olin syönyt, nousin nopeasti pöydästä ylös ja menin Nadjan luokse. Ennen kuin lähdin, kiitin Deetä vielä aamupalasta. Näyttelyt pidettäisiin ulkona, niimpä siistin hieman Nadjaa ennen kuin menimme ulos. Harjasin tätä ja laitoin koiran kauniiksi. Sitten menimme ulos.

Kun kaikki olivat ulkona koolla, aloitettiin näyttelykisat. Dee toimi tuomarina. Ensin meidän piti kiertää koiriean kanssa ympyrää mahdollisimman kauniisti. Kun olimme kierrelleet tarpeeksi, katsoi Dee jokaisen koiran läpi yksitellen. Hän kiinnitti huomiota muunmuassa siihen missä kunnossa koiran turkki oli, oliko sitä hoidettu leirin aikana ja kaikkeen muuhun. Kun Dee oli valmis, oli aika julistaa voittaja.
''Tämän näyttelykisan voittajat ovat Mirror ja Siina! Onneksi olkoon, tässä teidän palkintonne'', Dee sanoi ja ojensi Mirrorille koirienherkkupussin sekä sipsipussin Mirrorille itselleen.
Kun kilpailut olivat ohitse, oli aika palata leirirakennukseen. Menimme hengailemaan Mirrorin kanssa säkkituoleille hetkeksi ja keskustelimme, millaista näyttelykisoissa oli ollut. Mielestäni kisa oli hauska ja kaikki osasivat olla mukana leikkimielisesti.

Pienen keskustelutuokion jälkeen olikin ruokailun aika. Menimme Deen kutsusta keittiään ja hän kertoi, että tänään olisi ruuaksi kinkkukiusausta. Hän hyvän annoksen ruokaa ja menin istumaan pöytään. Söin annokseni hyvällä ruokahalulla ja hain jopa hieman lisää. Kun olimme syöneet, oli taas vapaa-ajan vuoro. Vapaa-aikana menin Nadjan kanssa käymään pienellä metsälenkillä.

Lenkin jälkeen, olikin aika kokoontua kaikkien kanssa pihalle. Meillä olisi vuorossa leiriolympialaiset koirien kanssa. Leiriolymppialaisissa oli todella mukavaa ja kaikilla oli hauskaa. Hyppäsimme koirien kanssa juoksukisassa muunmuassa esteitä, hyppäsimme pituutta ja kaikkea muuta hauskaa. Leiriolympialaiset kestivät aika kauan, mutta kun kisat olivat ohitse oli aika mennä välipalalle. Välipalaksi meillä oli jäätelöä. Vaihtoehtoana oli vain yhtä jäätelöä, mutta sitäkin maukkaampaa, trio-jäätelöä! Otin ison, huom, todella ison annoksen jäätelöä ja menin mussuttamaan sitä pöytään. Toiset kauhistelivat jäätelöannostani, mutta sanoin kyllä jaksavani kaiken. Kun vetelin viimeistä lusikallista jäätelöä, mahani oli haljeta siitä kaikesta makean tunteesta vatsassani.
''Okei, ehkä otin vähän liikaa'', sanoin muille ja he vain nauroivat minulle.
''Minä menen tästä pienille päiväunille, ennen saunaa. Mahani räjähtää pian'', sanoin kivuliaasti ja menin säkkituolille makoilemaan. Nadja tuli viereeni ja nukahti myöskin.
Ensin en millään meinannut saada unta, koska vatsaani kihelmöi niin paljon, mutta onneksi lopulta sain nukuttua hetken ja kivut menivät ohi. Tietääpä sitten ensikerralla olla ahmimatta liikaa..

Kun heräsin päiväunilta, oli aika lähteä saunarakennukselle saunomaan ja uimaan. Jätin Nadjan kuitenkin leirirakennukselle, koska en viitsinyt ottaa sitä mukaan. Kävin hakemassa mökistä uima- sekä saunatavarat ja lähdin Mirrorin kanssa samaa matkaa kävelemään saunalle päin. Matkalla pohdimme, menisimmekö uimaan vaiko emme. Minä kuitenkin päätin ainakin käydä kastautumassa vähintään. Saavuttuamme saunarakennukselle, menimme pukukoppiin jossa vaihdoimme uimavaatteet päälle ja menimme saunaan. Otimme koko porukalla isot löylyt, jonka jälkeen menimme uimaan. Kaikki tulivat tällä kertaa uimaan eikä kukaan jänistänyt, mahtoi kyllä johtua siitä, että taisin jälleen heittää ehkä liian isot löylyt. Uimisen jälkeen menimme vielä takaisin saunaan. Saunoimme pitkän tovin, kunnes oli aika mennä pesuille ja pukemaan.

Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme kävelemään takaisin leirirakennukselle. Seuraavaksi vuorossa olisi ruokailu. Veimme saunatavaramme mökkiin ja tämän jälkeen menimme vasta leirirakennukselle, keittiöön. Ruuaksi meillä oli kalapuikkoja ja perunamuusia. En ottanut kovinkaan isoa annosta, koska olin vieläkin ihan täynnä siitä jäätelöannoksesta jonka olin aikasemmin ahminut. Ruokailun jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja lähdin taas lenkille Nadjan kanssa. Lenkin jälkeen jäimme vielä pihalle leikkimään, heittelemään palloa.

Vapaa-ajan päätyttyä menimme syömään iltapalaa. Iltapalaksi meillä oli kaurapuuroa, sämpylöit, ruisleipää sekä mysliä. Otin iltapalaksi itselleni mysliä. Kun olin syönyt itse iltapalan, annoin Nadjallekkin iltapalaa. Tämän jälkeen meillä oli vielä vapaata oleskelua leirirakennuksessa ja puujalkavitsikisa.

Meidän piti hauskuuttaa Deetä jokainen vuorollamme, se kuka sai Deen eniten nauramaan sai palkinnoksi karkkipussin. Minä kerroin vitsini viimeisenä.
''Maailman pienin hammaslääkäri?
Missä on maailman pienin hammaslääkäri? -paikan päällä'', kerroin vitsini.
Vitsi kisan kuitenkin voitti Smiler, hän oli keksinyt hauskimman vitsin, tai sellaisen, jolla Dee nauroi eniten.

Kisan jälkeen oli aika painua nukkumaan, lähdimme siis koiriemme kanssa leirirakennukselta mökkeihimme ja toivotimme Deelle hyvät yöt. Kävellessämme mökille, Nadja teki tarpeensa. Kun pääsimme mökille, menin iltapesuille ja tämän jälkeen nukkumaan. Nadja tuli jälleen jalkopäähäni nukkumaan ja toivotin tälle hyvät yöt sekä annoin pusut tämän otsalle.

Nimi: Smiler

06.07.2017 18:06
Luku 10 – 28.6

”Smiler, nyt herää!”
Smiler säpsähti hereille Deen ravistellessa häntä.
”Mitä tapahtuu?” hän kysyi ja nosi istumaan sängyssään.
”Muut on jo aamupalalla, sunkin pitää nousta”, Dee selitti.
Smiler hieroi silmiään ja haukotteli.
”Joo.. Puen ja tuun..”
Smiler puki vaatteet ja harjasi nopeasti hiuksiaan. Sitten hän otti Frodon ja lähti päärakennukseen. Muut olivat jo melkein syöneet puuronsa kn Smiler tuli.
”M herätettiin sut ja sanoit tulevas kohta mut nukahitkin uudestaan”, Zema nauroi.
Smiler naurahti ja otti puuroa.
”Ja laitettiin Frodollekki ruoka valmiiks”, Mirror kertoi.
Smiler mumisi jonkinlaisen kiitoksen suu täynnä puuroa.

Aamupalan jälkeen kaikki menivät ulos. Osa heitteli keppiä koirilleen, osa jutteli toistensa kanssa ja osa vain makoili koiran kanssa nurmikolla. Smiler itse heitti keppiä Frodolle ja kuunteli samalla puolella korvalla Auran ja Zeman keskusteluita. Frodo juoksi kepin perässä ja haukahteli. Pian Dee ilmoitti, että lähdettiin lenkille metsään. Osa kävi vaihtamassa lenkkeilyyn paremmin sopivat vaatteet. Smiler itse pärjäsi mustilla legginsseillään ja mustalla topilla. Lenkki oli mukavan reipas ja tälläkertaa kaikki hölkkäsivät yhdessä joukossa eikä osa jäänyt kauemmaksi kävelemään. Vastaan ei tullut ketään, joka oli aika yllättävää. Mutta se ei haitannut, ainakin voitiin pitää koiria vapaana ja juosta kaikki rinnatusten vieden tilan koko tieltä. Kun palattiin kennelille, osa kävi vaihtamassa vaatteet ja muutama meni sisälle. Smiler jäi ulos makoilemaan auringossa käyttäen Frodoa niskan tukena. Pian Dee kuulutti kaikki syömään.

Ruoan jälkeen vuorossa oli taas vapaa-aikaa. Smiler meni mökkiin sisälle tälläkertaa ja jutteli kavereidensa kanssa. Äitikin soitti ja kyseli taas oliko kaikki hyvin ja eihän mikään mutanttimyrkynorsu ollut napannut Smileriä. Eipä ollut ei, vaikka olisihan se aika hauskaa soittaa äitille jonkin jättimadon mahasta, jos siellä edes olisi kenttää.

Pian kaikki kutsuttiin ulos.
”Meillä olisi nyt tarkoitus harjoitella doboa”, Dee kertoi.
Smilerin päässä muodostui heti kysymysmerkki. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta. Hän ei tainnut olla ainoa, sillä Aurakin näytti miettiväiseltä.
”Mikä on dobo?” hän kysyi.
”Se on sellaista koiran lihaksistoa ja tasapainoa harjoittavaa, vähän kuin koirien jumppaa. Meillä on varastossa sellaisia kuin koirien omia jumppapalloja, jotka eivät ole ihan palloja, mutta samantapaista materiaalia ainakin”, Dee selitti.
”Dobossa siis tehdään erillaisia asentoja koiran kanssa jonka avulla sen lihaksisto vahvistuu.”
Kuulosti kiinostavalta. Ja hyödylliseltä. Se voisi olla hauskaa. Mutta tajuaisivatkohan koirat ideaa? Se selviäisi pian.
”Käyn hakemassa varusteet”, Dee sanoi ja kipaisi talon taakse.
Kaikki jäivät odottelemaan Deetä. Koirat vilkuilivat hoitajiaan ihmeissään. Mitä nyt tapahtuisi?
”Mä oon joskus harjotellu mun kaverin ja sen koiran kaa tätä”, Emilia kertoi.
”Se on aika kivaa kattoo kun koira yrittää vaikka seistä pallon päällä.”
Ajatus kuulosti hauskalta. Smiler odotti innolla että päästäisiin aloittamaan. Onneksi Dee tuli pian tarvikkeet mukanaan.
”Jokaiselle koirakolle yksi pallo. Minä näytän teille liikkeitä ja se voitte yrittää tehdä sen koiranne kanssa”, Dee kertoi ja sitten alotettiin.

Jokaiselle jaettiin dobopallo ja jokainen otti muutaman metrin välin toiseen. Dee oli varmaan harjoitellut Stellan kanssa aiemmin, jos kerran Dee osasi näyttää liikkeita hyvin. Aluksi kokeiltiin hyvin yksinkertaisia liikkeita, kuten että koira vain istui ja sen etutassujen alle laitettiin matala dobopaino. Siitä siirryttiin vähän haastavampiin asentoihin, kuten että koiran etutassujen alla olikin vähän korkeampi taso tai että koiran takatassujen alle laitettiin dobotaso joka sai sen takapuolen kohoamaan korkeammalle kuin etupuoli. Koirilla meni hetki tajuta mitä niiltä haluttiin ja ne olivat hyvin hämillään. Ensikertalasiksi Smilerillä meni omasta mielestään aika hyvin. Ja dobo oli aika kivaakin.

Harjoittelun päätteeksi koirat jäivät loikoilemaan nurmelle. Dobo vahvisti lihaksia hyvin joten se oli varmaan aika raskastakin.
”Lähdetään kohta piknikille, haen vain ruoat”, Dee ilmoitti ja lähti sisälle.
Smiler jäi makoilemaan Frodon kanssa, niinkuin muutkin hoitajat koirineen. Nälkä kurnikin jo mahassa, dobo oli vienyt paljon energiaa niin koirilta kuin hoitajiltakin. Toivottavasti he eivät menisi kovin kauas, sillä ruoka maistuisi pikimmiten.

Matka alkoi kohti läheistä koirapuistoa. Smiler oli käynyt siellä muutaman kerran leikkimässä Frodon kanssa. Se ei ollut kovin kaukana. Onneksi. Vatsa huusi jo ruokaa.
”Mitäs piditte dobosta?” Dee kysyi.
”Se oli tosi kivaa!” Zema vastasi ensimmäisenä.
”Joo niin oli!” Mirror vahvisti.
Kaikki näyttivät pitävän dobosta. Kukapa ei pitäisi.
”Ja täällä ollaan”, Dee ilmoitti kun koirapuiston portti tuli näkyviin puun takaa.
Frodo ja pari muuta koiraa nähtävästi tunnistivat paikan, sillä niiden häntä alkoi heilua ja ne katselivat kiinnostuneina porttia. Kun päästiin koirapuistoon, Dee alkoi levittää vilttiä ja ruokia. Hoitajat leikittivät samalla koiria. Smiler heitti Frodolle keppiä, kuten Zema Ankalle ja Aura Ratkille. Mirror ja Emilia olivat ottaneet pallon mukaan ja yrittivät heitellä sitä toisilleen nin, että heidän hoidokkinsa eivät saisi sitä.
”Valmista on!”
Koko porukka ryntäsi kohti punavalkeaa vilttiä jonka päälle oli katettu kaikenlaista hyvää. Viinirypäleitä, vesimeloonia, ananasta, omenoita, mandariineja, kroisantteja, karjalanpiirakkaa, donitseja. viineriä, munkkeja... Ja muuta hyvää. Jokaiselle oltiin jaettu pahvinen lautanen ja kertakäyttömuki. Kaikki poimivat kukin mitäkin ja kaatoivat mehua laseihin. Kaikki söivät, juttelivat ja nauroivat. Toetenkin koirillekkin oli otettu mukaan omat herkut; maittavat luut jokaiselle. Niitä ne nyt sitten jäystivät kuin viimeistä päivää.

Kun oltiin syöty tarpeeksi ja oltiin oltu jo hyvän aikaa koirapuistossa, alettiin keräämään tavaroita takaisin koriin. Kaikki saatiin nopeasti pakattua yhteistyöllä. Koirat otettiin remmeihin ja alettiin lähteä kennelille päin. Kun saavuttiin kennelille, Dee kertoi että nyt olisi vapaa-aikaa ja viiden aikoihin saisi alkaa valua saunalle. Smiler jäi Zeman kanssa ulos juttelemaan.
”Tääl on ollu kyl tosi kivaa”, Zema sanoi.
”Mustaki”, Smiler vavhisti.
He juttelivat leiristä, siirtyivät koiriin ja siitä sitten kaikkeen mahdolliseen sekoiluun. Lopulta kello alkoi lähestyä viittä ja tytöt katsoivat parhaaksi hakea pyyhkeet ja lähteä saunalle. He kävivät mökin kautta hakemassa pyyhkeet ja muut tarvikkeet ja menivät sieltä saunalle. Muut olivatkin siellä jo.
”Viimeinkin. Aateltiin jo melkein lähteä hakemaan teitä”, Aura naurahti.
Kaikki menivät saunaan. Siellä heitttiin kovasti löylyä ja otettiin kisakin kuka kestäisi pisimpään. Smiler ei ollut koskaan ollut mikään kovin saunoja, joten hän lähti aika nopeasti pois. Samoin Emilia. Pikkuhiljaa muutkn hoitajat alkoivat ulostautua saunasta. Zema, joka oli viimeinen hoitaja sisällä, juoksi suoraan saunasta veteen. Lopulta Deekin tuli ulos.
”Taisin voittaa”, hän totesi naurahtaen.
”No nii ku sähän sitä löylyä heitit”, Mirror tokaisi.
Muut nauroivat, ja lopulta Mirror yhtyi nauruun myös.

Saunan jälkeen mentiin syömään. Ruokana oli savulohipastaa. Smiler ei ollut syönyt sitä ennen. Äiti oli kerran yrittänyt tehdä sitä, mutta se oli palanut ja oli muutenkin aika floppi, kun varmaan puolet aineksista puuttui. Tämä oikea versio oli varsin maukasta. Pitäisi pyytää äitiä kotona tekemään sitä uudelleen.
”Tää on tosi hyvää”, Aura sanoi ja lappasi toisen annoksen lautaselleen.
”Mustaki, mut en jaksa enää yhtään lisää”, Smiler vahvisti ähkäisten.

Ruokailun päättyessä mentiin leirikololle. Siellä pelailtiin lautapelejä, luettiin, oltiin vähän kännykällä ja kerrottiin vitsejä. Kaikilla oli hauskaa. Kellon lähestyessä yhdeksää, alettiin mennä iltapalalle. Smiler söi vain yhden kauraleivän, koska oli edelleen niin täynnä, siitä savulohipastasta. Sen jälkeen annettiin koirille iltaruoka. Olisi saanut jäädä leirirakennukseen oleskelemaan, mutta suurinosa oli niin väsynyt että meni suoraan vain iltapesuille ja mökkiin. Smiler kuului niihin. Pri hoitajaa jäi vielä päärakennukseen, mutta Smiler kuuli kun pian hekin tulivat nukkumaan.

Nimi: Emilia~

02.07.2017 22:54
51. Viides kesäleiripäivä

Heräsin jälleen herätyskelloni pirinään noin yhdeksän aikaan aamulla. Herättyäni, makoilin hetken sängyssäni ennen kuin nousin ylös. Noustuani ylös, menin käymään aamupesuilla ja vaihdoin vaatteeni. Sitten olikin aika antaa Nadjalle aamupala. Annoin koiralle aamupalaksi hieman märkämuonaa ja laitoin sekaan kuivaraksuja sekä lohiöljyä. Kun Nadja oli syönyt, lähdimme kävelemään leirirakennukselle päin, jotta pääsisin aamupalalle. Kävelimme pienen lenkin kautta leirirakennukselle, jotta koira sai tehdä tarpeensa lenkin aikana.

Saavuttuamme lenkin jälkeen leirirakennukselle, menimme huskyn kanssa sisälle, jossa sitten päästin koiran vapaaksi ja menin itse keittiöön.
''Huomenta Emilia'', Dee sanoi nähdessään minut.
''Huomenta Dee'', vastasin hymyillen.
Kävin hakemassa itselleni aamupalaksi pari kaurasämpylää. Haettuani ne, menin istumaan ja söin reippaasti. Aamupalan jälkeen meillä olisi ohjelmassa vapaa-aikaa ulkona koirien ja muiden leiriläisten kanssa. Joten siis kun olin syönyt, menin hakemaan Nadjan ja menimme ulos muiden kanssa.

''Mitäs me tehdään?'' kysyin Auralta, kun saavuin ulos.
''Ei mitään ihmeellistä, kunhan ollaan jokainen vähän aikaa vain hoidokkiemme kanssa. Ei ole kovin paljoa aikaa siihen kun mennään ottamaan leirikuva laiturilla koirien kera'', Aura sanoi.
''Ai niin se kuva'', sanoin.
Niimpä minäkin vietin hetken aikaa Nadjan kanssa kaksistaan. Kävin hakemassa kepin ja aloin heitellä sitä koiralle.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle kun heitin kepin ja koira kävi hakemassa kepin joka kerta, tuoden sen takaisin minulle.
''Hieno tyttö'', kehuin koiraa kun tämä toi kepin takaisin minulle.
''Sinä se et ikinä kyllästy tähän leikkiin'', sanoin vielä hymyillen koiralle ja silitin tätä.

Pian ulko-ovi kävi ja Dee saapui ulos meidän luoksemme.
''Lähdetään laiturille ottamaan leirikuva'', Dee sanoi meille.
''Jes, saadaanko me kaikki sitten se kuva itsellemme?'' kysyin.
''Saatte tietenkin, muistoksi tästä leiristä'', Dee vastasi.
''Seuratkaapa minua niin mennään'', Dee jatkoi vielä ja lähti tämän jälkeen kävelemään saunarakennukselle päin.
Saavuttuamme saunarakenukselle, kävelimme laiturin luokse kaikki. Emme kuitenkaan menneet laiturille ennen kuin Dee oli kertonut, missä järjestyksessä menisimme sinne.
''No niin ensin tuonne saavat asettautua Aura sekä Ratki ja heidän jälkeensä Mirror ja Siina'', Dee kertoi ja silloin Aura sekä Mirror siirtyivät laiturille seisomaan koiriensa kanssa.
''Hienoa, sitten Smiler sekä Frodo ja Zema sekä Ankka'', Dee jatkoi ja Smiler sekä Zema menivät koirineen Deen osoittamaan paikkaan.
''Ja Emila sekä Nadja ja minä sekä Stella'', Dee sanoi ja menin hänen osoittamaan paikkaansa.
Dee kävi vielä asentamassa kameran oikeaan paikkaan, paitoin nappia ja hänellä olo viisitoista sekunttia aikaa ehtiä kuvaan ennen kuin kamera ottaisi kuvan.
''Valmiina!'' Dee sanoi kun saapui luoksemme.
Sitten kameran salama välähti, kuva oli otettu.
''Otetaan vielä pari kuvaa, hieman eri asennoissa'', Dee sanoi ja lähti painamaan kamera nappia ja sillä välin me vaihdoimme hieman paikkoja sekä asentoja.
Dee ehti juuri kuvaan, kun kameran valo välähti. Otimme vielä muutaman kuvaa, ennen kuin olimme valmiita.
''Valmista tuli'', Dee sanoi kun olimme ottaneet varmaan kymmenen kuvaa.
''Toivottavasti niistä tuli hyviä'', Mirror sanoi.
''No tuli tietenkin'', Smiler kommentoi.

Sitten oli aika lähteä takaisin leirirakennukselle. Kävelimme leirirakennukselle pienen lenkin kautta Deen johdatuksella. Saavuttuamme leirirakennukselle, Dee kertoi, että meillä olisi nyt puolituntia vapaa-aikaa ja sen jälkeen ruokailu. Päätin mennä Nadjan kanssa sisälle vapaa-ajaksi. Menin löhöilemään säkkituoliin ja luin kirjaa, jonka olin hyllystä löytänyt. Yllättävää ei varmaankaan ollut, että kirja oli koirakirja. Puolituntia meni todella nopeasti ja pian olikin aika mennä syömään, joten laitoin kirjan sivuun ja lähdin kävelemään keittiöön.

''Ruuaksi tänään on lihapullia ja perunamuussia'', Dee kertoi meille.
''Ihana tuoksu'', sanoin ja haistelin ilmaa.
''Niin on'', Zema sanoi myöskin.
Kävin hakemassa itselleni ison annoksen lihapullia sekä perunamuussia.
''Jätä mullekkin!'' Zema sanoi kun lappasin lihapullia lautaselleni.
''Joo joo'', vastasin naurahtaen.
Söimme kaikki reippaasti ruokamme, emme kauhesti keskustelleet ruokailun aikana, paitsi siitä millaista kuvaaminen laiturilla oli ollut. Kaikkien mielestä se oli ollun mukavaa ja oli kivaa kun koirat olivat mukana.

Syömisen jälkeen meillä oli taas vapaa-aikaa. Syötyäni, menin takaisin säkkituoleille lukemaan kirjaa jota olin aikaisemmin aloittanut. Päätin kuluttaa tämän vapaa-aikani vielä kirjan lukemiseen. Nadja makasi tyytyväisenä vieressäni lattialla, joten en kokenut, että minun tarvitsisi nyt tehdä mitään sen erikoisempaa koiran kanssa. Kun vapaa-aika oli ohi, nousin säkkituolistani, laitoin kirjan sivuun ja menin Nadjan kanssa ulos. Meillä olisi luvassa suunnistusta koirien kanssa leirirakennuksen pihalla.

''No niin, tässä on teille kaikille pienet kartat jossa on leirialue sekä hieman kauempaakin aluetta, johon olen vienyt eri rasteja, jotka teidän pitää löytää. Liikutte tässä suunnistuksessa koiranne kanssa keskenään, eli en jaa teitä mihinkään ryhmiin. Saatte lähteä heti suunnistamaan, kun olette valmiita. Muistakaa sitten, kun saavutte rastille, niin ottaa johonkin, esimerkiksi paperille ylös se kirjain, mikä rastilla on'', Dee kertoi.
''Tietenkin! Tämä kuulostaa hauskalta ajanvietolta'', sanoin ja saimme sitten lähteä Nadjan kanssa suunnistamaan.
Pääsimme hyvää tahtia Nadjan kanssa pisteeltä pisteelle ja saimme kirjaimia ylös. Suunnistaminen oli hauskaa huskyn kanssa, vaikka meinasimmekin välillä mennä ihan väärään suuntaan. Olin huono suunnistaja, mutta onneksi meidän ei tarvinnut rämpiä missään tuntemattomassa metsässä, vaan saimme suunnistaa leirirakennuksen ympäristössä. Viimeksi kun meillä oli suunnistusta leirillä, menin koirani kanssa hukkaan ja kuljin ihan väärää reittiä mitä olisi pitänyt kulkea. Tämä suunnistus sujui kuitenkin hyvin ja pian olimmekin saaneet kaikki rastit käytyä joten palasimme takaisin leirirakennuksen pihalle, jossa Dee odotteli meitä. Emme olleet Nadjan kanssa ensimmäisiä jotka olivat löytäneet rastit, vaan Zema sekä Ankka olivat jo Deen luona sekä Mirror ja Siina. Mekin menimme Deen luo ja hän tarkasti kirjaimemme, olimmeko saaneet kaikki okein. Ja olimmehan me. Saimme hetken aikaa odottaa, ennen kuin loputkin saapuivat suunnistusreissultaan.
''Suoriuduitte oikein hienosti tästä suunnistuksesta koirienne kanssa. Kaikki löysivät oikeat kirjaimet ja kellään ei mennyt kovinkaan kauaa, että kaikki oli löydetty. Tämän kunniaksi mennäänkin piknikille järven rantaa koirien kanssa'', Dee kertoi meille.
''Jes!'' sanoin innoissani.

Lähdimme siis koirien kanssa piknikille läheisen järven rantaan. Saavuttuamme järvelle, Dee kaivoi laukusta pari vilttiä ja levitimme ne maahan. Sitten Dee kaivoi laukustaan meille jokaiselle voileivän sekä pillimehun ja koirille possunkorvat. Aloimme kaikki napostelemaan saamiamme antimia ja olimme hiljaa, nauttien luonnosta ja sen hiljaisuudesta. Syötyämme leipäämme, rupesimme keskustelemaan siitä, mitä tänään olisi vielä ohjelmassa.
''Tästä kun lähdemme, teillä on vapaa-aikaa ja sen jälkeen saatte mennä saunomaan ja uimaan, tämän jälkeen on ruokailu'', Dee kertoi.
Keskustelujen jälkeen, makoilimme jonkin aikaa vielä vilteillä ihan hiljaa, ottaen aurinkoa.
''Huh, nyt rupeaa tulemaan jo pahaolo tästä auringonotosta'', Smiler sanoi.
''Niimpä, mennäänkö jo takaisin leiriakennukselle?'' Zema kysyi.
''Juu lähdetään vain'', Dee sanoi ja aloimme yhdessä pakkaamaan tavaroitamme.
Kun tavarat oli pakattu, lähdimme kävelemään takaisin leirirakennukselle päin.

Saavuttuamme leirirakennukselle takaisin, oli meillä vuorossa vapaa-aikaa. Koska kerran olimme jo pihalla, päätin, että jäisimme Nadjan kanssa hetkeksi pihalle leikkimään. Leikimme vähän aikaa, kunnes huomasin, että koira oli ihan väsynyt ja niin olin minäkin. Lopetimme siis leikkimisen ja lähdimme omaan mökkiimme. Mökissä päätin ottaa pienet päiväunet Nadjan kanssa. Laitoin herätyskellon soittamaan viideltä, koska silloin olisi aika lähteä saunaan päin.

Piip, piip, herätyskelloni piippasi ja nousimme huskyn kanssa ylös.
''Pitää mennä saunomaan, saat tulla tänään mukaan'', sanoin Nadjalle ja aloin pakatan omiani sekä koiran saunatavaroita.
''Kaikki valmista'', sanoin koiralle kun olin pakannut kaiken tarvittavan.
''Muut varmaan ovat saunomassa jo, mennään äkkiä'', sanoin koiralle ja lähdimme nopeasti kohti saunarakennusta.

Päätyämme saunarakennukselle, menin pukukaapeille jossa vaihdoin vaatteeni uimapukuun. Nadja sai tulla suihkutiloille odottelemaan sitä kun minä kävisin saunassa ja menisimme sen jälkeen uimaan. Olisin mielelläni ottanut Nadjankin saunaan, mutta sauna oli muutenkin ahdas niin en viitsinyt vielä koiraa sinne änkeä.
''Emilia, löylymaisteri, missä viivyit?'' Zema kysyi kun saavuin saunaan.
''Nukuimme Nadjan kanssa päiväunet. Mitä te teitte vapaa-aikana?'' kysyin.
''Pelasimme pari erää kimbleä'', Zema vastasi hymyillen.
''Eli en jäänyt mistään erikoisesta paitsi'', sanoin virnuillen.
''Etpä vissiin'', Zema vastasi naurahtaen.
Zema heitti tällä kertaa löylyä, oikein kovat sellaiset.
''No niin, joko mennään uimaan?'' kysyin kun tyttö vain heitti lisää löylyä ja muut olivat lähteneet jo viime löylyjen jälkeen uimaan. Minä olin kuitenkin luvannut odottaa Zemaa.
''Joo mennään vain'', hän sanoin ja lähdimme ulos saunasta kuin ohjukset.
Otin Nadjan mukaani ja menin uimaan koiran kanssa. Vesi oli jälleen ihanan viileää.
Uimisen jälkeen mentiin vielä takaisin saunaan ja saunomisen jälkeen pesin Nadjan. Pestyäni Nadjan, vein koiran kuivattelemaan pukukoppiin siksi aikaa kun itse pesin. Pesun jälkeen menin vaihtamaan vaatteeni pukukaapeille, jonka jälkeen lähdimme kaikki yhdessä takaisin leirirakennukselle. Ensin oli kuitenkin vietävä tavarat mökkiin.

Kun olimme vieneet tavarat mökkiin, lähdimme koirien kanssa leirirakennukselle, jossa meillä oli vuorossa ruokailu. Ruuaksi meillä oli karjalanpaistia. En niinkään välittänyt karjalanpaistista, joten otin vain pienen annoksen ja menin syömään ruokani. Ruokailun jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Vapaa-aikana menin Nadjan kanssa taas oleskeluhuoneeseen makoilemaan ja lukemaan kirjaa. Kun kyllästyin kirjan lukemiseen, menin käymään Nadjan kanssa pienellä lenkillä. Lenkin jälkeen meillä olikin sopivasti heti iltapala. Iltapalaksi meillä oli kaurapuuroa, kaurasämpylöitä, ruisleipää ja mysliä. Päätin itse syödä iltapalaksi kaurapuuroa. Otin hyvän annoksen puuroa ja laitoin siihen hieman hilloa sekaan. Syötyäni puuron, Dee kertoi, että meillä olisi seuraavaksi leiridisko koirien kanssa oleskeluhuoneessa.
''Tästä tulee varmaan hauskaa'', sanoin Mirrorille.
''Todella hauskaa'', Mirror sanoi naurahtaen.

Kun kaikki olivat saapuneet iltapalalta oleskeluhuoneeseen, oli aika aloittaa leiridisko. Dee toimi DJ:nä ja laittoi musiikkia jotta me voisimme tanssia koiriemme kanssa.
''Ei Nadja osaa tanssia'', sanoin naurahtaen kun Zema tanssi Ankan kanssa jotain liikkeitä.
''Osaa se, koita edes'', Zema sanoi joten päätin koittaa tanssimista Nadjan kanssa.
Käskin koiran tehdä erilaisia temppuja, jotta menomme oli näyttänyt edes joltain. Käskin koiran muunmuassa seurata minua, hyppiä ja kieriä maassa. Temppujen jälkeen, otin huskyä etutassuista kiinni ja tanssin sen kanssa. Ensin Nadja koitta purra leikillään käsiäni, koska se ei tainnut tajuta mitä oikein yritin tehdä sen kanssa. Kuitenkin pienen harjoittelun jälkeen Nadja liikkui hieman tanssien kanssani. Tai ainakin minusta tuntui siltä. Teimme myös parin eli koiran vaihtoja kaikki keskenämme, jotta saatiin vähän vaihtelua tanssimiseen. Meillä kaikilla oli diskossa oikein mukavaa, mutta aika vain kului liian nopeasti, vaikka sitä paljon olikin varattu tähän diskoon.
''Huhhuh, kello on aika paljon, on vissiin aika mennä iltapesuille'', Mirror sanoi kun Dee sammutti musiikin.
''Niin on, ehkä järjestämme joskus myöhemminkin leiridiskon?'' Dee kysyi.
''No tietenkin! Toi oli tosi hauskaa'', vastasin hänelle.
''Niimpä!'' Smiler sanoi.

Sitten oli aika lähteä mökkiin nukkumaan, menimme kaikki samaa matkaa mökkiimme pienen lenkin kautta, jotta koirat saivat vielä päästää iltapissat matkalla. Saavuttuamme mökille, kävin iltapesuilla ja menin nukkumaan.
''Hyvää yötä kaikille'', sanoin ennen kuin aloin nukkumaan.
''Öitää'', muut vastasivat.
Nadja änki jalkopäähäni nukkumaan ja silitin tätä vielä ennen kuin nukahdin.

Nimi: Smiler

02.07.2017 13:30
Luku 9 – 27.6

”Ylös kaikki, kello on jo yheksän ja koirilla nälkä”, Dee huusi mökkiin ja hakkasi samalla pientä tamburiinimaista esinettä.
Smiler nousi istumaan sängyllä ja hieroi silmiään tukka pystyssä. Frodo huomasi hoitajansa heränneen ja tunki innoissaan kuonoaan Smilerin syliin aivastellen innoissaan.
”Tulkaa nopeasti kennelrakennukseen”, Dee ilmoitti ja sulki mökin oven.
Muutkin alkoivat heräillä. Smiler nappasi päälleen samat mustat farkut kuin eilen ja jonkun harmaan t-paidan. Hän avasi mökin oven ja piti sitä auki Frodolle. Frodo pissasi nopeat aamuiset pikapisut metsän reunaan ja hölkötti sitten jo kennelrakennukselle Smilerin luo.

Koirille laitettiin ruokaa ja sitten mentiin itseki aamupalalle. Riisipuuro tuoksui suorastaan herkulliselta. Smiler oli aino joka ei ottanut mysliä. Hän ei siitä niinkään perustanut. Sen sijaan Smiler veti mahan täyteen riispuuroa, hänen lemppari puuroaan. Aamupalan päätteeksi hän ei ollut varma, jaksoiko liikkua vai halkeaisiko siihen paikkaan. Onneksi siinä ehti hetken antaa ruoa laskeutua ennen seuraavan ohjelman alkamista. Jotkut hoitajat kävivät vaihtamassa jotkut ”viralliset lenkkivaatteet”. Smiler ei tajunnut miksi, kyllähän ihan normi vaatteillakin voi juosta. Nojaa, ei se hänen elämäänsä vaikuttanut.

Pian kaiikki seisoivat ringissä koirien kanssa ulkona.
”Nyt meillä olisi tässä muutaman kilomertin juoksulenkki pellolle. Saa kävelläkkin jos haluaa”, Dee ohjeisti.
Aluksi kaikki lähtivät hölkäten, mutta jossainvaiheessa Smiler, Aura ja Emilia päättivät jatkaa kävellen. Zema ja Mirror jatkoivat juosten Deen kanssa.
”Mitkä on teidän lemppari koirarodut?” Aura kysyi.
”Ööö.. Varmaan bortsu jaaa.. Kultsuki on kiva”, Smiler vastasi ja katsoi sittten Emiliaa.
”Siperianhusky tietenki”, Emilia vastasi ja rapustti Nadjan korvaa.
Tytöt juttelivat koirista ja kaikesta muustakin. Matka sujui oikein mukavasti siinä jutellessa. Pian he saapuivat tälle Deen mainitsemalle pellolle, jossa kolme koirakkoa leikkikin jo.
”Mennään!” Emilia huudahti ja juoksi Nadjan kanssa korkeaan viljaan.
Pellon kasvit olivat tosi korkeita. Yli metrin varmaan ainakin. Siellä oli ehkä vähän vaikeaa kulkea. Piilohippa siellä oli ihan parasta. Koirat juoksentelivat ympäriinsä ja välillä aina piti varmistaa että kaikki koirat olivat varmasti tallessa. Ja ihan liian pian piti lähteä takaisin kennelille.

”Nyt on vapaa-aika. Suosittelen katsomaan koirista punkit, vaikkei niitä yleensä tuolla olekkaan. Mutta koskaan ei voi olla liian varovainen”, Dee kehotti ja meni sisälle.
Smiler ryhtyikin heti toimeen. Hän aloitti Frodon takajaloista ja eteni hitaasti vatsan kautta etutassuihin. Yhtäkään punkkia ei löytynyt, ainakaan Smiler ei löytänyt. Mutta hän ei ollutkaan mikään ammattilainen punkkien poistossa. Hän oli vain muutaman kerran tarkistanut naapuriensa entisen sakemannin punkeilta ja siitäkin oli muutama vuosi aikaa. Kukaan muukaan ei kai havainnut yhtään punkkia koirassaan.
”Tulkaahan syömään”, Dee kehotti ovelta.

Ruokailun päätteksi lähdettiin hakemaan jätskit. Kioskille ei ollut pitkä matka. Aura ja Zema ottivat suklaan, Mirror mintun, Emilia vanilijan, Dee mansikan ja Smiler sateenkaaren. Jäätelöt maistuivat oikein hyvin. Jäätelöiden jälkeen palattiin kennelille ja oli vapaa-aikaa. Smiler ja pari muuta meni mökkiin. Taas äiti oli yrittätnyt soittaa monta kertaa. Smiler ei jaksanut nyt puhua, jotn lähetti vain viestin. Siinä luki ”En ehdi nyt puhua, mutta kaikki on hyvin ja on kivaa!”. Sitten Smiler katsoi kavereiltaan saamiaan snäppejä. Pari oli kotona vasta herännyt ja pari oli kaupungilla muiden kanssa. Hetken Smiler olisi halunnu olla kaupungilla kavereidensa kanssa, mutta muisti sitten että täällä leirilläkin oli kavereita ja varmasti yhtä kivaa kuin siellä olisi.

”Okei, nyt teillä olisi mahdollisuus harjoitella agilityä, tokoa tai paimennusta. Saatte valita itse mitä haluatte treenata”, Dee ohjeisti.
Zema ja Aura menivät tokoon, kun taas Emilia ja Mirror menivät agilityyn. Smiler olisi ehkä halunnut kokeilla paimennusta, muttei halunnut mennä yksin. Hän valitsi tokon.
”Okei, menen laittamaan Emilialle ja Mirrorille agilityradan ja tulen sitten auttamaan teitä”, Dee sanoi ja meni kentälle kahden koirakon kanssa.
”Me voidaan varmaan aloittaa jo”, Aura ehdotti.
”Joo voidaan varmaa”, Zema vahvisti.
Koirat laitettiin seisomaan hoitajien eteen. Ne katselivat kiinnostuneina ja odottivat mitä niiltä haluttiin.
”Alotetaanko ihan vain luokse tulolla?” Smiler ehdotti.
Se oli yksi helpoimmista tokojutuista. Kai.
Kolmikko otti muutaman metrin kauemmas koirista. Ne istuivat ja katsoivat hieman hämmentyneinä.
”Tänne”, kaikki kolme hoitajaa sanoivat tasan samaan aikaan.
Koirat hölkötttivät omien hoitajiensa luo. Myös seuraaminen ja paikallaan makaaminen sujui hyvin. Pian Dee tulikin ohjeistamaan heitä.
”Pääsittekin mukavasti alkuun”, Dee hymyili.
Dee ohjeisti heitä myös estehypyssä ja kauko-ohjauksessa. Välillä Dee meni katsomaan miten agilityporukka suoriutui. Toko oli kyllä tosi kivaa. He kokeilivat myös vähän vaikeampia juttuja, kuten merkin kiertämistä. Se olikin huomattavasti vaikeampaa, mutta oli niitäkin hauskaa yrittää. Jossainvaiheessa Emilia ja Mirror tulivat myös tokoilemaan. Lopuksi kaikki näyttivät vielä suosikki käskynsä. Smiler näytti seuraamisen, sillä se oli mukavan yksinkertainen liike ja sen hän osasi varmasti.

Välipalaksi oli uunijäätelöä. Se oli tosi makeaa mutta hyvää. Välipalan jälkeen jokainen kirjoitti pieneen vihkoon pitsatoiveensa. Kaikkien pitsat kuulostivat tosi hyviltä. Sitten mentiin ulos.
”Meillä olis nyt tosiaan vuorossa koirasokkoa. Eli teidän silmät sidotaan ja teidän pitää ettii omat hoidokit”, Dee selitti.
”Kysyttävää?”
”Entä jos arvaa väärin?” Zema kysyi.
”Sitten häviää, eli valitkaa tarkkaan kenet valitsette”, Dee vastasi pientä haastavuutta äänessään.
Dee sitoi jokaisen silmille huivin. Koirat katselivat hämmentyneinä.
”Okei, etsikää oma hoidokkinne”, Dee sanoi ja läpsäytti kätensä yhteen.
Jokainen lähti kävlemään pitäen kädet vivusti ruumiinsa edellä. Smiler tunsi jotain karvaista, mutta se taisi olla Nadja. Sitten hänen kätensä osuivat selvästi bordercollien korviin.
”Tää on mun!” Smiler kiljaisi.
”Ei oo”, Dee naurahti.
Smiler otti huivin silmiltään. Ankka! Hän oli kokonaan unohtanut että Frodo ei ollut pelin ainoa bordercollie. Ja olisihan se voinut vielä olla vaikka Ratkikin. Smiler meni istumaan kauemmaksi ja katseli kun muut etsivät omia koiriaan. Zema tarttui Ratkiin.
”Ööö.. Onks tää Ankka?”
”Eip.”
Zemakin riisui huvinsa ja naurahti nähdessään Ratkin. Sitten hänkin tuli istumaan kauemmaksi.
Ja sitten Aura nappasi Frodon kiinni.
”Äh en tiiä.. Kai tää on sit Ratki..?” hän ehdotti.
”Ei oo”, Dee vastasi naurahtaen.
”Aika hyvin meni meillä kaikilla ristiin”, Aura naurahti kun otti huivin pois kasvoiltaan.
”Joo”, Zema ja Smiler naurahtivat.
Emilia ja Mirror löysivät molemmat omat hoidokkinsa. Peli oli tosi kiva ja sitä voisi olla useamminkin. Nyt oli kuitenkin vuorossa sauna.

Saunassa puhuttiin tänään enemmän kuin eilen. Kukaan ei jaksanut käydä uimassa. Saunan jälkeen käytiin vaihtamassa rennot iltavaatteet ja mentiin syömään pitsaa. Smiler ei jaksanut syödä koko pitsaa kuten yleensä, vaan vain vähän yli puolet. Muillakin jäi pitsaa yli. Pitsan jälkeen mentiin leirikololle. Smiler makasi sohvalla ja luki jotain kirjaa antaen pitsan laskeutua. Leirikololla oli aika leppoisa tunnelma kun kaikki vain antoivat pitsan sulaa. Lopuksi vielä pelattiin pari kierrosta Muuttuvaa Labyrinttiä, jonka jälkeen oli iltapala.

Iltapalan jälkeen koirille annettiin ruoat ja käytiin iltapesulla. Koko joukko tuntui olevan tosi väsynyt joten kaikki painuivat vain nukkumaan. Smiler ei malttanut odttaa seuraavaa päivää, mitähän se toisi tullessaan?

Nimi: Emilia~

30.06.2017 23:36
50. Neljäs kesäleiripäivä

Heräsin jälleen yhdeksältä, herätyskelloni pirinään. Noisin reippaasti ylös sängystäni ja menin suoraan aamupesuille. Aamupesujen jälkeen vaihdoin vaatteeni, sitten olikin aika lähteä leirirakennukselle antamaan Nadjalle aamupalaa. Muut eivät olleet vielä valmiina, paitsi Smiler, joten päätimme hänen kanssaan mennä samaa matkaa leirirakennukselle, pienen lenkin kautta, jotta koirat voisivat suorittaa aamupissansa siinä samalla sitten. Kun olimme valmiita, lähdimme ulos mökistä ja kiersimme lenkin kautta leirirakennukselle. Päästyämme leirirakennuksen pihalle, menimme suoraan sisälle jossa menin heti hakemaan Nadjalle sen ruoka- ja juomakupit. Täytin ne samaan tapaan kuin aina ennenkin, raikasta vettä toiseen kuppiin ja toiseen kuivaruokaa sekä loraus lohiöljyä. Kun olin sekoittanut huskyn ruuan, käskin koiran luokseni ja annoin tälle ruuan.
''Ole hyvä Nadja'', sanoin ja annoin ruuan koiralle.
Husky rupesi heti syömään ruokaansa, hyvällä ruokahalulla. Jätin Nadjan syömään aamupalaansa ja menin itsekkin leirirakennuksen keittöön, syömään.
''Huomenta Emilia'', Dee sanoi reippaalla äänellä kun saavuin keittiöön.
''Täällä olisi aamupalaa'', hän jatkoi.
''Huomenta! Tulenkin heti ottamaan'', vastasin tälle ja menin hakemaan aamupalaa.
Tällä kertaa otin aamupalaksi riisipuuroa. Kun olin saanut puuroni, menin pöytään istumaan ja syömään. Smiler saapui heti perässäni istumaan pöytään ja aloimme keskustelemaan tästä päivästä ja siitä mitä tänään olisi ohjelmassa.
''Tänään mennään koirien kanssa koirapuistossa käymään'', Smiler sanoi.
''Niin ja grillataan pihalla!'' sanoin innoissani.

Hetken kuluttua muutkin saapuivat pöytäämme. Kun olimme kaikki syöneet aamupalaa, Dee kertoi meille, että meillä olisi vapaa-aikaa pihalla koirien ja muiden leiriläisten kanssa. Vapaa-ajan jälkeen lähtisimme koirapuistoon yhdessä ja koirapuiston jälkeen olisi vapaa-aikaa vielä ennen ruokailua. Nousimme siis pöydästä ja lähdimme hakemaan koiriamme. Kutsuin Nadjan leirirakennuksen eteiseen ja laitoin sille hihnan valjaisiin kiinni. Sitten olimme valmiita lähtemään ulos huskyn kanssa. Menimme leirirakennuksen pihalle muiden kanssa. Ulkona leikimme koiriemme kanssa ja annoimme koirien myös juosta hieman vapaana rakennuksen pihalla. Pian vapaa-aika oli kuitenkin ohi ja meidän oli aika lähteä koirapuistoon.

''Ovatko kaikki valmiita lähtemään koirapuistoon?'' Dee kysyi meiltä vielä ennen lähtöä.
''Tottakai'', vastasimme.
''Loistavaa'', Dee sanoi vielä ja lähdimme sitten hänen opastuksellaan kulkemaan kohti koirapuistoa.
Matka koirapuistolle sujui reippaasti ja mukavasti. Matkan aikana keskustelimme kaikkea maan ja taivaan väliltä. Olimme lähentyneet kaikki tällä leirillä jo paljon ja pystyimme heittäämään tyhmääkin läppää toistemme seurassa.

Saavuttuamme koirapuistoon, päästimme koiramme vapaaksi ja jäimme itse istuskelemaan puistonpenkille oleilemaan. Katselimme koirien touhuja, keskustelimme ja naureskelimme. Olimme noin tunnin verran koirapuistossa, kunnes oli aika lähteä takaisin leirirakennukselle. Koirapuistossa ei tapahtunut mitään erityistä tänään. Olimme lähdössä, joten kutsuin Nadjan luokseni ja koiran saavuttua, laitoin sen hihnaan kiinni.
''Mennäänkö?'' Mirror kysyi Deeltä kun kaikki olivat valmiita.
''Mennään vain'', Dee vastasi ja lähdimme kävelemään takaisin leirirakennukselle.

Päästyämme leirirakennukselle, oli meillä vuorossa hieman vapaa-aikaa.
''Hei, mennäänkö sisälle ja pelataan Aliasta sen aikaa, kunnes on ruokailu?'' Zema ehdotti.
''Tai jos pelataan kimbleä, koska siinä menee vähemmän aikaa? Ei meillä ole nyt kuin puolituntia vapaa-aikaa ennen ruokailua'', Aura huomautti.
''Totta, no mennään pelaamaan erä kimbleä. Ehdimme sitten myöhemmin pelata Aliasta'', Zema totesi.
Menimme siis sisälle leirirakennukseen ja sisällä päästimme koirat vapaaksi. Siirryimme oleskeluhuoneeseen ja Zema kävi hakemassa kimblen hyllystä.
''No niin, aloitetaan'', hän sanoi tuotuaan pelin luoksemme.
Pelin aikana, kaikilla oli hauskaa ja nauroimme paljon. Juuri kun peli oli lopuillaan, tuli Dee ilmoittamaan, että ruoka olisi valmista.
''Joo me tullaan'', Zema vastasi Deelle ja rupesi laittamaan peliä takaisin laatikkoon.
Kun peli oli kasattu pois, lähdimme kaikki käsipesun kautta syömään.

''Mitäs ruokaa tänään oli?'' Aura kysyi kun pääsimme keittiöön.
''Pastaa pekoniherkkusienikastikkeella'', Dee vastasi hymyillen.
''Kuulostaa hyvältä'', kommentoin ja menin sitten hakemaan ruokaa.
Ruokailu sujui hiljaisissa merkeissä, kaikilla oli niin kova nälkä, että kukaan ei ehtinyt keskustelemaan lapatessaan ruokaa suuhunsa. Kun olimme syöneet, oli vuorossa jälleen vapaa-aikaa.
''Kiitos ruuasta Dee'', sanoin Deelle ennen kuin lähdin keittiöstä.
''Ole hyvä'', hän vastasi.
Ruokailun jälkeen menin säkkituolien luokse. Menin istuskelemaan tai ennemminkin löhöilemään ja kutsuin Nadjan luokseni myöskin makoilemaan. Olin päättänyt nukkua päiväunet säkkituolissa. En tiennyt mihin muut olivat menneet, varmaankin mökkiimme tai sitten ulkoilemaan, mutta minä halusin nukkua Nadjan kanssa päiväunet. Niimpä suljin silmäni ja nukahdin.

Heräsin hieman ennen kahta päiväuniltani, katsoessani kelloa, muistin että lähtisimme ihan kohta tokoilemaan pellolle koirien kanssa sekä pitäisimme leikkimielisen tokokilpailun. Nousin siis nopeasti ylös säkkituolista ja käskin Nadjan mukaani. Menimme eteiseen jossa puin koiran päälle valjaat ja laitoin hihnan niihin kiinni. Sitten oli aika lähteä ulos. Päästyämme ulos huskyn kanssa, huomasin, että muut jo odottelivat minua sekä Nadjaa pihalla. Kun saavuimme muiden luokse, lähdimme kävelemään heti pellolle päin.

''No niin, nyt harjoitellaan hieman tokoa ja sitten pidetään pieni leikkimielinen kilpailu'', Dee kertoi meille.
Seuraavaksi Dee alkoi näyttämään Stellan kanssa liikkeitä, jotka meidän piti toistaa parhaamme mukaan. Nadja tietenkin osasi kaikki liikkeet, ainakin suhteellisen hyvin. Oli hienoa katsoa miten koira teki kaikki liikkeet, sain olla ylpeä siitä, että olimme käyneet tokokursseilla.
Kun olimme harjoitelleen, oli aika siirtyä leikkimieliseen kilpailuun. Kilpailussa meidän piti näyttää Deelle, että koira osaa tehdä nämä asiat : paikalla makaaminen, seuraaminen, luoksetulo, noutaminen sekä kauko-ohjaus.
Osa hoitajista sekä heidän koiristaan eivät olleet ennen, kuin vasta tänään kokeilleet ensimmäisen kerran kauko-ohjausta. Paikalla makaaminen, seuraaminen, luoksetulo sekä noutaminen sujui kaikilta suhteellisen hyvin. Kauko-ohjauksessa sen sijaan vain minä ja Nadja saimme suoritettua tehtävän.
''Hieno tyttö'', kehuin koiraa kun saimme kaiken tehtyä.
''Epäreilua, te ootte käyneet kursseilla'', Zema sanoi virnuillen.
''Ammattilaiset, ammattilaiset..'' sanoin Zemalle virnuillen, tarkoittaen minua ja Nadjaa.
Pian oli aika julkistaa leikkimielisenkilpailun voittajat.
''Leikkimielisenkilpailun voittajiksi päätin valita teidät kaikki. Nadja ja Emilia olivat ainoat, jotka selviytyivät kaikista tehtävistä, joka on ymmärrettävää ja oletettavaakin, koska he ovat käyneet kaikki tokokurssit. Valitsin voittajaksi teidät kaikki, koska olitte täysillä mukana, ettekä luovuttaneet, vaikka kaikki ei heti sujunutkaan niin kuin olisitte halunneet'', Dee kertoi meille hymyillen.

Kun Dee oli julistanut meidät kaikki voittajiksi, lähdimme kävelemään yhdessä takaisin leirirakennukselle päin. Saavuttuamme sinne, kävi Dee laittamassa kaasugrillin lämpenemään, jotta voisimme grillata hetken kuluttua. Sillä aikaa kun grilli lämpeni, kävimme Mirrorin kanssa auttamassa Deetä keittiössä.
''Emilia, veisitkö sinä nämä makkarat, maissit ja pihvit ulos, ne voi varmaan laittaa jo grilliin. Ja Mirror, kantaisitko sinä tuon mehukannun ja ruokaluvälineet ulos. Syödään siinä ulkopöydässä tänään'', Dee kyseli.
''Tietenkin!'', sanoin innoissani, nappasin grillattavat mukaani ja menin takaisin ulos.
Päästyäni grillin luokse, huomasin sen olevan jo lämmin joten laitoin grillattavat sisään sinne. Kun grillattavat näyttivät olevan valmiita, kutsuin muut syömään. Mirror oli kattanut pöydän Deen kanssa valmiiksi, joten haimme pöydästä jokainen itsellemme lautaset ja kävimme tämän jälkeen hakemassa grillistä ruokaa. Otin itse pihvin sekä makkaran lautaselleni jonka jälkeen menin istumaan pöytään ja syömään.
''Nam, hyvää!'' Smiler sanoi hetken syömisen jälkeen.
''Niin on, kesä ja grillaaminen vaan on niin hyvä yhdistelmä'', Aura sanoi.
Kun me söimme grilliruokaa, kävi Dee vielä hakemassa myös koirille herkkua, jokainen sai oman possunkorvan. Koirat söivät niitä nautinnolla, eivätkä olleet kerjäämässä meiltä ruokaa kun söimme ulkona.

Syömisen jälkeen meillä oli vuorossa vapaa-aikaa ja sen jälkeen sauna sekä suihku. En meinannut ottaa tänään Nadjaa mukaan, ottaisin ehkä huomenna sitten vasta. Vapaa-aikani vietin ulkona koiran kanssa. Heittelin tuttuun tapaan keppiä, koska Nadja rakasti noutaa keppiä minulle, niin tottakai minä silloin heitän keppiä sille. Kävin myös Nadjan kanssa pienellä lenkillä, koska minulla oli luppoaikaa ja oletin, että se olisi hyväksi huskylle jotta se saisi purkaa energiaansa.

Lenkin jälkeen vein Nadjan mökkiin ja pakkasin saunakamppeeni. Kun tavarat oli pakattu, lähdin saunarakennukselle, jossa muut jo taisivat olla, koska en ollut lenkin jälkeen nähnyt ketään.
Saavuttuani saunalle, vaihdoin uimapuvun päälleni ja menin suihkun kautta saunaan.
''Emilia, missä viivyit?'' kuului Zeman ääni heti kun saavuin saunaan.
''Olin Nadjan kanssa lenkillä'', vastasin.
''No me ihmeteltiin, että mihin sä katosit'', Aura sanoi.
''En mä mihinkään kadottut, tässähän mä oon'', sanoin tytöille hymyillen.
Sitten oli aika ottaa löylyä, tällä kertaa Aura toimi löylymestarina ja heitti meille sopivan tasaista löylyä. Hetken saunomisen jälkeen kävimme kaikki uimassa, jonka jälkeen menimme vielä takaisin saunaan. Saunassa otimme vielä kunnon löylyt ja viivyimme siellä kauan. Kuitenkin kun aikaa oli kulunut tarpeeksi, oli pakko mennä pesuille ja sen jälkeen vaihtamaan vaatteet päälle. Meillä olisi seuraavana ohjelmassa ruokailu. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme kävelemään samaa matkaa mökillemme. Veimme mökillemme saunatavarat, jonka jälkeen menimme leirirakennukselle, syömään.

Ruuaksi meillä oli nyt kanaa ja nuudeleita. Olin taas todella nälkäinen saunomisen ja uimisen jälkeen, joten otin itselleni ison annoksen ruokaa, jonka jälkeen menin pöytään syömään.
''Vitsi se vesi on kyllä joka päivä yhtä viileetä, luulis et se lämpenis joskus'', Aura aloitti keskustelun.
''Hah niimpä, mut on se ihan kivaa, että se vesi on viileetä, koska siinä ainakin virkistyy ja on kiva mennä sitten uimisen jälkeen saunaan'', sanoin.
''No tuo on kyllä totta'', Aura jatkoi.
''Dee, mitä meillä on tänään vielä ohjelmassa?'' Mirror kysyi kun olimme saaneet juuri syötyä ruokamme.
''Seuraavaksi teillä on vapaa-aikaa, jonka jälkeen on iltapala sekä koirien ruokkiminen ja sitten vielä vähän vapaa-aikaa ennen nukkumaan menoa'', Dee vastasi.
''Asia selvä'', Mirror vastasi.
''Mitä tehdään vapaa-ajalla?'' Smiler kysyi.
''No me voitaisiin mennä koirien kanssa lenkille?'' kysyin.
''Joo mennään vain ja sitten tehdään jotain muuta myöhemmin vapaa-ajalla'', Aura sanoi.
''Käy'', vastasin.

Niimpä kävimme kaikki hakemassa ruokailun jälkeen koiramme ja lähdimme käymään metsälenkillä. Lenkin aikana koitimme muistella, mitä huomenna olisi ohjelmassa ja keskustelimme myös siitä, miten nopeasti nämä neljä leiripäivää olivat menneet.
''Enää kolme päivää tän päivän jälkeen'', Zema sanoi haikeana.
''Niimpä, ihan outoo'', Aura sanoi.
''No mut nautitaan nyt tästä leiristä, eikä mietitä sen loppumista. Kyllä Dee sit järjestää meille taas pian jonkun uuden leirin'', sanoin hymyillen ja muut myöntelivät minulle.
Lenkin jälkeen jäimme vielä hetkeksi pihalle koirien kanssa ja tämän jälkeen pääsimmekin iltapalalle.

Iltapalana meillä oli kaurapuuroa, kaurasämpylöitä, ruisleipää ja mysliä. Päätin ottaa itselleni iltapalaksi kaurapuuroa. Puuron syömisessä minulla ei mennyt kauaakaan joten olin nopeasti valmis ja kun olin valmis, menin antamaan Nadjalle iltapalaa. Kun olin antanut koiralle ruuan, jätin sen rauhassa syömään ja menin itse oleskeluhuoneeseen.

Oleskeluhuoneessa odottelin ensin muiden saapumista ja kun muut saapuivat, rupesimme miettimään mitä vielä tekisimme vähän aikaa. Loppujen lopuksi, päädyimme vain löhöilemään ja katsoimme hetken telkkaria.
''Hei huomennahan on se leiridisko!'' sanoin kovaan ääneen, kuin muistin asian yhtäkkiä.
''Ai niin! Siitä tulee kivaa! Tanssitaan koirien kanssa'', Zema sanoi.
''Jep!'' sanoin vielä.
Keskustelujen, löhöilyn ja telkkarin katsomisen jälkeen oli aika lähteä mökkiimme. Otimme siis koiramme, toivotimme Deelle hyvät yöt ja lähdimme yhdessä kävelemään mökillemme päin. Matkalla leirirakennukselta mökillemme, Nadja teki vielä iltapissansa. Sitten kun saavuimme mökille, menimme kaikki vuoronperään iltapesuille ja tämän jälkeen kömpesimme kaikki omiin sänkyihimme. Kun menin sänkyyn makaamaan, laitoin herätyskellooni herätyksen huomis aamuksi ja olin valmis nukkumaan. Olin ihan väsynyt tästä päivästä joten halusin vain alkaa äkkiä nukkumaan. Nadja kömpesi jalkopäähän jälleen nukkumaan, joten annoin koiralle vielä iltapusut ja toivotin hyvät yöt.

''Hyvää yötä kaikille!'' sanoin vielä ennen kuin aloin nukkumaan ja muutkin toivottivat kaikille hyvät yöt.

// Nyt oonki sitten askeleen lähempänä tasoa 10 ^^ 50 tarinaa kirjoitettu!!

Nimi: Emilia~

28.06.2017 22:47
49. Kolmas kesäleiripäivä

Heräsin yhdeksän aikaan aamulla herätyskelloni piipittämiseen. Nousin nopeasti ylös ja huomasin, että muutkin heräilivät juuri, olivat vissiin heränneet minun herätyskellooni. Noustuani ylös, ampaisin ensimmäisenä aamupesuille ja tämän jälkeen vaihdoin vaatteeni. Sitten olinkin valmis uuteen päivään. Otin Nadjan ruoka- sekä juomakupin ja täytin ne. Lorautin taas ruuan sekaan hieman lohiöljyä, jotta ruoka maistuisi paremmin koiralle eikä olisi niin kuivaa. Kun Nadja oli syönyt, laitoin sille valjaat päälle sekä hihnan siihen kiinni. Muut eivät olleet vielä valmiita, mutta lähdimme Nadjan kanssa jo ulos. Kiersimme pienen lenkin kautta leirirakennukselle, jotta koira sai tehdä tarpeensa. Kun lenkki oli kierretty, saavuimme leirirakennukselle ja menimme sisälle.

Muutkin saapuivat juuri leirirakennukselle ja menimme keittiöön, syömään aamupalaa yhdessä. Aamupalaksi meillä oli tänään samat vaihtoehdot kuin eilenkin aamulla, riisipuuroa, kaurasämpylöitä ja mysliä. Tänä aamuna, valitsin itselleni syötäväksi mysliä. Otin myös lasillisen appelsiini mehua. Mysli oli oikein hyvää, siinä oli jotain, ehkä kuivattuja mansikoita ja vadelmia seassa. Aamupalalla kaikki olivat taas ihan unenpöpperössä ja hiljaa. Kun olin syönyt aamupalan, päätin kysyä Deeltä mitä seuraavaksi olisi ohjelmassa.
''Seuraavaksi teillä on vapaa-aikaa ulkona, sen jälkeen vapaa-aikaa koirien ja muiden leiriläisten kanssa ulkona lähdetään metsään juoksuttamaan koiria tunniksi, sen jälkeen on vapaa-aikaa vähän aikaa ennen ruokailua'', Dee vastasi minulle.
''Kuulostaa kivalta!'' sanoin ja nousin pöydästä.
''Me mennään Emilian ja koirien kanssa jo pihalle'', Zema sanoi noustessaan seuraavaksi ylös pöydästä.
''Joo, me tullaan kohta perästä!'' Mirror vastasi innoissaan.

Menimme Zeman, Ankan sekä Nadjan kanssa pihalle leikkimään. Juoksentelimme koirien kanssa sekä heitimme niille keppiä sen aikaa, kunnes muut tulivat. Ja kun kaikki olivat saapuneet, sovimme, että pelaisimme koirien kanssa viestiä niin kuin joskus talvileirilläkin. Viestissä juoksimme käymään sovitussa paikassa koiran kanssa ja palasimme takaisin, jolloin seuraava sai lähteä liikkeelle. Viestin aikana, jos liikkui niin silloin koiralla piti olla keppi suussa koko ajan. Jos keppi putosi, oli se haettava heti takaisin koiralle. Meillä oli oikein hauskaa pelata viestiä yhdessä. Nadja ei millään vain olisi halunnut luovuttaa keppiä kenellekkään muulle koiralle, vaan olisi halunnut pitää sen itsellään, tyypillistä.

Pelaamisen jälkeen lähdimmekin Deen opastuksella metsään, juoksuttamaan koiria.
''Kaikki valmiina?'' Dee kysyi ennen lähtöä.
''Jep!'' vastasin.
Sitten lähdimme kävelemään metsälle päin. Kun saavuimme Deen suunnittelemaan paikkaan, oli aika päästää koirat vapaaksi.
''Kai nämä kaikki voi sitten päästää samaan aikaan vapaaksi?'' kysyin vielä varmuudeksi Deeltä.
''Voi, voi!'' hän vastasi minulle joten päästin Nadjankin vapaaksi muiden kanssa.
Nadja lähti heti juoksentelemaan innosta soikeana ja kaarteli sekä kierteli ympäri metsää. Se ei kuitenkaan mennyt liian kauas minusta, Nadja pysyi koko ajan sellaisella etäisyydellä, että se näki minut. Katselimme hymyssäsuin koiria, jotka juoksentelivat innoissaan ympäriinsä. Vähän väliä joku koirista koitti ottaa toistaan kiinni ja toisinpäin. Kun oli aika lähteä takaisin kennelille, kutsuin Nadjan luokseni ja kun husky tuli, huomasi se oravan läheisessä puussa ja alkoi räksyttää kovaan ääneen tuijottaen puussa olevaa oravaa.
''Nadja, lopeta'', komensin koiraa, mutta silloin muutkin koirat alkoivat räksyttää.
Meni jonkin aikaa, ennen kuin orava meni puuhun piiloon, niin että koirat eivät enään nähneet sitä ja lopettivat haukkumisen.
''Vihdoinkin'', totesin kun koirat lakkasivat haukkumasta.
''Huh, nyt lähdetään takaisin leiriin'', Dee sanoi ja lähti ensimmäisenä kävelemään leirirakennukselle päin ja me muut seurasimme häntä.

Saavuttuamme leirirakennukselle, me muut jäimme vielä pihalle hetkeksi koirien kanssa kun Dee meni laittamaan ruuan valmiiksi.
''Hei Smiler, tuletko auttamaan minua ruuan kanssa, yksin minulla tulee niin kova kiire'', Dee sanoi ja Smiler lähti auttamaan Deetä.
Kun ruoka oli valmiina, Smiler tuli kutsumaan meidät syömään. Otimme koirat ja menimme sisälle, jossa päästimme koirat vapaaksi siksi aikaa kun itse söisimme. Ruuaksi meillä oli tänään kanarisottoa. Kävin hakemassa itselleni ison annoksen risottoa ja menin sen jälkeen istumaan pöytään. Söin nopeasti ruokani, jonka jälkeen meillä oli taas ohjelmassa vapaa-aikaa. Vapaa-ajan jälkeen meillä olisi kuitenkin tiedossa sellaista, mitä en ennen ollut kokeillut, doboa koiran kanssa. Vapaa-aikanani menin hengailemaan säkkituolelle Nadjan kanssa jolloin vahingossa nukahdin.
''Emilia herää, nyt harjotellaan doboa!'' Zema herätti minut.
''Oho, mähän nukahdin'', sanoin ja nousin äkkiä ylös säkkituolista.
''No näköjään!'' Mirror sanoi naureskellen minulle.

''Nyt testataan koirien kanssa doboa, tietävätkö kaikki mitä se on?'' Dee kysyi meiltä.
''Juu, googlailimme ennen lähtöä tänne, mitä se on'', Aura vastasi.
''Hienoa, huomautankin tässä vielä, että tämä harjoittelu on fyysisesti rankkaa koirille. Alkuun noin 15 minuutin kokonaisaika pallon päällä on ehdoton maksimi. Vaikka koira muuten olisikin hyväkuntoinen, ei se tarkoita välttämättä, että koiran syvä lihaksisto on vastaavassa kunnossa'', Dee huomautti vielä meille.
''Aloitamme siitä, että jokainen koira saa tutustua palloon, jonka jälkeen yritetään saada koirasta jokin osa pallon päälle. Oli se sitten tassut, kuono tai koko koira'', Dee sanoi vielä.
Sitten Dee jakoi kaikille meille omat pallot. Annoin Nadjan tutkiskella palloa pitkän aikaa, ennen kuin aloin vaatia koiralta mitään. Sitten kun koira oli tarpeeksi kauan tutkinut palloa, ohjasin tätä laittamaan etutassut pallon päälle. Nadja meinasi laittaa tassut heti pallolle, mutta perääntyi kuitenkin. Ehkä pallo ei ollut huskyn mieleen, vaikka se palloja rakastikin, niin ehkä tämä oli liian iso pallo hänelle. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua, Nadja käytti tassujaan nopeasti pallon päällä. Ja koko ajan se laittoi vain enemmän ja enemmän tassujaan siihen, kunnes koira nojasi palloon etutassuillaan.
''Hieno tyttö!'' kehuin koiraa ja silitin tätä.

Pidimme huskyn kanssa pienen tauon, jonka jälkeen koitimme uudestaan. Tällä kertaa minäkin osallistuin, enkä pitänyt vain pallosta kiinni. Laitoin käteni pallon päälle ja nojasin siihen vähän niin kuin punnerrus asennossa, mutta ylempänä. Pian huskykin jälleen uskaltautui laittamaan tassunsa pallolle. Nadja nojasi palloon pallon toisella puolella ja minä toisella, olimme vastakkain. Toistimme muutaman kertaa vielä tätä, kunnes pidimme juomatauon, jonka jälkeen harjoittelimme vielä jonkin aikaa, ennen kuin oli aika lopettaa. Nadja ei ainakaan tällä kertaa uskaltanut mennä kokonaan pallon päälle, mutta ehkä jos sitä treenaisi koiran kanssa enemmän, voisi se mennäkkin siihen. Harjoitusten päätyttyä menimme rinkiin ja jokainen sai vuorollaan kertoa, miten oli onnistunut harjoittelussa koiransa kanssa. Kun kaikki olivat kertoneet, oli vuorossa seuraava ohjelma.

''Nyt lähdetään piknikille koirien kanssa kennelin viereiseen koirapuistoon, ottakaa koiranne ja menkää pihalle odottamaan siksi aikaa kun käyn hakemassa meille koriin hieman naposteltavaa'', Dee kertoi meille.
Siirryimme siis koiriemme kanssa pihalle ja kun Dee saapui, lähdimme kävelemään hänen opastuksellaan koirapuistoon. Saavuttuamme koirapuistoon, päästimme koiramme juoksentelemaan vapaaksi. Sitten levitimme muutaman viltin maahan ja istuimme kaikki hoitajat sekä Dee, hengailemaan ja syömään eväitä. Evääksi Dee oli ottanut meille mukaan mansikoita, leivät sekä mehua. Ensiksi Dee jakoi meille leivät ja aloimme kaikki syömään niitä.
''Mmm, onpas hyvää'', Mirror sanoi kun oli jo melkein syönyt leipänsä.
''Todella hyvää'', kommentoin myös.
Syötyämme leivät, Dee jakoi jokaiselle pillimehun ja laittoi mansikat tarjolle, jotta jokainen voisi syödä niitä sitten kun haluaa. Otin pari mansikkaa, mutta enempää en ottanut, koska ei tehnyt mieli. Hetken kuluttua, kutsuimme koirat luoksemme ja Dee jakoi jokaiselle koiralle possunkorvan, myöskin koirat siis saivat herkutella piknikillä. Sillä aikaa, kun koirat söivät possunkorvia, kertoi Dee mitä tänään olisi vielä ohjelmassa.
''Eli lähdemme tästä kun koirat ovat syöneet nuo ja kun pääsemme leirirakennukselle, teillä on hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen pääsette saunomaan ja uimaan. Saunomisen ja uimisen jälkeen meillä on ruokailu ja ruuaksi meillä on savulohipastaa'', Dee kertoi meille.
''Kuulostaa kivalta, hienoa kun täällä pääsee joka päivä uimaan ja saunomaan jos haluaa'', sanoin Deelle.
''Tottakai'', Dee sanoi.

Kun koirat olivat syöneet herkkunsa, laitoimme ne hihnoihin kiinni ja lähdimme kävelemään takaisin leirirakennukselle Deen opastuksella. Matkan varrella Nadja teki tarpeensa. Husky vaikutti kovin väsyneeltä, ehkä päivä oli ollut tosi rankka sille, doboharjoitukset ja koirapuisto. Puistossa koira ainakin oli juossut pää kolmantena jalkana koko ajan.

Kun saavuimme leirirakennukselle, menin Nadjan kanssa sisälle. Päästin koiran vapaaksi ja tämä meni makoilemaan oleskeluhuoneeseen. Ajattelin antaa koiran olla rauhassa, joten lähdin mökkiimme ja kävin pakkaamassa itselleni saunatavarat valmiiksi. Ollessani yksin mökissä, pian Aurakin saapui sinne. Hän tuli myös pakkaamaan saunatavaroitaan.
''Ai hei, mennäänkö samaa matkaa?'' kysyin tytöltä.
''Joo mennään vaan, pakkaan ensin tavarani'', hän vastasi.
''Otatko sinä koiraa mukaan saunaan tänään?'' jatkoin keskustelua.
''En minä varmaan tänään, entäs sinä?'' Aura kysyi.
''En ota tänään Nadjaa, jätin koiran makoilemaan leirirakennukselle. Husky vaikutti kovin väsyneeltä, joten en viitsi uuvuttaa sitä ihan loppuun'', vastasin.

Kun olimme pakanneet tavaramme, lähdimme Auran kanssa kävelemään saunarakennukselle. Päästyämme sinne, vaihdoimme uimapuvut päällemme ja menimme suihkun kautta saunaan. Päästyämme saunaan, menin taas löylynheittäjän paikalle ja aloin heittää löylyä tasaiseen tahtiin. Pian muutkin saapuivat saunaan.
''Meinaatteko mennä uimaan?'' Dee kysyi.
''Kai sitä pitää käydä kastautumassa'', vastasin.
''Niin minäkin meinasin'', Dee jatkoi.
Heitin siis hieman kovemmat löylyt, jonka jälkeen menimme Deen ja muiden kanssa pulahtamaan viileään veteen.
''Ei täällä kyllä kauaa pysty olemaan'', Dee sanoi päästyään vedenpintaan.
''Pystyyhän, tarpeeksi kauan kun on tässä viileydessä, niin kädet, jalat ja kaikki kylmentyvät niin ettet tunne enään kylmyyttä'', sanoin naurahten ja muutkin nauroivat idealleni.
''No ehkei kumminkaan'', Dee sanoi naurahtaen.
Uimisen jälkeen menimme takaisin saunaan, saunassa viihdemmekin suhteellisen kauan, emmekä menneet enään uimaan toista kertaa. Dee lähti ennen meitä saunasta, valmistelemaan ruokaa. Kun kello läheni puoli seitsemää, oli aika mennä pesuille. Menin ensimmäisten joukossa pesulle, jonka jälkeen menin pukukaapeille vaihtamaan vaatteet päälleni. Sitten odottelin muita ja kun kaikki olivat valmiita, lähdimme samaa matkaa leirirakennukselle.

Veimme nopeasti saunatavaramme mökkiin, jonka jälkeen menimme leirirakennukseen, syömään. Dee oli saanut jo kaiken valmiiksi, joten päästyäni keittiöön, menin heti hakemaan ruokaa. Otin hyvän annoksen savulohipastaa ja menin pöytään syömään ateriaani. Dee kertoi meille, että savulohipasta oli hänen suosikki ruokaansa. Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla ja ruokailun aikana keskutelimme siitä, miten päivä oli mennyt.

Ruokailun jälkeen meillä oli vapaa-aikaa leirirakennuksella. Vapaa-aikamme käytimme pelaten yhdessä tietovisaa koirista, sekä pelasimme myös kimbleä kuten aikaisemminkin toissa päivänä. Kaikilla oli kivaa ja kaikki pitivät hauskaa. Kun vapaa-aika loppui, oli meillä vuorossa iltapala. Iltapalaksi meillä oli vaihtoehtona kaurapuuroa, kaurasämpylöitä, ruisleipää ja mysliä. Valitsin itselleni iltapalaksi kaurasämpylän. Minulla ei ollut niin kovinkaan suuri nälkä, joten en viitsinyt ottaa mitään sen lisäksi.

Iltapalan jälkeen annoimme koirille iltaruuat. Annoin Nadjalle ruuaksi tuttuun tapaan kuivaruokaa johon lorautin hieman lohiöljyä. Koira söi nopeasti ruokansa. Annoin huskylle myöskin raikasta vettä.

Sitten meillä olikin vuorossa vielä vapaata oleskelua leirirakennuksessa, ennen nukkumaan menoa. Minä menin hengailemaan Mirrorin kanssa säkkituoleihin, otimme myöskin koiramme mukaan.
''Huh, minä varmaan vain oleilen tässä vapaa-ajan. En jaksa tehdä mitään, olen aika väsynyt tästä päivästä'', sanoin Mirrorille.
''Sama juttu, en jaksa tehdä mitään muuta kuin löhöillä'', Mirror sanoi naurahtaen.
''Tää leiri menee tosi nopeasti, tää on jo meidän kolmas päivä täällä. Ja mieti huomenna on jo neljäs päivä'', sanoin hieman haikeana.
''Niimpä, miksei vois olla kuukauden leiriä?'' Mirror heitti.
''Hah niimpä, tai vuoden'', sanoin naurahtaen.
''Kun mikään ei riitä'', Mirror sanoi ja aloimme molemmat nauramaan.
Vapaa-aikani meni siis Mirrorin kanssa keskustellen, koska emme jaksaneet tehdä mitään muuta.

''Hei lähdetäänkö mökille päin? Pissatetaan koirat vielä pienen lenkin kautta?'' ehdotin.
''Sopii'', Mirror vastasi ja lähdimme siitä samasta hakemaan koirille hihnat ja kutsuimme ne luoksemme eteiseen.
Sitten lähdimme Mirror sekä koirien kanssa ulos leirirakennuksesta. Kiersimme tosiaan pienen lenkin kautta, jotta koirat saivat tehdä vielä tarpeensa. Kun lenkki oli kierretty, menimme mökillemme. Mökille päästyämme, menin iltapesuille ja sen jälkeen sänkyyn makoilemaan. Nadja hyppäsi sänkyyni, jalkopäähän ja annoin koiralle vielä iltapusun ennen kuin aloimme nukkumaan.

''Hyvää yötä kaikille'', sanoin vielä ennen kuin aloin nukkumaan ja muutkin toivottivat hyvät yöt.

Nimi: Ewe

28.06.2017 00:16
Luku 8 – 26.6

Kello oli yksitoista. Tänään alkaisi Joystormin kesäleiri. Smiler oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja nyt se viimein olisi. Viime leiriltä Smiler oli oppinut sen, että kannatti lähteä ajoissa. Viimeksi oli vähän noloa tulla myöhässä paikalle. Nyt hän ei myöhästyisi sillä lähtisi ajoissa.

Kaikki oli pakattu. Vaatteita, hygieniahommelit ja muut mitä leirille tarvitsisi. Tai ainain mitä Smiler luulisi tarvitsevansa. Mistä sitä tietää jos Dee on taas keksinyt jonkun yöllisen yllätysjutun. Mutta se oli ollut ihan kiva, joten se ei kyllä haittaisi yhään vaikka olisikin. Vaikka kyllä nukkuminenkin on kivaa.

”Smiler, kannattaisiko lähteä kohta?” kuului huuto alakerrasta.
”Juu ihan just!”
Smiler luki kesäleiriä varten tehtyä whatsapp keskustelua. Kaikki leirille ilmoittautuneet olivat siellä. Nyt kaikki vain ilmoittelivat että alkavat lähteä kotoaan kohti kenneliä.
”Mäkin lähen nyt”, Smiler luki tekstin ääneen samalla kun kirjoitti.
Hän lisäsi vielä perään kaksi mustekala-emojia, koska ne olivat kivoja. Eiväthän ne tietenkään mitenkään liittyneet aiheeseen, mutta mitä väliä?
”Nyt pitää lähteä tai et ehdi”, äitin huuto kuului jälleen.
Smiler sulki puhelimensa näytön ja tunki sen taskuunsa. Hän nousi sängyltään, nappasi vaaleanruskean reppunsa ja kipitti portaat alakertaan. Päällään hänellä oli harmaa huppari ja mustat farkut, mutta hupparin alla perus valkoinen t-paita, jonka rinnassa oli pieni tasku.
”Onhan sinulla nyt kaikki mukana?” äiti huolehti.
”Joo joo”, Smiler tokaisi kyllästyneenä.
Äiti osasi aina huolehtia kaikesta turhasta. Kyllä Smiler osasi itsekin pakata tavarat reppuunsa. Vaikka viimeksi hän oli kyllä unohtanut hammasharjan.. Mutta nyt se oli varmasti mukana.
”Aina saa sitten soittaa jos tulee asiaa..”
”Äiti mä osaan kyllä..”
Smiler laittoi kengät jalkaan ja tunkeutui ovesta ulos ennenkuin äiti ehtisi alkaa enempää hössöttämään.
”Moikka!” Smiler huusi ja paiskautti oven kiinni vastausta odottamatta.

Kun Smiler saapui kennelille, paikalla olivat jo Mirror talvileiriltä ja joku hoitaja jonka Smiler oli nähnyt pyörimässä kennelillä. Ja Dee tietenkin myös.
”Moikka Smiler, kiva kun pääsit”, Dee hymyili.
”En olis voinu jättää välistä”, Smiler naurahti.
Smiler kävi hakemassa Frodon sisältä. Se oli innoissaan nähdessään hoitajansa, kuten aina. Se oli suorastaan syötävän suloinen. Pian loputkin leiriläiset saapuivat. Porukka oli aikalailla yhtä iso kuin talvileirilläkin. Leiristä tulisi huikea!
Avaimet jaettiin ja mentiin mökkiin.

Kun oltiin saatu kotiuduttua, Dee laittoi viestiä että olisi ruokailun aika. Koirat jätettiin mökkiin etteivät ne turhaan vain kerjäisi ruokaa. Kaikki menivät päärakennukseen ja istuutuivat pyötään. Tarjolla oli pinaattilettuja. Hilloakin olisi saanut ottaa, mutta Smiler ei siitä pahemmin välittänyt. Ruoka oli maittavaa ja kaikki söivät kiitettävästi.
”Nyt me mentäisiin kertaamaan säännöt ja leirialue, jonka jälkeen kerron vähän mitä tämä leiri pitää sisällään”, Dee ohjeisti.
”Voitte hakea koirat mökistä koska sen jälkeen mennään lenkille.”

Kaikki hakivat koiransa ja kerääntyivät kennelin edustalle rinkiin. Koirat käskettiin istumaan tai makaamaan siihen jalkojen juureen.
”Okei, tosiaan säännöt menee niin että..”
Smiler ei oikein jaksanut keskittyä, joten säännöt menivät häneltä kokonaan ohi. Hän keskittyi vai rapsuttelemaan Frodoa korvan takaa, niin että sen korva lörpsähteli hassusti. Dee taisi huomata ettei Smiler kuunnellut kunnolla.
”.. Vai mitä Smiler?”
”Häh??”
Dee huokaisi huvittuneena. Hän katsoi tietävä hymy kasvoillaan Smileriä joka katsoi hymyillen vähän nolona takaisin.
”Vai mitä että leirin tärkein sääntö on pitää hauskaa?” Dee toisti.
”Joo, tietenki! Smiler vastasi innoissaan ja sai Frodon haukahtamaan kumeasti.
”Hyvä, eiköhän lähdetä pienelle lenkille”, Dee kehotti ja napsautti hihnan kiinni walesinspringerspanielinsa pantaan.
Kaikki tekivät samoin omille koirilleen ja lenkki alkoi. Puhetta ei ainakaan puuttunut. Toiset puhuivat enemmän kuin toiset, mutta jokainen osallistui keskusteluun aina välillä. Jossain vaiheessa koirat uskallettiin päästää vapaaksi, kun oltiin niin keskellä metsää ettei siellä voinut tulla ketään vastaan ja uskallettiin luottaa ettei kukaan koirista noin vain karkaa. Lenkki sujui moitteetta ja Smiler olisi mielellään jatkanut vielä pidempäänkin.

Kennelille saavuttaessa Dee ilmoitti että nyt olisi puolisen tuntia vapaa-aikaa. Smiler halusi jäädä ulos kun oli niin hyvä sää. Hän oli lenkillä ottanut hupparinsa pois ja sitonut sen lantiolleen kun oli niin kuuma.
”Moi”, yksi hoitaja tervehti ja istuutui Smilerin viereen kivelle.
”Ai moi.”
Frodo meni heti leikkimään toisen koiran kanssa. Vaikka sillä olikin ikää jo jonkin verran, se oli silti todella leikkisä. Mutta eihän se vielä mikään vanhuskaan ollut.
”Mä oon Aura ja mun koira on Ratki”, tyttö esittäytyi.
”Mä oon Smiler ja hoidan Frodoo”, Smiler kertoi.
Auralla oli nätit vaaleat hiukset jotka roikkuivat auki hänen olkapäillään. Ja hänen hoitokoiransakin oli tosi kaunis.
”Kuinka kauan oot hoitanu täällä?” Aura kysyi.
”Ööö, alotin joskus talvella kai.. En muista”, Smiler vastasi yrittäen muistaa tarkemmin.
”Aa okei, mä oon vähän uudempi”, Aura kertoi.
Smiler hymähti ja jäi katsomaan koirien leikkiä. Frodo oli löytänyt jostain kepin ja Ratki jahtasi vanhempaa koiraa yrittäen saada kepin itselleen. He juttelivat Auran kanssa vielä hetken, kunnes Dee kutsui heidät välipalalle. Aura ja Smiler juoksivat kilpaa kennelrakennukselle ja koirat haukkuivat ja juoksivat heidän vierellään. Kisan voitti täpärästi Aura.
”Mä kyl voitan sut vielä”, Smiler puuskahti.
Aura alkoi nauraa ja niin Smilerkin. Sitten he menivät syömään.
”Eikä! Mutakakkua!” Aura huusi innoissaan.
”Mä rakastan sitä!!”

Välipala maistui mainiosti vaikka se olikin aika makeaa. Jokainen söi yhden palan. Joskin Aura yritti vielä änkeä ylimääräistä palaa mahaansa. Mutta ei hänkään jaksanut kuin puolet palasta.
”Nyt on sauna, käykää hakemassa kamppeet mökistä ja tulkaa saunalle”, Dee kertoi.
”Entisillä leireillä olleet ainaki tietää missä sauna on.”
Saunatarvikkeet haettiin ja mentiin saunalle. Koirat jätettiin pureskelemaan leluja pukuhuoneeseen. Jokainen kastautui pikaisesti ja sitten mentiin saunaan. Dee laittoi kaijuttimesta rauhallista musiikkia. Saunassa ei juurikaan puhuttu, rentouduttiin vain.
”Saako käydä uimassa?” Mirror katkaisi hiljaisuuden.
”Joo tietenkin”, Dee nyökkäsi.
Kaikki lähtivät saunasta ja nappasivat pyyhkeet päälleen ja hipsivät laiturille. Vesi näytti olevan tosi lämmintä. Jopa +18 astetta.
”Mä ainaki aion heittää talviturkin nyt”, Smiler totesi.
”Mitä, miten et oo vielä käyny uimassa? On melkee heinäkuu!” Zema hämmästeli.
”En mäkää oo vielä uinu ollenkaa”, Emilia myönsi.
”Siinä tapauksessa on korkea aika hypätä veteen”, Zema huudahti ja työnsi sekä Smilerin että Emilian alas laiturilta. Frodo ja Nadja alkoivat haukkua ja loikkasivat veteen pelastaaakseen hoitajansa. Aura ja Mirror alkoivat nauraa.
”Ääääää tää on ihan kylmää!” Emilia huusi.
”Eihän oo”, Smiler tokaisi.
Emilia sätki ja potki pysyäkseen pinnalla, kunnes tajusi että hänellä ylsi kyllä jalat pohjaan.
”Tulkaa tekin”, Smiler huusi Zemalle, Auralle, Mirrorille ja Deelle.
”Mutku.. emmä oikeen tykkää”, Aura vastusteli.
”Ei mitään muttia, kaikki veteen!” Mirror huusi ja hyppäsi pommilla miltei Emilain päälle. Siinakaan ei epäröinyt vaan loikkasi veteen saaden aikaan ison molskahduksen jonka ansiosta Aura ja Zema kastuivat.
”Nyt oot jo valmiiks märkä, veteen vaan”, Zema kehotti ja loikkasi veteen.
Ankka ei uskaltanut hypätä suoraan laiturilta, vaan juoksi rannan kautta ja ui syvemmälle. Lopulta Aurakin uskaltautui veteen ja tietenkin Ratki myös.
”Dee kans uimaan!”, Emilia huusi.
”No jos mä nyt vähän”, Dee myöntyi.
”Varokaa!”
Kaikki väistyivät sivummalle etteivät jäisi Deen alle. Dee otti vauhtia ihan laiturin alusta asti ja hyppäsi kunnon kierrehypyn veteen ja sai melkein Stellan päälleen. Kaikki polskivat ja lilluttelivat vielä hetken vedessä, kunnes pääteettin palata vielä hetkeksi saunaan.

Saunan jälkeen oli taas vapaa-aikaa. Se vietettiin mökissä. Smiler lähinnä katsoi kännykkäänsä Äiti oli yrittänyt soittaa seitsemän kertaa. Perus äiti. Varmaan lähettänyt jotkut poliisit ja armeijat etsimään häntä. Smiler päätti soittaa äidilleen ettei tuo huolehtisi turhaan.
”Moi äiti.. Joo oon elossa.. En oo hukkunu metsää eikä karhu oo syöny mua.. Ai miten oon varma? Oon mökissä”, Smiler puheli ja pyöräytti silmiään, vaikkei äiti sitä tietenkään nähnyt.
”Juujuu oon kiltisti ja rakastan sua puspus.”
Smiler lopetti äkkiä puhelun ja sammutti puhelimen näytön. Frodo istui hänen sänkynsä edessä katsoen häntä silmiin.
”Älä kato mua tolleen, mitä sä haluut?” Smiler naurahti.
Frodo jatkoi tuijottamista.
”Joojoo, tietenkin mä rakastan suaki”, Smiler lässytti ja antoi suukon koiran päälaelle.
Johan piinaava tuijotus vaihtui tyytyväiseksi hännän heilumiseksi.

Ruokana oli kalakeittoa. Ei kuulunut Smilerin lemppareihin muttei inhokkeihinkaan. Oikeastaan ne perunat olivat parempia kuin se kala siinä. Ruoka oli jokatapauksessa hyvää ja maistui. Ruokailun jälkeen lähdettiin leirikololle pelailemaan. Viimeksi pelattiin Afrikan Tähteä mutta nyt oli vuorossa Muuttuva Labyrintti. Se oli ehkä Smilerin aivan ykköslemppari peli. Aina kun peli saatiin päätökseen, Smiler halusi aloittaa uuden. Lopulta kun oltiin pelattu lähemmäs viisitoista kierrosta, kukaan ei enää jaksanut pelata. Koiristakaan ei oikein ollut vastuksiksi.
”Eiköhän mennä iltapalalle”, Dee ehdotti.
Ajatus kuulosti hyvältä, vaikkei Smilerillä mikään kova nälkä ollutkaan. Tortillat olivat oikein hyviä, joskin Smiler söi vain yhden ja siinäkin oli vain vähän katkarapua ja jauhelihaa. Iltapalan jälkeen koirille laitettiin ruuat. Ruoan jälkeen Smiler jäi leikkimään Frodon kanssa. Muutkin hoitajat leikittivät hoidokkejaan. Frodo kävi hakemassa vihreän vetolelun, jota Smiler sitten alkoi repiä sen kanssa. Frodo oli voimakas ja sai melkein aina kiskottua lelun Smileriltä kun ravisti päätään niin kovasti. Muutaman kerran Smilerkin voitti, mutta vain silloin kun Frodo yritti korjata lelua parempaan asentoon suussaan ja vahingossa irrotti otteensa.
Kellon lähestyessä puolta kahtatoista, hoitajat kävivät iltapesuilla. Vasta nyt Smiler huomasi kuinka väsynyt oli. Hän pesi nopeasti hampaansa ja lähti sitten mökkiin. Muut hoitajat olivat menneet jo. Frodo seurasi Smilerin vierellä. Koska oli kesä, oli ihan valoisaa vaikka kello olikin jo lähemmäs kaksitoista. Kesä oli kyllä ihan parasta.

//Tosiaan kirjotin tän joskus puol 3 yöl ni teksti voi olla sit sen mukasta xD ja yritin jotai säätää noiden kappalejakoen kaa mut musta niit on jotenki liikaa mut silti liia vähä ja en tiiä en osaa ja tää oli tosiaan leiritarina, varmaan kyllä huomasit jo mut ei susta ikinä tiiä xD

Nimi: Emilia~

27.06.2017 23:05
48. Toinen kesäleiripäivä

''Piip, piip, piip'', herätyskelloni piippasi ja nousin ylös sängystä. Haukottelin ja hieroin silmistäni unihiekat pois.
''Huomenta vain kaikille'', sanoin kun vihdoin sain silmät kunnolla auki.
''Huomenta'', muut vastasivat unisina.
Menin heti aamupesuille, koska meillä oli tiukka aikataulu. Piti antaa koirille aamuruuat ja sen jälkeen mennä itse aamupalalle. Kun olin hoitanut aamupesut, vaihdoin vaatteeni. Laitoni päälleni shortsit ja vihreän t-paidan. Sitten otin sängyn vierestäni Nadjan ruokakepun ja täytin sen kuivaruualla. Vaihdoin myös Nadjalle vesikeppuun raikasta vettä.
''Saat syödä tässä nyt'', sanoin ja laitoin kupit maahan ja koira meni heti syömään, vaikka olikin vielä pienessä unenpöpperössä.

Kun Nadja oli syönyt, laitoin sille päälle valjaa sekä siihen hihnan kiinni.
''Kävellään tästä leirirakennukselle niin saat tehdä aamupissasi siinä matkalla, minä pääsen sitten aamupalalle'', sanoin koiralle ja lähdimme ulos mökistä.
Matka Ilotalolta leirirakennukselle ei ollut pitkä, joten olimme muutamassa minuutissa siellä. Päästyämme leirirakennukselle, menimme Nadjan kanssa sisälle ja päästin koiran vapaaksi siksi aikaa, kun itse menin syömään aamupalaa.
''Mene sinä vaikka makoilemaan hetkeksi vielä'', sanoin huskylle silittäen tätä.
Sitten menin keittiöön aamupalalle. Menin suoraan hakemaan aamupalaa. Aamupalaksi meillä oli tänään riisipuuroa, kaurasämpylöitä ja mysliä. Valitsin itselleni niistä vaihtoehdoista riisipuuroa ja yhden sämpylän. Kun olin ottanut aamupalani, menin pöytään syömään. Muutkin hoitajat olivat saapuneet aamupalalle, mutta emme keskustelleet lähes ollenkaan syödessämme. Kaikki taisivat olla vielä niin uneliaita, etteivät jaksaneet keskustella.

''Dee, mitä seuraavaksi olikaan ohjelmassa?'' kysyin kun olin saanut syötyä aamupalani.
''Seuraavaksi ohjelmassa on vapaa-aikaa koirien ja muiden leiriläisten kanssa ulkona. Vapaa-aikaa on noin tunnin verran ja sen jälkeen lähdetään juoksemaan kera koirien kennelin viereiselle pellolle ja pelaillaan sekä leikitään siellä. Sen jälkeen on taas vapaa-aikaa ja sitten ruokailu'', Dee kertoi meille hymyillen.
''Asia selvä! Menenkin tästä sitten Nadjan kanssa ulos'', sanoin ja kävin viemässä puurolautaseni pois, jonka jälkeen suunnistin Nadjan luokse.
Kutsuin Nadjan leirirakennuksen eteiseen, jossa laitoin sille hihnan kiinni valjaisiin.
''Mennään vähän ulos pelailemaan ja hengailemaan'', sanoin Nadjalle ja avasin ulko-oven.
Pihalle päästyäni, Mirror ja Siina tulivat perässäni.
''Mitä meinaatte tehdä?'' Mirror kysyi.
''En tiedä, ehkä heittelen keppiä Nadjalle, koska se tykkää siitä'', vastasin Mirrorille.
''Okei, minäkin varmaan heittelen Siinan kanssa palloa'', Mirror sanoi vielä.
''Selvä'', vastasin hymyillen.
Sitten aloin heittää Nadjalle keppiä, koira nouti innoissaan keppiä minulle kerta toisensa jälkeen, kunnes sain idean.
''Hei Mirror, haluatko heittää keppiä Nadjalle jos minä heittäisin hetken aikaa palloa Siinalle?'' ehdotin Mirrorille.
''No sopiihan se'', hän vastasi ja vaihdoimme keppiä ja palloa keskenään, sekä koiria.
''Siina, nouda'', sanoin koiralle ja heitin sille pallon.
Koira kävi hakemassa pallon ja toi sen minulle takaisin.
''Hieno tyttö'', kehuin tätä ja heitin pallon uudelleen.
Heitin palloa Siinalle kerta toisensa jälkeen ja pian vapaa-aikamme olikin loppu ja oli aika lähteä pellolle päin. Vaihdoimme siis Mirrorin kanssa koirat takaisin oikeille hoitajille.

''No niin, tulkaapas kaikki tänne riviin!'' Dee kuulutti meille.
Menimme kaikki riviin koiriemme kanssa.
''Sanon än, yy, tee ja nyt niin sitten lähdetään juoksemaan kilpaa pellolle päin, okei?'' Dee sanoi.
''Asia selvä, sopii!'' sanoin ja muutkin vastasivat myönteisesti.
''Än.. Yy.. Tee.. Nyt!'' Dee huusi ja kaikki lähtivät juoksemaan kovaa vauhtia koiriensa kanssa.
Ensimmäisenä pellolle ehti koiransa kanssa Dee, me muut tulimme suht samoihin aikoihin pellolle. Päästyämme pellolle, Dee aloitti kertomaan mitä seuraavaksi tekisimme.
Ihan ensimmäiseksi, Dee heitti meille kaikille frisbeen.
''Mitä me näillä?'' Mirror kysyi ja me muutkin olimme hämillämme mitä meidän pitäisi tehdä.
''Teidän tehtävänänne on heittää koirillenne frisveetä ja saada sitten pisteitä heittojenne mukaan. Olen vienyt tuonne valmiiksi merkit, joiden mukaan pisteitä tulee. Mitä pidempi heitto, sitä enemmän pisteitä. Ja lisäpisteen saa siitä, jos koira ottaa fribeen kiinni ilmasta ja myöskin siitä jos teidän ei tarvitse erikseen käskeä koiraa palauttamaan frisbee'', Dee kertoi.
Asetuimme kaikki hoitajat riviin koiriemme kanssa, saimme heti aloittaa heittelyn. Nadja istui malttamattomana vieressäni, halusi varmastikkin saada frisbeen itselleen.
Heitin kiekon ja se ei kovinkaan kauas lentänyt. Alle parin metrin päähän. Nadja kävi hakemassa kiekon ja toi sen minulle takaisin ilman, että käskin tätä.
''Hieno tyttö'', kehuin koiraa.
''Ehkä tämä kiekko pian lentää kauemmas niin saat vähän juostakkin'', sanoin huskylle ja koitin heittää kiekkoa uudestaan.
Tällä kertaa kiekko meni hieman kauemmas, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi kauas. Nadja haki jälleen kerran kiekon ja toi sen minulle takaisin. Kehuin koiraa ja yritin uudelleen. Muutamien heittokertojen jälkeen kiekko alkoi lentää paremmin. Kerran Nadja sai kiekon ilmastakin kiinni. Taktiikka alkoi kehittyä, mitä enemmän kiekkoa heitti. Kuitenkin pian oli aika lopettaa pelaaminen ja Dee kertoi leikkimielisenkisan voittajat.
''Ketään teistä ei taida olla mikään frisbeen heittäjä. Paransitte kuitenkin jokainen loppua kohden heittojanne'', Dee sanoi meille naureskellen.
''Juu ei se mitään helppoa ollut todellakaan'', sanoin naurahtaen.
''Leikkimielisenkisan voittajaksi selviytyi tänään Emilia ja Nadja'', Dee sanoi sitten.
''Eikä? Mekö? Kivaa!'' sanoin ja katsoin Nadjaa.
Lopuksi Dee kehui vielä meitä kaikkia, kunnes olikin aika lähteä takaisin leirirakennukselle.

Palattuamme pellolta kennelille, meillä oli vapaa-aikaa ja jäin yllätys, yllätys.. Nadjan kanssa pihalle leikkimään. Koira rakasti ulkoilua ja leluilla leikkimistä, joten miksi en silloin leikkisi sen kanssa? Pihalla heittelin Nadjalle palloa ja juoksentelimme ympäriinsä. Vapaa-aikaa oli kuitenkin vain puolituntia, joten ei siinä kovin paljoa ehtinyt tapahtua. Ja pian Dee kutsuikin meidät kaikki syömään. Otin Nadjan sisälle ja menin itse keittiöön, syömään.
''No niin, täältä sitten hakemaan ruokaa. Tänään ruuaksi meillä on spagettia ja jauhelihakastiketta sekä jälkiruuaksi käymme hakemassa jäätelöt läheiseltä kioskilta!'' Dee sanoi iloisesti meille.
''Jes, spagetti on lempiruokaani!'' Aura sanoi innoissaan.
Haettuamme ruuat, menimme kaikki samaan pöytään istumaan ja ruokailun aikana keskustelimme siitä, miten kaikilla oli sujunut frisbeen heitto.
''Minulla meinasi alussa mennä hermot kun se kiekko ei meinannut lentää mihinkään'', kommentoin.
''No niin minullakin!'' Zema sanoi.
Keskustelimme tovin aikaa, kunnes kaikki olivat syöneet ruokansa ja kävimme viemässä astiamme pesuun.

Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme kävelemään läheiselle kioskille hakemaan jäätelöt. Koirat jätimme tällä kertaa leirirakennukseen. Samalla kun kävelimme kioskille päin Deen opastuksella, aloimme keskustella minkä jäätelön kukakin ottaisi.
''Minä otan ainakin mangojäätelön'', sanoin ensimmäisenä.
''Mulle vesimelonimehujää!'' Zema sanoi nopeasti.
''Mä haluun suklaajäätelön'', Mirror jatkoi listaa.
''Minä voisin ottaa nougatjäätelön'', Aura sanoi.
''Ja minä mansikkajäätelön'', Smiler kommentoi.
Kun saavuimme kioskille, Dee sanoi myyjälle mitä kaikki ottaisivat ja maksoi jäätelömme. Kun jäätelöt oli ostettu, istuimme kioskin penkeille syömään ne, ennen kuin lähdimme takaisin leirirakennukselle.
''Tää on tosi hyvää'', sanoin syödessäni jäätelöäni.
''Todellakin'', Mirror kommentoi.
Kun jäätelöt oli syöty, oli aika lähteä takaisin leirirakennukselle. Matkan varrella arvioimme ajankuluksi jokainen jäätelömme.

Saavuttuamme leirirakennuksen pihalle, kyselimme Deeltä mitä seuraavaksi olikaan ohjelmassa.
''Seuraavaksi teillä on vapaa-aikaa'', hän kertoi.
Siitä samasta lauseesta, kaikki lähtivät omiin hommiinsa, paitsi minä.
''Hei Dee, tarvitsisitko apua ruokavälineiden tiskaamisessa?'' kysyin Deeltä.
''Kyllähän apu aina kelpaa'', hän vastasi.
''Minä voisin auttaa sinua, jos sopii'', sanoin.
''Tietenkin, mennään heti tiskaamaan ne pois'', hän vastasi.
''Okei'', sanoin ja lähdimme sisälle, keittiöön.

Päästyämme keittiöön, menin tiskialtaan luo, laitoin veden altaaseen ja aloin tiskaamaan lautasia ja muita ruokailuvälineitä.
''Minä voisin vaikka huuhdella ne ja laittaa kuivumaan'', Dee sanoi.
''Sopii, minä tiskaan ja annan nämä sitten sinulle'', vastasin.
Sitä tahtia kun minä sain tiskattua astian, huuhteli Dee sen vedellä ja laittoi tiskikaappiin kuivumaan.
''Onneksi näitä lautasia ei kauhean montaa ole'', sanoin tiskatessani viimeistä lautasta.
''Niimpä, ei näissä kauaa mene kun nämä tiskaa'', Dee sanoi.
Pian kaikki astiat olikin tiskattu, huuhdeltu ja laitettu kuivumaan, olin tyytyväinen, kun olin käyttänyt vapaa-aikani Deen auttamiseen.
''No niin, sitten valmistautumaan, pian lähdetään harjoittelemana tokoa, agilitya ja paimennusta. Mitä kukakin sitten haluaa harjoitella'', Dee sanoi kuivatessaan käsiään.
''Ai niin, meillä on nyt sitä. Menenkin heti hakemaan Nadjan tuolta oleskeluhuoneesta'', sanoin ja lähdin hakemaan Nadjaa.

Kun löysin Nadjan, käskin koiran eteiseen, jossa laitoin sille valjaat päälle sekä hihnan niihin kiinni. Kaikki muut olivat jo menneet pihalle joten meillä oli kiire, koska en halunnut viivytellä muita. Kun olin valmis, astuimme ulos ovesta.
''Missä oikein olit?'' Aura kysyi minulta.
''Autoin Deetä tiskaamaan'', vastasin ja menin muiden luokse.
Dee tuli myös joukkoomme ja kyseli, mitä kukakin nyt haluaisi tehdä.
Minä ja Nadja menimme tietenkin harjoittelemaan pellolle tokoa, seuraksemme saimme Auran sekä Ratkin. Kentälle agilitya menivät harjoittelemaan Smiler ja Frodo sekä Mirror ja Siina. Deen kanssa paimennusta menivät harjoittelemaan Zema sekä Ankka. Kun kaikilla oli selvä suunnitelma mihin piti mennä, lähdimme kaikki omiin pisteisiimme. Minä ja Aura lähdimme koiriemme kanssa pellolle.

Pellolle päästyämme, harjoittelimme peruskäskyjä koiriemme kanssa. Muunmuassa, istumista paikallaa, maassa makaamista, seuraamista, luoksetuloa ja noutamista. Nadjalla sujui todella hyvin kaikki, olimmehan sentään käyneet kaikki toko-kurssit ja saaneet toko-merkin. Huskylla oli hyvin muistissa alkeet joita harjoittelimme. Harjoitellessamme, Aura kyseli minulta neuvoja, miten mikäkin harjoitus kannatti opettaa koiralle. Annoin siis vinkkejä hänelle ja autoin Auraa pääsemään alkuun harjoituksissa.
''Ilmoittauduin Ratkin kanssa toko-kurssillekkin'', hän kertoi.
''Hienoa, kannatan! Kävin Nadjan kanssa kaikki toko-kurssit ja siitä todellakin oli apua. Huomaa, että koira oppii siellä paljon uutta ja ainakin Nadja nautti siitä, että sai viettää kanssani laatuaikaa harjoituksissa'', kerroin Auralle.
Kun olimme harjoitelleet tarpeeksi kauan, lähdimme kävelemään takaisin leirirakennukselle. Seuraavaksi meillä olisi vuorossa välipala.

Päästyämme leirirakennukselle, menimme sisälle ja otimme koirat mukaamme. Kaikki muut olivatkin jo saapuneet keittiöön ennen meitä.
''Jäittekö te asumaan sinne pellolle?'' Smiler kysyi.
''Ei sentään'', sanoin naurahtaen.
''Täällä olisi nyt uunijäätelöä tarjolla'', Dee sanoi ja menimme kaikki hakemaan välipalaa.
Syödessämme välipalaa, keskustelimme mitä muut olivat tehneet ja mitä minä ja Aura olimme tehneet. Kuulosti ainakin, että kaikilla oli ollut kivaa ja se oli pääasia. Välipalan jälkeen, kirjoitimme pitsatäytteen illan pitsoja varten ylös.
Dee jakoi kaikille meille laput joihin kirjoitimme täytteen. Tonnikalaa, katkarapua, herkkusieniä, tomaattia, kirjoitin omaan lappuuni ja annoin sen Deelle.
''Nyt menkää hakemaan koiranne niin mennään pellolle pelaamaan koirasokkoa! Minä käyn hakemassa kenneliltä hieman lisää koiria, niin tehdään tästä hieman hankalampaa'', Dee kertoi.
''Jes!'' sanoin innoissani.
Menimme sitten kaikki hakemaan omat koiramme ja lähdimme kävelemään samaa matkaa pellolle. Pellolle päästyämme jäimme odottamaan Deetä joka lähti kenneliltä hakemaan lisää koiria, jotta tehtävästä saataisiin hankalampi.

Kun Dee saapui koirien kanssa, oli aika aloittaa. Saimme toinen toistemme jälkeen etsiä koirajoukosta oman koiramme. Minä sain mennä ensimmäisenä kokeilemaan onneani. Zema laittoi huivin silmilleni, jotta en näkisi mitään. Sitten oli aika etsiä Nadja.
Menin koirat tulivat lähelleni ja minä silittelin niitä.
''Ei tämä.. eikä tämä'', sanoin kokeillessani koirien turkkeja.
''Apua!'' sanoin sähkähtäessäni, kun pieni koira pomppi kovaa jalkojani vasten ja haukahti.
Laskin käteni alemmas silittääkseni koiraa.
''No mutta Sukka'', sanoin tunnistaessani toisen innokkaan hoidokkini.
Sukan silityksen jälkeen jatkoin Nadjan etsintää. Pian tunsin koiran, joka viittasi suurin piirtein Nadjaan.
''Voisiko se olla tämä?'' sanoin ääneen, vaikka minun piti vain sanoa se itselleni mielessäni.
Tulin heti katuman päälle, siitä, että koira ei olisikaan Nadja. Zema otti huivin pois silmiltäni.
''Ei, se on Rausku. Onhan se husky sentään, et sinä ihan väärään osunut'', toiset sanoivat naurahtaen leikillään.
''Hah, niimpä'', naurahdin itsekkin.
Sitten oli muiden vuoro. Kaikki muut, paitsi Mirror ja minä, löysivät omat hoidokkinsa. Mirror sekoitti Siinan vahingossa Stellaan, joka oli myös walesinspringerspanieli, narttu, niin kuin Siinakin. Eli vaikka arvasimmekin Mirrorin kanssa koiramme väärin, olimme silti osuneet lähelle.

Koirasokon jälkeen meillä oli ohjelmassa saunassa käynti. Olimme suunnitelleet eilen muiden hoitajien kanssa, että tänään ottaisimme koiramme mukaan saunomaan ja pesisimme koirat. Päästyämme siis pellolta takaisin leirirakennukselle, hain Nadjan sisältä, jonka jälkeen menin pakkaamaan mökkiin tavarat, joita tarvitsisin mukanani. Oman pyyhkeen, uimapuvun, shampoon sekä Nadjan shampoon ja pyyhkeen. Kun olin pakannut tavarani, lähdin kävelemään Nadjan kanssa saunarakennukselle. Aura sekä Ratki tulivat samaa matkaa kanssamme. Päästyämme saunarakennukselle, menimme pukukopeille ja vaihdoimme uimapuvut. Pian muutkin saapuivat ja menimme saunaan. Jätin Nadja suihkutilaan odottelemaan, että ottaisin löylyt, jonka jälkeen kävisin sitten pesemässä koiran. Ensin kuitenkin kävisimme varmaan Nadjan kanssa uimassa.

''Heitäppä Emilia kovat löylyt niin päästään uimaan'', Zema yllytti heti minua.
''Sopii!'' sanoin ja aloin heittää löylyä tasaiseen tahtiin.
''Riittää'', Smiler ja Mirror sanoivat, joten lopetin löylyn heittämisen hetkeksi.
''Heitän vielä vähän niin mennäänkö sitten uimaan koirien kanssa?'' kysyin muilta.
''Minä tulen ainakin'', Zema sanoi.
''Niin minäkin'', Mirror sanoi.
Myöskin Smiler ja Aura lupasivat tulla koiriensa kanssa uimaan. Niimpä heitin isot löylyt vielä ennen kuin lähdimme pois saunasta. Kun löylyt oli otettu, lähdimme ulos saunasta, otimme koiramme ja menimme laiturille. Nadja pinkaisi kovaan juoksuun ja pomppasi uimaan heti nähtyään veden.
''Nadja taitaa pitää uimisesta?'' Smiler kysyi.
''Niin, se rakastaa uimista, mutta sateella ei vain voi kastua. Se ei halua mennä edes ulos jos sataa. Kai se on sitten niin eri asia, uitko ja kastut vai kastutko sateesta'', kerroin hänelle.
''Kuulostaa omituiselta'', Smiler vastasi hymyillen.
Sitten minäkin pomppasin Nadjan perässä uimaan. Uimme jonkin aikaa, kunnes minulla alkoi tulla kylmä ja käskin Nadja mukanani sisälle takaisin. Husky jäi taas odottelemaan suihkutilaan siksi aikaa kun menin itse löylyihin muiden kanssa. Otin kunnon löylyt, jonka jälkeen menin suihkutiloille. Muut jäivät vielä löylyihin, paitsi Mirror. Hän tuli myös pesemään Siinan suihkutiloille.

Otin Nadjan shampoon ja levitin sitä tämän turkkiin, jonka jälkeen huuhtelin koiran turkin haalealla vedellä.
''Sinusta tuli oikein puhdas nyt'', sanoin huskylle.
Kun olin pessyt Nadjan, vein koiran pukukopeille ja kuivasin sen pyyhkeellä. Tämän jälkeen menin itse käymään vielä yksissä löylyissä sekä suihkussa, pesemässä itseni. Kun olin valmis, menin pukukopeille ja vaihdoin vaatteet päälleni. Kaikki muut olivat jo valmiita, paitsi Zema. Odottelimme vielä siis sen aikaa, että hänkin olisi valmis ja lähtisimme sitten yhtä matkaa kävelemään takaisin leirirakennukselle.

Kun pääsimme takaisin leirirakennuksen lähettyville, kävimme ensin viemässä mökkiimme saunatavarat ja sen jälkeen vasta menimme koiriemme kanssa leirirakennukselle syömään. Saavuttuamme keittiöön, haistoin ihanan pitsan tuoksun ja Dee kertoi, että jokainen saa tulla hakemaan oman pitsansa sekä tölkin limsaa. Kävin siis hakemassa oman pitsani sekä limsatölkin. Tämän jälkeen menin istumaan pöytään ja aloitin syömisen heti. Minulla oli järkyttävä nälkä saunomisen ja uimisen jälkeen.
''Ihanaa pitsaa'', sanoin kesken ruokailun, olin haltioissani siitä, miten hyvältä pitsa maistuikaan.

Syömisen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Päätimme muiden kanssa, että laittaisimme säkkituolit telkkarin lähelle ja katsoisimme jonkun koira-aiheisen elokuvan. Päädyimme äänestyksen jälkeen katsomaan 101 dalmatialaista. Koiratkin tulivat hengailemaan kanssamme elokuvan ajaksi.
''Oliko hyvä leffa?'' kysyin Mirrorilta kun elokuva päättyi.
''Oli, olen nähnyt tuon elokuvan varmaan kymmenen kertaa, mutta aina se on yhtä hyvä'', Mirror vastasi minulle.
''Niimpä, ne pennut ovat niin suloisia tuossa elokuvassa'', sanoin vielä.

Sitten menimmekin keittiöön jälleen kerran syömään. Tällä kertaa meillä oli iltapalaksi suklaamannapuuroa. Otin hillityn annoksen itselleni, koska siitä ei ollut kovin kauaa, kun olimme syöneet pitsaa ja olin siitä vielä jonkin verran täynnä. En kuitenkaan voinut olla kokonaan ottamatta suklaamannapuuroa, koska se oli yksi herkuistani. Iltapalan aikana, keskutelimme muiden hoitajien kanssa siitä, mitä mieltä he olivat olleet elokuvasta, 101 dalmatialaista. Kaikkien mielestä se oli onneksi ollut ihan kiva ja hauska leffa.

Syömisen jälkeen oli aika ruokkia koirat. Annoin Nadjalle iltapalaksi kuivaruokaa sekä lorautin joukkoon hieman lohiöljyä. Se tekisi hyvää koiralle. Annoin Nadjalle myös raikasta ja kylmää vettä. Jätin koiran syömään rauhassa vielä siksi aikaa, kun itse menin hetkeksi vielä hengailemaan muiden kanssa oleskelutilaan.

Istuimme säkkituoleissa ja keskustelimme, kunnes Zema ehdotti, että pelaisimme kimbleä. Niimpä me pelasimme kimbleä ja se sujui ihan kivasti, olin melkein jo unohtanut kimblen säännöt, koska siitä oli jo muutama vuosi, kun viimeksi olin pelannut kyseistä lautapeliä. Pelaamisen jälkeen, toivotimme Deelle hyvät yöt ja menimme koiriemme kanssa mökkeihimme. Matkalla leirirakennukselta Ilotalolle, husky teki tarpeensa. Kun pääsimme mökkiin, hoidin vielä iltapesut, vaihdoin yöpuvun ja kömmin omaan sänkyyni.
''Äää!'' kuului pian Smilerin huuto vessasta, kun olin juuri päässyt mukavasti makaamaan.
''Mitä nyt?'' kysyin ja nousin ylös sängystäni.
''No siis en tiedä miten tää on mahdollista, mut pudotin mun hammastahtatuubin ja astuin sen päälle ja nyt kaikki mun hammastahna on lattialla'', Smiler kertoi.
En voinut pidättää nauruani, eivätkä muutkaan pystyneet olemaan nauramatta. Pian Smileriäkin nauratti asia.
''Hei, voit lainata tuosta minun hammastahnaa'', sanoin ja ojensin Smilerille hammastahnatuubini.
''Kiitos'', hän sanoi naurahtaen.
''Eipä kestä'', vastasin.

Sitten pikku naurujen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan, kaikki kömpivät takaisin omiin sänkyihinsä ja koiratkin alkoivat nukkumaan.
''Hyvää yötä kaikille'', sanoi muille.
''Hyvää yötä'', jokainen sanoi vuoronperään.
Pian Nadja hyppäsi, yllätys, yllätys jalkopäähäni nukkumaan. Koira taisi tykätä nukkua lähelläni, ehkä se vahti minua. Laitoin vielä herätyksen aamuksi herätyskellooni ja aloin sitten nukkumaan.

Nimi: Mirror

27.06.2017 12:57
Luku 12
Kesäleiri, ensimmäinen päivä

Olin jo pitkään odottanut kesäleiriä. Minua oli harmittanut kovasti kun en ollutkaan päässyt kevätleirille, mutta se oli jo takanapäin - ei voinut mitään. Nyt olisi kuitenkin uusi leiri, ja tästä tulisi varmasti mahtava! Tällä kertaa talvileiriläiset olivat kaikki leirillä, mutta sen lisäksi uusi hoitaja Aura oli nyt mukana. Se oli kivaa, Aura oli vaikuttanut mukavalta, vaikka olinkin hieman kateellinen hänen hoidokistaan Ratkista. Olisin mieluusti ottanut bordercollien toiseksi hoidokikseni, mutta minulla oli jo uusi koira tähtäimessä. Eikä se kyllä mitään haitannut, olin vain iloinen että Ratki oli saanut hoitajan, vaikkakin se oli joku muu kuin minä.

Saavuin kennelille ajoissa, Zema oli ainoa hoitaja ennen minua paikalla. Heilutin tytölle kättäni, ja hän moikkasi minua pirteästi.
"Hei Mirror! Mehän ollaan aika ajoissa!" Zema huudahti, ja käveli minua vastaan. Kello oli vasta kahtakymmentä vaille, kun meidän olisi kuulunut olla kennelillä tasan kahdeltatoista.
"Tää on kyllä ihan mahtavaa, kun leiri on koko viikon!" hihkuin innoissani ja Zema nyökkäsi hymyillen. Pian paikalle saapuikin Aura, joka moikkasi meitä iloisena, ja tulikin midän luoksemme.
"Moi Mirror! Ja sä taidat olla Zema?" Aura kysyi kohteliaasti ja hymyili Zemalle. Toinen tyttö nyökkäsi vähän hämillään. Tiesin kokemuksesta että Zema oli uusia ihmisiä kohtaan melko ujo.
"Moikka vaan!" vastasin ja naurahdin kun Smiler saapui sillä hetkellä kennelin portista sisään.
"Ai mutta, kaikki taitavat olla aika aikaisessa tänään", sanoin ja vilkutin Smilerille.
"Paitsi Emilia", Aura tokaisi hymyillen. Zema kuitenkin pudisti päätään ja naurahti ujosti.
"Ei, tuolta hänkin tulee!"

Emilian saavuttua kaikki naureskelivat yhdessä, kuinka olimmekaan sattuneet niin samoihin aikoihin kennelille. Deekään ei ollut vielä tullut ulos, toisaalta olihan se ihan ymmärrettävää - kello oli vasta varttia vailla. Juttelimme yhdessä niitä näitä, ja huomasin Auran hämmentyneen ilmeen kun Smiler tuli kysyneeksi Zeman Nalle Puh-yöpuvusta.
"Talvileirin juttuja" selitin Auralle, joka nyökkäsi hieman harmistuneen näköisenä. Ymmärsihän sen, ei se nyt kovin kivaa olla kuunnella toisten keskustelua aiheesta josta ei itse tiedä mitään.

Pian Dee kuitenkin saapui kennelin pihalle, ja näytti yllättyneeltä kun kaikki olivatkin jo paikalla.
"Ai, olittekin jo kaikki täällä? Eikö teidän pitänyt tulla vasta kahdeltatoista, vai olenko minä tässä myöhässä?" kennelin omistaja vitsaili.
"No tällä kertaa päätin tulla ajoissa!" Smiler hörähti viitaten talvileiriin. Ei hän paljoa ollut myöhässä ollut, mutta toiset olivat olleet paikalla jo etuajassa.
"No, parempi näin. Tässä teille kaikille avaimet", Dee sanoi ja jaettuaan vihreissä nauhoissa roikkuvat avaimet kaikille, jatkoi; "Käykäähän laittamassa tavaranne, niin syödään ja kerrataan vähän sääntöjä - vaikka luotankin että osaatte ilman kertaustakin."

Lähdimme kaikki kohti leirimökkiä, ja viime metreillä Zema syöksähti ovelle avaamaan sitä.
"Lälläslää, ehdin ekana!" tyttö huudahti ja naurahdin hänen hassuttelulleen.
"Ompas kypsää Zema", Emiliakin naurahti, ja Aura katseli kauempaa vähän hämillään. Häntä taisi vähän jännittää, kun muut tunsivat toisensa paremmin. Smiler kuitenkin sanoi Auralle jotain sen tapaista kuin;
"Älä sitten ihmettele, me ollaan kaikki aika sekopäisiä! Eikä sunkaan tarvii nolostella, tiiän et kaikkien sisältä löytyy oma enemmän tai vähemmän sekopäinen Zema!"
Tämän seurauksena Aura naurahti, ja astelikin jo vähän itsevarmemman näköisenä peräämme.

Emilia syöksähti heti ensimmäisenä vasemmanpuoleiseen nurkkasänkyyn, jossa hän oli talvileirilläkin nukkunut.
"Mä varaan tän! Se on mun vakkaripaikka!"
Naurahdin tytölle, ja hyppäsin sitten mahalleni oven viereiseen sänkyyn, Emilian sängyn viereen. Zema kiipesi yläpuolelleni, ja Aura ja Smiler toiselle puolelle ovea.
"Miten te pystytte olla yläsängyissä? Niistähän voi vaikka tippua!" Aura hätäili, ja Smiler alkoi roikkumaan sängyn reunan yli pää alaspäin uutta hoitajaa härnätäkseen.
"HYYI SÄHÄN TIPUT IHAN JUST!" Aura kiljaisi, ja Smiler alkoi vain nauraa. Hän kyllä nousi takaisin ylös, sillä tavarat piti vielä laittaa valmiiksi.
"Eikä, mä unohdin mun hammastahnan kotiin!" huudahdin kun otin tavaroitani pois repustani.
"Mä voin lainaa sulle", Emilia tarjosi, ja kiitin häntä helpottuneena.

Menimme seuraavaksi syömään leirirakennukselle, jossa Dee jo oli laittamassa ruokaa.
"Pinaattilettuja, toivottavasti maistuu!" Dee sanoi, ja jakoi kaikille lautaset.
"Menkää vaan hakemaan."
"Pelkkiä lettujako vain?" Emilia kysyi ihmeissään, mutta Dee ei tainnut kuulla sitä. Minä katsahdin tyttöä ja kysyin sitten:
"Joo, etkö sä muka oo ikinä syönyt pelkkiä lettuja?"
Emilia kohautti olkiaan.
"No yleensä oon kyllä sen kanssa ottanut muussia."

Menimme hakemaan ruokaa, mutta kun siellä näkyikin kattilallinen perunamuussia, Emilia katsahti minuun virnistäen. Näytin hänelle kieltä nauraen, ja aloin sitten lappamaan pinaattilettuja lautaselleni.
"Hei jätä vähän meille muillekin!" Smiler naurahti, ja katsahdin häneen virnistäen.
"Ei ne kyllä tosta ihan heti lopu. Ja sitäpaitsi ne on hyviä!"
"No siks mä niitä just haluunki!"
Dee tuli naurahtaen sisään, ja Aura kysyi häneltä heti miten hän jaksoi tehdä niin paljon ruokaa.
"Niin muuten, täällähän on aina ihan hirveästi ruokaa", Zema totesi, ja Dee hymyili vastaukseksi.
"No, mun äiti ja sisko auttelee tuolla keittiössä. Mutta ne lupas olla pyörimättä teidän jaloissa. Ne nukkuu tuolla toisessa mökissä, niin yrittäkää sitten muuten olla häiritsemättä niitä".

Kun olimme syöneet, Dee selosti meille yleiset säännöt ja kertasi leirialueen, vaikkei siinä kyllä kenellekkään mitään uutta ollut. Dee myös kertoi vähän ohjelmasta, muttei selostanut kauhean tarkasti.
"Noniin, nyt kun kaikki ovat kuunnelleet tarkkaavaisesti selitykseni", Dee sanoi naurahtaen ja vilkaisi Emiliaan joka piirteli kengällään jotain maahan, "Saatte hetken vapaa-aikaa ja lähdetään sitten metsälenkille.

Menimme mökkiimme, ja juttelimme toisten kanssa.
"Mä muuten ainakin laitan pitkät housut, siellä metsässä on varmaan ppaljon hyttysiä", Aura totesi.
"Joo hyvä idea!" Emilia sanoi ja minä ja Zema nyökimme. Smiler kuitenkin irvisti ja totesi:
"En mä ainakaan halua paistua elävältä, siellä on hirveen kuuma!"
"No tule sitten syödyksi!" nauroin ja vaihdoin jalkaani turkoosimustat verkkarit. Muut taisivat huomata lempivärini, sillä äsken jalassani olivat turkoosit shortsit ja samanvärinen T-paita, ja melkolailla kaikki muutkin vaatteeni olivat turkooseja tai mustia. Vedin päälleni myös ohuen turkoosin takin, jota Zema vähän ihmetteli.
"Se on tosi ohut, lähinnä otin sen ettei mun kädet kuolis hyttysiin", selitin ja näytin kuinka takki todella oli ohut. Itseasiassa ajattelin että takki voisi jopa viilentää oloani paahtavassa auringossa.

Pian kaikki olivat valmiina, ja lähdimme ulos, jossa Dee jo odottelikin Stellan, väliaikaisen 'leirihoidokkinsa' kanssa.
"Lähdetäänpäs", Dee sanoi, ja aloimme kävelemään kohti metsää. Lenkki kului nopeasti jutellessa ja laulaessa Elefanttimarssia. Tosin elefanttien tilalla oli leiriläisiä, mutta silti.
"Yhdeksänkymmentäviisi pientä leiriläistä maaaarssi näin..." hoilasimme saapuessamme takaisin kennelille. Smiler näytti vähän nyrpeätä naamaa, mutta kukaan ei sanonut mitään ennen ruokailua.
"No, oliko sen arvoista?" Emilia nauroi ja Smiler irvisti hänelle. Tytön jalat olivat ainakin polviin asti täynnä punoittavia näppylöitä.
"Mitä mä sanoin?" naurahdin ja osoitin Smilerin jalkoja. Hän vain istahti kädet puuskassa pöydän ääreen, mutta piristyi sitten saadessaan tietää välipalaksi olevan mutakakkua. Kaikki ahmivat herkullista kakkua mielissään, paitsi Zema joka vain totesi:
"Hyi! Se näyttää ihan koirankakalta!"
Kaikki nauroivat, ja jopa Dee kuului pidättelevän nauruaan keittiössä.

Seuraavaksi vuorossa oli uintia ja saunomista, koiratkin olisi saanut ottaa mukaan, mutta päätimme ettemme ota niitä vielä tänään mukaan.
"Ketkä tulee uimaan?" Emilia kysyi ja Zema alkoi heti huutamaan:
"Minäminäminä!"
Smiler ja minä katselimme hiukan epäileväisinä kylmän näköistä vettä, ja Aura meni kokeilemaan sitä jalallaan.
"Iu! Se on kylmää!"
Emilia mutristi suutaan, mutta saikin sitten ilmeisesti jonkin idean. Hän supatti jotain Zemalle, ja he kikattivat yhdessä epäilyttävästi.

Kaikkien istuuduttua saunan lauteille - Zema jostain syystä melko alas - Aura alkoi heittämään löylyä.
"Pääsisinkö minä löylynheittäjän paikalle, Aura?" Emilia kysyi, ja Auran nyökätessä he vaihtoivat paikkojaan.
"Ooteko nyt ihan varmoja ettette halua uimaan?" Emilia kysyi viekkaasti ja alkoi heittää vettä kiukaaseen aika rankalla kädellä.
"Apua Emilia! Sä tapat meidät!" Smiler kiljaisi, ja kaikki lähtivät kompuroimaan ulos viileään. Siksi Zema oli tainnut mennä alemmas.

Kaikki juoksivat ulos veteen, Emilian ja Zeman kikattaessa vierellä. Seuraavaksi hekin hyppäsivät veteen, ja kaikkia nauratti.
"Ja tuoko sitten oli kypsää, Emilia?!" Smiler nauroi ja roiskutti vettä emilian päälle.

Pian istuimmekin taas saunassa, ja Emilia heitti löylyä - tällä kertaa vähän hillitymmin. Kävimme vielä nopeasti pulahtamassa veteen, ja lähdimme puettuamme juoksemaan kilpaa mökillemme. Avasimme ikkunat että mökki tuulettuisi vähän.
"Mentäisiinkö leirikololle, siellä keksisi paremmin tekemistä?" ehdotin ja lähdimmekin suuntaamaan sinne heti. Smiler keksikin heti Uno-kortit hyllyltä, ja päätimmekin pelata sitä Emilian vastusteluista huolimatta.
"Se on tylsää!" Emilia valiti mutta suostui lopulta mukaan peliin.
"Hahaa! Mä voitin!" huudahdin ja aloin tanssimaan ympäri leirikoloa. Toisten alkaessa nauraa lopetin tanssini ja istahdin hiukan nolona takaisin paikalleni.
"Tulkaahan syömään!" Dee kehotti ja menimme kaikki hakemaan lautaselliset kalakeittoa.
Ruoan jälkeen pelasimme vielä pari kierrosta Unoa, kunnes Dee tuli ehdottamaan leikkimielistä tottelevaisuuskilpailua. Siina pärjäsi yllättävän hyvin, lähinnä istumisessa ja odottamisessa, mutta silti. Emilia tietysti voitti koko kilpailun Nadjan kanssa, olihan hän Deen vanhimpia hoitajia ja käynyt kaikki tokokurssit.

"Oho, täytyykin alkaa laittamaan ruokaa, tokoilussa kului mukavasti puolitoista tuntia", Dee sanoi, ja meni tekemään meille ruokaa. Päätimme käyttää ajan hyväksemme, ja lähdimme hakemaan koirien ruokia.
"Ole hyvä Siina!" sanoin ja annoin turkoosin kupin spanielinartulle.
"Öö, Mirror? Sä taidat vähän tykätä turkoosista" Zema kysyi ja viittasi vaatteisiini, sekä Siinan varusteisiin jotka olivat kaapissani.
"Öh, joo", vastasin ja vilkaisin samalla auki olevaa kaappiani hymyillen.
"Niinpä taidan!"

Pian Dee kutsui meidät syömään tortilloita, jotka saimme täyttää itse. Laitoin oman tortillani sen verran täyteen että suunnilleen puolet täytteistä tippuivat lautaselleni.
"Ääh, aina mun täytteet tippuu kun syön tortilloja!" Zema valitti vieressäni, jolloin näytin hänelle oman lautaseni.
"No, sun täytteet sentään tippuu lautaselle..." Zema naurahti kun kastiketta tippui hänen paidalleen.

Ruoan jälkeen menimme Emilian kanssa istuskelemaan säkkituoleille juttelemaan. Zema sanoi olevansa väsynyt ja meni suoraan mökkiin. Aurasta ja Smileristä en ollut ihan varma, luultavasti he menivät jonnekin ulos.
"Eikö ookkin mahtavaa olla leirillä koko viikko!" Emilia sanoi minulle ja nyökkäsin innoissani.
"Niimpä! Ja vielä tällä porukalla!"
"Eikö meillä ollut huomenna sitä koirasokkoa?" Emilia kysyi, ja nyökkäsin.
"Joo, se ainakin kuulosti tosi kivalta!"
Emilia alkoi innoissaan selittää kevätleirin tapahtumia.
"No niin se kyllä onkin! Kevätleirillä minulla oli mukana Sukka, niin se oli aika helppo tunnistaa. Nyt luulisin että peli on mulle vähän vaikeampi, kun mulla on Nadja"

Juteltuamme aikamme Emilian kanssa, meitä alkoi väsyttää ja menimme mökkiin jossa Zema jo nukkui ja Aura ja Smiler juttelivat hiljaisella äänellä etteivät herättäisi Nalle Puhia.
"Hyvää yötä kaikki!" sanoin haukotellen ja käperryin sänkyyni kun olin vaihtanut yöpuvun ylleni.
"Hyvää yötä", kuului vastaus ja aloin nukkumaan.

Nimi: Zema

27.06.2017 12:06
Luku 4 ✖ Sokkoilua ja kannibaali, toinen leiripäivä

Heräsin väsyneenä, kun jonkun herätyskello piippasi hyvin rasittavasti. Minulla ei ollut mitään hajua kenen se oli, mutta ei ainakaan minun. Nousin hitaasti istumaan ja varoin, että pääni ei osunut kattoon.
“Kenen herätyskello?” kysyin väsyneenä ja yritin katsoa, olivatko muut jo hereillä.
Näin kyllä muutamassa sängyssä olevan pää pystyssä, mutta en ollut ihan varma, ketä he olivat. Herätyskellon piipitys alkoi jo ärsyttää minua, koska se ei ollut kiva ääni ja väsyneenä ärsyynnyn todella helposti.
“Minun”, kuulin lopulta Mirrorin väsyneen äänen sanovan ja samalla piipityskin lakkasi.
Nyökkäsin väsyneenä ja lähdin hitaasti laskeutumaan portaita lattialle. Huomasin kyllä, että minun oikeasti väsytti, koska en meinannut edes päästä niitä portaita alas kaatumatta. Olin kyllä nukkunut paremmin kuin olisin uskonut, mutta olin kuitenkin todella väsynyt. Astuin melkein sängyn juuressa makoilevan Ankan päälle, mutta ehdin juuri ajoissa havaita hellän osumisen nartun turkkiin ja siirtää jalkaani vähän.
“Sori, ei mun sun päälle pitänyt talloa”, sanoin paimenelle pienesti hymyillen ja silitin koiraa samalla, kun etsin itselleni vaatteita laukustani.
Vetäisin päälleni mustat collarit, harmaan t-paidan sekä harmaan hupparin, koska Nalle Puhina en ajatellut edes aamupalalla näyttäytyä. Tiesin kyllä kuulevani sitä nimeä muutenkin. Pääsin sentään lähtemään leirikololta ensimmäisenä, mikä oli kyllä pieni ihme, jos verrataan edelliseen päivään.

Ulkona oli yllättävän lämmin, joten tulossa oli varmaankin taas kuuma päivä. Meidän ei siis tarvitsisi ainakaan palella, olisiko älytön kuumuus kyllä kuitenkaan yhtään parempi. Muutkin valuivat leirikololle pian minun jälkeeni ja saimme ruokittua siinä samalla koirat. Kun koirat saatiin vähän rauhottumaan ruualla, pääsimme mekin syömään. Aamupalalla oli tarjolla riisipuuroa, kaurasämpylöitä ja mysliä. Itse otin yhden sämpylän ja mysliä.
“Miten ihmisten yö meni?” Emilia kysyi ystävällisesti, kun olimme päässeet kaikki istumaan pöydän ääreen.
Kaikki kertoivat nukkuneensa hyvin, mutta hän jäi kuitenkin vähän epäillen katsomaan minua. Tyttö taisi muistaa liiankin hyvin edellisen illan. Vältin katsetta Emilian kanssa ja yritin vai syödä aamupalani nopeasti. Ehkä minun olisi ihan kannattavaa kertoa jotain, mutta tuo ei ainakaan ollut oikea hetki. Sain ajatukseni onneksi muualle, kun Dee alkoi kertomaan, mitä tapahtuisi aamupalan jälkeen.

Aamupalan jälkeen menimme porukalla viettämään vapaa-aikaa koirien kanssa. Leikimme omien hoidokkien kanssa sekä vähän porukalla ja juttelimme siinä samalla, minkä kerkesimme. Aloin huomata, että Aurakin oli päässyt jo hyvin porukkaan, mikä oli vain hyvä. Ankka riehui kyllä innoissaan kiinni lelussa ja sanoin edelleen varoa sormiani.
“Lähdetään nyt koirien kanssa juoksemaan pellolle”, Dee tuli pian ystävällisesti kertomaan.
Seurasimme naista, jonka mukana kulki spanieli, jonka nimeä en tiennyt tai en vain muistanut. Pellolle päästyämme koirat päästettiin irti. Oli kyllä todella hauska seurata, miten innoissaan ne siitä olivat. Hetken kuluttua Dee passitti meidät koirien seuraksi pellon puolelle ja alkoi selittää keksimiään leikkejä. Jokaisen hoitajan ilme oli aika hämmentynyt, kun nainen heitti kaikille frisbeen. Tehtävänämme oli heittää koirille frisbeetä ja saada pisteitä heittojen pituuksien mukaan. Dee oli vienyt pellolle valmiiksi merkit sen mukaan, minne asti pitää heittää saadakseen paljonkin pisteitä. Lisäksi sai lisäoisteen, jos koira otti sen kiinni ilmasta. Toinen lisäpiste oli mahdollista saada, jos koiraa ei tarvinnut erikseen käskeä palauttamaan kiekkoa. Meno oli varmasti aika huvittavaa seurattavaa Deelle, koska kukaan meistä ei oikein hallinnut tehtävää, vaikka se ei ollut kuulostanut mitenkään vaikealta. Itse törmäsin ensimmäiseen ongelmaan, kun en meinannut saada kiekkoa lentämään kahta metriä pidemmälle.
“Miten tää ees voi lentää?” sanoin turhautuneena, kun olin heittänyt varmaan kaksikymmentä kertaa ja kiekko oli jokaisella kerralla tippunut aivan liian lähelle.
Yritin katsoa muilta mallia heittoihini, vaikka ei kukaan meistä mikään mestari ollut. Kyllästyin nopeasti laskemaan heittoja, mutta kuitenkin vasta monen kymmenen heiton jälkeen sain edes yhden, mikä Ankan olisi ollut mahdollista saada kiinni. Narttu ei kuitenkaan ehtinyt sitä napata, mutta toi kuitenkin takaisin minulle. Sen heiton jälkeen aloin sentään alkoi kiekkokin lentämään myös minulta edes vähän paremmin. Loppupeleissä taisin saada vain yhden oikeasti onnistuneen heiton. Dee keräsi meiltä kiekot ja julisti pienen leikkimielisen kilpailumme voittajan.
“Ei tainnut olla kenellekään mitenkään tuttua hommaa, mutta kyllä kaikki saivat kiekon edes jossain vaiheessa lentämään. Voittajaksi tästä selviytyi Emilia Nadjan kanssa, mutta palkintoa minulla ei teille nyt ole”, nainen selitti ystävällisesti.
Sen jälkeen saimme vielä juoksennella koirien kanssa pellolla ja halutessa jatkaa frisbeen kanssa leikkimistä. Itse en jaksanut enää edes yrittää sen heittelyä, vaikka olihan sen hauskaa ollut.

Pian kennelille palaamisen jälkeen meillä olikin jo ruoka. Ruuaksi meille oli väsätty spagettia ja jauhelihakastiketta. Ruokapöydässä meillä riittikin juttua frisbeestä, koska sen kanssa oli ollut hauskaa.
“Mulla se ei kyllä oikein lentänyt”, sanoin vähän haijeasti.
“Ei se mitään. Tärkeintä oli kuitenki pitää hauskaa ja onha se aika vaikeeta”, Emilia yritti lohduttaa minua.
Olihan tuo ihan totta ja tiesin, että minä nyt oikein sitä kiekkoa osannut heittää. En minä ollut koskaan frisbeegolfiakaan oppinut. Olen senkin lajin kanssa antanut ihmisten nauraa minulle, kun kerran etsin kiekkoa luullessani, että olin hukannut sen. Kiekko oli kuitenkin ollut koko ajan minun kädessä, joten olen kyllä osannut vakuuttaa ihmisiä, että osaan hukata asioita. Ruuan jälkeen kävelimme läheiselle kioskille, josta Dee osti kaikille jäätelöt. Minä valitsin itselleni nopeasti vesimelonimehujään, koska ne ovat vain yksinkertaisesti parhaita.
“Nyt säkään et valita jälkiruuasta”, Smiler naurahti minulle, kun lähdimme kävelemään takaisin kennelille.
“En niin, koska kuka nyt jäätelöstä valittaisi”, vastasin hymyillen.
“Ois se sulta kyllä ihan mahdollista”, Mirror vielä sanoi.
En minä nyt sentään niin erikoinen ole, että en jäätelöstä pitäisi. Toisaalta olin ainakin melkein onnistunut hankkimaan itselleni leireiltä jälkiruokien vihaajan maineen tai jonkin vastaavan.

Kennelillä meillä oli vielä jonkin aikaa vapaata. Itse vietin sen rennosti Ankan kanssa vain hengaillen pihalla. Dee oli kertonut meille, kun olimme kävelleet takaisin kennelille, että pääsisimme vapaa-ajan jälkeen treenailemaan koirien kanssa. Ehkä se vähän jännitti minua, koska en ollut vielä kertaakaan harjoitellut nartun kanssa yhtään mitään. Ei se voisi ainakaan ihan kuuseen mennä, koska paimen vaikutti aika helpolta tapaukselta.
“Nyt voitte mennä harjoittelemaan agilityä kentälle, tokoa pellolle tai paimennusta lampaiden kanssa. Minä tulen auttamaan paimentamaan menijöitä”, Dee selitti jonkin ajan kuluttua.
Paimentamaan meneminen kyllä houkutteli minua, mutta päädyin kuitenkin tokoiluun. Smiler ja Aura lähtivät hoitokoiriensa paimentamaan, Mirror meni Siinan kanssa agilityyn ja minä suuntasin Emilian kanssa pellolle. Tyttö selitti minulle, että oli kyllä käynyt Nadjan kanssa kaikki tokokurssit, mutta tahtoi kuitenkin vielä harjoitella sitä. Ymmärsin tuon hyvin, koska ei muutamalla lyhyellä kurssilla vielä mahtaviksi tulla.
“Mä voin neuvoo sua, jos vaan haluut”, Emilia lupautui, kun kävelimme pellolle.
“Apu kelpaa hyvin”, vastasin hymyillen.
En ollut koskaan kummemmin tokoa mennyt, vaikka liikkeitä aika hyvin tiesinkin. Olin oikeastaan varma, että meno olisi ainakin minun osaltani pelkkää sähellystä. Tuskin Ankkakaan osaisi loistaa, kun ohjaaja ei osaa yhtään mitään. Lähdin kuitenkin rohkeasti yrittämään nartun kanssa seuraamista. Paimen kyllä seurasi minua erittäin tiiviisti, mutta minä tunnuin itse menevän jossain ihan omissa maailmoissa. Ankka sai palkat ehkä vähän liiankin levähtäneestä menosta, kun en osannut kiinnittää siihen tarpeeksi huomiota. Narttua ei kyllä häirinnyt yhtään lähistöllä oleva toinen koira, mikä oli vain hyvä. Paimenella oli keskittyminen täysin minussa, mutta minulla ei siinä tekemisessä.
“Toi vois jopa näyttää ihan hyvältä, jos säkin keskittyisit”, Emilia naurahti, kun harjoitteli samalla Nadjan kanssa.
Nyökkäsin vain nopeasti ja tiesin itsekin tehneeni sen virheen. En vain omista mitään parasta keskittymiskykyä, mutta ehkä pitäisi yrittää itsekin kunnolla. Minulla oli hallussa kuitenkin taitavalta vaikuttava koira, jos antaisin sille siihen mahdollisuuden. Kun seuraaminen ei näyttänyt ihan niin järkyttävän vinolta, Emilia ehdotti, että kokeiltaisiin paikalla makaamista niin Nadjakin saisi siihen vahvistusta. Käskimme koirat makaamaan niiden ollessa muutaman metrin päässä toisistaan. Siirryimme itse seisomaan noin kymmenen metrin maahan. Minua pelotti jo siinä vaiheessa, kun kävelimme koirista kauemmas, että Ankka ei pysyisi maassa. Narttu kuitenkin makasi aika rennosti katsoen koko ajan tiukasti minua.
“Sun kannattaa palata Ankan luokse heti, kun se vaikuttaa levottomalta”, Emilia selitti minulle, kun katsoimme makaavia koiria.
Ymmärsin varsin hyvin, että nartulta ei kannattanut vaatia heti liikoja. Paimen taisi ehtiä maata melkein puoli minuuttia, kun katsoin parhaaksi palata sen luokse. Kehuin koiraa ja toistimme saman homman uudestaan.
“Ajattelitko lähtee Ankan kanssa tokokurssille?” Emilia kysyi minulta kun kävelimme takaisin kennelille.
“Ehkä jossain vaiheessa, mutta en tiedä vielä”, vastasin nopeasti.

Välipalalla kaikilla riitti jälleen juttua, mutta tällä kertaa harjoituksista. Mirror selitti saaneensa hyvää harjoitusta Siinan kanssa, koska he olivat ilmeisesti aloittaneet agilitykurssin. Smiler ja Aura kertoivat innoisaann paimennusharjoituksistaan. Suhtauduin uunijäätelöön vähän epäillen, mutta söin sitä kuitenkin.
“Olkaa ylpeitä, mä jopa maistoin”, naurahdin, kun muut popsivat jäätelöä.
“Mut et tykännyt vai?” Mirror kysyi yllättyneenä.
“Tykkäsinhän”, hymyilin vastaukseksi.
Välipalan jälkeen kirjoitimme ylös pitsatäytetoiveet. Itse kaitoin listaan kanan ja ananaksen, jota ilman pitsa ei edes ole pitsa. Saimme taas melkein sodan aikaseksi ananaksesta kuulumisesta pitsaan.

Pellolla meillä oli Deen ideioima leikki, jota kutsuttiin nimellä koirasokko. Pellolla oli meidän viiden hoitajan lisäksi hoitokoiramme sekä muutamia muitakin koiria, kun Dee sitoi kaikkien silmät. Tehtävänä oli siis kaikessa yksinkertaisuudessaan tunnistaa tunnustelemalla oma hoitokoira. Vaikka tehtövä oli yksinkertainen, sitä ei voinut sanoa helpoksi.
“Muistakaa, jos arvaatte väärin häviätte”, Dee muistutti, kun tunnustelimme koiria.
Olin melkein surullinen Emilian puolesta, että hän ei ollut leirillä Sukan kanssa, koska sen pikkuisen olisi varmasti tunnistanut. Muiden koirien keskuudessa, kun ei ollut mitään kokoeroa, vaikka pennut tietenkin olivat pienempiä. Toisaalta yksikään ei ollut leirillä pennun kanssa. Ensimmäisenä tippui Smiler luullessaan Ankkaa Frodoksi. Sen kuultuani yritin suunnistaa tytön luokse siinä toivossa, että narttu ei olisi ehtinyt lähteä kauas. En kuitenkaan onnistunut tavoittamaan paimenta vaan hävisin itse, kun olin sitä mieltä, että Ratki oli Ankka. Lopulta peli päättyi Mirrorin voittoon, joka onnistui tunnistamaan Siinan.

Pellolta suuntasimme mökin kautta saunalle. Tällä kertaa kaikki koirat joutuivat jäädä sinne. Onnistuimme myös Emilian kanssa suostuttelemaan kaikki meidän seuraksemme uimaan. Vesi oli edelleenkin minun mielestäni oikeasti lämmintä, mutta ehkä se johtui siitä, kun oli avannossakin uinut.
“Nalle Puh-pommii!” huusin innoissani, kun hyppäsin veteen.
Se oli ainakin varma keino saada kaikki nauramaan. Uimme ja hypimme jonkin aikaa, kunnes Mirror muistutti, että pitäisi ehkä ehtiä saunassakin olla. Niinpä nousimme pois vedestä siirryimme saunaan juttelemaan.

Meille oli juurikaan ehtinyt jäädä vapaa-aikaa, kun pääsimme syömään pitsoja. Minullahan oli pitsan päälle siis kanaa ja ananasta.
“Ananas ei kuulu pitsaan”, Smiler huomautti vielä ennen kuin aloimme syömään.
“Kohta sinä kuulut pitsaan, jos et oo hiljaa”, naurahdin hänelle.
Olin ehkä vähän julma, mutta ehkä se ei ole ihan uusi asia. Pitäähän kaikki minua muutenkin jo niin omituisena.
“Ootko sä joku kannibaali”, Emilia kauhisteli.
“En mä ehkä oo, tai sit oon”, vastasin ja yritin katsoa kaikkia mahdollisimman pelottavasti.

Jäimme viettämään vapaa-aikaa leirikololle koirien kanssa. Minä valtasin jälleen säkkituolin itselleni.
“Nyt en muuten nouse tästä”, naurahdin päättäisesti.
“Etkö ees, vaikka me muut pelataa Unoo?” Aura kysäisi nopeasti.
“Okei voititte, mä tuun”, vastasin ja nousin säkkituolin uumenista.
Peli oli hyvin nopeatahtista ja epäilin vahvasti, että kukaan ei edes muistanut sääntöjä kunnolla. Välillä vaikutti nimittäin lähinnä siltä, että kaimki viskoivat kortteja pinoon. Peli päättyi kuitenkin Auran voittoon, jos en ihan väärässä ollut. Sen jälkeen vaihdoimme pelin Kimbleen, josta ei taaskaan meinannut tulla koirien takia yhtään mitään. Kaikillahan oli ahkerat apurit, vaikka minua ei taaskaan meinattu uskoa, että Ankasta voisi mitään apua olla. Sitä toisaalta emme ehtineet loppuun pekata, kun Ratki päätti katkaista viskaamalla pelilaudan ilmaan.
“Siinä on ainakin ahkera apuri”, Smiler sanoi ja me kaikki vain nauroimme.
Kasasimme pelin nopeasti takaisin laatikkoon ja juttelimme, kunnes Dee kutsui meidät iltapalalle.

Ilmeestäni näki varmasti heti, mitä olin iltapalasta sanomassa. Kyseessähän oli suklaamannapuuroa, mistä en pidä sitten ollenkaan. Lopulta muut saivat suostuteltua minut ottamaan huiman pienen lusikallisen verran puuroa lautaselleni. Tuijotin ruskeaa puurokönttiä epäillen. Olin syönyt sitä ennenkin, joten tiesin, että se ei voinut olla hyvää. Sain sen kyllä nieltyä ongelmitta, mutta ilmeeni kyllä puhui puolestani.
“Oliko se muka noin pahaa?” Smiler kysyi ihmeissään.
“Oli”, vastasin nopeasti.
“Sä oot vaa outo”, tyttö tokaisi ja popsi puuroa vauhdilla suuhunsa.
Olihan sekin mahdollista, mutta en sentään jaksanut alkaa makuasioista kiistelemään. Ruokimme vielä syötyämme nopeasti koirat. Iltapalan jälkeen minäkin jäin muiden seuraksi leirikololle, vaikka uskoin lähteväni sieltä muita ennen pois. Juttelimme innokkaasti ja nauroimme ihan kaikelle, koska taisimme olla ehkä vähän väsyneitä. Väsyneenähän on kuitenkin aina parhaat jutut. Sitä asiaa kukaan tuskin pystyisi kiistämään.
“Mä taidan lähtee nukkumaan”, sanoin yhdentoista aikaa ja yritin haukotella mahdollisimman aidon oloisesti.
Taisi se mennä aika hyvin läpi, koska kaikki vain toivottivat minulle hyvää yötä, kun lähdin. Kyllähän minua oikeastikin vähän väsytti. Minulla ei ole mitään hajua, missä vaiheessa olin nukahtanut, mutta ilmeisesti ennen kuin muut olivat palanneet.

Vastaus:

~

- Dee

Nimi: Aura

26.06.2017 21:12
Neljäs luku: 26. kesäkuuta leiritarina ✎

Oli pakko myöntää, että olin melko jännittynyt koputtaessani kennelin oveen. Tänään alkaisi kauan odotettu kesäleiri, joka kestäisi kokonaisen viikon! Aikaa tutustua muihin leiriläisiin ja Ratkiin olisi siis yllin kyllin. Mukaan leirille olivat minun lisäkseni tulleet Emilia, Mirror, Smiler ja ilmeisesti myös Zema, josta olin vain kuullut mutta en vielä nähnyt. Odotukseni leiristä olivat hyvin korkealla. Pian Dee avasi oven iloinen hymy naamallaan.
"Olet toinen paikalle saapunut, Mirror lähti jo mökille Siinan kanssa", kennelin omistaja ilmoitti ja ojensi minulle saman tien avaimen. Se roikkui pastellinsävyisen vihreästä kaulanauhasta, jossa luki 'kennel Joystorm' valkoisella tekstillä.
"Pidä tallessa, tai joudut pian maksamaan viisi euroa!" Dee pelotteli nauraen ja taputti reittään. Saman tien hänen luokseen tupsahti koiralauma, jonka joukosta löytyi myös Ratki.
"Hei Ratki-kulta, tule tänne!" kutsuin hoidokkiani ojentaen kättä. Ratki loikki saman tien ovesta ulos ja Dee sulki sen koiran perässä heilauttaen vielä kättään meille.
"Moi poika, tänään alkaakin sitten leiri!" selitin ja rapsutin hoidokkiani selästä. Kuten yleensä sen ollessa oikein innoissaan, se heilutti häntäänsä niin, että koko koira tuntui heiluvan. Virnistin hoidokkini innokkuudelle ja nostin maahan jonkin aikaa sitten laskeneeni matkalaukut ilmaan. Kutsuin Ratkin seuraamaan minua viheltämällä ja lähdin astelemaan mustissa tennareissani, lyhyissä, mutta tarpeeksi pitkissä ja siveellisissä farkkushortseissani sekä valkeassa t-paidassani kohti mökki ykköstä, Ilotaloa. Ratki läähätti nyt korkeimmillaan olevan auringon kimmeltäessä sen kermanvärisellä turkilla ja nuuhki vähän väliä maata, pysähtyen sitten hetkeksi tarpeilleen.
"Hohhoijaa sun kanssas, eikö voinut yhtään odottaa? Mun kädet väsyy!" nauroin ja laskin laukut maahan, mutta juuri sen tehtyäni olikin Ratki-poika jo valmis ja kaukana edellä viilettämässä. En voinut kuin pyöräyttää silmiäni ja lähteä seuraamaan koiraa.

Saapuessani mökin ovelle oli Ratki siinä jo odottamassa ja vinkuikin vähän kärsimättömästi, kun ei olisi jaksanut odottaa. Ilmeisesti oli kuullut Siinan haukunnan, jonka minäkin nyt pystyin kuulemaan kun olin lähempänä. Laskin laukkuni maahan avatakseni mökin oven avaimellani, mutta en ehtinytkään edes ottaa avainta kaulasta, kun ovi jo avautui.
"Moi Aura!" Mirror tervehti aurinkoisesti ja näytti kädellään sisäänpäin.
"Moi Mirror", vastasin tervehdykseen, "ehin just laskea laukut maahan kun sä tulit..."
Mirror nauroi vastaukseksi ja piti ovea auki, kun minä raahasin matkatavarani sisään Ratkin juostessa jaloissa. Oikeanpuolimmaisessa oven vieressä olevassa alasängyssä oli jo suuri matkalaukku ja pienempi reppu, joten päättelin Mirrorin varanneen sen jo itselleen. Minä tykkäsin nukkua lähellä ovea ja koska pyörin yöllä kovasti ja minulla oli melkoisen paha korkean paikan kammo, valitsin toisen oven viereisistä alasängyistä.
"En tykkää yläsängyistä", selitin hiukan vaivaantuneena. Olihan se nyt vähän noloa, että vielä tässä iässä pelkäsi niin pahasti korkeita paikkoja. Vai oliko? Mirror vastasi naurahduksella ja totesi, ettei ajatellutkaan että menisin eri sänkyyn vain siksi koska yäk Mirror. Siina istui kiltisti hoitajansa vieressä heiluttaen häntäänsä, mutta ei kauaa, kun Ratki tuli kutsumaan leikkiin. Koirat ryntäsivät aukinaisesta ovesta ulos haukkuen ja meluten. Minä ja Mirror katsoimme toisiaan ja pyöräytimme yhtä aikaa silmiämme, kun yhtäkkiä kuulimme askelia.
"Moi kaikki, ketä siellä nyt sitten onkin!" kuulutti Emilian ääni ja pian hän astui sisään läähättävä ja huohottava Nadja perässään.
"Raukka, sillä on niin paksu turkki", Emilia päivitteli ja taputti ensimmäisen hoidokkinsa kylkeä. Hän asetti laukkunsa aivan nurkassa sijaitsevalle yläsängylle ja alkoi heti järjestellä sen sisältöä siististi sänkynsä vieressä olevaan yläkaappiin.
"Aivan!" havahduin ja aloimme Mirrorin kanssa myös purkamaan laukkujamme. Minun sänkyni vieressä oli kotoisan puinen, tilava kaappi, jossa oli pari henkaria, vedettävää lipastoa ja hyllyä. Asetin kaksi kenkäparia, vedenpitävät lenkkarit ja äskön jalassani olleet tennarit alimmalle hyllylle ja heitin jo ikääntyneet, ennen niin puhtaanvalkeat ja nyt likaisen rusehtavat balleriinani oven ulkopuolelle. Pian sen jälkeen ovesta saapuivat aivan peräkkäin Zema sekä Smiler, heidän hoidokkinsa olivat äänistä päätellen jääneet myös ulos peuhuamaan, eikä Nadjaakaan enää näkynyt sisällä mökissä.
"Täällä on niin k-u-u-ma..." Smiler puuskutti ja pamautti matkalaukkunsa lattiaan vain pystyäkseen pyyhkimään hikeä ylidramaattisesti otsaltaan. Zema löysi itselleen nopeasti paikan Mirrorin yläpuolella olevasta sängystä ja Smiler kapusi minun yläpuolelleni.
"Yläsängyt on se juttu", Smiler hehkutti ja näytti peukkua, saaden minut irvistämään.
"Ei kyllä, ne narisee ja sieltä voi vaikka tippua!"
Emilia pyöritteli minulle huvittuneena päätään oikaisten, että vain vanhat ja huonot sängyt natisivat ja oli viimein saanut laukkunsa purkamisen päätökseen. Zema vaikutti ainakin tällä hetkellä vähän hiljaiselta, mutta toisaalta sitähän melkein kaikki olivat ennen kuin heihin pääsi tutustumaan. Pian kaikki olivat purkaneet laukkunsa, myös minun kaappini näytti siistiltä ja laukku tyhjältä ja koiratkin olivat tupsahtaneet sisälle odottamaan meitä kärsimättöminä. Emilia keksi viisaana katsoa kelloa ja sai kaikkiin eloa kun huomautti, että se oli jo puoli yksi.
"Ruokaaa!" Mirror kiljaisi ja kaikki lähdimme juoksemaan kilpaa leirirakennukselle, koirat juosten huuliaan nuoleskellen perässä.

Minä ainakin pystyin sanomaan, että ruoka oli ollut todella hyvää. Eriäviä mielipiteitä kuitenkin löytyi, etenkin Smileriltä ja Zemalta.
"Pinaattiletut maistuu ihan oksennukselle", Smiler irvisti, "mutta ei noi pinaattiletuiksi pahoja olleet, vaikken paljon voinut edes syödä."
"Joo, pinaattiletut ei oo kauheen hyviä", Zema nyökytteli ja kumartui rapsuttamaan läähättävää, hyvin tyynen ja rauhallisen oloista Ankkaa.
"Aijaa, musta noi oli hyviä!" Mirror puolusteli ja Emilia totesi, ettei hänkään normaalisti ollut pinaattilettujen suurimpia ystäviä, mutta nuo olivat kyllä maistuneet. Dee kurkkasi keittiöstä söpöt, siniset kumihansikkaat käsissään ja totesi, että pinaattiletut kyllä maistuivat yleensä ainakin hänelle, mutta kaikki eivät vain ymmärtäneet taiteen päälle! Tulin ajatelleeksi, että leirin järjestämisessä oli varmaan iso homma. Onneksi Deellä oli edes keittiöllä vähän sukulaisiaan apunaan, hän oli kertonut että siellä oli hänen lisäkseen myös hänen äitinsä, tätinsä ja pikkusiskonsa. Eihän heidän toisaalta edes tarvinnut kokata isolle porukalle, onneksi. Pian kokoonnuimme ulos, joten Dee pääsi kertomaan leirialueen ja säännöt, jotka leirillä olivat voimassa. Kuulostivat aika perussetiltä, paitsi lisäsihän Dee myös vitsillä, että jos sattuisi pitämään liikaa hauskaa, potkittaisiin ulos leiriltä, saaden jotkut meistä nauramaan. Myös ohjelma käytiin suurin piirtein läpi, tosin kauhean tarkkaan Dee ei ryhtynyt selostamaan, vaan lupasi pitää suurimman osan yllätyksenä kunnes sen aika koittaisi, eikä tarkkaan selitykseen olisi ollut edes aikaa.
"Nyt saatte hetken vapaa-aikaa ja sen jälkeen lähdetäänkin metsälenkille koirien kanssa", Dee muistutti vielä tämän päivän seuraavasta ohjelmanumerosta ja lähti sitten takaisin leirirakennukseen meidän lähtiessä mökille koirien kanssa.
"Mä vaihan kyllä pitkät housut, siellä on varmaan punkkeja ja hyttysiä ihan kauheesti", irvistin ja kaikki nyökyttelivät olevansa samaa mieltä, paitsi Smiler, joka totesi, ettei halunnut paistua elävältä.
"Nnooo, tule sitten syödyksi", Mirror nauroi. Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat valmiina lähtöön ja siirryimme mökistämme pihalle. Dee odottelikin meitä jo oman 'leirihoidokkinsa' Stellan kanssa. Lenkki sujui oikein nopeasti jutellessa ja hoilatessa 'viittä pientä elefanttia', tosin elefanttien tilalla laulussamme olivat leiriläiset ja pääsimme laskuissamme jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen asti, ennen kuin Dee käski nauraen lopettaa. Sitten olikin jo välipala-aika. Tulin kiinnittäneeksi huomiota Smilerin jalkoihin, kun hän tuli viimeisenä ruokalaan.
"Oliko sen arvoista?" kysyi Emilia nauraen. Mirror oli ollut oikeassa, Smiler oli tullut aivan syödyksi. Hänen jalkansa olivat täynnä suuria, turvonneita hyttysenpuremia ja olivathan ne vähän naarmuillakin, kun pensaiden oksat olivat niitä raapineet. Smiler ei kommentoinut mitään, vaan istahti pöytään kädet puuskassa. Välipalalla oli herkullista mutakakkua ja sen kaverina vaniljakastiketta. Zema oli ainoa, joka ei suostunut sitä syömään.
"Toi näyttää koirankakalta", oli hänen ainoa kommenttinsa ja se naurattikin meitä kaikkia. Dee näkyi pidättelevän naurua keittiössä.

Ohjelmassa luki seuraavaksi sauna sekä uinnit ja Dee oli lisännyt, että koiria saisi ottaa mukaan, jos tahtoi, mutta kukaan ei ottanut vielä tänään. Minä olin miettinyt ottavani Ratkin, mutta päätin sitten jättää hoidokkini kennelille, kun kukaan muukaan ei ottanut karvakaveriaan. Rynnistimme kaikki kilpaa saunarakennukselle pyyhkeet, shampoot, vaihtovaatteet ja uikkarit mukanamme. Olin käynyt täällä kerran aikaisemmin, ja vesi oli jo silloin ollut erittäin lämmintä, joten toivoin, että se olisi nytkin. Kaikki menivät ensimmäiseksi saunaan vaihdettuaan vaatteet, sillä eihän siinä olisi ollut mitään ideaa, että kaikki olisivat syöksyneet suoraan järveen.
"Ketkä tulee uimaan?" Emilia tiedusteli heti ensimmäisenä, kun olimme asettuneet mukavasti saunan lauteille. Minä ja Zema nostimme oitis kätemme ilmaan, mutta Mirror ja Smiler eivät näyttäneet niin innokkailta.
"Noh, ette kai te nyt noin tylsiä ole?" nauroi Zema.
"Katsotaan, niin kohta juoksette kiljuen järveen, kun minä pääsen heittämään löylyä!" Emilia uhosi ja päästin hänet tilalleni löylynheittäjän paikalle. Pian saunassa olikin polttavan kuumaa ja kuten Emilia vähän oli povannut, kaikki juoksivat kiljuen ulos ja hyppäsivät laiturilta veteen, jopa löylynheittomestari itse.
"Eihän se ollut niin kamalaa?" tiedustelin nauraen ja sain vastaukseksi Smilerin suunnalta vettä naamalleni.
"Sitten takaisin", ilmoitti Zema ja nousi vedestä. Äkkiä kaikki olivatkin jo takaisin saunassa. Emilia jatkoi löylyn heittämistä, mutta tällä kertaa vähän hillitymmin ja tällä kertaa Smiler ja Mirror tulivat ilmankin uimaan. Paluu mökille ei kestänyt kauaa, kun olimme näköjään ottaneet tavaksemme juosta kaikkialle kilpaa, mutta eihän se mitään haitannut. Oven avatessamme koirat olivat totta kai innokkaina vastassa ja Ratki päästi pari riemunulvontaa.
"Nyt meillä on kai vapaa-aikaa", Mirror muisteli, "mennäänkö leirikololle? Siellä keksis paremmin tekemistä."
"Avataan eka ikkuna, niin saadaan yöllä happea", Emilia muistutti ja aukaisi puisen ikkunan. Onneksi sen takana oli tiheä verkko, niin ötökät eivät päässeet siitä sisään. Tämän varotoimenpiteen jälkeen lähdimmekin sitten leirikololle viettämään vapaa-aikaa, jota oli vielä vajaa puoli tuntia jäljellä.
"Pelataan unoa!" Smiler ehdotti ja nappasi hyllystä unokortit. Minä myönnyin ehdotukseen yhdessä Mirrorin ja Zeman kanssa, ja pian aluksi vastustelleen Emiliankin oli pakko suostua, kun olimme niin hyviä taivuttelijoita. Peli oli oikein nopeatahtinen ja kiihkeä, vaikkei kukaan meistä varmaan edes oikeasti osannut taktikoida. Koirat tuijottivat peliämme tiiviisti vierestä ja olivat mukana sen hengessä. Lopulta se päättyi Mirrorin voittoon ja menimme syömään kalakeittoa.

"Noi kaurasämpylät oli hyviä", sanoimme yhtä aikaa Zeman kanssa ruokailun päätteeksi ja vilkaisimme hymyillen toisiamme, eikä koko ruokapöydästä löytynyt eriäviä mielipiteitä. Myös kalakeittoa taisi joku kehua. Ruuan jälkeen palasimme leirikololle ja pelasimme taas pari erää unoa, kunnes kyllästyimme ja Dee ehdotti pientä, leikkimielistä tottelevaisuuskilpailua koirien kanssa. Gulp, minä ja Ratkihan ei osattu vielä mitään! Lausuin tuon ajatuksen ääneen nauraen, mutta Dee vain virnisti ja muistutti, ettei se haitannut, kun koko kisa oli vain yhtä leikkiä. Minun mielestäni minulla ja Ratkilla kuitenkin meni ihan kohtuullisen hyvin, olisi meillä huonomminkin voinut mennä, vaikka Ratki nyt vähän väliä malttamattomuuttaan meinasikin lähteä ulos riehumaan tai muiden koirien kanssa leikkimään. Dee julisti kisan voittajaksi Emilian ja Nadjan, enkä ihmetellyt sitä enää ollenkaan sen jälkeen, kun Emilia kertoi käyneensä Nadjan kanssa kaikki tokokurssit läpi. En olisi kyllä ihmetellyt muutenkaan, olihan Emilia ilmeisesti Deen pitkäaikaisimpia ja aktiivisimpia hoitajia. Iltapalaksi meillä oli tortilloita ja jokainen sai täyttää omansa itse. Täytevalikoima oli kieltämättä erittäin laaja ja hyvä, kaikille löytyi varmasti jotain, mistä piti. Itse valitsin tortillaani kanaa, ranskankermaa, salaattia ja katkarapuja. Vaikka eri täytelajikkeita olikin vähän, oli minulla silti sama ongelma kuin muilla - tortilla ei meinannut mahtua kiinni ja täytteet pursusivat koko ajan ulos. Tortillan syönti oli erittäin sotkuista puuhaa, mutta kukaan ei kieltäytynyt, kun Dee käski ottaa toiset.

Oli outoa myöntää se muille päästyämme leirikololle, mutta minua väsytti jo nyt, vaikka kello oli vasta kohta kymmenen. Koiratkin olivat jo saaneet iltaruokansa ja edelleen minä heittelin Ratkille lelua, olihan se edelleen aivan ylienerginen ja sen piti saada energiaa purettua ennen kin pitäisi mennä nukkumaan. Koira toi narulelun aina takaisin, eikä vaikuttanut millään kyllästyvän, joten lopulta piilotin lelun viereisen säkkituolin alle. Ratki ikävä kyllä huomasi sen ja löysi lelun sieltä, tarjoten sitä taas minulle.
"Toivotonta", nauroin ja Mirror sekä Emilia kuuluivat nauravan myös jossain kauempana, missä he pelasivat juuri biljardia. Nadja ei voinut käsittää, miksi he tökkivät palloja jossain korkealla pöydällä, eivätkä antaneet huskyraukan ottaa edes yhtä ja haukkui siis jokaisen lyönnin kohdalla närkästyneenä ja pahastuneena. Siina sen sijaan pyöri Mirrorin ympärillä, varmasti häiriten hänen peliään ainakin vähän, mutta Mirror antoi sen tehdä niin, sehän vain yritti osallistua peliin. Zema oli jo lähtenyt mökkiin, kukaan ei tiennyt miksi, mutta minun veikkaukseni oli, että häntä väsytti. Ankkakin oli siellä hänen kanssaan. Smiler selasi puhelintaan ja näytti viestittelevän jonkun kanssa.
"JES!" Emilia kiljaisi, oli ilmeisesti voittanut. Mirror huokaisi silmiään pyöräyttäen ja lysähti minun viereeni sille samalle säkkituolille, jonka alle olin juuri piilottanut Ratkin lelun uudestaan. Koiraparka meni sekaisin, kun ei saanutkaan sitä sieltä enää pois ja alkoi ravata ympyrää ja vinkua.
"Huuuaaaaah", Smiler haukotteli kovaan ääneen, ja koska haukotus tarttuu, haukottelivat pian kaikki muutkin. Ratkikin rauhoittui vähän ja istahti viereeni rapsuteltavaksi.
"Pitäiskö kohta alkaa iltatoimiin?" Emilia mietti ääneen rapsutellen Nadjaa, joka näytti onnelliselta saatuaan hoitajaltaan vinkuvan pehmopallon.
"Pitäs", minä ja Smiler nyökyttelimme, mutta Mirror näytti yhä pursuavan energiaa.
"Mitä, ei vielä, ei mua vielä väsytä yhtään!" hän kauhisteli ja nousi ylös. Siina pomppasi paikaltaan ja juoksi ovelle heiluttaen häntäänsä, saaden kaikki nauramaan. Emilia katsoi Mirroria vetoavasti, joten pian Mirrorinkin oli pakko suostua.
"No okei okei, mennään."
Pian kaikki olivat valmiita yöpuulle, vaikka kello oli vasta puoli kaksitoista ja hiljaisuuteen oli näin ollen vielä puoli tuntia.
"Hyvää yötä", toivotin kaikille ja virnistin vielä jo nukkuvalle Zemalle, jolla oli upea Nalle Puh -yöpuku. Se vaikutti olevan jokin vanha juttu aiemmilta leireiltä, sillä Mirror, Smiler ja Emilia olivat naureskelleet sille jo aiemmin päivällä. Vaikka ajatukset pyörivät leirin takia villisti päässä, olin kuitenkin unessa jo pian sen jälkeen, kun Smiler sammutti valot.

©2017 Joystorm - suntuubi.com