Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja on tarkoitettu hoitajien tarinoille heidän ja heidän hoitokoiriensa päivistä. Mitä laadukkaamman, virheettömämmän ja pidemmän tarinan kirjoitat, sitä enemmän rahaa saat! Sinulla saa olla kerralla korkeintaan kaksi tarkistamatonta tarinaa, ettei urakkani kasva liian suureksi. Mainitse tarinan alussa, jos se on kurssitarina ja sen lopussa, jos käytit jotain ruokaa tai nameja. Tarinan loppuun annan hiukan palautetta ja korjaan, jos löydän joitakin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Ethän pahastu palautteesta? :) Pyrin antamaan niin hyvää kuin rakentavaakin palautetta.

Hoitokirja  1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: Mirror

22.06.2017 20:46
Luku 11
3. kurssitarina, Agility I-luokka

Tänään olisi viimeinen kurssikerta Siinan kanssa, ja lähdinkin sinne vähän haikein mielin. Ensimmäinen kerta oli mennyt aivan päin mäntyä, mutta kaikille sattuu joskus huonoja päiviä ja kommelluksia. Toinen kerta taas oli mennyt aivan putkeen (heh), ja Siina oli tehnyt hyppyjä aivan täydellisesti. Mitä tällä kertaa tapahtuisi, se selviäisi aivan pian.

Kävelimme Siinan kanssa agilityhallille, jossa osa kurssilaisista jo treenasivat itsekseen. Treenasin hoidokkini kanssa taas hetken paikalla istumista, ja sitten samaa niin että käskin Siinan maahan. Spanieli oli kehittynyt tottelevaisuudessa hurjasti siitä kun kokeilin sen taitoja ensimmäistä kertaa, ja kehittyminen oli selkeästi havaittavissa jopa ensimmäisen kurssikerran jälkeen.

Henna tuli paikalle, ja päästi meidät sisälle halliin. Hän selosti meille miten esteet koottaisiin lyhyiksi radoiksi. Yksi rata oli tämän kerran pääasia, sillä siinä harjoiteltiin valssia. Valssi oli agilityohjaustekniikka, jossa koiran ohjaaja vaihtaa ohjaavaa kättään. Sitä tarvittiin muunmuassa jos radassa oli paljon kääntymisiä. Henna laittoi meidät järjestykseen, jossa minä olin kolmas. Jokaisella oli omalla vuorollaan aikaa kymmenisen minuuttia harjoitella ja suorittaa rata niin hyvin kuin pystyi. Sillä välin kun itse oli radalla, toiset saivat harjoitella yksittäisiä esteitä, etenkin kaarevaa putkea joka oli kurssikerran toinen pääasia.

Menin aluksi Siinan kanssa toiselle kaariputkista, niitä oli kentällä nimittäin kaksi. Tavallinen putki oli luonnistunut Siinalta hyvin, joten en odottanut tässäkään tulevan vaikeuksia. Olin väärässä.
"Siina, putkeen!" käskin, ja ohjasin koiraa kädelläni putken suuaukkoon. Spanieli lähti heti käskystäni, mutta kun tulin putken toiseen päähän, koira hölkyttikin luokseni takaani. Se oli ilmeisesti lähtenyt putkesta takaisinpäin.
"Noin yleensä käy kaikilla" kuulin naurahduksen takaani. Kirottu Nooa! Miksei hän voinut jättää minua rauhaan!
"Miten sä sen tiiät?" kysyin hiukan ärsyyntyneenä ja kyykistyin rapsuttamaan Siinaa.
"Olin toisen koirani kanssa myös agilitykurssilla. Minulle kävi ihan samalla tavalla. Kaarevaa putkea on vaikea harjoitella yksin. Mä voin auttaa", poika tarjoutui, ja enempää miettimättä kaivoi taskustaan nameja.
"Eihän sun koira oo allerginen millekään?" Nooa kysyi, ja tällä kertaa odotti vastausta. Koirista hän näytti välittävän, vaan ei minun tunteistani. Oliko hänen aivan pakko tunkea joka paikkaan minun perässäni? Minun teki mieleni sanoa että oli, noille nimenomaisille herkuille mitä Nooalla oli. Se vaan ei todennäköisesti olisi kovin uskottavaa, sillä minulla oli niitä samoja.

Lopulta päädyimme treenaamaan putkea niin, että toinen meistä oli putken toisessa päässä ja toinen toisessa. Aluksi Nooa piteli Siinaa, ja minä kutsuin sitä. Spanieli yritti kiertää taas putkea, joten Nooa neuvoi minua ryömimään osittain putkeen, jotta Siina näkisi minut. Mulkaisin poikaa, mutta hän vain naurahti että oli itsekin joutunut tekemään niin.
"Ensi kerralla kyllä varmistan että olen kaukana tuosta ärsyttävästä pojasta!" mutisin itsekseni ryömiessäni osittain putkeen. Vaikka olihan se ihan hyvä että joku sentään auttoi minua. Hennalla oli kuitenkin kiire valssiradan kanssa, joten minun oli varmaankin tyydyttävä tähän vapaaehtoiseen auttajaan.

Vihdoin saimme Siinan tulemaan putkesta, ja teimme esteen vielä muutaman kerran varmistukseksi. Palkkasin Siinan, ja istutin sen putken toiseen päähän.
"Siina, putkeen!" huudahdin, ja koiran singahtaessa putkeen menin sitä vastaan toiseen päähän. Spanielin juostessa ulos putken toisesta päästä kehuin sitä ja annoin sille nameja. Huomasin Nooan katselevan minua vähän matkan päästä.
"Eikö sinun pitäisi mennä treenaamaan Chilin kanssa?" tiuskaisin pojalle mutta pidin katseeni Siinassa. Nooa naurahti ja vastasi minulle:
"Ei sinun nyt pultteja tarvitse siitä vetää että katselen sinua."
Tuo poika alkoi jo todenteolla ärsyttää minua.

"Mirror ja Siina, teidän vuoro!" Henna huudahti ja viittoi minua tulemaan luokseen. Siina lähti heti nimen kuultuaan, joten jouduin huutamaan sitä takaisin ettei se lähtisi häiritsemään toisten tekemisiä.
"Siina! Tule tule!" kutsuin spanielia, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Se oli nyt kiinnostuneempi Hennasta kuin minusta, eikä huutaminen hyödyttännyt mitään. Huokaisin ja hölkkäsin Hennan ja koirani luokse.

"Kuten jo aikaisemmin kerroin, tämä rata on viimeisen kurssikertamme pääasia, joka kaikkien tulee suorittaa. Ensiksi näytän sinulle valssin, ja sitten pääset kokeilemaan rataa itse.
Henna päästi koiransa Arron vapaaksi hihnasta, ja se alkoi heti haukkua innoissaan. Ohjaaja meni radan alkuun, ja veti sen ensimmäisellä yrityksellä. Säikähdin hieman nähdessäni, kuinka kahden hypyn välissä käännyttäessä Henna pyörähtikin ympäri.
"Se on oikeasti paljon helpompaa kuin miltä se näyttää", Henna tyynnytteli minua. Huokaisin helpotuksesta.
"Kuvittele että kädessäsi on kapula, jolla ohjaat koiraa. Tule!" Henna ohjeisti, ja seurasin häntä radalle. Käskin Siinan istua odottamaan paikalleen siksi aikaa kun kuivaharjoittelisin rataa.

Kävelin hyppyjen ohi ja kuvittelin ohjaavani Siinaa vieressäni. Seuraavaksi oli suora putki ja taas hyppy. Sitten tuli käännös hypyn kautta, ja sama rata toiseen suuntaan. Käännöksen kohdalla Henna hidasti liikkeitään, ja katsoin tarkasti kuinka hän vaihtoi kuvitteellisen kapulan kädestä toiseen. Sitten tein saman itse perässä.
"Hei, sehän oli oikeasti helppoa!" iloitsin ja Henna nyökkäsi.
"Kokeilehan nyt juosta rata itseksesi, ja sen jälkeen saat kymmenen minuuttia aikaa tehdä rataa Siinan kanssa.

Kun olin käynyt radan vielä toistamiseen läpi, vapautin Siinan, joka oli istuessaan alkanut jo ulisemaan kärsimättömänä ja siirtelemään jalkojaan. Otin Siinan ensimmäisen hypyn taakse ja istutin koiran siihen hetkeksi. Odotin että spanieli ottaisi minuun katsekontaktin, ja lähdin sitten juoksemaan eteenpäin.
"Siina, vapaa. Hop! Hop!" huudahdin ja Siina seurasi käskyjäni. Koira ei edes vilkuillut minua, vaan taisi tehdä rataa juoksemisen ilosta.
"Putkeen!" ohjasin Siinaa, ja spanieli sukelsi putkeen kuin torpedo. Nartun juostessa sieltä ulos, annoin sille lisää käskyjä.
"Hyvä Siina! Hop! Hop!" huusin käskyjä koiralle, ja samalla vaihdoin kuvitteellisen kapulan kädestäni toiseen. Siina hidasti vauhtiaan hieman hämillään kääntymisestäni, mutta kun jatkoin käskyjen antamista, koira jatkoi taas juoksuaan.
"Hop!" huudahdin, ja Siina ponkaisi seuraavan hypyn yli.
"Putkeen! Hop! Hop!"

Radan jälkeen hymyilin iloisena, ja kehuin Siinaa kovasti. Annoin spanielille reilusti nameja ja rapsutin sitä. Hennakin kehui meitä, ja kehotti meitä molempia menemään juomaan.
"Kannattaa lopettaa aina onnistumiseen, niin koira haluaa seuraavallakin kerralla tehdä esteitä. Jos treenit lopettaa koiran epäonnistumiseen, ei koirakaan jaksa seuraavalla kerralla enää tehdä mitään", Henna kertoi. Menimme siis Siinan kanssa juomaan, minä juomapullosta ja Siina omasta kupistaan johon kaadoin sille vettä.

Treenien loputtua lähdimme kävelemään kennelille päin. Siina näytti väsyneeltä mutta heilutti häntäänsä. Kävellessämme tien varressa, kuulin jo liiankin tutuksi tulleen äänen takaani.
"Hei, Mirror!" Nooa huudahti takaani ja juoksi Chilin kanssa luokseni. Hän ojensi minulle lapun, ja sanoi:
"Olisi joskus kiva mennä yhdessä treenaamaan."
Katsoin hymyilevää poikaa hämilläni.
"Joo", vastasin, ja jatkoin heti perään: "Minun pitää nyt mennä."

Mikä ihmeen joo? Olinpa taas tosi järkevä. Nyt minun täytyisi jossain vaiheessa menä tuon typerän ja ärsyttävän hyypiön kanssa treenaamaan. Melkein yökkäsin ajatuksesta.
Vasta Nooan käännyttyä risteyksestä ja hävittyä näkyvistäni, avasin hänen antaman lappunsa.
"Soita jos kaipaat treeniseuraa ;)" lapussa luki, ja perään oli laitettu sarja numeroita. Huokaisin ja pyöritin silmiäni.
"Just joo", sanoin ääneen ja repäisin lapun kahtia.
"Ihan varmaan kaipaan sulta treeniseuraa."

Nimi: Mirror

22.06.2017 17:59
Luku 10
2. kurssitarina, Agility I-luokka

Herätyskelloni soidessa aamulla, nousin normaalista poiketen ripeästi ylös. Tänään olisi nimittäin taas kurssipäivä, menisimme Siinan kanssa taas harjoittelemaan agilitya. Minua kyllä harmitti vielä edellisen kerran jäljiltä, mutta en silti halunnut myöhästyä. Tällä kertaa menisi tivottavasti kuitenkin paremmin.
Nousin pyörän satulaan, sillä oli lämmin päivä. Olin laittanut jalkaani hiukan polvien yli ulottuvat urheilulegginssit ja lyhyen, napaan asti ulottuvan topin. Hiukseni jätin auki, sillä en jaksanut ruveta sähläämään pompuloiden ja muiden kanssa. Tänään harjaus saisi riittää.

Saapuessani kennelille, näin Siinan juoksentelemassa parin muun koiran kanssa pihalla. Avasin portin, jolloin viitisen koiraa juoksi haukkuen minua vastaan.
"No hei vain!" hihkaisin ja rapsutin Huli-nimistä spanielia leuan alta.
"Oon menossa Siinan kanssa agilityyn, niin väistäkääs vähän!" naurahdin ja taputin samalla kermavalkeaa bordercollieta, Ratkia, kylkeen.
"Siinaa! Tule tule, täällä!" huikkasin jolloin hoidokkini huomasi minut ja lähti haukkuen kiitämään luokseni. Narttu alkoi hyppimään minua vasten, samoin kuin sen perässä juossut Watti, sekä jo ennestään paikalla olleet Myy ja Virva. Olisin varmaan kaatunut maahan selälleni, elleivät Ratki ja Huli olisivat hypänneet vasten selkääni.
"Alas! Alas! Tuhma koira!" kiljaisin kun Huli alkoi raapimaan selkääni rapsutusten toivossa. Osa koirista laskeutui hämillään alas, jonka seurauksena melkein kaaduin Ratkin päälle. Onneksi pyllähdin vain kovaan maahan, vaikka se sattuikin vähän. Oli se kuitenkin parempi kuin jos olisin kaatunut koirien päälle. Ties mitä sitten olisi tapahtunut.

Ruokin Siinan, ja nartun syötyä lähdimme kohti agikenttää. Näin matkalla Chili-nimisen koiran omistajansa kanssa, jonka muistin viime kerralta. En kuitenkaan uskaltanut mennä tervehtimään minua paria vuotta vanhempaa poikaa, varsinkaan viimekertaisen sähläykseni jälkeen. Painoin pääni nolostuneena alaspäin ja toivoin ettei poika huomaisi minua.
Perillä kurssipaikalla muut olivat jo lämmittelemässä koiriensa kanssa. Henna vilkaisi kelloaan, ja huusi sitten niin että kaikki varmasti kuulisivat:
"Viisi minuuttia aikaa lämmitellä niin aloitamme treenit!"

Vein Siinan vähän kauemmas muista, että spanieli ei lähtisi taas sinkoilemaan minne sattuu. Laitoin koiran istumaan, ja sitten lähdin kävelemään takaperin kauemmas. Pysähdyin hetkeksi, ja lähdin sitten takaisin koiran luokse nami kädessäni. Siina oli juuri nousemassa ylös minua vastaan, mutta käskin sitä uudestaan istumaan. Koira istui, kunnes annoin sille palkan ja sanoin:
"Vapaa. Hyvä tyttö Siina!"

Pian Henna kutsui kaikki kurssilaiset kentälle hallin sisälle.
"Viimeksi harjoittelimme vain yksittäisiä putkia ja hyppyjä. Tänään teemme samaa, ja lisäksi teemme yksittäisiä estesarjoja. Ensiksi, tulisiko joku auttamaan minua laittamaan tuonne kolme hyppyä peräkkäin hyppysarjasi?" ohjaaja osoitti hallin oikeaa reunaa.
"Joku voisi käydä lisäksi tekemässä tuonne hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki-radan. Rata saisi olla hiukan kaareva, mutta ei liian jyrkkiä mutkia. Keskelle kenttää tulisi sitten yksittäisiä putkia ja hyppyjä, A-esteen voisi kantaa tuonne toiseen päätyyn pois teltä. Tuonne puomin luokse.

Sidoin Siinan hihnan hallin seinässä olevaan koukkuun. Sitten lähdin Hennan osoittamaan suuntaan laittamaan hyppyjä ja putkia paikoilleen. Chilin omistaja Nooa oli päättänyt ilmeisesti tulla samoihin hommiin.
"Hei, mä näin sut kun olin matkalla tänne", poika sanoi ja kirosin mielessäni.
"Öh, joo."
En sitten yhtään tyhmempää vastausta keksinyt. Yritin korjata sanomisiani:
"Mäkin taisin nähdä sut. Tai siis en tainnut vaan näin."

Oliko Nooan ihan pakko seurata minua? Ilmeisesti oli.

Menimme Siinan kanssa ensin yksittäisille hypyille. En oikein uskaltanut vielä tehdä pidempiä pätkiä. Ja tietenkin Nooan piti tulla treenaamaan viereistä putkea. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, vaikkakaan se ei ollut kovin helppoa kun Siinaa joutui vähän väliä käskemään istumaan tai olemaan paikallaan. Itse pidin katseeni koko ajan Siinassa tai esteessä jota olimme tekemässä. Toivoin etteivät muut katsoisi minua ja Siinaa, vaan keskittyisivät omiin koiriinsa. En halunnut nolata itseäni tälläkin kurssikerralla.

Kun olimme Siinan kanssa treenanneet hyppyestettä tarpeeksemme ja Siina osasi sen jo lähes täydellisesti, uskalsin viimein siirtyä hyppysarjoille, kun ne olivat lisäksi vapaina.
"Siina, istu!" komensin, ja hymyilin tyytyväisenä kun spanieli totteli minua ja jäi katsomaan minua kuuliaisesti. Henna oli ollut oikeassa. Siina tosiaan oppi tottelevaisuutta tässä samalla! Ehkä tokoilu hoidokkini kanssa sitten myöhemmin ei olisikaan niin mahdoton ajatus.

Kävelin hetken matkaa eteenpäin, ja pidin katseeni Siinassa. Nartun kieli roikkui suun ulkopuolella kun se katseli minua odottaen käskyä lähteä.
"Siina, vapaa! Hop! Hop! Hop!" huudahdin ja koira pinkaisi eteenpäin. Lähdin itsekin juoksemaan katsoen sivusilmällä vieressäni loikkivaa koiraa. Jokaisen esteen kohdalla huusin 'hop', jotta Siina saisi selkeän käskyn hyppäämiseen.

Rata meni niin hyvin että minun teki mieleni itkeä. Vaikka hyppyjä oli vain kolme, olin silti aivan järjettömän ylpeä Siinasta.
"Hyvä Siina, mahtava koira, upea koira! Kuka on paras koira, kuka? Sinä olet!" kehuin spanielia ja pörrötin sen turkkia kuin hullu.
"Hyvä Siina!"

Pian kurssikerta olikin ohi. Lähdin Siinan kanssa kohti kenneliä ylpeänä onnistuneesta kurssista kuin mikäkin. Kävellessäni takaisin kohti kenneliä Siina käveli vieressäni nätisti hihnassa, vaikkakin jäi välillä haistelemaan ympäriinsä. Spanieli näytti aika väsyneeltä, jotan päätin etten tee sen kanssa tänään enää mitään, vaan päästän sen vapaaksi pihalle. Ruoat se saisi kun olisi muidenkin koirien ruoka-aika. Vettä pihalta koirat taas saisivat vapaasti ympäriinsä asetelluista vesikipoista.

Nimi: Zema

22.06.2017 10:14
Luku 2 ✖ Mutainen lenkki

Toivoin, että sateet olisivat viimein ohitse. Minulla oli nimittäin suunnitelmissa mennä Ankan kanssa edes tänään lenkille, koska viimeksi ne suunnitelmat olivat vähän kastuneet. Ainakin, kun kävelin kennelille, sateesta ei näkynyt merkkiäkään. Toisaalta tiesin sateen osaavat yllättää, mutta toivoin, että se ei tekisi sitä. Tällä kertaa kennelin portille päästessäni pihalla oli tutun näköinen tyttö mäyränkoiran kanssa. Tytön nimeä en enää muistanut, vaikka olin melkein varma, että olin nähnyt hänet ennenkin kennelillä. Koiran nimestä en myöskään ollut ihan varma.
“Hei, sä oot Zema vai muistanko ihan väärin?” tyttö kysyi minulta pirteästi, kun huomasi minun tulleen.
Nyökkäsin hitaasti ja katsoin häntä vähän epävarmasti. Mäyräkoira pörräsi innokkaasti meidän molempien ympärillä.
“Mä oon siis Emilia, jos et muistanut”, hän kertoi vielä, koska taisi huomata epävarmuuteni.
“En muistanut”, naurahdin tytölle samalla, kun lähdin kulkemaan oven suuntaan.
Mitä minä nyt voin, jos minulla on vain todella huono muisti? Katsoin vielä kerran taakseni, kun Emilia jäi leikkimään hoitokoiransa kanssa.

Sisällä minua odotti hyvin innokas vastaanotto, mitä olin osannutkin odottaa. Olin vähällä kaatua, kun otin kenkiä pois jaloista, mutta onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni. Kyllä minä selvästi horjahdin, mutta en kuitenkaan kaatunut. Huomasin äkkiä innokkaita koiria katsoessani, että kenneliin oli nyt muuttanut lisää spanieleita. Siinan ja Watin minä niistä kyllä heti tunnistin, mutta kaksi muuta jäivät vähän vieraiksi. Toinen vieraista punavalkoisista näytti kyllä heti olevansa oikea vauhtipeto, jonka olisi voinut varmaan myös nimetä pelleksi. Mistä minä olisin tiennyt, vaikka koiran nimi olisikin ollut Pelle?
“Sulla on nyt ainakin sun vauhtiin pystyvä kaveri”, naurahdin Watille, kun katsoin vierasta spanielia.

Olin juuri menossa etsimään Ankkaa, koska se ei tullut ovelle minua vastaan. En kuitenkin ehtinyt pitkälle, kun kuulin Deen äänen.
“Tulisitko sä ottaa vähän koirien ruokinnan kanssa?” hän kysyi minulta, kun olin keittiön lähellä.
“Tietenki”, vastasin hymyillen.
“Oliko Emilian muuten Sukan kanssa pihalla, kun tulit?” nainen kysyi vielä.
“Oli”, vastasin lyhyesti.
Dee käski minun katsomaan, jos he olisivat siinä vielä, jotta Sukkakin saisi ruuan. Pihalla ei kuitenkaan ollut enää ketään. Emilia oli siis varmaan lähtenyt lenkille hoitokoiransa kanssa. Dee neuvoi minua koirien ruokinnan kanssa, koska siitä minulla ei kyllä ollut mitään muistikuvaa. Mittasimme ruokia kuppeihin ja annoimme niitä koirille, jotka edes yrittivät odottaa ruokaansa. Minusta oli melkein huvittava katsoa, kun jotkut koirista odottivat niin innolla, että saivat ruokaa. Hän käski minun vielä laittaa ruokakuppien luokse lapun, jossa luki muistutus siitä, että Sukka ei ollut vielä ruokaansa saanut.

Istuskelin jonkin aikaa olohuoneessa Ankan kanssa, koska en ihan vielä viitsinyt nartun kanssa lenkille lähteä. Sain nyllä useaan otteeseen varoa, että en tullut koirien tallomaksi koska istuin jälleen lattialla. Onko se muka mun vika, että istun aina mieluiten lattialla? Jotenkin epäilen, että ainakin Dee ja minut ennestään tuntevat hoitajat ovat siihen jo ehtineet tottua. Muutamalla koiralla eli tuntemattomalla spanielilla, Watilla ja Ratkilla oli menossa joku oma rallikilpailu, jonka reitillä minä ja Ankka ilmeisesti olimme.
“Ehkä meidän kannattaa nyt lähteä sinne lenkillä”, sanoin vähän naurahtaen nartulle, kun kolmikko oli juuri kiitänyt ohitsemme.
Nappasin paimenelle naulakosta lainapannan sekä -hihnan,koska en vielä ollut saanut aikaiseksi ostaa Ankalle omia. Huikkasin vielä nopeasti Deelle lähteväni nartun kanssa lenkille.

Lähdimme kulkemaan Ankan kanssa rauhallista tien reunaa pitkin. Yritin parhaani mukaan muistella, mistä kohdista lähti hyviä metsäpolkuja. Itse kuljen nimittäin mieluummin metsässä kuin tiellä, mutta nyt en ollut älynnyt lähteä heti pihasta syrjäisille poluille. Huomasin ensimmäisen vastaantulevan koiran kohdalla, että Ankalla oli kyllä hihnakäytös kohdallaan. Vaistomaisesti kuitenkin pysähdyin koiran tullessa vastaan, vaikka se olikin turhaa, koska ei toinen olisi voinut paimenta vähempää kiinnostaa. Olin kuitenkin enemmänkin tottunut niihin koiriin, joiden kanssa ohitukset eivät olleet ihan ongelmattomia. Ankka tapitti minua aika tiiviisti katseellaan eikä nartulla ollut selvästikään aikomustakaan yrittääkään sännätä siitä yhtään mihinkään. Sopivan polun tullessa vastaan käännyin sille enempää miettimättä Ankan kanssa. Meno ei kyllä ollut metsässä yhtään sen vaikempaa kuin tielläkään. Metsässä narttu pysähteli ehkä pikkuisen enemmän haustelemaan, mutta ei se mitään haitannut.
“Uskaltaisko sut päästää irti?” kysyin koiralta pienesti hymyillen.
Paimen vain tuijotti minua hiljaa ruskeilla silmillään. Ankka ei kyllä ollut edes vaikuttanut miltään puheliammalta koiralta, joten en edes ollut odottanut saavani siltä vastausta. Päädyin kuitenkin irrottamaan paimenen hihnan. En kyllä voinut sanoa sitä virheeksi, koska Ankka pysytteli edelleen aika lähellä, vaikka narttu juoksentelikin välillä pikkuisen matkan päässä. Paimen pysyi kuitenkin hyvin näköpiirissä eikö sillä selvästikään ollut aikomustakaan kadota siitä mihinkään. Samoilimme metsäpoluilla jonkin aikaa, kunnes tunsin jalkani upottavan johonkin. Säikähdin ja kiskaisin jalkani äkkiä ulos. Olin onnistunut jäämään kiinni mutaan, jota oli ilmeisesti tullut sateiden takia.
“Täähä meni hyvin”, mumisin hiljaa itsekseni.
Ankka riensi äkkiä katsomaan, mitä oikein puuhasin, kun hypin yhdellä jalalla kauemmas mudasta. Narttu ymmärsi sentään olla koskematta minuun, jotta en kaatuisi.
“Ei mitään hätää, mutta ehkä meidän kannattaa palata kennelille”, naurahdin ja rapsutin paimenta, kun olin päässyt pois mudan läheltä.
Märkä sukka likomärässä kengässä tuntui kyllä todella ikävältä. En kuitenkaan viitsinyt ottaa kenkiä pois ja kulkea paljasjaloin, vaikka tuskin jaloille olisi kylmä tullut. Olisin kuitenkin sotkenut sillä jalkani ihan kunnolla.

Dee olikin kennelin pihalla muutaman koiran voimin, kun saavuimme Ankan kanssa paikalle.
“Täältä tulee mutajalka ja Ankka”, naurahdin hymyillen, kun huomasin Deen.
“Ei sentään mutajalkainen Ankka”, Deen vastasin hymyillen.
“Taitaa täältä sekin kyllä tulla”, sanoin ja katsoin vieressäni kulkevan Ankan tassuja, jotka kyllä olivat mutaiset.
Otin terassilla kengät sekä sukat pois jaloistani ja matkasin paimenen kanssa suoraan pesuhuoneeseen. Huuhdoin vähän märkiä jalkojani, mutta keskityin enemmän Ankan tassuihin. Kun olin saanut nartun tassut siistiin kuntoon, jätin sukat ja kengät kuivumaan. Paimenen kanssa puolestaan matkasin vain viettämään aikaa siinä toivossa, että minun ei tarvitsi ihan märissä kengissä kotiin lähteä.

Vastaus:

Kiva kun kirjoitit toisen tarinasi näin pian! Pakko myöntää, että naurahdin Pellelle sekä mutajalalle ja Ankalle, kuten myös mutajalkaiselle Ankalle xD Harmi silti, että astuit mutaan, onneksi sait sukkasi ja kenkäsi kuivumaan melko pian! Tarinastasi saat tällä kertaa 29v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

21.06.2017 23:50
44. Perheenjäsen mukana kennelillä

''Lähden hoitamaan Sukkaa ja Nadjaa!'' huusin yläkertaan siskolleni, joka mitä luultavimmin oli tietokoneella homehtumassa.
''Odota Emilia!'' siskoni huusi ja jäin seisomaan eteiseen mietteliäänä, mitä asiaa isosiskollani olisi.
''No mitä nyt Lili?'' kysyin siskoltani kun tämä saapui alakertaan.
Siskoni oikea nimi oli Lilian, mutta kutsuimme tätä aina Liliksi. Se oli helpompi lausua ja se oli lyhempi nimi. Siskoni myös piti enemmän nimestä Lili, kuin Lilian.
''Saanko tulla mukaasi kennelille? Minulla kun ei ole mitään tekemistä tänään ja haluaisin nähdä missä käyt hoitamassa niitä koiria ja mimmoisia ne ovat'', siskoni kysyi minulta.
Olin hetken hiljaa ja mietin asiaa, no ei kai Dee siitä pahastuisi jos ottaisin siskoni mukaan kennelille.
''No okei, kai sä voit tulla'', vastasin tälle ja olin jokseenkin innoissani siitä, että siskoa kiinnosti missä kävin hoitamassa koiria ja millaisia hoidokkini olisivat.
Siskoni laittoi kengät jalkaan ja oli heti lähtövalmiina.
''No niin, mennään mun autolla. Ohjeistat vaan sitten mihin suuntaan mennään'', siskoni sanoi innoissaan minulle.
''Selvä'', vastasin tälle.
Lähdimme pois kotoa ja nousimme autoon, neuvoin Liliä matkan varrella mihin suuntaan tämä piti ajaa, jotta pääsisimme perille. Ei mennyt kauaakaan kun jo saavuimme Joystormin parkkipaikalle.

Saatuamme auton parkkiin, nousimme ulos autosta ja kävelimme kennelin pihalle. Osa pennuista oli pihalla ja siskoni jumittui tietenkin silittelemään niitä.
''Ihania, mitkä näiden neljän söpöliinin nimet ovat?'' siskoni kysyi silitellen pentuja.
''Tuo saksanpaimenkoira on nimeltään Nipsu, valko-musta bordercollie on Halla, red tricolour värinen bordercollie on Saksi ja tuo tricolourin värinen bordercollie on Zoe'', kerroin siskolleni osoittaen koiria vuoronperään.
''Aivan ihania, varsinkin tämä saksanpaimenkoira. Niin kuin hyvin tiedät, tykkään saksanpaimenkoirista yli kaiken'', siskoni sanoi minulle ja rupesi tämän jälkeen lässyttämään Nipsulle jotain.
Odoteltuani jonkun aikaa, päätin jatkaa matkaa.
''No niin, mennään niin näytän sinulle Sukan ja Nadjan'', sanoin siskolleni ja tämä nousi silittelemästä koiria ja lähti kävelemään perääni.
''Tullaan, tullaan'', hän sanoin saatuaan minut kiinni.
Menimme Lilin kanssa sisälle kenneliin ja meitä oli ovella vastassa hyvä lauma koiria. Siskoni ei meinannut pysyä housuissaan, lässyttäessään kaikille koirille vuoronperään. Kävin nopeasti hakemassa Sukan ja Nadjan valjaat sekä flexit, jotta pääsisimme koiralauman luota pois, ulos ja voisin esitellä hoidokkini siskolleni. Haettuani valjaat, puin ne molemmille koirille ja laitoin niihin flexit kiinni.

''Tule, mennään ulos niin esittelen siellä, hieman rauhallisemmassa tunnelmassa nämä hoidokkini'', sanoin siskolleni ja menimme ulos kennelistä, pihalle.
Pennut eivät välittäneet meistä, vaan leikkivät omia leikkejään, joten nyt sain esitellä rauhassa koirat Lilille.
''Tässä on Nadja, siperianhusky'', sanoin siskolleni silittäen samalla Nadjan päätä.
''Onpas se kaunis koira'', siskoni sanoi.
''Saako sitä silittää?'' hän kysyi.
''Juu silitä vain'', vastasin ja siskoni silitti Nadjaa.
''Niin ja tässä on Sukka'', esittelin mäyräkoiran ja rapsutin sitä leuan alta.
''Eikä? Sukka? Ihana nimi!'' siskoni sanoi ja silitti sitten Sukkaa.
''Niin on ja Sukka on muutenkin ihana koira, siksi valitsin sen toiseksi hoidokikseni. En voinut vastustaa sen suloisuutta'', sanoin hymyillen.
''Niin ja Nadjan koko nimi on Valentine's Tiffany Nadja, se on kolmevuotias narttu. Sukan koko nimi taas on Tadaan Sirkustirehtööri Sukka, joka on myös kolmevuotias, mutta uros'', kerroin siskolleni.
''Olet kyllä valinnut kivat hoidokit'', Lili vastasi minulle.
''Parhaat hoidokit'', korjasin lausetta hymyillen samalla koirille.
''Mennäänkö lenkille koirien kanssa?'' kysyin siskoltani.
''Mennään vain! Saanko taluttaa Sukkaa?'' hän vastasi.
''Saat, tässä on sen hihna. Minä näytän reitin, mennään eräs metsälenkki'', sanoin siskolleni ja annoin tälle Sukan hihnan.

Lähdimme samantien lenkkeilemään koirien kanssa, minä kävelin Nadjan kanssa edeltä ja Sukka sekä Lili tulivat perässämme. Menimme tutun metsälenkin, joka oli sopivan pituinen molemmille koirille. Lenkin aikana, annoimme koirien mennä pitkälle flexin kanssa, tutkimaan paikkoja. Molemmat koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, oikeastaan no eivät ollut edes huomaavinaan toisiaan. Eli selvisimme lenkillä ainakin ilman mitään riitoja. Vaikka minua hieman jännitti, vaikka molemmat koirat kilttejä ovatkin, niin käyn yleensä yksittäin niiden kanssa lenkillä senkin takia, että koirille ei tule mitään mustasukkaisuuden tunnetta tai jotta ne eivät rupea tappelemaan minun huomiostani. Lenkin aikana molemmat koirat tekivät tarpeensa. Lenkin aikana, keskustelimme siskoni kanssa kaikenlaisista kenneliin liittyvistä asioista. Siskoni kyseli paljon, kuinka kauan olinkaan ollut hoitajana kennelillä, mitä kesäleirillä tehtäisiin ja kaikkea muuta mahdollista. Oli kivaa kun siskoni oli kiinnostunut koira harrastuksestani. Kuitenkin pian lenkki oli tehty ja saavuimme takaisin kennelin pihalle.

''Päästetäänkö koirat vapaaksi tähän pihalle leikkimään?'' Lili kysyi minulta.
''Juu päästetään vain, Dee on näköjään vienyt pennut jo sisälle, mutta jos me heiteltäisiin hetki palloa Sukalle ja Nadjalle'', ehdotin siskolleni.
''Sopii'', siskoni vastasi.
''Haen niiden jalkapallot ja tulen sitten takaisin'', sanoin siskolleni ja juoksin nopeasti käymään sisällä, hakemassa Nadjan valkoisen jalkapallon ja Sukan sinisen jalkapallon. Haettuani ne, palasin takaisin ulos siskoni luokse.
''Tämä on Sukan pallo'', sanoin ja ojensin sinisen jalkapallon Lilille.
''Osaako Sukka tuoda pallon takaisin minulle?'' hän kysyi.
''Noo välillä Sukka tuo sen takaisin ja välillä ei'', vastasin nostaen olkapäitäni.
Siskoni alkoi heittää Sukalle palloa, joten minä aloin heittää Nadjalle tämän jalkapalloa.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja heitin jalkapallon kauemmas.
Nadja pinkaisi nopeasti pallon perään, päästessään pallon luo, se nappasi sen nopeasti suuhunsa ja toi pallon minulle takaisin. Otin pallon koiran suusta ja kehuin tätä. Sitten heitin pallon uudelleen.
''Nadja, nouda'', sanoin kun koira jo olikin pinkaissut pallon perään.
Nadja todella rakasti leluja, se ei tosiaan voinut vastustaa niitä. Koira kävi hakemassa taas pallon ja toi sen minulle. Heitin palloa jonkin aikaa Nadjalle, kunnes siskoni kertoi, että Sukka kyllästyi leikkimiseen.
''Voi Sukka, etkö jaksa enään leikkiä?'' kysyin koiralta ja tämä tuli vierelleni heiluttaen häntäänsä, en voinut olla silittämättä suloista Sukkaa.
''Mennäänkö sisälle? Jos antaisimme teille päiväruuat?'' kysyin koirilta ja Sukka haukahti minulle, innoissaan varmastikkin sanasta päiväruoka.
''Lili, mennään sisälle. Annetaan koirille vielä ruuat, ennen kuin lähdemme takaisin kotiin'', sanoin siskolleni.
''Okei, ihastuin Sukkaan ihan täysin. Se on valloittava persoona, etkö saisi ottaa sitä joskus yökylään kotiimme?'' siskoni kyseli innoissaan.
''E-en tiedä, en ole ajatellut asiaa, mutta se olisi kyllä tosi kivaa'', vastasin tälle.
''No kysy siltä Deeltä nyt kun mennään sisälle, että voisitko hakea jomman kumman koiran joku päivä meille yökylään!'' Lili ehdotti innoissaan.
''No ainahan sitä voi kysyä'', vastasin ja lähdimme sisälle päin koirien kanssa.

Päästyämme sisälle, annoin koirille päiväruuat sekä raikasta vettä. Jätin koirat syömään rauhassa siksi aikaa, kun itse menin ehdottamaan Deelle, josko saisin jomman kumman koiran joskus yökylään.
''Hei, Dee'', sanoin löytäessäni kennelin omistajan.
''No hei Emilia, kukas tämä ystäväsi on joka sinulla on mukana?'' hän kysyi.
''Olen Emilian sisko, Lili'', siskoni esitteli itsensä ja meni kättelemään Deetä.
''Ahaa, kiva kun olet ottanut siskosi mukaan kennelille. Esittelitkö Sukan ja Nadjan hänelle?'' Dee kysyi.
''Juu ja kävimme lenkillä koirien kanssa, leikimme pihalla ja annoimme niille päiväruuan. Mutta oli minulla muutakin asiaa Dee, tuota.. Voisinko saada Sukan tai Nadjan joku päivä kotiini yökylään?'' kysyin hieman vaivaantuneella äänellä.
''No tietenkin! Luotan sinuun, olet ollut täällä hoitajana jo kauan, käyt usein täällä ja koirat luottavat sinuun. Ilmoitat vain sitten kun meinaat ottaa jomman kumman yökylään, niin en ihmettele sitten mihin yksi koiristani on kadonnut'', Dee sanoi hymyillen ja kivi vierähti sydämmeltäni.
''Oikeasti?! Jes!'' sanoin innoissani.
Dee vain hymyili minulle, taisin innostua hieman liikaa. Juttelimme vielä hetken aikaa niitä näitä, ennen kuin menimme siskoni kanssa takaisin Sukan ja Nadjan luokse, katsomaan olivatko koirat syöneet. Ja olivathan ne. Kävin kaivamassa kaapistani molemmille koirille herkkuluut ja annoin ne niille ennen lähtöämme.
''Ole hyvä Sukka'', sanoin mäyräkoiralle ja ojensin tälle tämän luun.
''Ole hyvä Nadja'', sanoin huskylle kun ojensin tällekkin luun.
Silitin koiria vielä vähän ja kerroin palaavani pian taas katsomaan näitä, annoin pusut koirien päähän ja lähdimme siskoni kanssa takaisin kotiin päin. Kotimatkalla siskoni kertoi miten kiva päivä hänellä oli ollut ja kyseli, voisiko joskus tulla uudestaan mukaani kennelille moikkaamaan Sukkaa ja Nadjaa.
Meillä oli oikein mukava päivä tänään siskoni ja hoitokoirieni kanssa. ^^

Vastaus:

Kiva kun otit siskosi mukaan ja hyvä että hänkin piti koirista ;3 Totta kai voit saada Sukan tai Nadjan yökylään, vaikka molemmat kerralla jos tahdot, kunhan tosiaan muistat ilmoittaa siitä. Voisin ehkä hiukan säikähtää, jos minulta yhtäkkiä katoaisi kaksi koiraa enkä löytäisi niitä mistään.. Tästä tarinasta saat kokonaiset 30v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

21.06.2017 20:23
43. Kolmas flyball kurssitunti

''Tervetuloa jällen kerran flyball kurssitunnille! Huomioikaa, että tämä on teidän viimeinen tunti 1. kurssista. Jos haluatte jatkaa vielä kursseilua flyballin parissa, muistakaa ilmoittautus ajoissa tuleville kursseille. Mutta nyt aloitetaan tämä tunti. Tänään harjoittelemme samaa kuin viime tunnillakin, pallon laukaisemista ja sen kiinniottamista. Saatte mennä tällä kertaakin vielä samoihin ryhmiin kuin kahdella muullakin tunnilla, koska mitäpä sitä sekoittamaan ryhmiä enään tässä vaiheessa. Tuolla ovat laukaisu koneet sekä pallot, voitte mennä harjoittelemaan. Minä katselen sivusta hieman teidän toimintaanne ja lopuksi saatte näyttää minulle taitonne'', kurssiohjaaja kertoi ohjeita meille.
Menimme siis jälleen samoihin ryhmiin kuin muillakin tunneilla ja suuntasimme ryhmämme kanssa oman laukaisu laatikkomme luokse.
''Jos me harjoittelemme nyt ensin'', sanoin tyttö jolla oli bordercollie mukanaan.
''Sopii'', vastasin ja siirryin Nadjan kanssa hieman syrjempään odottelemaan vuoroamme ja katselemaan miten tyttö sekä tämän bordercollie pärjäisivät harjoituksissa.
Tytöllä sekä hänen koirallaan meni harjoituksissa tosi hyvin, mitä nyt sitä seurasin. Koira oli todella oppivainen ja osasi jo lähes täydellisesti laukaista laatikon ja ottaa pallon suuhunsa ilmasta. Seuraavaksi harjoittelu vuorossa olivatkin eräs nainen ja tämän saksanpaimenkoira. Jouduimme siis vieläkin odottamaan Nadjan kanssa vuoroamme. Nadja alkoi olla kärsimätön joten kysyin muilta, josko me saisimme olla seuraavat jotka pääsisivät harjoittelemaan ja se sopi muille. Kun nainen ja tämän saksanpaimenkoira lopettivat harjoittelut, oli Nadjan ja minun vuoro.

Siirryimme Nadjan kanssa lähtöpisteelle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja kun Nadja istui paikallaan, menin minä laittamaan laukaisu laatikkoon pallon valmiiksi, niin, että Nadja näki pallon minulla.
Kun olin laittanut pallon laatikkoon, palasin ulisevan Nadja luokse.
''Nadja, mene!'' sanoin koiralle innoissani ja koira lähti nopeasti juoksemaan kohti laukaisu laatikkoa ja palloa.
Nadja juoksi salaman nopeasti laatikon luokse, pompautti sitä tassuillaan niin, että sai laukaistua pallon pois laatikosta ja otti sen suuhunsa ilmasta. Siis kyllä, Nadja otti heti pallon suuhunsa ilmasta tällä kurssitunnilla.
''Hieno tyttö!'' kehuin heti innoissani huskya ja menin silittämään tätä.
Koitin tarjota Nadjalle palkinnoksi namupalaa, mutta koiraa kiinnosti tällä hetkellä enemmän pallo sen suussa kuin namupalat. Niimpä annoin Nadjan pitää palloa suussaan palkkioksi hetken, ennen kuin otin sen siltä pois ja menin viemään sen taas laukaisu laatikkoon.
''Koitetaan Nadja uudestaan'', sanoin koiralle ja menimme lähtöpisteelle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja jäin odottamaan hetkeksi, ennen kuin lähettäisin Nadjan matkaan.
''Nadja, mene!'' sanoin innoissani koiralle ja tämä lähti taas juoksemaan pää kolmantena jalkana kohti palloa. Koira sai taas laukaistua pallon laatikosta, mutta tällä kertaa se ei saanut sitä kiinni ilmasta.
''Tarvitaan vielä vähän treeniä'', sanoin koiralle ja menin silittämään tätä kuitenkin melkein täydellisestä suorituksesta.

Niimpä me vielä harjoittelimme Nadjan kanssa harjoitusta, pallon laukaisemisessa ei siis ollut mitään ongelmaa, lähinnä harjoittelimme pallon kiinniottoa kun se laukaistaan. Toisilla kerroilla husky sai pallon suuhunsa ilmasta ja toisilla kerroilla taas ei. Kuitenkin muutamien harjoituskertojen jälkeen, husky alkoi saada pallon ilmasta kiinni aina. Silloin minä kehuin joka kerta koiraa todella paljon ja silittelin tätä, jotta tämä tietäisi mikä oli oikea tapa saada pallo itselleen. Juuri kun lopetimme harjoittelun, kurssiohjaaja tuli kertomaan, että tuntia ei olisi enään paljoa jäljellä ja hän haluaisi nyt nähdä kaikkien meidän koiriemme suoritukset. Minä ja Nadja saimme näyttää suorituksemme vasta viimeisenä, hyvä niin jotta husky ehtisi lepäämään hieman ennen kuin näyttäisi taitonsa kurssiohjaajalle. Emme kuitenkaan kauaa joutuneet odottelemaan, kun oli jo meidän vuoromme.

''Emilia, Nadja, teidän vuoronne'', ohjaaja kuulutti.
''Joo me tullaan'', vastasin ja menin Nadjan kanssa nopeasti lähtöasemiin.
Kurssiohjaaja oli laittanut pallon jo laukaisu laatikkoon, joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja tämä istui.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja odotin hetken aikaa.
''Nadja, mene'', sanoin ja osoitin kohti laukaisu laatikkoa ja palloa.
Koira lähti nopeasti liikkeelle, se juoksi sulavin askelin laukaisu laatikolle, laukaisi laatikon ja.. sai kuin saikin pallon suuhunsa ilmasta! Saatuaan pallon suuhunsa, palasi koira minun luokseni esittelemään palloa.
''Hienoa Nadja!'' kehuin koiraa jälleen kerran.
Jouduimme näyttämään osaamisemme kurssiohjaajalle vielä toisen kerran, niin kuin kaikki muutkin, mutta toinen näyttökertakin sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Meidän näyttömme jälkeen olikin aika päättää tunti. Tunnin jälkeen, keskustelimme muiden flyball kurssilaisten kanssa, että jatkaisimme kaikki kursseilua koiriemme kanssa. Keskustelimme myös kursseista kurssiohjaajamme kanssa joka kertoi, että pian alkaisi 2. flyball-kurssi jonne kannattaisi ilmoittautua. Saatuamme keskustelumme päätökseen, kiitin kurssiohjaajaamme ja lähdin kävelemään Nadjan kanssa takaisin kennelille.

Kun pääsimme kennelille, kerroin Deelle kurssitunneistamme ja siitä miten meillä oli mennyt Nadjan kanssa. Ennen lähtöäni, ruokin vielä Nadjan ja vaihdoin sen keppuun puhdasta vettä.

Vastaus:

Laukaisu koneet -> laukaisukoneet
laukaisu laatikkomme -> laukaisulaatikkomme
flyball kurssilaisten -> flyball-kurssilaisten
Hienoa, että Nadja oppi ottamaan pallon nyt kiinni! Pääsettekin seuraavaksi siirtymään seuraavalle flyballkurssille ja tämän ansiosta sait myös suoritettua sen kymmenennen tehtäväsi. Onnittelut kurssin suorittamisesta, saat tarinasta 27v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

20.06.2017 23:36
42. Toinen flyball kurssitunti

Saavuimme jo toista kertaa Nadjan kanssa flyball kurssitunnille. Tällä kertaa minua ei jännittänyt tulla tunnille, ennemminkin minä olin innoissani, koska Nadjalla oli viimeksi mennyt niin hyvin. Nadja oli viimeksi todella innokas saamaan pallon itselleen ja se oli hyvä asia. Ehkä se tänäänkin haluaisi pallon itselleen ja suoriutuisi annetuista tehtävistä hienosti.
Ihan ensimmäiseksi kurssiohjaaja käski meidät samoihin ryhmiin, missä olimme viime kerrallakin. Siirryimme siis kahteen neljän hengen ryhmään. Sitten vasta aloitimme tunnin virallisesti.
''Tervetuloa toiselle flyball kurssitunnille! Tänään meillä onkin sitten ohjelmassa pallon laukaisemista ja sen kiinni ottoa. Olette nyt samoissa ryhmissä kuin viimeksikin ja täällä on taas kaksi pallojen laukaisu laatikkoa joten saatte harjoitella niissä. Tälläkään kertaa minulla ei ole avustajia mukana, koska saatte vieläkin harjoitella keskenänne koirien kanssa ja edelleen tutustua tehtäväänne. Sitten ei muuta kuin hommiin!'' kurssiohjaaja sanoi iloisella äänellä ja siirryimme tämän jälkeen ryhmämme kanssa oman laukaisu laatikomme luokse.

Saimme Nadjan kanssa aloittaa, koska muut sanoivat, että olisi hyvä jos Nadja aloittaisi niin muut koirat näkisivät siitä mallia. Nadja kun oli pallosta kaikista innoissaan.
''Okei, me yritämme'', sanoin muille jolloin muut siirtyivät hieman syrjempään.
Menin Nadjan kanssa hieman kauemmas laukaisu laitteesta jonka jälkeen käänsin katseeni Nadjaan.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja koira istui.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja kun koira istui paikallaan, menin laittamaan laukaisu laatikkoon pallon. Laitettuani pallon paikoilleen, palasin takaisin huskyn luo joka istui vieläkin nätisti paikallaan. Kehuin koiraa ja annoin sille namupalan.
Suunnitelmanani oli juosta koiran vierellä laatikon luokse kovaa vauhtia ja kun vauhti olisi kova, ei Nadja pysähtyisi ja jäisi raapimaan laatikkoa vaan juoksisi kovaa laatikkoa päin, ottaen tassullaan vauhtia siitä. Silloin pallo irtoaisi laatikosta ja Nadja saisi sen suuhunsa.
Hengitin rauhallisesti sisään ja ulos. Sitten käänsin katseeni Nadjaan ja katsoin koiraa rauhallisin mielin. Koirasta huomasi, että se halusi jo lähteä liikkeelle ja tekemään jotain, eikä se millään malttaisi olla paikallaan.
''Okei Nadja, tehdään se'', rohkaisin koiraa ja itseäni.
''Nadja, tule!'' sanoin koiralle kovaan ääneen ja lähdin juoksemaan kohti laatikkoa jossa pallo oli.
Nadja huomasi pallon ja juoksi kovaa vierelläni, ehkä jopa hieman edelläni, koska sillä taisi olla kiire saada pallo itselleen. Juoksimme kunnes olimme laatikon lähellä. Kun saavuimme laatikon luokse, pysähdyin, jolloin Nadja juoksi laatikkoa päin juuri niin kuin olin ajatellutkin ja pallo pomppasi irti laatikosta. Nadja ei vauhtinsa takia kyllä saanut palloa suuhunsa, mutta sai se ainakin laukaistua sen.
''Hieno tyttö'', kehuin koiraa ja silitin sen päätä.
''Kokeillaan uudestaan'', sanoin ja laitoin pallon takaisin laukaisu laatikkoon, käskin Nadjan mukaani ja menimme lähtöpisteeseen.

''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja koira istui.
Odotin hetken, ennen kuin lähetin koiran matkaan, jotta se rauhoittuisi.
''Nadja, tule'', sanoin koiralle kun olimme odottaneet tarpeeksi ja lähdin taas juoksemaan kohti laatikkoa. Nadja juoksi vierelläni, mutta ohitti minut reilusti loppu vaiheessa ja oikein pompautti tassunsa laatikkoon, niin kuin viime kerrallakin. Nadja sai taas pallon pois laatikosta, mutta ei saanut sitä taaskaan ilmasta kiinni, vaan maan kautta.
Kehuin kuitenkin koiraa ja päätin yrittää vielä, jotta Nadja varmasti osaisi tempun.
Pallon kiinniottoa voisimme harjoitella sitten seuraavalla kerralla, kunhan Nadja nyt oppisi tämän laukaisu tekniikan kunnolla.
Aloitimme jälleen kerran alusta. Käskin koiran istumaan ja kun tämä oli rauhoittunut, lähetin sen matkaan. Tällä kertaa juoksin itse vain puoleen väliin asti, koska eihän minun alunperinkään kuuluisi juosta koiran rinnalla kun se tätä tehtävää tekee. Nadja suoriutui samalla tavalla kuin muillakin kerroilla, mutta tällä kertaa se melkein sai pallon suuhunsa ilmasta. Paremmin tämä näytti menevän kerta toisensa jälkeen.

Annoimme muiden harjoitella välissä ja lepäsimme sillä välin Nadjan kanssa. Nadja ei meinannut pysyä kyllä ollenkaan paikoillaan, kun muut koirat ottivat palloa kiinni ja hän ei. Kun muut olivat harjoitelleet tarpeeksi, koitin Nadjan kanssa vielä muutamaan kertaan harjoitusta. Joka kerta kun koitimme harjoitusta, menin aina vain lyhemmän ja lyhemmän matkan juoksua Nadjan kanssa. Viimeisellä harjoitus kerralla Nadja juoksi yksin. Laukaisun Nadja tosiaan osasi, mutta pallon kiinniotto oli vieläkin hieman hankalaa, mutta eiköhän sekin rupeaisi kohta sujumaan. Koira sai harjoitusten aikana kaksi kertaa pallon ilmasta suuhunsa, ja olihan se jo tosi hyvä suoritus. Kun tunti oli päätöksessään, kokoonnuimme kaikki kuuntelemaan vielä, mitä kurssiohjaajalla oli sanottavaa seuraavasta tunnistamme. Hän kertoi milloin seuraava tunti olisi sekä sen, että harjoittelisimme seuraavalla tunnilla tätä samaa kuin tälläkin tunnilla. Höpöttelimme muiden kurssikavereiden kanssa vielä tämän päivän tunnista, ennen kotiin lähtöä. Kuitenkin pienen höpöttelyn jälkeen oli aika palata kennelille, viemään Nadja kotiinsa.

// Mul lukee kaapissa et oon kirjottanut tähän mennessä 40 tarinaa vaiks oon kirjottanu 41 ja tää oli sit jo mun 42 tarina. c:

Vastaus:

Korjaan tuon tarinan määrän ;3 Hienoa että teillä meni niin hyvin! Nadja on oikein älykäs kaveri ^^ Löysin tarinasta pari pikku virhettä, ne korjaan tässä nopeasti nyt kun satun olemaan sillä päällä x'D
"Nadja oli kaikista innoissaan" -> "Nadja oli kaikista innostunein" tms
laukaisu laatikkoon -> laukaisulaatikkoon
loppu vaiheessa -> loppuvaiheessa
laukaisu tekniikan -> laukaisutekniikan
harjoitus kerralla -> harjoituskerralla
Oot musta kuitenkin erittäin hyvä (ja aktiivinen!) kirjoittaja, mutta yhdyssanavirheitä löytyy aina välillä - ne on kuitenkin vain pikku juttu, eikä häiritse lukemista kovasti. Saat tarinastasi 27v€!

- Dee

Nimi: Zema

20.06.2017 15:35
Luku 1 ✖ Ankka? Koirahan se on

Aurinko paistoi lämmittävästi pilvien välistä, kun kävelin kennelille. Taivaalle katsoessani epäilin, että ihan milloin vain voisi alkaa satamaan. Olin saanut Deeltä mahdollisuuden palata takaisin hoitajaporukkaan. Olin kyllä todella iloinen siitä mahdollisuudesta. Minusta kuitenkin tuntui, että minua jännitti nyt enemmän kuin silloin, kun saavuin kennelille ihan ensimmäistä kertaa. Jotenkin epäilin, jos kennelillä olisi edelleen samoja hoitajia, he eivät tule ottamaan minua mitenkään kauhean lämpimästi vastaan. Lopulta pääsin kuitenkin kennelille asti. Katsoin hymyillen pihalla riehuvia koiria, kun avasin portin. Päästessäni pihalle sain nopeasti iloisen koiralauman tervehtimään minua. Myöskin Dee saapui pian luokseni.
“Hei Zema”, hän sanoi hymyillen.
“Hei”, vastasin varovasti ja tutkin katseellani koiralaumaa.
Löysin koirien seasta nopeasti paljon minulle vieraita koiria, vaikka kyllähän niitä tuttujakin näkyi. Huomasin leimaavani katseeni helposti pentuihin, joita löysinkin nopeasti aika monta. Rapsuttelin rauhallisesti innokaita koiria, jotka tuuppivat jalkojani.
“On kyllä kiva saada sut takaisin. Ootko jo miettinyt kenet otat hoitokoirakseni?” Dee kysyi ystävällisesti.
Minun oli vähän vaikea uskoa, että hän oli siitä iloinen. Yritin kuitenkin olla, koska pidin itse siitä ajatuksesta, että pääsin jälleem osaksi Joystormin arkea. Hymyilin kuitenkin varovasti hänelle.
“En mä oo”, vastasin nopeasti.
“Auttaisko yhtään, jos sanon, että Watti on edelleen ilman hoitajaa”, nainen sanoi ystävällisesti.
Tietenkin voisin ottaa jälleen Watin, kun uros ei kerran vielä ole uutta hoitajaa saanut. En kuitenkaan ollut ihan varma, oliko spanieli minua varten. Katsoin vähän tutkivasti muutamaa bordercollieta.
“Ehkä vähän, mutta kukas tuo tuolla syrjässä on?” kysyin ja osoitin varovasti laumasta vähän matkan päässä makaavaa minun silmääni aavistuksen erikoisen väristä bordercollieta.
“Se on Ankka”, Dee kertoi minulle.
Kävelin rauhallisesti naisen kanssa muutama koira kannoillamme Ankaksi kutsutun koiran luokse. Paimen ei aluksi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta meitä kohtaan, mutta nousi kuitenkin vähän haistelemaan. Rauhalliset koirat eivät yleensä niinkään minun mieleen, mutta jokin Ankassa kuitrnkin vei minut mukanaan.
“Onkos tällä vielä hoitajaa?” kysyin varovasti samalla, kun silitin hellästi narttua.
“Ei ole”, nainen vastasi minulle ystävällisesti.
“Sitte mä taidan olla päätökseni tehny”, sanoin hymyillen pienesti.
“No, kenet otat?” Dee kysyi, vaikka minusta tuntui, että hänkin varmasti asian jo osasi arvata.
“Ankan”, vastasin hymyillen ja silitin paimenta rauhallisesti.
“Tämä selvä, mennään laittamaan sulle kaappi kuntoon niin pääset puuhaamaan Ankan kanssa”, Dee selitti.
Lähdin Deen mukana sisälle laittamaan minulle kaapin kuntoon ja Ankka seurasi meitä perässä sisälle.

Kun olin taas virallisesti hoitajan pestissä, en voinut olla hymyilemättä. Tunne hoitajaksi pääsemisestä ei kyllä ollut tuolloin yhtään huonompi kuin ensimmäisellä kerralla.
“Tarvisko sulle esitellä vähän paikkoja”, Dee naurahti.
“Kiitos tarjouksesta, mutta kyllä minä muistan tän paikan ilmankin”, naurahdin takaisin.
Olimme juuri lähdössä takaisin ulos, kun vaaleahiuksinen tyttö astui ovesta sisään.
“Koirat voisi olla ehkä ihan hyvä ottaa sisälle tuosta sateesta”, tämä sanoi pienellä virneellä.
“Vois olla hyvä idea tai meillä on kohta paljon kuraisia koiria”, Dee naurahti.
En kyllä halunnut edes tietää, mikä työ lähemmäs kolmenkymmenen kuraisen koiran putsaamisessa voisi olla. Minä ja vieras tyttö autoimme Deetä saamaan koko lauman sisälle. Osa koirista oli kyllä ehtinyt jo saada itsensä aika kuraan.

Saatuamme pelastutettua koirat kauhealta kuraantumiselta putsamisimme vähän vähän niitä koiria, jotka olivat ehtineet itsensä jo sotkea.
“Minä olen muuten Aura”, tyttö kertoi minulle, kun pyyhimme kuraisia koiria.
“Zema”, vastasin vain lyhyesti, koska oletin häntä kiinnostuvan, mikä on nimeni.
“Oletko uusi hoitaja täällä?” Aura kysyi ystävällisesti minulta.
“Olen, tai siis olin täällä ennenkin hoitajana, mutta palasin tänää hoitajan tehtäviin”, selitin.
“Okei, mä oon ollu täällä Ratkin hoitajana vasta vähän aikaa”, hän kertoi hymyillen.
“Ketä sä muuten hoidat?” tyttö kysyi vielä.
“Ankkaa”, vastasin ja keskityin saamaan minulla putsattavana olevan spanielin pois kurasta.
Oli kieltämättä aika huvittavaa sanoa, että hoitaa Ankkaa. Eihän Ankka nyt oikeasti mikään ankka ole. Aura oli kyllä vaikuttanut sika mukavalta ja oli kiva huomata, että kenneliin oli tullut uusia hoitajia.

Kun Dee vapautti meidät koirien putsaamisesta menin Ankan kanssa Auran ja Ratkin seuraksi olohuoneeseen. Ankka makasi rauhallisesti vieressäni lattialla, kun Ratki puolestaan pörräsi ahkerasti hoitajansa luona ja yritti tehdä tuttavuutta myös minun kanssa. En edelleenkään tiennyt, mikä Ankassa minua niin houkutti. Olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että olin ottanut käsiin astetta erilaisemman koiran, kuin mihin olin tottunut.
“Ketä muuten hoidit ennen?” Aura kysyi yllättäen.
“Wattia ja sit yhtä Savu-nimistä shelttiä, joka ei enää täällä asu”, kerroin pirteästi.
En kauhean mielelläni edellisiä hoitokoiriani muistele, vaikka nytkin minulla oli ollut mahdollisuus Watti ottaa. Kyllä kuitenkin kerroin, ketä olin hoitanut, kun asiasta kerran kysyttiin. Saimme ajan kulumaan yllättävän hyvin Auran kanssa jutellessa. Eikä koiratkaan valittaneet, vaikka eivät pihalle päässeet. Kuka nyt olisi kaatosateeseen halunnut? Keksisin tähän kyllä kuinka monta vastausta, mutta sovitaan, että ei kukaan. Lopulta muistin jopa vilkaista kelloa. Se näytti puoli kahdeksaa, joten ymmärsin, että ehkä minun kannatti lähteä. Olin luvannut olevani kotona seitsemältä, mutta enpä ollut. Toisaalta tiesin kyllä, että vanhempiani ei tulisi haittaamaan, vaikka palasinkin kotiin myöhässä.
“Mun pitää lähteä”, sanoin vähän haikeasti ja katsoin sateeseen.
“Taidat kastua aika hyvin”, Aura vastasi.
“Kyllä, mutta mitä se haittaa”, naurahdin.
Halasin vielä varovasti Ankkaa ennen kuin suuntasin itseni eteiseen. Jotenkin oudosti vain pidin siitä koirasta jo niin paljon. Kun laitoin kenkiä jalkaan, muistin, että minulla oli vain huppari. Kastuminen oli siis taattu. Lähdin kävelemään sateeseen vesipisaroiden ympäröiväksi. Päätin äkkiä mieluummin juosta kotiin, koska kerrankin kastuminen ei houkutellut minua.

Vastaus:

On tosiaan ihanaa saada sut takaisin, onneksi Ankkakin löysi hoitajan! ^^ Kiva myös, että pääsit tutustumaan myös Auran kanssa. Toivottavasti et kastunut pahasti... Tarinasi eteni sopivan nopeasti ja kuvailuakin löytyi oikein mukavasti. Pituus on loistava ;3 Saat siis tästä 36v€!

- Dee

Nimi: Aura

20.06.2017 00:14
Kolmas luku ✎

Minua odotti kennelille saapuessani iloinen yllätys, tai oikeastaan kaksi. Ensinnäkin Ratki tervehti minua nyt jopa entistä iloisemmin haukkumalla ja loikkasi minua vasten nuolaisten nenääni. Oli totta kai ihanaa nähdä, että hoitokoirani alkoi pikku hiljaa pitää minua kaverinaan eikä enää vierastanut niin paljon. Toisekseen Dee oli hankkinut pienen pennun, joka edusti samaa rotua kuin Ratki - bordercollie. En oikeastaan edes ehtinyt kuunnella, kun Dee selitti pennusta ja kertoi sen vanhemmista ja niiden taustoista.
"Hei söpöliini", lepertelin ja pystyin vain juuri ja juuri hillitsemään itseni, etten olisi alkanut kiljua. Bitti oli hyvin lyhytjalkainen, luppakorvainen ja pyöreä, mustavalkea pentu suurilla, ruskeilla silmillä ja pikkuriikkisellä kielellä, jolla se nyt nuoli kättäni innokkaasti.
"...ja uskon, että siitäkin tulee vallan mainio työkoira, kuten vanhemmistaan. Sen isä oli valio monessa lajissa, ainakin tokossa ja agilityssa. On vain maltettava odottaa että Bitti täyttää vuoden, että sitä voi alkaa hyppyyttää kunnolla, sen luustohan kehittyy vielä."
Dee lopetti selittämisensä ja käänsi nyt katseensa minuun, Bittiin ja Ratkiin naurahtaen.
"Pentu itse taitaa kiinnostaa enemmän kuin sen taustat. No, taidan lähteä siivoamaan poitsun jälkiä, raukka ei ole vielä oppinut sisäsiistiksi!"
Dee katosi pian ja Bitti taapersi hänen perässään pois minun ja hoitokoirani luota. Jäätyäni kahden Ratkin kanssa käänsin katseeni siihen ja annoin sille nopean halin.
"No niin poika, mennäänkö tänään lenkille?"
Ratki katsoi minua kallistaen hitaasti päätään. Koiran silmät tuikkivat siihen malliin, että se taisi ymmärtää mitä 'lenkille' tarkoitti.
"Ilmeisesti kyllä", naurahdin. Edellisestä vierailustani oppineena tiesin nyt, missä lainapannat ja hihnat sijaitsivat. Panta Ratkilta tosin löytyi jo kaulasta, mutta hihnankin tahdoin varmuuden vuoksi mukaan, vaikka olikin tarkoitus kävellä vain metsässä, ei sen kummempaa. Ratki seurasi minua naulakolle ja takaisin, odottaen malttamattomana ulos pääsyä. Juttelin koiralle iloisesti avatessani hihnanippua ja kiinnittäessäni pistoolilukkoa sen pantaan kiinni.
"Ja ihan pian alkaa leiri, en malta oottaa! Siellä me sitten touhuillaan yhdessä."
Ratki näytti pyöreine silmineen ja nousseine korvineen siltä, kuin olisi ymmärtänyt, vaikka eihän koira tietenkään juuri mitään puheestani tajunnut. Ainakin Ratki oli hyvä kuuntelija.
"No niin, sitten..."
En ehtinyt sanoa viimeistä sanaa 'mennään', kun Dee palasi takaisin luoksemme.
"Hei Aura, nyt kun olet täällä, ehtisitkö millään käyttää vaikka Sampoa ja Ankkaa samalla? Minulla kun on vähän kiireitä, pitää keskustella tulevien kasvattieni uusien omistajien kanssa. Myy nimittäin on ihan viimeisillään tiineenä! Lisäksi olen kadottanut yhden heistä yhteystiedot, olen varmaan pudottanut sen muistilapun johonkin..."
Nurkan takaa ilmestyi lehmänkirjava bordercollienarttu, jonka tunnistin heti Myyksi pyöreästä masusta. Ilmeisesti oli kuullut nimensä ja tullut katsomaan, mitä asiaa Deellä oli sille.
"Totta kai voin", totesin hymyillen. Miksikäs ei, oli kiva olla avuksi ja vaikka olinkin suunnitellut tästä kahdenkeskeistä päivää minulle ja Ratkille, ei pari koirakaveria haittaisi ollenkaan. Olisi vain mukavaa tutustua kahteen uuteen koiraan.
"Sampo, Ankka!" Dee kutsui ja pian jostain ilmestyikin kaksi bordercollieta. Sampo oli komea, keskipitkäkarvainen uros puolipystyillä korvilla ja komealla, siniharmaalla turkilla jota koristivat marmorikuvio ja valkoiset merkit. Ankka taasen oli mielenkiintoisen värinen, ilmeisesti diluutiogeenin aiheuttama hiukan lilan sävyinen pohjaväriltään ja sillä oli muuten tricolourkuviot. Ankka oli minusta oikein hauska nimi ja se sai minut hymähtämään huvittuneena katsoessani hyvin viileän rauhallista narttua.
"Tiedätkin ilmeisesti, mistä löytyy lainahihnoja", Dee totesi sitten ja lähti omiin puuhiinsa. Jäin miettimään hetkeksi, kuinka kiireistä hänen elämänsä mahtoi välillä olla, hoitajat helpottivat varmasti hommia kovasti. Pentuja tulossa kenneliin, piti sopia kaikki valmiiksi pennunostajien kanssa ja valmistella Myylle rauhallinen paikka synnyttää, ja nyt vielä yhden ostajan yhteystiedot kadonneet. Ei kuulostanut kivalta tällä hetkellä, mutta toisaalta tässäkin hommassa oli varmasti enemmän hyviä puolia kuin varjopuolia. Kävin hakemassa vielä Sampolle ja Myyllekin hihnat. Ne jäivät odottamaan Ratkin kanssa eteiseen siksi aikaa ja palatessani takaisin Sampo silmäili minua ehkä jopa hiukan epävarmasti, kun taas Ankka vaikutti melkein välinpitämättömältä rauhallisen katseensa ja syvien huokauksiensa takia. Ehkä se johtui siitä, etteivät koirat tunteneet minua sitten ollenkaan. Pujotin molempien kauloihin pannat ja hihnat napsautin pantoihin kiinni.
"Sitten mennään!"
Avasin ulko-oven ja talutin kaikki kolme koiraa pihalle. Lähdimme ensin kävelemään kohti leirirakennukselle vievää polkua, mutta sitten käännyin ennen sitä toiselle polulle, joka johti hyvälle metsäreitille, jolla olimme viimeksi käyneet Emilian ja Smilerin kanssa. Koirat tassuttelivat kiltisti vierelläni eteenpäin - tai siis, Ankka ja Sampo tassuttelivat kiltisti - Ratkin ryntäillessä ees taas ja poukkoillessa hihnassa sinne tänne. Raukalla oli ilmeisesti vähän liikaa purkamatonta energiaa käytössään, mutta ei se mitään, sitähän me tänne metsään tultiin tekemäänkin, purkamaan energiaa. Oikeastaan aloimme pian olla jo minulle kohtuullisen tutulla polulla ja tarpeeksi kaukana tiestä, joten päästin kaikki kolme irti hihnoistaan juoksentelemaan, leikkimään ja ehkä tekemään tarpeensa jonnekin. Ratki ilahtui siitä eniten ja lähti juoksemaan ralliympyrää haukkuen, kunnes rauhoittui hetkeksi ja meni moikkaamaan Ankkaa. Katsoin hetken hymyillen niiden leikkiä kiinnittäen sitten huomioni Sampoon. Koira vaikutti melko hiljaiselta, ehkä se oli sellainen aina uusien tuttavuuksien kanssa. Innostuihan se leikkimään Ankan ja Ratkin kanssa, mutta minuun se ei oikein ottanut kontaktia. Ujo kaveri. Ajatukseni menivät jo siellä, mitä tekisin Ratkin kanssa ensi kerralla. Voitaisiin ainakin käydä uimassa, ja...
"WUF!"
Hätkähdin kun Ratki yhtäkkiä törmäsi haukahtaen jalkaani ja sai minut tömähtämään pepulleen maahan.
"Auh, Ratki!" ulahdin, "mun häntäluu!"
Ratki näytti hetken aikaa pahoittelevalta ja heilautteli melko alhaalle asetettua häntäänsä varovasti, yrittäen selvästi pyytää anteeksi.
"Ei se mitään poika", nauroin ja nousin seisomaan. "Mutta hei, mikäs tää on?"
Nostin maasta kontaktimuovilla päällystetyn kartonginpalasen ja luin nopeasti pari ensimmäistä sanaa.
"Vanessa, kennel Tollerin."
Lapusta löytyi myös sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Hei, voisiko se olla Deen hukkaama yhteystietolappu? Minun oli todettava, että olihan se, joten tungin lappusen collareideni taskuun.
"Jospa se pysyisi siellä", mutisin katsoen Ratkia, joka heilutti häntäänsä, kuten aina. Niin, että koko takamus heilui. Ei mennyt kauaa, kun koira oli jo jatkamassa leikkiään Ankan ja Sampon kanssa.

Metsälenkillä vierähti ainakin tunti tai puolitoista, jollei jopa kaksi, olin unohtanut katsoa kelloa ennen lähtöä, mutta nyt se oli tasan neljä. Viideltä minulla olisikin ruoka, joten kenneliltä olisi lähdettävä viimeistään viittä vailla.
"Mitähän sitä vielä tekisi", mietin ääneen avatessani kennelin ovea ja astuessani siitä koirien kanssa sisään. Pyyhin kaikkien tassut naulakossa roikkuvaan, siihen tarkoitettuun pyyhkeeseen ja Ankka ja Sampo lähtivätkin saman tien omiin puuhiinsa.
"Mennään etsimään Dee", ilmoitin Ratkille ja lähdimme sen kanssa vierekkäin astelemaan portaita ylös yläkertaan, missä Deen toimisto sijaitsi. Mietin hetken, ennen kuin koputin oveen.
"Sisään", Dee huikkasi ja kuului järjestelevän joitakin paperilappusia. Avasin toimiston oven ja luikahdin Ratkin kanssa sisälle.
"Ai moi Aura, mitäs asiaa sulla?"
Dee kuulosti hienoisesti väsyneeltä, mutta ei kuitenkaan vihaiselta. Ehkä häntä ei haitannut tuloni, eikä haittaisi ainakaan kun hän saisi kuulla, mitä minä ja Ratki löysimme metsästä. En kuitenkaan ehtinyt avata suutani, kun Dee alkoi jo selittää.
"Olen etsinyt niitä yhteystietoja kaikkialta, mutta en vain löydä, en mistään numerotiedustelusta enkä edes netistä. Mitä minun on tehtävä, jos en saa yhtä pentua varanneista kiinni missään?" kennelin omistaja voivotteli ja pudisteli päätään.
"Öh, Dee..." yritin.
"Ja sitten pitäisi vielä laittaa Myyn synnytyspaikka valmiiksi, sen ruumiinlämpökin laski jo puolella ja se enteilee sitä, että pennuilla ei mene enää kauaa..."
"Dee, katso mitä minä ja Ratki löydettiin", keskeytin enää välittämättä siitä, oliko se kovin kohteliasta. Dee hiljeni ja katsoi lappua, joka oli ojennetussa kädessäni.
"Yhteystiedot!" oli ainoa mitä hän suustaan osasi päästää, ennen kuin nousi tuolistaan halaamaan minua. Naurahdin hänen innolleen, olihan osoitelappu varmasti tärkeä.
"Kiitos Aura ja Ratki, tätä tullaan tarvitsemaan", Dee mutisi ja istahti sitten takaisin tuolilleen, "laitankin heti Vanessalle sähköpostia pentujen syntymän lähestymisestä. Muut saivat sen viestin jo eilen. Voit antaa Ratkille jääkaapista kinkun palkaksi ja ottaa itsellesi vaikka karkkipussin sen viereisestä kaapista!"
"Kiitos Dee!"
Ratkin korvat nousivat hiukan kun se kuuli oman nimensä ja sanan 'palkka'. Fiksu koira, tunnisti ainakin monia sanoja, oli minun todettava astellessani sen kanssa portaita alas.
"Hyvä poika, saat herkun", kehuin koiraa ja avasin jääkaapin oven. Se oli yllättävän täynnä, mutta onneksi löysin nopeasti avatun kinkkupaketin ja nappasin sieltä Ratkille yhden palkaksi. Heitin kinkun ilmaan ja Ratki nappasi sen ilmasta kiinni ja hetkessä se oli jo nielaissut kinkun. Löysin myös oman karkkipussini kaapista, Dee oli varmaan säästellyt sitä itselleen. Tuli hiukan tyhmä olo, vaikka Dee itse oli sen minulle tahtonut antaa, mutta otin sen kuitenkin, eihän tämän kokoinen karkkipussi edes maksanut kuin pari euroa juuri ja juuri. Kävin viemässä palkkioni eteiseen jättämääni reppuun ja palasin Ratkin luo. Samassa ovi kävi, joten käännähdin sitä kohti.
"Moi Aura!" ovesta sisään astuneet Mirror ja Emilia moikkasivat.
"Moi", tervehdin takaisin hymyillen.
"Me satuttiin tulemaan sattumalta yhtä aikaa tänne", Mirror selitti ja tömähti selkä edellä ovea vasten, kun Siina rynnisti jostakin ja loikkasi häntä vasten vauhdilla. Pian Emiliaakin tulivat Sukka ja Nadja tervehtimään.
"Moi kullat", Emilia leperteli hoidokeilleen ja sai minut virnistämään. Kukapa nyt edes pystyisi olemaan lässyttämättä, kun oma rakas koirakaveri oli siinä. Rapsutin omaa koirakaveriani, joka nuolaisi kättäni ja istahti maahan heiluttaen tuuheaa häntäänsä.
"Arvatkaas mitä", Mirror kysäisi sitten salaperäisen näköisenä.
"Kerro!" Emilia näytti malttamattomalta.
"Mennään ensin olkkariin, puhutaan siellä", Mirror virnuili.
"Plääh", nauroin, "ei saa olla ilkeä."
Menimme kuitenkin kaikki sohvalle istumaan hoidokkeinemme.
"No, mitä?" Emilia kiirehti.
"Ens viikolla on tosi monia lämpimiä ja sateettomia öitä", Mirror aloitti ja keskeytti hetkeksi jännityksen vuoksi, "ja musta ois kiva mennä taas telttailemaan!"
Minusta ajatus kuulosti kivalta. 'Taas' sanan mukaan Mirror oli ennenkin ollut hoitajaporukalla telttailemassa, varmaan Emilian kanssa, mutta nyt minullakin olisi mahdollisuudet tulla mukaan. Ilmeisesti minut jopa haluttaisiin, olihan Mirror kertonut tämän minunkin kuullen.
"Kysytään myös Smileriä", Emilia muistutti. Minä ja Mirror nyökkäsimme.
"Totta kai", Mirror totesi, "multa löytyy hyvä kuuden hengen teltta, niin koiratkin mahtuu sinne. Luulen että Dee suostuu kyllä, kun kysytään nätisti."
"Siitä tulee kivaa", totesin ja todellakin olin sitä mieltä.

Vastaus:

Taas kerran oikein kivan pituinen tarina! Kiitos todella kun löysit Vanessan yhteystiedot ja käytit Ankkaa ja Sampoa puolestani lenkillä, sinusta oli suuri apu - toivottavasti nautit karkkipussistasi! :3 En malta odottaa, että kirjoitat telttaretkestä, annan siihen ehdottomasti luvan teille >:) Saat tarinastasi 34v€.

- Dee

Nimi: Emilia~

19.06.2017 23:52
41. Ensimmäinen flyball kurssitunti

Saavuimme Nadjan kanssa flyball-kurssille, minua jännitti, koska olin kyllä kuullut mitä flyball kursseilla tehdään, mutta en koskaan ollut itse nähnyt livenä miten esimerkiksi pallon laukaiseminen tapahtuu yms. Menimme odottelemaan riviin, rivissä oli seitsemän muuta paria myöskin, joten meitä oli aika monta täällä kurssilla. Yhteensä kahdeksan paria. Ja parilla tarkoitan nyt omistajaa, sekä koiraa. Nadja istui nätisti vieressäni odotellen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Emme kuitenkaan joutuneet odottelemaan kauhean kauaa, kun kurssiohjaajamme saapui luoksemme, jäi seisomaan meidän kaikkien eteen ja aloitti tunnin.
''Tervetuloa flyball kurssille. Tänään harjoittelemme ihan vain alkeita, koirat saavat tutustua laukaisu laitteeseen, palloon ja testailla vähän niitä. Mutta nyt ihan ensimmäiseksi kerron teille mitä flyball lajina tarkoittaa.. Flyballissa kun kilpaillaan niin yksi joukkue koostuu neljästä koiran ja ihmisen muodostamasta kilpailuparista. Samassa joukkueessa voi olla sekä mini- että maksikokoisia koiria. Jokaisessa joukkueessa on myös laatikon lataaja jonka tehtävänä on ladata laatikko tennispallolla seuraavaa koiraa varten, laatikon lataajana kuitenkaan kukaan teistä ei joudu olemaan, ellei halua. Flyball kursseilla minun mukanani kulkee yleensä kaksi avustajaa, jotka hoitavat laatikoiden lataamiset. Tällä kertaa he eivät kuitenkaan tulleet mukaan, koska tänään te saatte tutustua esineisiin, eikä heitä tarvita'', kurssiohjaaja kertoi meille ja me muut kuuntelimme erittäin tarkkaan, jotta mitään ei menisi ohi.
''Onko kellään tässä välissä kysyttävää?'' kurssiohjaaja kysyi välikysymyksen.
Kaikki vain pudistelivat päätään, mutta eivät sanoneet mitään.
''Ei ole mitään kysyttävää'', minä rohkeana sitten vastasin.

''Hieno, voin siis jatkaa. Seuraavaksi pääsemmekin lajin kulkuun, kerron tämän kokonaisuuden nyt, vaikka emme tänään harjoittelekkaan läheskään kaikkea tätä, vasta myöhemmillä kursseilla. Haluan vain, että teillä on hyvä teoriapohja sitten flyballia varten. Elikkäs, alussa koira lähtee ohjaajansa luota lähtölinjalta, josta ohjaaja koiran lähettää matkaan. Sitten koira hyppää neljän esteen yli, minkä jälkeen se painaa tassullaan flyball-laatikkoa. Tassun painallus laukaisee tennispallon ulos laatikosta. Pallo ei ole niinkään laatikon sisällä paljon, vain osittain. Jos tuo äskeinen lauseeni kuulosti siltä, että pallo olisi kokonaan laatikon sisällä. Ja sitten koira ottaa pallon koppina suuhunsa ja palaa estehyppyjen kautta ohjaajansa luokse. Kun koira on ylittänyt viimeisen esteen, saa joukkueen seuraava koira luvan lähteä. Kun kilpaillaan niin kilpailussa on rinnakkain kaksi rataa'', kurssiohjaaja kertoi suu vaahdoten meille.
''Muistankohan tuon kaiken vielä vähän ajan kuluttua?'' sanoin naurahtaen kun kurssiohjaaja lopetti teoria selostuksensa.
''Etköhän ja kyllä tässä sitten viimeistään tekemällä oppii, ei tarvitse ottaa mitään paineita'', kurssiohjaaja vastasi minulle.
''Okei no eiköhän tästä hyvää tule, Nadja on tosi hyvä ja innokas oppimaan uusia asioita ja se rakastaa leluja'', sanoin vielä.
''No se on hyvä asia!'' kurssiohjaaja vastasi.

''Nyt kuitenkin jaan teidä ryhmiin saatte mennä neljän parin ryhmiin'', kurssiohjaaja jatkoi ja näytti mistä kohtaa riviä meni poikki niin, että toiset olivat toisessa ryhmässä ja toiset toisessa.
Minun ryhmässäni oli siis kolme muuta koiraa ja omistajaa. Koirarotuina meidän ryhmässämme oli kaksi bordercollieta ja yksi saksanpaimenkoira. Mitään esittelyjä ei pidetty sen enempää vaan alettiin heti hommiin.
''Tässä on kaksi laatikkoa josta pallon saa laukaistua ja mihin se siis laitetaan. Tuossa maassa on pallot jotka siihen kuuluvat. Saatte tänään tutkia näitä, emme tee mitään sen ihmeempää tänään. Seuraavalla kerralla sitten harjoittelemme yksittäin pallon laukaisemista ja sen kiinniottoa. Aloittakaan nyt vain tutkimaan'', kurssiohjaaja neuvoi ja meni hieman syrjempään.
''Minä tiedän miten tämä toimii, voin näyttää'',eräs tyttö sanoi ryhmässämme ja meni pallon laukaskoneen luokse. Hän laittoi pallon laukaisu koneeseen ja painoi kädellään flyball-laatikkoa. Pallo pomppasi irti laatikosta ja Nadja juoksi nappaamaan pallon suuhunsa.
''Hei Nadja, sinähän pääset heti jyvälle'', sanoin nauraen ja menin hakemaan pallon pois Nadjan suusta.

Minä ja Nadja tutkimme palloa, annoin huskyn haistella sitä ja katsella sekä pitää suussaan. Kun koira oli tutkinut tarpeekseen, laitoin pallon koneeseen. Nadja tuijotti palloa joka oli flyball-laatikossa kiinni, istui ja alkoi ulista.
''Haluatko pallon vai?'' kysyin koiralta ja painoin kädelläni tämän jälkeen laatikkoa niin, että pallo irtosi. Nadja otti pallon nopeasti suuhunsa, eikä olisi halunnut antaa sitä minulle takaisin.
''Nadja, anna se tänne'', sanoi koiralle ja ojensin käteni tälle. Nadja pudotti pallon suustaan käteeni.
''Kiitos'', sanoin vielä.
Laitoin pallon takaisin kiinni laatikkoon ja Nadja alkoi taas ulista. Tällä kertaa se ei istunut vaan meni lähemmäs katsomaan palloa. Koira haukahtija näytti haluavan kovasti pallon itselleen. Ulina vain jatkuin ja Nadja siirtyi vielä lähemmäs laatikkoa jossa pallo oli. Pian koira alkoi tassullaan raapia laatikkoa, yrittäen saada pallon irti siitä. Vahingossa koira raapi tassullaan niin kovaa, että pallo pompahti pois laatikosta ja Nadja otti sen tyytyväisenä suuhunsa.
''Hienoa, juuri noin Nadja!'' kehuin koiraa nopeasti ja menin silittämään tätä.
Koitin vielä uudelleen laittaa pallon laatikkoon ja jälleen kerran Nadja meni raapimaan laatikkoa niin, että pallo irtosi siitä. Aina kun Nadja sai pallon suuhunsa, se näytti todella tyytyväiseltä. Ehkä husky jo tajusi, mitä pitäisi tehdä, että pallon saisi itselleen. Vaikkakin pallohan piti saada siitä hieman eri tavalla pois miten Nadja sen nyt otti, mutta tämä oli hyvä alku.
Meidän jälkeemme muutkin tutkivat laatikkoa ja laukaisu taktiikkaa. Kun kaikki olivat tutkineet, oli tunti jo lopuillaan. Jätimme pallon kiinni laatikkoon ja menimme kurssiohjaajan ja toisen ryhmän luokse.

''Saitteko tutkittua nyt hyvin välineitä joita seuraavalla tunnilla sitten käytämme?'' kurssiohjaaja kysyi.
''Kyllä!'' vastasin innoissani ja käänsi katseeni tämän jälkeen Nadjaan joka oli vierelläni.. nimenomaan oli.. Nadja oli kadonnut nyt viereltäni. Käänsin katseeni taakse päin, laatikon luokse jossa pallo oli. Siellä Nadja ulisi ja raapi jälleen kerran laatikkoa niin, että pallo laukesi irti ja Nadja sai pallon suuhunsa. Tämän jälkeen koira palasi luokseni ja istui viereeni pallo suussaan.
''Nadja taitaa ainakin tykätä palloista'', kurssiohjaaja sanoi naurahtaen.
''Juu niin tykkää'', naurahdin myös.
Sitten oli kuitenkin aika päättää tunti, joten otin Nadjan suusta pallon pois ja annoin sen kurssiohjaajallemme. Kurssiohjaaja kertoi milloin seuraava kurssitunti olisi ja mitä silloin tekisimme. Tämän jälkeen hän antoi meille luvan lähteä kotiin.

//Toivottavasti tää on yhtään semmosta mitä pitäis olla :D tai sitä mitä odotit et tältä kurssilta alussa kirjotetaan.. c:

Vastaus:

Juuri tällaista odotinkin ekalta kerralta! ^^ Voi Nadja-pientä, kun se tykkää leluista niin kovasti... Ainakin se oppi jotain sen ansiosta! Mun mielestä tuo, miten Nadja oppi, oli hauska ja suloinen lisäys tarinaan :3 Saatte Nadjan kanssa tästä ekasta kerrasta palkkioksi 32v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

18.06.2017 00:32
40. Ruusuilla tanssimista

Tänään saavuin kennelille hieman haikein mielin, kävelin hitaasti, eikä minulla oikeastaan ollut kovasti edes kiinnostusta mennä tänään hoitamaan koiria, koska hamsterini Tepi oli nukkunut pois edellis yönä. Tepi oli minulle ensimmäinen oma lemmikki ja olin kiintynyt siihen kovasti muutaman vuoden aikana, mitä se nyt ehti asustelemaan meillä. Äiti oli sanonut minulle kyllä, että voisimme mennä hakemaan uuden hamsterin, mutta se ei lohduttanut, koska se ei kuitenkaan olisi sama hamsteri jonka menetin. Koitin kuitenkin ajatella positiivisesti, koska olin joka päivä viettänyt Tepin kanssa aikaa ja ruokkinut sitä hyvin joten se oli ainakin elänyt hyvän elämän.
Mielessäni pyöri myös ajatus siitä, että minun oli pakko mennä ainakin moikkaamaan Sukkaa kennelille, koska en ollut käynyt moikkaamassa vähään aikaan Sukkaa.

Astuin kennelin oven taakse, hengitin sisään ja ulos ja koitin ottaa naamalleni mahdollisimman iloisen ilmeen. Avasin kennelin oven ja astuin sisälle, sisällä luokseni juoksi monta koiraa, joita en tunnistanut. Sukkaa ei ainakaan vielä näkynyt, mutta Dee saapui luokseni.
''Hei, missä Sukka on?'' kysyin Deeltä heti kun näin tämän.
''Sukka on juuri syömässä, jos odotat hetken niin eiköhän se pian ole valmis'', Dee vastasi.
''Selvä, mutta hei keitäs nämä kaikki uudet koirat ovat, näitähän on vaikka kuinka monta. Olet muutamassa viikossa hankkinut monta uutta koiraa tänne'', sanoin Deelle hymyillen.
''Tässä ovat Bitti, Ratki, Ankka, Virva, Stella ja Penny'', Dee esitteli koirat ja katsoi minua hymyillen.
''Vautsi, ovatpa ne kaikki ihania. Ehkä minä ehdin tutustua teihin söpöliineihin sittn myöhemmin kun minulla on luppoaikaa täällä kennelillä käydessäni'', sanoin katsellen suloisia koiria.
''Tänään minä kuitenkin olen Sukan kanssa'', jatkoin vielä, kertoen muille koirille, koska muutama uusista koirista kiehnäsi jaloissani, toiveena varmaankin, että jäisin silittelemään näitä tai tekisin jotain kivaa näiden kanssa.

Pian huomasin pieni jalkaisen koiran töpöttelevän luokseni, Sukan. Koira nopetti askeltensa tahtia kun huomasi minut. Menin maahan kyykkyyn, jotta pääsisin hyvin silittämään suloista mäyräkoiraa.
''No hei Sukka!'' sanoin Sukalle joka saapui luokseni.
Mielessäni pyöri vieläkin pois nukkunut hamsterini, mutta koitin nyt keskittyä vain Sukkaan jotta meillä olisi kivaa. En halunnut murehtia Tepiä, mutta se oli väkisinkin mielessäni vähän väliä.
Kesken mietteideni, Sukka hyppäsi minua vasten, antoi märän pusun poskelleni ja meni tämän jälkeen selälleen makaamaan lattialle.
''Senkin! Haluatko kenties maharapsutuksia?'' kysyin mäyräkoiralta naurahtaen.
Hienoa, että Sukka oli näin innoissaan nähdessään minut ja oli heti kerjäämässä huomiota minulta. Kun koira oli asettunut selälleen maahan, silitin ja rapsuttelin sitä mahasta. Silittelin niin kauan, kunnes käteni alkoi väsyä.
''No niin Sukka, nyt saa riittää, senkin höpsö'', sanoin koiralle ja nousin ylös.
Sukka heilutti häntäänsä innoissaan ja inisi ulko-oven luona.
''Haluatko lenkille?'' kysyin koiralta.
Sukka haukkui vastaukseksi, joten kävin hakemassa mäyriksen kaulapannan ja hihnan. Haettuani ne, laitoin kaulapannan koiran kaulaan ja hihnan kaulapantaan kiinni.
''No niin, mennäänpä lenkille'', sanoin koiralle ja astuimme ulos kennelin ovista.

Pian olimme jo pois kennelin pihamailta ja suuntasimme metsälenkille. Metsälenkillä kävelimme Sukan kanssa rauhalliseen tahtiin. Minulla ei ollut kiire mihinkään, halusin vietää Sukan kanssa aikaa kiireettömästi. Pian näin lähellämme suuren kiven, menimme sen luokse ja istuin kivelle ja Sukka tuli istumaan viereeni.
''Sukka, minulla on tänään ollut hieman pahamieli, koska hamsterini, Tepi, nukkui pois. Minun oli pakko kertoa tästä jollekkin muullekkin kuin äidille joten päätin puhua sinulle. Sinä ainakin tunnut välittävän minusta'', puhuin Sukalle haikein mielin.
Koira kuunteli minua tarkasti ja kun lopetin puhumisen, poskelleni vierähti kyynel jonka Sukka nuolaisi pois poskeltani.
''Anteeksi Sukka, minun piti viettää kviaa sinun kanssasi eikä murehtia Tepiä'', sanoin koiralle ja koira antoi poskelleni lisää märkiä pusuja.
Aloin nauramaan, koska pusut jotka Sukka antoi märällä kielellään, kutittivat.
''Sinä tosiaan saat minut paremmalle tuulelle. Onneksi tulin katsomaan sinua tänään, sait minut nauramaan ensimmäistä kertaa tänään'', puhuin Sukalle ja tämän jälkeen koira tuli makaamaan jalkojeni päälle.
Silittelin koiraa jonkin aikaa ja olimme hiljaa pitkän tovin.
''Kiitos Sukka'', sanoin vielä koiralle ja silitin vielä hiema tätä, kunnes päätin, että olisi aika mennä takaisin kennelille. Dee alkaisi pian ihmettelemään, että kuinka monta tuntia me oikein lenkillä olimme.
''Jatketaan matkaa Sukka'', sanoin hymyillen koiralle ja tämä heilutti häntäänsä.

Metsälenkki sujui hyvin, Sukka teki matkan aikana tarpeensa ja pian saavuimmekin takaisin kennelille. Irrotin Sukan hihnan sen kaulapannasta ja jätin kaulapannan tälle kaulaan. Sukka saisi jäädä minun lähdettyäni pihalle leikkimään muiden koirien kanssa, jotka näyttivät olevan pihalla. Ennen lähtöäni leikin vielä Sukan kanssa, heitin sille keppiä ja tämä nouti kepin tuoden sen minulle aina uudelleen ja uudelleen. Mäyräkoirasta selkeästi huomasi, että se tykkäsi viettää aikaa kanssani, koska kun olimme kahdestaan, vain se saisi huomiota.

''Sukka, minun on nyt lähdettävä kyllä kotiin päin, lupaan tulla sinun kanssasi pian taas kun menemme sinne pelastuskurssille. Pitkästä aikaa, eikö olekkin kivaa?'' kysyin Sukalta ja tämä heilutti innoissaan häntäänsä.
Silitin koiraa vielä hieman, Sukka antoi minulle pusut poskelle ja tämän jälkeen olinkin valmis lähtemään.
''Hei, hei Sukka. Menen nyt'', sanoin hymyillen koiralle ja lähdin ulos kennelin porteista.
Kävellessäni kauemmas kennelistä, heilutin vielä mäyräkoiralle ja huomasin tämän katselevan minun suuntaani.
Meillä oli Sukan kanssa kiva päivä, vaikka alussa mielessäni pyörikin vain Tepi, mutta onneksi Sukka sai ajatukseni muualle ja sai minut piristymään, jopa nauramaan! On se Sukka kyllä aikamoinen ihanuus pakkaus. :3

Vastaus:

Ihanaa, että Sukan seura lohdutti! Koirat ovat toisinaan todella hyviä lohduttajia :3 Tää tarina oli oikein söpö ja laadukas, kuvailuakin tuntui jotenkin olevan entistä enemmän! ^^ Annan siitä sulle siis 32v€.

- Dee

Nimi: Aura

17.06.2017 15:32
Toinen luku ✎

Pyyhin hikeä otsaltani kävellessäni peltoa pitkin kohti kenneliä. Aamuaurinko porotti pilvettömältä taivaalta selvästi tarkoituksenaan paistaa kaikki elävältä ja sai minut katumaan sitä, että olin laittanut mustan t-paidan ja mustat shortsit.
"Veden on ainakin parempi olla lämmintä", murisin itsekseni ja kiitin onneani, olinhan muistanut ottaa uikkarit mukaan. Pääsisin näin ollen itsekin uimaan, jos saisin luvan uittaa Ratkia kennelin alueelta löytyvässä järvessä. Tällä kertaa en kokenut tarpeelliseksi koputtaa oveen, vaan avasin sen reippaasti ja loikkasin sisään. Huh, viileämpi kuin ulkona. Ei mennyt kauaa, kun minua jo ympäröi innokas koiralauma. Kävin katseellani kaikki läpi ja tunnistin pian omani.
"Ratki!" tervehdin bordercollieta iloisesti ja rapsutin sen päälakea. Uros nuolaisi kättäni ja heilutti häntäänsä niin kovasti, että koko takamus heilui. Pääsipä sen suusta pieni haukahduskin. Pian koirajoukko hälveni ja suuri osa haukuista lähti omiin puuhiinsa. Ratkikin oli jo lähdössä, mutta kutsuessani sitä nimeltä se pysähtyi ja palasi luokseni istahtaen eteeni. Kävimme ensin sen kanssa keittiössä ja huomasinkin jääkaapissa lapun. 'Joka ehtii ensin saa laittaa koirille aamuruuat', siinä luki. Päättelin, että olin ensimmäinen ja etsin katseellani jostakin ruokintaohjeita. Ei mennyt kauaa, kun ne löytyivät ja aloin annostella kaikille koirille raksuja. Raksujen kolina ruokakuppeihin houkutteli melkein kaikki paikalle ja lupasin kaikkien mennä syömään sanomalla ole hyvä. Edes oven kolahdus ei saanut koiria nostamaan päitään kupeista. Ratkin hotkittua ruokansa kutsuin sen luokseni.
"Mennään etsimään Emilia, meidän piti mennä tänään lenkille", juttelin koiralle ja lähdin ensin olohuoneeseen. Siellä ei ollut Emiliaa, mutta sen sijaan joku toinen tyttö istui sohvalla vieressään tricolour, kuonostaan jo hiukan harmaantunut bordercollieuros ja luki Meidän Koira-lehteä. Ilmeisesti tyttö oli ehtinyt tulla tähän sillä välin, kun minä olin ollut keittiössä ruokkimassa koiria. Tytöllä oli ruskeat, puolipitkät hiukset ja päällään hänellä oli musta toppi ja vaaleanharmaat, polvipituiset shortsit. Hänen selaillessaan lehteä tricolour bordercollie tökki sen sivuja aina välillä ja läähätti samalla. Keräsin kaiken rohkeuteni ja avasin suuni.
"Öh, onko Emiliaa näkynyt?"
Tyttö säpsähti hiukan ja naurahti sitten pienesti. Hänen vieressään istunut koira loikkasi sohvalta alas ja ravasi häntä heiluen nuuhkimaan kättäni.
"Ei ole, kuis?"
"Meidän piti mennä tänään yhdessä lenkille."
Tyttö rypisti kulmiaan ja pudisti päätään.
"Ehkä mä voin tulla sun kanssa etsimään Emiliaa. Oon Smiler ja tässä on Frodo, jos et oo vielä aiemmin tavannut", hän hymyili vinosti osoittaen mustaa koiraa. Nyökkäsin, mutten ehtinyt vastata, kun Emilia tupsahti sisään.
"Moi Smiler, Frodo, Aura ja Ratki!" hän tervehti iloisesti ja vihelsi. Pian hänen luokseen tupsahti mustavalkea husky.
"Ajattelin ottaa Nadjan tänään, kun viimeks mulla oli Sukka", Emilia selitti ja osoitti läähättävää huskynarttua. Kaikki koirat tuntuivat olevan kuumissaan tänään. Ehkä niille tosiaan tekisi hyvää päästä uimaan.
"Hoidatko sä kahta koiraa?" ihmettelin ja Emilia nyökkäsi.
"Oon ollut jo aika pitkään aktiivisena hoitajana, niin Dee anto mulle jo jokin aika sitten toisen hoidokin. Itse asiassa Nadja oli mun eka."
Smiler nyökytteli mukana ja nousi ylös sohvalta.
"Missäs te aattelitte käydä? Voitas tulla Frodon kanssa mukaan."
Emilia ja minä katsoimme toisiamme ja nyökkäsimme.
"Tulkaa ihmeessä. Ei meillä vielä ees oo suunnitelmaa, vai onko sulla Aura?"
Ratki tökki kättäni kärsimättömästi ja vinkui. Naurahdin ja vastasin sen sijaan Emilialle, kiinnittämättä hoppuilevaan koiraan sen kummempaa huomiota vielä.
"Ehkä koirat tahtois uimaan, kun on niin kuuma. Mullakin on uikkarit itse asiassa mukana."
Smiler innostui selvästi ajatuksesta, sillä hänen silmänsä alkoivat loistaa ja hän alkoi kaivella reppuaan, joka oli lattialla. Pian hän nosti sieltä omansa.
"Mullakin!"
Emilia näytti mietteliäältä.
"Mulla ei, mutta toisaalta asun kyllä tässä ihan lähellä. Ehkä voin käydä hakemassa ne."
"Mutta mehän voidaan kaikki tulla mukaan?" Smiler ehdotti ja kiinnitti Frodolle pannan.
"Jep", myötäilin. Sehän kuulosti ihan hyvältä. Mutta sitten muistin jotakin.
"Hei mutta, mulla ei oo Ratkille pantaa eikä hihnaa", kauhistelin ääneen. Pelkoni kuitenkin osoittautui turhaksi Emilian kadotessa johonkin ja pian palatessa mukanaan hiukan risaisen näköinen, mutta ilmeisesti käyttökelpoinen panta ja musta nahkahihna.
"Ratkilla on oma vanha tuolla naulakossa ja tää on yks lainahihnoista. Näitä saa käyttää kunnes ostaa omat."
"Kiitos", kiitin kohteliaasti ja otin pannan sekä hihnan Emilialta. Ratki näytti innostuvan silminnähden ja alkoi taas heiluttaa häntäänsä ja takamustaan sen mukana.
"Woufh!" koira haukahti ja tökki taas kättäni märällä kuonollaan.
"Joo joo, mennään", nauroin ja pujotin pannan sen kaulaan.

Pian olimme jo takaisin kennelillä ja Emiliallakin oli nyt bikininsä, hän ei tosiaan asunutkaan kovin kaukana kennelistä. Vähän niin kuin minä, paitsi että asuimme täysin päinvastaisissa suunnissa. Minä asuin kennelin viereisen puiston takana ja Emilia taasen kennelin toisella puolella, noin puolen kilometrin päässä. Kaikilla meillä oli koirat irti hihnasta, olimmehan kuitenkin koko ajan kennelin alueella ja metsässä niitä sai Deen mukaan pitääkin. Metsälenkki meni nopeasti jutellessa iloisesti ja naureskellessa koirien leikeille. Kennelille palattuamme jatkoimme matkaa järvelle päin ja pysähdyimme hetkeksi lammasaitaukselle, kun aidan vieressä oli muutama utelias kaveri. Ratki alkoi haukkua nähdessään lampaita ja yritti kutsua niitä leikkimään takamus korkealla ja etupää maassa.
"Ratki, ne on lampaita. Musta tuntuu että sä oot nähnyt niitä ennenkin", huomautin ja sain Emilian ja Smilerin naurahtamaan. Frodo silmäili lampaita silmät loistaen, se ilmeisesti odotti, että pääsisi paimentamaan niitä, mutta koki karvaan pettymyksen, kun jatkoimme hetken niitä rapsuteltuamme matkaa järvelle.
"Joku toinen päivä", Smiler lupasi ja rapsutti hoidokkiaan korvan takaa. Pian pääsimme rantaan ja Ratkin korvat näyttivät nousevan vähän. Se olisi tahtonut rynnätä veteen saman tien, mutta minä olin ilonpilaaja ja nappasin sen pannasta kiinni.
"E-ei, odotas vähän kaveri!" toppuuttelin ja talutin hoidokkini pannasta sisään pukuhuoneeseen, joka oli punaisessa saunarakennuksessa. Pukuhuone oli tilava, mukavan kotoisa ja siellä oli naulakoita vaikka muille jakaa. Vaihdoimme kaikki uimapuvut päälle. Minä en oikeastaan omistanut muuta kuin bikinien yläosan, joten alaosana käytin shortseja, ne menivät kyllä hyvin uimapuvustakin.
"Upeat uikkarit Aura", Emilia virnuili ja näytti shortsejani.
"Eikös", naurahdin. Pian olimme kaikki valmiita ja pystyin päästämään Ratkinkin irti.
"Vapaa!" lupasin ja koira ryntäsi saman tien haukkuen veteen. Nauroimme sille Emilian ja Smilerin kanssa, kun se roiski vedessä ja haukkui kovaan ääneen Frodolle ja Nadjalle, jotka tulivat vähän epävarmemmin perässä.
"Hypätään kaikki yhtä aikaa laiturilta", Smiler ehdotti ja sai heti minun ja Emilian hyväksynnän.
"N-Y-T, nyt!"
Vesi roiskui, kun kaikki loikkasimme järveen. Se tuntui lämpimämmältä kuin viime uintikerrallani, joka oli ollut vain vajaa viikko sitten. Ratki ui luokseni ja tarrasi hampaillaan varovasti kädestäni kiinni.
"Woufh wuf!"
"Sähän selität kovasti", pärskin suu täynnä vettä ja sukelsin veden alle. Huolestunut Ratki sukelsi heti perässä ja nappasi hiuksistani kiinni, alkaen kiskoa minua pinnalle.
"Auts! Ratki irti!"
Emilia ja Smiler nauroivat kauempana, roiskien vettä päin omia hoidokkejansa. Nadjalla ja Frodolla näytti olevan hauskaa, kun ne yrittivät pyydystää vesipisaroita haukkuen suuhunsa. Havahduimme pian siihen, kun rantaan saapui taas minulle vieras hoitaja punavalkean spanielinartun kanssa.
"Mirror!" Emilia ja Smiler tervehtivät ja viittoilivat hurjasti. Heidän noustessaan vedestä Mirroria vastaan minäkin päätin käydä esittäytymässä ja kutsuin Ratkin luokseni.
"Moi, kukas sä oot?" Mirror esitti kysymyksensä minulle, näyttäen samalla kädellään hoidokilleen, että istuisi. Narttu istahti hetkeksi, mutta lähti sitten nuuskimaan Ratkia.
"Aura, alotin hoitamaan Ratkia ihan vasta. Tää on mun toinen kerta täällä."
"Ai moi ja tervetuloa", Mirror toivotti, "mä oon Mirror ja hoidan Siinaa."
Nyökkäsin, Emilian ja Smilerin jatkaessa seuraavaan puheenaiheeseen.
"Tuu säkin Mirror uimaan, se on tosi lämmintä!" Smiler ehdotti ja näytti vettä, jossa Frodo ja Siina olivat nyt loiskimassa.
"Niin aattelinkin", Mirror naurahti, "Siina näköjään ehtikin jo."

Palasimme kaikki neljä hoitokoirinemme järveltä saunalle, pyyhkeet ympärillä. Minusta oli hienoa, että olin tänäänkin saanut tutustua kahteen uuteen hoitajaan ja Ratkiinkin vähän paremmin. Koira vaikutti edelleen kyllä siltä, että olin sille melko vieras eikä se ehkä oikein luottanut minuun täysillä, mutta olimme sen kanssa jo jonkin sortin kavereita ja uskoin, että kyllä se siitä ajan kanssa paranisi, minun ja Ratkin suhde. Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat vaihtaneet vaatteet ja lähdimme kävelemään kennelille.
"Otetaan joskus uudestaan", Mirror sanoi, "se oli oikeesti lämmintä ja Siina tykkää kovasti uida."
"Eiköhän me viimestään kesäleirillä", Emilia vastasi odottaen leiriä selvästi jo kovasti, "kai sä tuut sinne?"
Mirror ja Smiler eivät olleet varmoja, mutta minä ja Emilia olimme kyllä jo ilmoittautuneet. Olin maksanut kolmekymppiä jo valmiiksi, loput 45 euroa olinkin sitten velkaa, mutta ne ehtisin kyllä maksaa myöhemminkin, heti kun saisin ne kasaan. Oikeastaan en olisi malttanut odottaa, mutta oli pakko - leiri pidettäisiin vasta kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa - joten jaoin malttamattomuuteni Emilian kanssa.
"Ai, te kävitte uimassa, hyvä juttu!" Dee toitotti ulko-ovelta nähdessään meidät ja koirat.
"Joo, se oli lämmintä", Emilia totesi ja katsoi, kun Sukka juoksi häntä vastaan innoissaan ja häntä heiluen.
"Koiratkin tykkäs", Mirror sanoi ja rapsutti Siinaa, joka näytti hyvin tyytyväiseltä päästyään uimaan hoitajansa ja lajitovereidensa kanssa. Ratki ja Frodo leikkivät nyt keskenään jonkin sortin leikkitappelua kepistä, jonka Ratki oli löytänyt matkan varrelta.
"Tulkaa sisään, niin saatte keksiä ja mehua", Dee ehdotti sitten ja viittoili ovea. Totta tosiaan, sisältä kantautui herkullinen vastapaistettujen suklaakeksien tuoksu.
"Mennään", Smiler hymyili ja ryntäsimme kaikki sisään.

Vastaus:

Vau, tässä oli ainakin pituutta! Hyvä että näin kuumana kesäpäivänä käytitte koirat uimassa ja kiitos avusta koirien ruokien kanssa! Mukavaa myös, että tutustuit Smileriin ja Mirroriin, kenneliltä on hyvä saada muitakin kuin koiraystäviä. Ansaitsitte todella keksinne! Saat tarinastasi tällä kertaa jopa 35v€ ja pääset kakkostasolle :)

- Dee

Nimi: Aura

16.06.2017 23:23
Ensimmäinen luku ✎

Tässä sitä nyt sitten oltiin, Joystormin kennelrakennuksen edessä. Talosta tuli oikeastaan rehellisesti sanottuna mieleen vanha nukkekoti, mutta toisaalta se ei ollut lainkaan huono juttu. Ikkunat olivat nättejä ja pidin valkoisesta väristä, joka koristi talon seiniä. Oikeastaan tällä hetkellä se, mitä oli talon takana tuntui houkuttelevammalta kuin ovi, jonka luokse olisi pitänyt marssia, ei sillä että jännittäisi mutta... Okei okei, myönnän, sydämeni hakkasi ja kädet hikosivat jännityksestä. Tälläkö mielialalla pitäisi tehdä järkeviä päätöksiä? Kuten se, minkä valitsisin hoitokoirakseni. Nyt oli vedettävä syvään henkeä ja vain lähdettävä liikkeelle. Silmäilin hermostuneena yläkerran ikkunoita. Olikohan kennelin omistajan, Deen, huone siellä? Ovi aukeni lähes heti koputettuani siihen ja nähdessäni Deen tuttavallisen hymyn ja nyökkäyksen rentouduin hiukan ja omakin hymy tuntui luonnollisemmalta.
"Moi, taidat olla Aura?" Dee varmisti.
"Kyllä, Aurahan se tässä", nyökyttelin ja seurasin Deetä sisälle. Kovin pitkälle emme ehtineet, kun vastassa oli valtava joukko innokkaita hännänheiluttajia, joista osa haukkui.
"Watti! Huli! Ratki! Väistäkää! Ei, Nipsu, lahkeeni ei ole syötävä. Irti Demi!"
Nauruhan siinä pääsi kun katseli koirien menoa. Niitä oli niin monenlaisia, pennuista vanhuksiin, vaaleista mustiin ja näköjään joukosta löytyi yksi mäyräkoirakin. Deellä kesti jonkin aikaa, ennen kuin hän sai hätisteltyä edes osan koirajoukosta kauemmaksi.
"No niin, jospa nyt mahtuisit sisään. Pitäisi opettaa paremmille tavoille koko konkkaronkka", kennelin omistaja päivitteli huokaisten ja naurahti päälle. "Voin siirtää kaikki jo hoitajan saaneet eri huoneeseen, niin sinun on helpompi valita."
Nyökkäsin ja jätin kenkäni eteiseen. Dee lähti jonnekin ja palasi perässään se mäyräkoira, kolme bordercollieta ja muutama muu koira. Ne hän sulki edessäni sijaitsevan oven taakse ja viittasi sitten minua seuraamaan.
"Tässä ovat kaikki hoitajattomat koirat. Niitä on kyllä aika paljon.. valinnanvaraa riittää", Dee virnuili, vaikka varmasti hän olisi halunnut, että useammallakin koiralla olisi ollut hoitaja. Katselin koirajoukkoa, joka istui nyt kiltisti paikoillaan - ainakin suurin osa. Huomioni kiinnittivät kaksi riehuvaa spanielia ja vaalea bordercollieuros. Ne näyttivät joukon energisimmiltä. Hymyilin, olin aina pitänyt villeistä koirista. Sohvaperunat olivat tylsiä.
"Mitä kautta sanoitkaan päätyneesi tänne sähköpostiviestissäsi, sedän enon kissan kaiman koiran vejen pikkuserkun suosittelemana?" Dee kysyi nyt nauraen. Naurahdin itsekin, olihan tuo nyt mennyt melkein totuudenmukaisesti.
"Kaverini äiti oli se, joka myi Stellan sinulle", vastasin katse edelleen koirissa, "joten kuulin kaverilta."
Dee oli hetken hiljaa ja näytti huomanneen, keitä kolmea katselin koirajoukossa, sillä seuraavaksi hän alkoi kysellä niistä.
"Kiinnostaako joku noista vauhtiveikoista? Nuo spanielit ovat Watti ja Huli, Huli tuli meille jonkin aikaa sitten toisesta kennelistä, joka lopetti ja Watti taas on ollut minulla jo jonkin aikaa. Sillä oli vielä joskus hoitaja, mutta ei ole enää, Watti-raukan sydän särkyi kun hoitaja lopetti. Tämä tässä on sitten Ratki. Kiinnostaisiko se?"
Dee nappasi Ratkin kaulapannasta kiinni ja veti koiran luokseen. Bordercollie näytti siltä kuin olisi ollut hyppäämässä omistajansa syliin, vaikka ei varmaan olisi edes mahtunut, mutta tyytyi sitten nuolaisemaan tämän kasvoja.
"Ratki näyttää kivalta", totesin viimein. Koira tosiaan vaikutti erittäin hienolta kaverilta ja uskoin, että tulisimme hyvin toimeen tutustuttuamme. Hetken mietinnän jälkeen olin päätökseni tehnyt.
"Saanko hoitaa Ratkia?"

Palasin Deen toimistolta täytettyäni muutamat paperit, Ratki juosten perässäni, kun Dee oli häätänyt sen huoneesta.
"Meidän piti kai tutkia paikkoja yhdessä", totesin ja ojensin kättäni koiraan päin. Se oli virhe, sillä Ratki antoi kädelleni oikein märän ja limaisen pusun.
"Yök", nauroin ja ravistelin kättäni. Ratki ei vaikuttanut loukkaantuneelta, vaan tuijotti minua läähättäen ja pää kallellaan. Pudistelin päätäni hymyillen. Päästyämme Ratkin kanssa viimein ulos oli myönnettävä, etten ollut ollenkaan varma, mihin mentäisiin seuraavaksi.
"Dee sanoi, että leirirakennukseen pääsee katsomaan, mutta mökkeihin ei", mietin ääneen, "ja lammasaitaukset oli tuolla päin ja niiden jälkeen järvi, ja..."
Mietintäni keskeytyi Ratkin tarratessa hupparini hihasta kiinni. Uros alkoi kiskoa sitä öristen leikkisästi.
"Hei, päästä irti pöljä! Oho, kato mikä tuolla menee!"
Heitin maasta löytyneen kävyn vapaalla kädelläni vähän matkan päähän ja Ratki irrotti otteensa syöksyen kävyn perään. Lähdin kävelemään pois päin ja vähän ajan päästä luokseni juoksi pettyneen näköinen Ratki tyhjin suin.
"Ei tainnut löytyä", päättelin ja ojensin kättäni rapsuttaakseni hoitokoirani päälakea. Seuraava yllätys olikin vielä parempi kuin se että Ratki tekisi temppujaan - kuulin askeleita ja kimeää haukuntaa.
"Juokse Sukka, hyvä poika!"
Käännähdin katsomaan taakseni ja reilun metrin päähän minusta pysähtyi huohottava, tummahiuksinen tyttö, mukanaan mäyräkoira, jonka olin nähnyt aiemmin. Ratki ja Sukaksi kutsuttu mäyräkoira alkoivat leikkiä keskenään, kun minä katsoin hämmentyneenä hengitystään tasaavaa vierasta tyttöä.
"Moi", hän aloitti ja henkäisi syvään, "mä oon Emilia. Dee pyys, että esittelisin sulle Sukan kanssa paikkoja."
Emilia piti hetken tauon kunnes jatkoi hiukan epävarmemmin.
"...kai sä oot Aura, se uus Ratkin hoitaja? En oo ainakaan nähny sua aiemmin täällä."
"Joo oon Aura", nyökkäsin ja suljin sitten suuni kun en muutakaan sanottavaa keksinyt. Joskus olisi ihan kivaa jos oppisin puhumaan vieraillekin ihmisille...
"Hyvä juttu, sit voidaan käydä kurkkaamassa leirirakennusta!" Emilia hymyili. "Se on ton sillan toisella puolella. Mökkeihinhän me ei saada nyt mennä."
Lähdin seuraamaan Emiliaa ja Sukkaa Ratki juoksennellen vierelläni. Tai oikeastaan jos nyt täysin rehellinen pitäisi olla, niin eihän Ratki vielä minun vierelläni juossut, kunhan ryntäili edes takaisin, mutta ei me vielä edes tunnettu, niin ei se haitannut. Emilia avasi leirirakennuksen puisen oven ja astui edelläni sisään. Meinasin kompastua, kun Ratki ryntäsi yllättäen jalkojeni välistä sisään haukkuen ja aloimme yskiä Emilian kanssa melkein yhtä aikaa.
"Millonhan täällä on viimeks käyty.. ehkä kevätleirillä", tämä puuskahti ja nappasi Sukan syliinsä koiran vastustelematta juuri ollenkaan.
"Vau, täällä on telkkari. Ja säkkituoleja!" ihmettelin silmät pyöreänä ja sain Emilian nauramaan.
"Tää on kyllä aika kotoisa paikka. Varsinkin kun talvella voi vaan käpertyä tänne peiton alle ja takassa palaa tuli. Täällä muuten pidetään myös kesäleiri, kai säkin tuut?"
Piti mietti hetki. Tulisin varmasti mielelläni, jos minut otettaisiin leirille. Hei mutta, pari kysymystäkin tuli mieleen.
"Milloin ja mitä se maksaa?" tiedustelin ja kumarruin samala rapsuttamaan läähättävää Ratkia. Poikaraukka oli juossut itsensä ihan uuvuksiin, aurinko ei antanut armoa vaan porotti erittäin kuumana taivaalla. Onneksi sisällä leirikolossa olikin vähän viileämpi.
"Tais alkaa kesäkuun 26. päivä ja loppua heinäkuun toinen. Maksaa 75 euroa, mutta riittää kun maksaa kakskymppiä etukäteen ja loput voi maksaa velkana. Dee ottaa sen toimistolla ilmottautumiset vastaan", Emilia ohjeisti. Viikon leiri, kuulosti kivalta. Siellä saisi varmasti tutustua muihin hoitajiin, Ratkiin ja Deehen paremmin. Mutta olihan se kallis, pitäisi aloittaa säästäminen heti.
"Käydäänkö me nyt kurkkaamassa lampaita?" Emilia tiedusteli.
"Mennään vaan", myönnyin. Emilia lähti taas edeltä Sukan kanssa, Ratki loikkien innoissaan lajitoverinsa perässä. Minä kuljin takimmaisena ja katselin ympärilleni.
"Oikeestaan", Emilia aloitti, "mä en juuri lampaista tiedä kun en hoida yhtään paimenkoiraa, niin en käy täällä ikinä. Mutta kyllä mä oon ne saunalle kulkiessa nähny ja ne tulee yleensä aidalle kattomaan."
"Lampaat on söpöjä", totesin ja Emilia nyökkäsi, ollen selvästi samaa mieltä.

Ei mennyt ihan mahdottoman kauaa, kun kaikki paikat oli jo käyty läpi. Oli pakko myöntää, että Dee oli saanut ihan kamalan hienon paikan kennelilleen. Ranta oli nätti ja siisti, sauna näytti tilavalta ja kivalta. Siellä saisi varmasti parhaat löylytkin. Ratki näytti hakeutuvan ehkä hiukan enemmän minun seuraani, tai sitten vain luulin, mutta joka tapauksessa tiesin uroksen vielä jossain vaiheessa kiintyvän minuun enemmänkin. Ehkä jopa niin paljon, kuin Sukka oli kiintynyt Emiliaan.
"Meidän pitää joku päivä mennä yhessä lenkille", Emilia ehdotti ja sai saman tien hyväksynnän minulta.
"Nii pitää. Enhän mä edes tiedä täältä mitään hyviä lenkkipolkuja", virnistin ja taputin Ratkin kylkeä. Koira läähätti edelleen ja havahduin äkkiä karuun todellisuuteen.
"Hei, sun pitää saada juotavaa. Mut potkitaan pihalle jos saat nestehukan heti mun ekana hoitajapäivänä", huolehdin.
"Mennään sit vaan takas", Emilia sanoi ja lähdimme kävelemään kennelrakennukselle päin. Sukka vaikutti hiukan väsähtäneeltä, eikä ihme, olihan sillä tosi lyhyet jalat ja se oli aika pieni koira. Emilia nappasi sen syliinsä ja kantoi loppumatkan. Ratkia ei ihan niin vain syliin nostettu, mutta se ei haitannut, koira näytti jaksavan itsekin varsin loistavasti. Dee oli kadonnut jonnekin, mutta emme antaneet sen häiritä, vaikka minulla olikin näin aloittelevana hoitajana vähän vaivaantunut olo kun olin jonkun toisen kodissa tällä tavoin ja tuntui vähän siltä kuin olisin ollut kutsumaton vieras. Emilia näytti, mistä löytyi koirille vesikuppeja ja täytin Ratkille yhden. Uros näytti juodessaan siltä kuin mikään ei olisi koskaan maistunut niin hyvältä ja nauroimmekin Emilian kanssa vähän sen kovaääniselle latkimiselle. Sukka nukahti Emilian syliin sohvalle, mutta Ratkilta näytti edelleen löytyvän energiaa. Se toi minulle lelua ja heitin sen aina pois, että koira saisi hakea sen, mutta kun se ei ollut kyllästynyt edes puolen tunnin päästä, lopetin ja katsoin kelloa.
"Mun pitää varmaan alkaa lähteä", totesimme yhteen ääneen Emilian kanssa ja nauroimme päälle.
"Nähdään sitten varmaan joku päivä", Emilia totesi vielä eri suuntaan kääntyessämme ja sai vastaukseksi minulta nyökkäyksen ja pienen hymyn. Kenneliltä saisi varmasti uusia ystäviä ja se oli hieno juttu. Etenkin, jos saisi koiraystävän.

Vastaus:

Katoin ekaks että toi kynä ois ollu puukko xD Tässä tarinassa oli kivasti pituutta ja pientä huumorinpoikastakin löytyi. Luonteesi tuli hyvin esiin ja kuvailuakin oli sopivasti ^^ Etköhän sä ne kesäleirirahat saa, nimittäin tästä tarinasta saat jo kokonaiset 30v€!

- Dee

Nimi: Candy

13.06.2017 15:15
1. Eka kerta kennelillä!

Istuin koneella. Kirjoitin virtuaalikenneliin hoitotarinaa. Ei siittä mitään tullut kun hermostutti niin paljon. Olin eilen illalla pyytänyt jos pääsisin hoitamaan ihan oikeaa koiraa kennelille. Myöhemmin illalla oli isä pakottanut nukkumaan. Kello 5:30 olin noussut sängystä ja odottanut vastausta. Ei ollut edes ruoka maistunut. Ei edes suklaa se oli outo juttu. Sitten kuului ääni joka tarkoitti sähköpostia. Käteni hikosivat kun avasin viestiä. Viesti oli Deeltä.
*Hei, Candy! Sinä halusit tulla hoitamaan jotain koiraani. Koskaan ei voi olla liikaa hoitajia, varsinkin kun monella ei omaa. Aina ilahduttaa nähdä kuinka ihmisen ja koiran välille muodostuu vahva side. Aluksi minua huoletti kokemattomuutesi, mutta joskus täytyy opetella. Aina on kennelillä joku joka osaa autaa sinua. Joten onneksi olkoon pääset valitsemaan hoidokkisi tänään! Jos se siis käy. Ymmärrän jos sinulla on kiireitä, mutta silloin ota yhteyttä ja sovitaan uusi päivä jolloin tulet katsomaan koiriani.*
"Jes! Jihuu! Pääsen Joystormiin!", huusin ja pompin tasajalkaa.
Juoksin alakertaan ja puin pika vauhtia nauhakenkäni sekä lippiksen. Kirmasin pyöräni luo ja aloin polkemaa ennätys vahtia kennelille.

Jätin pyöräni maahan ja pompin sisälle taloon jossa Dee ja koirat asuivat yhdessä. Ehdin oven sulkea kun valtava koira lauma ryntäsi luokseni. Astuin askeleen taakse päin.
"Sukka! Valma! Nadja! Halla! Daili! Myy! Demi! Bessie! Nemo! Nipsu! Tänne!", komensi määrätietoinen ääni.
"Anteeksi ne innostuvat aina kun joku tulee. Sinä taidat olla Candy? Minä olen Dee", Dee kertoi.
"Joo olen mä Candy. Ketä hän on?", sanoin ja osoitin punavalkeaa Bordercollie urosta.
"Hän on Dali. Oikein mukava tapaus. Kiltti mutta tekee asioita yleensä vain silloin kuin herra haluaa. Sillä päällä ollessaan, Dali on huippukoira mutta joskus se käyttäytyy kuin sika. Eikä sillä ole vielä hoitajaa.", Dee kertoi.
Olin hiljaa ja katselin Dalia. Se oli söpö. Sitten Dali tuli luokseni ja kierähti selälleen niin että voisin rapsuttaa sen mahaa. Naurahdin koiralle.
" Saanko alkaa hoitaa Dalia?", kysyin varovasti,
"Tietenkin saat! Tehdään nyt näin, hae harja tuolta sohvalta.", Dee sanoi.
Tein niinkuin käskettiin hain harjan sohvalta ja kävelin takaisin Deen luo.
"Nyt harjaa Dalia, mutta älä vastakarvaan", hän opasti.
Nyökkäsin ja aloin harjaamaan Dalia. Koiran turkki oli pehmeä ja takuton.
"Ei noin vain näin.", Dee sanoi ja näytti miten koiraa harjataan.
Vaati muutama kerta ennen kuin osasin harjata oikea oppisesti. Vilkaisin kelloa minun oli aika lähteä. Nousin ylös lattialta ja hyvästelin Deen sekä koirat. Puin kengät ja lippiksen. Sittem suntasin takaisin pyörälleni.


Vastaus:

Kiva kun kirjoitit ekan tarinasi viimein! ^^ Tästä löytyi pituutta melko sopivasti, vaikka vielä pidempääkin tietysti aina voisi kirjoittaa - mutta pituudesta en silti valita. Musta on hauskaa, kun kirjotat tarinassasi virtuaalikennelistä ja Joystorm on olevinaan oikea kennel, pisteet siitä! xD Sain myös inspiraatiota Dalin luonteeseen. Yhden asian korjaisin, ja se on vuorosanoissa. Jos vuorosanaan tulee kysymysmerkki, sinun ei tarvitse enää laittaa pilkkua sen jälkeen. Tarinassasi olit laittanut näin:
"Saanko alkaa hoitaa Dalia?", kysyin varovasti.
Kun se oikeasti kuuluisi laittaa näin:
"Saanko alkaa hoitaa Dalia?" kysyin varovasti.
Kun taas vuorosanaan tulee piste, sitä pistettä ei laiteta, vaan siihen tulee pelkkä pilkku. Eli siis näin:
"Ei noin vain näin", Dee sanoi...
Saat tarinastasi kuitenkin 22v€!

- Dee

Nimi: Smiler

01.06.2017 17:39
Luku 7 - Saat mut aina hyvälle tuulelle

Smiler makasi sohvallaan. Hän oli juuri tullut koulusta. Koulussa oli ollut tänään matikankoe, johon Smiler ei ollut ollenkaan muistanut valmistautua. Koe oli mennyt suorastaan surkeasti. Hyvä jos hän oli edes saanut vastattua puoliinkaan kysymyksistä, ja niihn joihin hän vastasi, niistäkin ainakin puolet olisivat väärin. Hyvä jos edes läpi pääsisi. Pian ovi kävi ja Smilerin äiti tuli sisään.
”Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi.
”Asun?” Smiler vastasi tympeästi.
”Sinun pitäisi olla siellä kennelillä hoitamassa sitä koiraasi”, äiti jatkoi.
”Ei huvita mennä”, Smiler tuhahti.
”Jos olet sitoutunut hoitamaan sitä koiraa, sinu pitää..” äiti aloitti saarnauksen mutta Smiler pomppasi sohvalta ylös ja suuntasi eteiseen. Äitin saarnaus ei parantaisi hänen oloaan nyt yhtään. Hän veti kengät jalkaansa ja takin päälleen ja sujahti ovesta ulos. Olihan kennelillä kiva käydä, mutta nyt ei vain huvittaisi. Ulkona satoi ja ihmiset kävelivät kiukkuisina eteenpäin. Smiler astui lenkkareillaan lätäkköön ja vesi meni heti läpi. Siitä huolimatta hän kuitenkin jatkoi matkaa kenneliä kohti. Pian hän oli kennelillä. Hän koputti oveen ja pirteä Dee avasi oven.
”Heippa Smiler! Luulin jo ettet tule tänään”, hän tervehti innokkaasti.
Smiler vastasi vain pienellä tekohymyllä ja hymähdyksellä. Hän astui sisään taloon.
”Laitoin juuri koirille ruoat”, Dee kertoi.
Se selitti miksei yksikään häärinyt hänen ympärillään eteisessä. Smiler sai kengät jalastaan ja takin päältään, kun Frodo suijahti eteiseen häntä heiluen. Smiler rapsutti sitä vähän.
”Mitä mä voisin tehä Frodon kans?” Smiler kysyi.
”Jos viitsisit viedä sen ulos..?” Dee ehdotti.
”Ymmärrän kyllä jos et tuolla säällä halua..”
”Mä meen”, Smiler sanoi ja astui taas kenkiinsä.
Hän veti takin päälleen ja laittoi Frodolle pannan ja hihnan.
”Kiitos paljon Smiler”, Dee kiitti.
Smiler hymähti ja avasi oven. Hän oli helpottunut, ettei tarvinnut nyt olla ihmisten seurassa. Hän todennäköisesti vain tartuttaisi pahan fiiliksen heihinkin. Frodo oli nyt ylipirteällä tuulella ja veti.
”Frodo ei!” Smiler tiuskaisi turhan kiukkuisena.
Koira vilkaisi arasti hoitajaansa ja jatkoi kävelyä rauhallisemmin. Smileriä harmitti hieman että oli äyskäissyt Frodolle. Hän käveli eteenpäin hiekkatietä pitkin, Frodon nuuskiessa paikkoja. Pian hän päätti päästää koiran vapaaksi.
”Istu”, Smiler käski ja Frodo totteli.
Smiler klipsautti hihan irti Frodon pannasta.
”Vapaa!”
Frodo singahti juoksuun kuin tykin suusta. Se juoksi vähän matkaa mutta pysähtyi sitten odottamaan hoitajaansa. Smiler hymyili pienesti. Frodo laski etupäänsä maahan ja heilutti innokkaana häntää. Smiler ei voinut olla hymyilemättä ja lähtemättä juoksemaan koiraa kohti. Koira innostui entistä enemmän saadessaan leikkikaverin. He lähtivät yhdessä juoksemaan hiekkatietä pitkin. Frodolla oli suu auki ja sen kieli lerputti ulkona. Se haukahti pari kertaa vauhdin lomasta. Smiler hymyili. Onnellinen vaikkakin läpimärkä kaksikko juoksi pitkän aikaa hiekkatietä pitkin katsoen välillä toisiaan iloinen hymy kasvoillaan. Pian he kuitenkin väsyivät. Smiler pysähtyi tasaamaan hengitystään ja Frodokin lopetti juoksemisen. Smiler käänsi katseensa koiraan.
”Kiitos Frodo. Saat mut aina hyvälle tuulelle”, Smiler sanoi hymyillen ja halasi koiraa.
Frodo nuolaisi Smilerin poskea muutaman kerran kiintymyksen merkiksi. Smiler pörrötti Frodon pehmeää niskaturkkia. Kaksikko jatkoi kävelyä rauhallisella heikkatiellä. Vaikka Smiler luottikin Frodoon, hän piti koiraa aina pannasta kiinni jos tuli toinen koira vastaan. Ihan vain ettei toisen koiran omistaja alkaisi kysellä mitään. Lenkki sujui mukavan rauhallisesti ja sadekin oli lakannut. Smiler ja Frodo palasivat kennelille. Molemmat olivat aivan märkiä ja kuraisia.
”Voi kamala, olette ihan ravassa molemmat, tulkaa takaovesta niin pääsette kumpikin pesulle”, Dee hoputti heti ovella.
Smiler juoksi nauraen Frodon kanssa talon taakse, jossa Dee oli avannut oven heille. He kipittivät suoraan pieneen pukuhuoneeseen.
”Haen sinulle tuolta pian lainaan kuivat vaatteet ja pyyhkeen”, Dee sanoi.
”Ja Frodolle pyyhe myös tietenkin.”
Smiler riisuutuui ja meni suihkutilaan. Sekään ei ollu kovin iso tila, mutta pystyi siellä kuitenkin itsensä ja koiran pesemään. Ensin Smiler pesi tsensä ihanan lämpimässä suihkussa jonka jälkeen alkoi pestä Frodoa. Kennelillä oli tietenkin shampoota ja hoitoainetta koirille. Vaikka siinä menikin jonkin aikaa, molemmista tuli ihanan puhtoisia. Smiler kietoi pyyhkeen päälleen ja alkoi kuivata Frodoa. Täysin kuivaksi hän ei koiraa saanut, sillä kun riitti karvaa vaikka muille jakaa. Smiler puki päälleen Deen tuomat mukavat vaatteet. Hän kietaisi vielä pyyhkeen turbaaniksi päähänsä, ettei hiuksillaan kastelisi ihan jokapaikkaa. Kennelillä oli pari muutakin hoitajaa.
”Tein lämmintä kaakaota, jos tekee mieli”, Dee tuli keittiöstä.
”Oi, kiva”, Smiler hymyili.
Dee meni jonnekkin toimistoonsa. Smiler kävi kaataamassa itselleen kaakaota ja heittäyty sohvalle juomaan kaakaota. Frodo hyppäsi pian hänen viereensä makoilemaan. Hän silitteli koiran turkkia joi kahvia ja katseli televisiosta jotain outoa ohjelmaa, jossa joku porkkana pelasti maailman pahalta pupulta. Kerrankin pupu oli paha jossain elokuvassa. Yleensä ne olivat aina hyviksiä. Pian muutama muukin hoitaja tuli olohuoneeseen. Smiler jutteli pääasiassa kuunteli heidän keskusteluaan, mutta osallistui keskustaluun aina välillä. Ulkona oli alkanut taas sataa, joten Smilerin piti odottaa sen loppumista ennenkuin voisi lähteä kotiin, Vaikka tietenkin kennelillä oli kivaa, mutta läksyt olivat vielä tekemättä.
”Jos sade ei kohta lakkaa, niin mun pitää mennä tonne sateesee kastumaa taas”, Smiler sanoi katsoen ulos.
”Sit oisit taas iha märkä”, joku hoitaja sanoi.
Smiler äännähti myöntävästi. Onneksi sade kuitenkin loppui pian yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Smiler päätti lähteä ennenkuin sade alkaisi uudelleen. Hän hyvästeli hoitajat ja koirat. Ja Deen tietenkin. Matka kotiin oli paljon mukavampi kuin matka kennelille. Smiler oli hyvällä tuulella, kiitos Frodon.


Yritän kesälomal kirjotaa vähä aktiivisemmi tai useemmi ku kerra kuukaudes tai jotai en tiiä xd

Vastaus:

Tää oli aivan ihana tarina, kiva et kirjotit taas ^^ <3 Frodostakin oli mukava nähdä sua, sen näki - tunne ei ollut yksipuoleinen. En tiiä mut jotenkin mä jäin kaipaamaan kappalejakoa, mutta samapa tuo toisaalta - sisältöhän se on tärkein. Saat tarinastasi 30v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

31.05.2017 20:49
39. Noutaminen esteen yli hypäten, kurssitarina


Saavuimme Nadjan kanssa viimeistä kertaa toko-kursseille. Minua jännitti jotenkin, tiesin, että pian tokomerkki olisi meidän käsissämme ja saisimme iloita aktiivisuuttamme Nadjan kanssa kursseilla käymisen suhteen. Enää meidän pitäisi suoriutua vain yhdestä harjoituksesta, noutamisesta esteen yli hypäten. Menimme odottamaan riviin kurssiohjaajaamme, joka näytti olevan pikkuisen myöhässä. Emme kuitenkaan joutuneet odottamaan kauaa, kun kurssiohjaajamme saapui paikan päälle.
''Anteeksi pieni myöhästymiseni! Aloitetaan vain samantien harjoitukset. Eli tänään meillä olikin sitten vuorossa viimeinen kurssikerta ja harjoittelemme tänään noutamista esteen yli hypäten. Tuolla kentällä on jokaiselle omat esteen sekä ole vienyt sinne vetolelut, jotka koirat sitten noutavat kun ovat ensin hypänneet esteen yli. Menkääpä heti siitä harjoittelemaan, mitä vielä odotatte?'' kurssiohjaaja sanoi naurahtaen.
''Mennään mennään'', sanoin ja lähdimme Nadjan kanssa varaamaan itsellemme yhden esteistä. Saavuttuamme esteen luokse, aloin ensin opettaa koiralle rataa niin, että menisimme sen yhdessä.


''Nadja, tule'', sanoin koiralle ja ohjasin sitä esteen suuntaan.
Juoksin koko ajan Nadjan vierellä, jotta saisimme ensin yhdessä opeteltua radan läpi. Koira hyppäsi kauniisti esteen yli ja sitten sen oli aika ottaa vetolelu suuhunsa.
''Nadja, ota'', sanoin koiralle ja tämä nosti vetolelun suuhunsa.
Tämän jälkeen käännyimme takaisin päin ja ohjasin Nadjan hyppäämään esteen yli jälleen kerran. Koira hyppäsi kauniisti esteen yli ja kun pääsimme takaisin lähtöpaikkaan, käskin koiran antaa vetolelun minulle. Kun Nadja antoi lelun minulle, kehuin tätä ja annoin namupalan.
Harjoittelimme harjoitusta yhdessä vielä muutamaan otteeseen ja joka kerta harjoitus sujui todella hienosti ja suunnitellusti. Koira taisi tykätä hyppiä esteen yli, ainakin siltä se vaikutti ja vielä kivempaa tehtävästä teki se, että se sai pitää lelua suussaan.


''No niin Nadja, nyt harjoitellaankin tätä niin, että saat yksin noutaa tuon vetolelun tuolta esteen toiselta puolelta minulle'', kerroin koiralle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja kävin viemässä kädessäni olevan vetolelun takaisin omalle paikalleen, esteen taakse.
Vietyäni lelun, palasin Nadjan luokse.
''Nadja, nouda'', käskytin koiraa ja osoitin vetolelun suuntaan.
Nadja lähti kuin ohjus liikkeelle, hyppäsi hienosti esteen yli ja kävi ottamassa vetolelun suuhunsa. Kuitenkin koira palasi takaisin, hyppäämättä esteen yli.
''Hei Nadja, sun piti hypätä esteen yli myös kun tulet takaisin päin'', sanoin koiralle joka toi innoissaan vetolelun luokseni.
''No koitetaan uudestaan'', sanoin hymyillen koiralle ja kävin viemässä vetolelun takaisin omalle paikalleen.
Kun olin vienyt lelun takaisin paikalleen, oli aika kokeilla harjoitusta uudelleen.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja tämä lähti jälleen kerran todella lupaavasti liikkeelle.
Nadja hyppäsi esteen yli, haki vetolelun suuhunsa ja lähti juoksemaan takaisin päin, taas hyppäämättä esteen yli.
''No Nadja, mehän harjoittelimme, että esteen yli hypätään molempiin suuntiin tultaessa'', sanoin koiralle, otin vetolelun pois sen suusta ja kävin viemässä lelun paikoilleen.


Päätin harjoitella tehtävää Nadjan kanssa vielä muutaman kertaa yhdessä ja se sujui tosi hyvin, Nadja hyppäsi esteen yli sekä mentäessä, että tultaessa.
''No niin, joko nyt osaisit mennä tämän radan yksin?'' kysyin koiralta hymyillen.
Päätin nyt koittaa harjoitusta niin, että Nadja menisi yksin.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja osoitin vetolelun suuntaan.
Koira lähti nopeasti liikkeelle, hyppäsi esteen yli, otti vetolelun suuhunsa ja palasi takaisin hypäten esteen yli! Olin innoissani, se osasi!
''Hieno tyttö!'' kehuin Nadjaa, otin vetolelun pois tämän suusta ja annoin palkinnoksi pari namupalaa.


Harjoittelimme harjoitusta vielä muutaman kertaa ja nyt se sujui joka kerta vain paremmin ja paremmin. Päätin käydä hakemassa kurssiohjaaja luoksemme, jotta voisimme näyttää osaamisemme.
''No niin, voitte aloittaa'', hän sanoin tomeralla äänellä.
Päätin aloittaa heti.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle osoittaen jälleen kerran vetolelun suuntaan.
Koira lähti liikkeelle, hyppäsi esteen ylitse ja otti vetolelun suuhunsa. Jännitin, tulisiko se esteen yli takaisin vai ei. Jännitin turhaan, Nadja tuli takaisin luokseni kauniisti esteen yli hypäten. Kehuin koiraa ja näytimme osaamisemme tehtävän suhteen vielä muutamaan otteeseen kurssiohjaajallemme, kunnes hän sanoi tämän riittävän.


Kurssiohjaaja kehui meitä kovasti ja oli ylpeä, että olimme suorittaneet nyt kaikki toko-kurssit. Kerroin jatkostamme Nadjan kanssa, että meinaisimme aloittaa seuraavaksi flyball-kurssit ja kurssiohjaajakin uskoi sen olevan Nadjalle mieluista puuhaa.
''Nyt tämä oli sitten tässä'', kurssiohjaaja sanoi.
''Nämä kaikki kurssit menivät todella nopeasti, kiitos kun jaksoit opettaa meitä'', sanoi kurssiohjaajalle.
''Kiitos kun sain opettaa teitä, teillä kaikilla on erittäin aktiiviset ja sisukkaat koirat'', kurssiohjaaja sanoi ja jakoi tämän jälkeen meille kaikille suorittaneille tokomerkit!
''Olkaa hyvät. Olette ansainneet nuo merkit. Nyt minun on kuitenkin mentävä, ehkä törmäilemme jossain jatkossakin. Hei hei!'' kurssiohjaaja sanoi ja merkkien jaon jälkeen hän lähti aika nopeasti pois paikan päältä, hänellä taisi olla kiire johonkin.
''Kiitos ja hei!'' huusin vielä kurssiohjaajalle tämän tehdessä lähtöä.


Sitten lähdimmekin Nadjan kanssa takaisin kennelille..

// Nyt on sitten kaikki toko-kurssit suoritettu!! JES ^^

Vastaus:

Jjeee, suorititte sitten kaikki tokokurssit?!! :o Munhan pitää pian piirtää se tokomerkkikin xD Eikun vain flyballkurssille siitä, pitäis mennä helposti kun Nadja on nyt noin tottelevainen sua kohtaan ;3 Saat tästä 24v€ :)

- Dee

©2017 Joystorm - suntuubi.com