Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja on tarkoitettu hoitajien tarinoille heidän ja heidän hoitokoiriensa päivistä. Mitä laadukkaamman, virheettömämmän ja pidemmän tarinan kirjoitat, sitä enemmän rahaa saat! Sinulla saa olla kerralla korkeintaan kaksi tarkistamatonta tarinaa, ettei urakkani kasva liian suureksi. Mainitse tarinan alussa, jos se on kurssitarina ja sen lopussa, jos käytit jotain ruokaa tai nameja. Tarinan loppuun annan hiukan palautetta ja korjaan, jos löydän joitakin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Ethän pahastu palautteesta? :) Pyrin antamaan niin hyvää kuin rakentavaakin palautetta.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Mirror

27.06.2017 12:57
Luku 12
Kesäleiri, ensimmäinen päivä

Olin jo pitkään odottanut kesäleiriä. Minua oli harmittanut kovasti kun en ollutkaan päässyt kevätleirille, mutta se oli jo takanapäin - ei voinut mitään. Nyt olisi kuitenkin uusi leiri, ja tästä tulisi varmasti mahtava! Tällä kertaa talvileiriläiset olivat kaikki leirillä, mutta sen lisäksi uusi hoitaja Aura oli nyt mukana. Se oli kivaa, Aura oli vaikuttanut mukavalta, vaikka olinkin hieman kateellinen hänen hoidokistaan Ratkista. Olisin mieluusti ottanut bordercollien toiseksi hoidokikseni, mutta minulla oli jo uusi koira tähtäimessä. Eikä se kyllä mitään haitannut, olin vain iloinen että Ratki oli saanut hoitajan, vaikkakin se oli joku muu kuin minä.

Saavuin kennelille ajoissa, Zema oli ainoa hoitaja ennen minua paikalla. Heilutin tytölle kättäni, ja hän moikkasi minua pirteästi.
"Hei Mirror! Mehän ollaan aika ajoissa!" Zema huudahti, ja käveli minua vastaan. Kello oli vasta kahtakymmentä vaille, kun meidän olisi kuulunut olla kennelillä tasan kahdeltatoista.
"Tää on kyllä ihan mahtavaa, kun leiri on koko viikon!" hihkuin innoissani ja Zema nyökkäsi hymyillen. Pian paikalle saapuikin Aura, joka moikkasi meitä iloisena, ja tulikin midän luoksemme.
"Moi Mirror! Ja sä taidat olla Zema?" Aura kysyi kohteliaasti ja hymyili Zemalle. Toinen tyttö nyökkäsi vähän hämillään. Tiesin kokemuksesta että Zema oli uusia ihmisiä kohtaan melko ujo.
"Moikka vaan!" vastasin ja naurahdin kun Smiler saapui sillä hetkellä kennelin portista sisään.
"Ai mutta, kaikki taitavat olla aika aikaisessa tänään", sanoin ja vilkutin Smilerille.
"Paitsi Emilia", Aura tokaisi hymyillen. Zema kuitenkin pudisti päätään ja naurahti ujosti.
"Ei, tuolta hänkin tulee!"

Emilian saavuttua kaikki naureskelivat yhdessä, kuinka olimmekaan sattuneet niin samoihin aikoihin kennelille. Deekään ei ollut vielä tullut ulos, toisaalta olihan se ihan ymmärrettävää - kello oli vasta varttia vailla. Juttelimme yhdessä niitä näitä, ja huomasin Auran hämmentyneen ilmeen kun Smiler tuli kysyneeksi Zeman Nalle Puh-yöpuvusta.
"Talvileirin juttuja" selitin Auralle, joka nyökkäsi hieman harmistuneen näköisenä. Ymmärsihän sen, ei se nyt kovin kivaa olla kuunnella toisten keskustelua aiheesta josta ei itse tiedä mitään.

Pian Dee kuitenkin saapui kennelin pihalle, ja näytti yllättyneeltä kun kaikki olivatkin jo paikalla.
"Ai, olittekin jo kaikki täällä? Eikö teidän pitänyt tulla vasta kahdeltatoista, vai olenko minä tässä myöhässä?" kennelin omistaja vitsaili.
"No tällä kertaa päätin tulla ajoissa!" Smiler hörähti viitaten talvileiriin. Ei hän paljoa ollut myöhässä ollut, mutta toiset olivat olleet paikalla jo etuajassa.
"No, parempi näin. Tässä teille kaikille avaimet", Dee sanoi ja jaettuaan vihreissä nauhoissa roikkuvat avaimet kaikille, jatkoi; "Käykäähän laittamassa tavaranne, niin syödään ja kerrataan vähän sääntöjä - vaikka luotankin että osaatte ilman kertaustakin."

Lähdimme kaikki kohti leirimökkiä, ja viime metreillä Zema syöksähti ovelle avaamaan sitä.
"Lälläslää, ehdin ekana!" tyttö huudahti ja naurahdin hänen hassuttelulleen.
"Ompas kypsää Zema", Emiliakin naurahti, ja Aura katseli kauempaa vähän hämillään. Häntä taisi vähän jännittää, kun muut tunsivat toisensa paremmin. Smiler kuitenkin sanoi Auralle jotain sen tapaista kuin;
"Älä sitten ihmettele, me ollaan kaikki aika sekopäisiä! Eikä sunkaan tarvii nolostella, tiiän et kaikkien sisältä löytyy oma enemmän tai vähemmän sekopäinen Zema!"
Tämän seurauksena Aura naurahti, ja astelikin jo vähän itsevarmemman näköisenä peräämme.

Emilia syöksähti heti ensimmäisenä vasemmanpuoleiseen nurkkasänkyyn, jossa hän oli talvileirilläkin nukkunut.
"Mä varaan tän! Se on mun vakkaripaikka!"
Naurahdin tytölle, ja hyppäsin sitten mahalleni oven viereiseen sänkyyn, Emilian sängyn viereen. Zema kiipesi yläpuolelleni, ja Aura ja Smiler toiselle puolelle ovea.
"Miten te pystytte olla yläsängyissä? Niistähän voi vaikka tippua!" Aura hätäili, ja Smiler alkoi roikkumaan sängyn reunan yli pää alaspäin uutta hoitajaa härnätäkseen.
"HYYI SÄHÄN TIPUT IHAN JUST!" Aura kiljaisi, ja Smiler alkoi vain nauraa. Hän kyllä nousi takaisin ylös, sillä tavarat piti vielä laittaa valmiiksi.
"Eikä, mä unohdin mun hammastahnan kotiin!" huudahdin kun otin tavaroitani pois repustani.
"Mä voin lainaa sulle", Emilia tarjosi, ja kiitin häntä helpottuneena.

Menimme seuraavaksi syömään leirirakennukselle, jossa Dee jo oli laittamassa ruokaa.
"Pinaattilettuja, toivottavasti maistuu!" Dee sanoi, ja jakoi kaikille lautaset.
"Menkää vaan hakemaan."
"Pelkkiä lettujako vain?" Emilia kysyi ihmeissään, mutta Dee ei tainnut kuulla sitä. Minä katsahdin tyttöä ja kysyin sitten:
"Joo, etkö sä muka oo ikinä syönyt pelkkiä lettuja?"
Emilia kohautti olkiaan.
"No yleensä oon kyllä sen kanssa ottanut muussia."

Menimme hakemaan ruokaa, mutta kun siellä näkyikin kattilallinen perunamuussia, Emilia katsahti minuun virnistäen. Näytin hänelle kieltä nauraen, ja aloin sitten lappamaan pinaattilettuja lautaselleni.
"Hei jätä vähän meille muillekin!" Smiler naurahti, ja katsahdin häneen virnistäen.
"Ei ne kyllä tosta ihan heti lopu. Ja sitäpaitsi ne on hyviä!"
"No siks mä niitä just haluunki!"
Dee tuli naurahtaen sisään, ja Aura kysyi häneltä heti miten hän jaksoi tehdä niin paljon ruokaa.
"Niin muuten, täällähän on aina ihan hirveästi ruokaa", Zema totesi, ja Dee hymyili vastaukseksi.
"No, mun äiti ja sisko auttelee tuolla keittiössä. Mutta ne lupas olla pyörimättä teidän jaloissa. Ne nukkuu tuolla toisessa mökissä, niin yrittäkää sitten muuten olla häiritsemättä niitä".

Kun olimme syöneet, Dee selosti meille yleiset säännöt ja kertasi leirialueen, vaikkei siinä kyllä kenellekkään mitään uutta ollut. Dee myös kertoi vähän ohjelmasta, muttei selostanut kauhean tarkasti.
"Noniin, nyt kun kaikki ovat kuunnelleet tarkkaavaisesti selitykseni", Dee sanoi naurahtaen ja vilkaisi Emiliaan joka piirteli kengällään jotain maahan, "Saatte hetken vapaa-aikaa ja lähdetään sitten metsälenkille.

Menimme mökkiimme, ja juttelimme toisten kanssa.
"Mä muuten ainakin laitan pitkät housut, siellä metsässä on varmaan ppaljon hyttysiä", Aura totesi.
"Joo hyvä idea!" Emilia sanoi ja minä ja Zema nyökimme. Smiler kuitenkin irvisti ja totesi:
"En mä ainakaan halua paistua elävältä, siellä on hirveen kuuma!"
"No tule sitten syödyksi!" nauroin ja vaihdoin jalkaani turkoosimustat verkkarit. Muut taisivat huomata lempivärini, sillä äsken jalassani olivat turkoosit shortsit ja samanvärinen T-paita, ja melkolailla kaikki muutkin vaatteeni olivat turkooseja tai mustia. Vedin päälleni myös ohuen turkoosin takin, jota Zema vähän ihmetteli.
"Se on tosi ohut, lähinnä otin sen ettei mun kädet kuolis hyttysiin", selitin ja näytin kuinka takki todella oli ohut. Itseasiassa ajattelin että takki voisi jopa viilentää oloani paahtavassa auringossa.

Pian kaikki olivat valmiina, ja lähdimme ulos, jossa Dee jo odottelikin Stellan, väliaikaisen 'leirihoidokkinsa' kanssa.
"Lähdetäänpäs", Dee sanoi, ja aloimme kävelemään kohti metsää. Lenkki kului nopeasti jutellessa ja laulaessa Elefanttimarssia. Tosin elefanttien tilalla oli leiriläisiä, mutta silti.
"Yhdeksänkymmentäviisi pientä leiriläistä maaaarssi näin..." hoilasimme saapuessamme takaisin kennelille. Smiler näytti vähän nyrpeätä naamaa, mutta kukaan ei sanonut mitään ennen ruokailua.
"No, oliko sen arvoista?" Emilia nauroi ja Smiler irvisti hänelle. Tytön jalat olivat ainakin polviin asti täynnä punoittavia näppylöitä.
"Mitä mä sanoin?" naurahdin ja osoitin Smilerin jalkoja. Hän vain istahti kädet puuskassa pöydän ääreen, mutta piristyi sitten saadessaan tietää välipalaksi olevan mutakakkua. Kaikki ahmivat herkullista kakkua mielissään, paitsi Zema joka vain totesi:
"Hyi! Se näyttää ihan koirankakalta!"
Kaikki nauroivat, ja jopa Dee kuului pidättelevän nauruaan keittiössä.

Seuraavaksi vuorossa oli uintia ja saunomista, koiratkin olisi saanut ottaa mukaan, mutta päätimme ettemme ota niitä vielä tänään mukaan.
"Ketkä tulee uimaan?" Emilia kysyi ja Zema alkoi heti huutamaan:
"Minäminäminä!"
Smiler ja minä katselimme hiukan epäileväisinä kylmän näköistä vettä, ja Aura meni kokeilemaan sitä jalallaan.
"Iu! Se on kylmää!"
Emilia mutristi suutaan, mutta saikin sitten ilmeisesti jonkin idean. Hän supatti jotain Zemalle, ja he kikattivat yhdessä epäilyttävästi.

Kaikkien istuuduttua saunan lauteille - Zema jostain syystä melko alas - Aura alkoi heittämään löylyä.
"Pääsisinkö minä löylynheittäjän paikalle, Aura?" Emilia kysyi, ja Auran nyökätessä he vaihtoivat paikkojaan.
"Ooteko nyt ihan varmoja ettette halua uimaan?" Emilia kysyi viekkaasti ja alkoi heittää vettä kiukaaseen aika rankalla kädellä.
"Apua Emilia! Sä tapat meidät!" Smiler kiljaisi, ja kaikki lähtivät kompuroimaan ulos viileään. Siksi Zema oli tainnut mennä alemmas.

Kaikki juoksivat ulos veteen, Emilian ja Zeman kikattaessa vierellä. Seuraavaksi hekin hyppäsivät veteen, ja kaikkia nauratti.
"Ja tuoko sitten oli kypsää, Emilia?!" Smiler nauroi ja roiskutti vettä emilian päälle.

Pian istuimmekin taas saunassa, ja Emilia heitti löylyä - tällä kertaa vähän hillitymmin. Kävimme vielä nopeasti pulahtamassa veteen, ja lähdimme puettuamme juoksemaan kilpaa mökillemme. Avasimme ikkunat että mökki tuulettuisi vähän.
"Mentäisiinkö leirikololle, siellä keksisi paremmin tekemistä?" ehdotin ja lähdimmekin suuntaamaan sinne heti. Smiler keksikin heti Uno-kortit hyllyltä, ja päätimmekin pelata sitä Emilian vastusteluista huolimatta.
"Se on tylsää!" Emilia valiti mutta suostui lopulta mukaan peliin.
"Hahaa! Mä voitin!" huudahdin ja aloin tanssimaan ympäri leirikoloa. Toisten alkaessa nauraa lopetin tanssini ja istahdin hiukan nolona takaisin paikalleni.
"Tulkaahan syömään!" Dee kehotti ja menimme kaikki hakemaan lautaselliset kalakeittoa.
Ruoan jälkeen pelasimme vielä pari kierrosta Unoa, kunnes Dee tuli ehdottamaan leikkimielistä tottelevaisuuskilpailua. Siina pärjäsi yllättävän hyvin, lähinnä istumisessa ja odottamisessa, mutta silti. Emilia tietysti voitti koko kilpailun Nadjan kanssa, olihan hän Deen vanhimpia hoitajia ja käynyt kaikki tokokurssit.

"Oho, täytyykin alkaa laittamaan ruokaa, tokoilussa kului mukavasti puolitoista tuntia", Dee sanoi, ja meni tekemään meille ruokaa. Päätimme käyttää ajan hyväksemme, ja lähdimme hakemaan koirien ruokia.
"Ole hyvä Siina!" sanoin ja annoin turkoosin kupin spanielinartulle.
"Öö, Mirror? Sä taidat vähän tykätä turkoosista" Zema kysyi ja viittasi vaatteisiini, sekä Siinan varusteisiin jotka olivat kaapissani.
"Öh, joo", vastasin ja vilkaisin samalla auki olevaa kaappiani hymyillen.
"Niinpä taidan!"

Pian Dee kutsui meidät syömään tortilloita, jotka saimme täyttää itse. Laitoin oman tortillani sen verran täyteen että suunnilleen puolet täytteistä tippuivat lautaselleni.
"Ääh, aina mun täytteet tippuu kun syön tortilloja!" Zema valitti vieressäni, jolloin näytin hänelle oman lautaseni.
"No, sun täytteet sentään tippuu lautaselle..." Zema naurahti kun kastiketta tippui hänen paidalleen.

Ruoan jälkeen menimme Emilian kanssa istuskelemaan säkkituoleille juttelemaan. Zema sanoi olevansa väsynyt ja meni suoraan mökkiin. Aurasta ja Smileristä en ollut ihan varma, luultavasti he menivät jonnekin ulos.
"Eikö ookkin mahtavaa olla leirillä koko viikko!" Emilia sanoi minulle ja nyökkäsin innoissani.
"Niimpä! Ja vielä tällä porukalla!"
"Eikö meillä ollut huomenna sitä koirasokkoa?" Emilia kysyi, ja nyökkäsin.
"Joo, se ainakin kuulosti tosi kivalta!"
Emilia alkoi innoissaan selittää kevätleirin tapahtumia.
"No niin se kyllä onkin! Kevätleirillä minulla oli mukana Sukka, niin se oli aika helppo tunnistaa. Nyt luulisin että peli on mulle vähän vaikeampi, kun mulla on Nadja"

Juteltuamme aikamme Emilian kanssa, meitä alkoi väsyttää ja menimme mökkiin jossa Zema jo nukkui ja Aura ja Smiler juttelivat hiljaisella äänellä etteivät herättäisi Nalle Puhia.
"Hyvää yötä kaikki!" sanoin haukotellen ja käperryin sänkyyni kun olin vaihtanut yöpuvun ylleni.
"Hyvää yötä", kuului vastaus ja aloin nukkumaan.

Nimi: Zema

27.06.2017 12:06
Luku 4 ✖ Sokkoilua ja kannibaali, toinen leiripäivä

Heräsin väsyneenä, kun jonkun herätyskello piippasi hyvin rasittavasti. Minulla ei ollut mitään hajua kenen se oli, mutta ei ainakaan minun. Nousin hitaasti istumaan ja varoin, että pääni ei osunut kattoon.
“Kenen herätyskello?” kysyin väsyneenä ja yritin katsoa, olivatko muut jo hereillä.
Näin kyllä muutamassa sängyssä olevan pää pystyssä, mutta en ollut ihan varma, ketä he olivat. Herätyskellon piipitys alkoi jo ärsyttää minua, koska se ei ollut kiva ääni ja väsyneenä ärsyynnyn todella helposti.
“Minun”, kuulin lopulta Mirrorin väsyneen äänen sanovan ja samalla piipityskin lakkasi.
Nyökkäsin väsyneenä ja lähdin hitaasti laskeutumaan portaita lattialle. Huomasin kyllä, että minun oikeasti väsytti, koska en meinannut edes päästä niitä portaita alas kaatumatta. Olin kyllä nukkunut paremmin kuin olisin uskonut, mutta olin kuitenkin todella väsynyt. Astuin melkein sängyn juuressa makoilevan Ankan päälle, mutta ehdin juuri ajoissa havaita hellän osumisen nartun turkkiin ja siirtää jalkaani vähän.
“Sori, ei mun sun päälle pitänyt talloa”, sanoin paimenelle pienesti hymyillen ja silitin koiraa samalla, kun etsin itselleni vaatteita laukustani.
Vetäisin päälleni mustat collarit, harmaan t-paidan sekä harmaan hupparin, koska Nalle Puhina en ajatellut edes aamupalalla näyttäytyä. Tiesin kyllä kuulevani sitä nimeä muutenkin. Pääsin sentään lähtemään leirikololta ensimmäisenä, mikä oli kyllä pieni ihme, jos verrataan edelliseen päivään.

Ulkona oli yllättävän lämmin, joten tulossa oli varmaankin taas kuuma päivä. Meidän ei siis tarvitsisi ainakaan palella, olisiko älytön kuumuus kyllä kuitenkaan yhtään parempi. Muutkin valuivat leirikololle pian minun jälkeeni ja saimme ruokittua siinä samalla koirat. Kun koirat saatiin vähän rauhottumaan ruualla, pääsimme mekin syömään. Aamupalalla oli tarjolla riisipuuroa, kaurasämpylöitä ja mysliä. Itse otin yhden sämpylän ja mysliä.
“Miten ihmisten yö meni?” Emilia kysyi ystävällisesti, kun olimme päässeet kaikki istumaan pöydän ääreen.
Kaikki kertoivat nukkuneensa hyvin, mutta hän jäi kuitenkin vähän epäillen katsomaan minua. Tyttö taisi muistaa liiankin hyvin edellisen illan. Vältin katsetta Emilian kanssa ja yritin vai syödä aamupalani nopeasti. Ehkä minun olisi ihan kannattavaa kertoa jotain, mutta tuo ei ainakaan ollut oikea hetki. Sain ajatukseni onneksi muualle, kun Dee alkoi kertomaan, mitä tapahtuisi aamupalan jälkeen.

Aamupalan jälkeen menimme porukalla viettämään vapaa-aikaa koirien kanssa. Leikimme omien hoidokkien kanssa sekä vähän porukalla ja juttelimme siinä samalla, minkä kerkesimme. Aloin huomata, että Aurakin oli päässyt jo hyvin porukkaan, mikä oli vain hyvä. Ankka riehui kyllä innoissaan kiinni lelussa ja sanoin edelleen varoa sormiani.
“Lähdetään nyt koirien kanssa juoksemaan pellolle”, Dee tuli pian ystävällisesti kertomaan.
Seurasimme naista, jonka mukana kulki spanieli, jonka nimeä en tiennyt tai en vain muistanut. Pellolle päästyämme koirat päästettiin irti. Oli kyllä todella hauska seurata, miten innoissaan ne siitä olivat. Hetken kuluttua Dee passitti meidät koirien seuraksi pellon puolelle ja alkoi selittää keksimiään leikkejä. Jokaisen hoitajan ilme oli aika hämmentynyt, kun nainen heitti kaikille frisbeen. Tehtävänämme oli heittää koirille frisbeetä ja saada pisteitä heittojen pituuksien mukaan. Dee oli vienyt pellolle valmiiksi merkit sen mukaan, minne asti pitää heittää saadakseen paljonkin pisteitä. Lisäksi sai lisäoisteen, jos koira otti sen kiinni ilmasta. Toinen lisäpiste oli mahdollista saada, jos koiraa ei tarvinnut erikseen käskeä palauttamaan kiekkoa. Meno oli varmasti aika huvittavaa seurattavaa Deelle, koska kukaan meistä ei oikein hallinnut tehtävää, vaikka se ei ollut kuulostanut mitenkään vaikealta. Itse törmäsin ensimmäiseen ongelmaan, kun en meinannut saada kiekkoa lentämään kahta metriä pidemmälle.
“Miten tää ees voi lentää?” sanoin turhautuneena, kun olin heittänyt varmaan kaksikymmentä kertaa ja kiekko oli jokaisella kerralla tippunut aivan liian lähelle.
Yritin katsoa muilta mallia heittoihini, vaikka ei kukaan meistä mikään mestari ollut. Kyllästyin nopeasti laskemaan heittoja, mutta kuitenkin vasta monen kymmenen heiton jälkeen sain edes yhden, mikä Ankan olisi ollut mahdollista saada kiinni. Narttu ei kuitenkaan ehtinyt sitä napata, mutta toi kuitenkin takaisin minulle. Sen heiton jälkeen aloin sentään alkoi kiekkokin lentämään myös minulta edes vähän paremmin. Loppupeleissä taisin saada vain yhden oikeasti onnistuneen heiton. Dee keräsi meiltä kiekot ja julisti pienen leikkimielisen kilpailumme voittajan.
“Ei tainnut olla kenellekään mitenkään tuttua hommaa, mutta kyllä kaikki saivat kiekon edes jossain vaiheessa lentämään. Voittajaksi tästä selviytyi Emilia Nadjan kanssa, mutta palkintoa minulla ei teille nyt ole”, nainen selitti ystävällisesti.
Sen jälkeen saimme vielä juoksennella koirien kanssa pellolla ja halutessa jatkaa frisbeen kanssa leikkimistä. Itse en jaksanut enää edes yrittää sen heittelyä, vaikka olihan sen hauskaa ollut.

Pian kennelille palaamisen jälkeen meillä olikin jo ruoka. Ruuaksi meille oli väsätty spagettia ja jauhelihakastiketta. Ruokapöydässä meillä riittikin juttua frisbeestä, koska sen kanssa oli ollut hauskaa.
“Mulla se ei kyllä oikein lentänyt”, sanoin vähän haijeasti.
“Ei se mitään. Tärkeintä oli kuitenki pitää hauskaa ja onha se aika vaikeeta”, Emilia yritti lohduttaa minua.
Olihan tuo ihan totta ja tiesin, että minä nyt oikein sitä kiekkoa osannut heittää. En minä ollut koskaan frisbeegolfiakaan oppinut. Olen senkin lajin kanssa antanut ihmisten nauraa minulle, kun kerran etsin kiekkoa luullessani, että olin hukannut sen. Kiekko oli kuitenkin ollut koko ajan minun kädessä, joten olen kyllä osannut vakuuttaa ihmisiä, että osaan hukata asioita. Ruuan jälkeen kävelimme läheiselle kioskille, josta Dee osti kaikille jäätelöt. Minä valitsin itselleni nopeasti vesimelonimehujään, koska ne ovat vain yksinkertaisesti parhaita.
“Nyt säkään et valita jälkiruuasta”, Smiler naurahti minulle, kun lähdimme kävelemään takaisin kennelille.
“En niin, koska kuka nyt jäätelöstä valittaisi”, vastasin hymyillen.
“Ois se sulta kyllä ihan mahdollista”, Mirror vielä sanoi.
En minä nyt sentään niin erikoinen ole, että en jäätelöstä pitäisi. Toisaalta olin ainakin melkein onnistunut hankkimaan itselleni leireiltä jälkiruokien vihaajan maineen tai jonkin vastaavan.

Kennelillä meillä oli vielä jonkin aikaa vapaata. Itse vietin sen rennosti Ankan kanssa vain hengaillen pihalla. Dee oli kertonut meille, kun olimme kävelleet takaisin kennelille, että pääsisimme vapaa-ajan jälkeen treenailemaan koirien kanssa. Ehkä se vähän jännitti minua, koska en ollut vielä kertaakaan harjoitellut nartun kanssa yhtään mitään. Ei se voisi ainakaan ihan kuuseen mennä, koska paimen vaikutti aika helpolta tapaukselta.
“Nyt voitte mennä harjoittelemaan agilityä kentälle, tokoa pellolle tai paimennusta lampaiden kanssa. Minä tulen auttamaan paimentamaan menijöitä”, Dee selitti jonkin ajan kuluttua.
Paimentamaan meneminen kyllä houkutteli minua, mutta päädyin kuitenkin tokoiluun. Smiler ja Aura lähtivät hoitokoiriensa paimentamaan, Mirror meni Siinan kanssa agilityyn ja minä suuntasin Emilian kanssa pellolle. Tyttö selitti minulle, että oli kyllä käynyt Nadjan kanssa kaikki tokokurssit, mutta tahtoi kuitenkin vielä harjoitella sitä. Ymmärsin tuon hyvin, koska ei muutamalla lyhyellä kurssilla vielä mahtaviksi tulla.
“Mä voin neuvoo sua, jos vaan haluut”, Emilia lupautui, kun kävelimme pellolle.
“Apu kelpaa hyvin”, vastasin hymyillen.
En ollut koskaan kummemmin tokoa mennyt, vaikka liikkeitä aika hyvin tiesinkin. Olin oikeastaan varma, että meno olisi ainakin minun osaltani pelkkää sähellystä. Tuskin Ankkakaan osaisi loistaa, kun ohjaaja ei osaa yhtään mitään. Lähdin kuitenkin rohkeasti yrittämään nartun kanssa seuraamista. Paimen kyllä seurasi minua erittäin tiiviisti, mutta minä tunnuin itse menevän jossain ihan omissa maailmoissa. Ankka sai palkat ehkä vähän liiankin levähtäneestä menosta, kun en osannut kiinnittää siihen tarpeeksi huomiota. Narttua ei kyllä häirinnyt yhtään lähistöllä oleva toinen koira, mikä oli vain hyvä. Paimenella oli keskittyminen täysin minussa, mutta minulla ei siinä tekemisessä.
“Toi vois jopa näyttää ihan hyvältä, jos säkin keskittyisit”, Emilia naurahti, kun harjoitteli samalla Nadjan kanssa.
Nyökkäsin vain nopeasti ja tiesin itsekin tehneeni sen virheen. En vain omista mitään parasta keskittymiskykyä, mutta ehkä pitäisi yrittää itsekin kunnolla. Minulla oli hallussa kuitenkin taitavalta vaikuttava koira, jos antaisin sille siihen mahdollisuuden. Kun seuraaminen ei näyttänyt ihan niin järkyttävän vinolta, Emilia ehdotti, että kokeiltaisiin paikalla makaamista niin Nadjakin saisi siihen vahvistusta. Käskimme koirat makaamaan niiden ollessa muutaman metrin päässä toisistaan. Siirryimme itse seisomaan noin kymmenen metrin maahan. Minua pelotti jo siinä vaiheessa, kun kävelimme koirista kauemmas, että Ankka ei pysyisi maassa. Narttu kuitenkin makasi aika rennosti katsoen koko ajan tiukasti minua.
“Sun kannattaa palata Ankan luokse heti, kun se vaikuttaa levottomalta”, Emilia selitti minulle, kun katsoimme makaavia koiria.
Ymmärsin varsin hyvin, että nartulta ei kannattanut vaatia heti liikoja. Paimen taisi ehtiä maata melkein puoli minuuttia, kun katsoin parhaaksi palata sen luokse. Kehuin koiraa ja toistimme saman homman uudestaan.
“Ajattelitko lähtee Ankan kanssa tokokurssille?” Emilia kysyi minulta kun kävelimme takaisin kennelille.
“Ehkä jossain vaiheessa, mutta en tiedä vielä”, vastasin nopeasti.

Välipalalla kaikilla riitti jälleen juttua, mutta tällä kertaa harjoituksista. Mirror selitti saaneensa hyvää harjoitusta Siinan kanssa, koska he olivat ilmeisesti aloittaneet agilitykurssin. Smiler ja Aura kertoivat innoisaann paimennusharjoituksistaan. Suhtauduin uunijäätelöön vähän epäillen, mutta söin sitä kuitenkin.
“Olkaa ylpeitä, mä jopa maistoin”, naurahdin, kun muut popsivat jäätelöä.
“Mut et tykännyt vai?” Mirror kysyi yllättyneenä.
“Tykkäsinhän”, hymyilin vastaukseksi.
Välipalan jälkeen kirjoitimme ylös pitsatäytetoiveet. Itse kaitoin listaan kanan ja ananaksen, jota ilman pitsa ei edes ole pitsa. Saimme taas melkein sodan aikaseksi ananaksesta kuulumisesta pitsaan.

Pellolla meillä oli Deen ideioima leikki, jota kutsuttiin nimellä koirasokko. Pellolla oli meidän viiden hoitajan lisäksi hoitokoiramme sekä muutamia muitakin koiria, kun Dee sitoi kaikkien silmät. Tehtävänä oli siis kaikessa yksinkertaisuudessaan tunnistaa tunnustelemalla oma hoitokoira. Vaikka tehtövä oli yksinkertainen, sitä ei voinut sanoa helpoksi.
“Muistakaa, jos arvaatte väärin häviätte”, Dee muistutti, kun tunnustelimme koiria.
Olin melkein surullinen Emilian puolesta, että hän ei ollut leirillä Sukan kanssa, koska sen pikkuisen olisi varmasti tunnistanut. Muiden koirien keskuudessa, kun ei ollut mitään kokoeroa, vaikka pennut tietenkin olivat pienempiä. Toisaalta yksikään ei ollut leirillä pennun kanssa. Ensimmäisenä tippui Smiler luullessaan Ankkaa Frodoksi. Sen kuultuani yritin suunnistaa tytön luokse siinä toivossa, että narttu ei olisi ehtinyt lähteä kauas. En kuitenkaan onnistunut tavoittamaan paimenta vaan hävisin itse, kun olin sitä mieltä, että Ratki oli Ankka. Lopulta peli päättyi Mirrorin voittoon, joka onnistui tunnistamaan Siinan.

Pellolta suuntasimme mökin kautta saunalle. Tällä kertaa kaikki koirat joutuivat jäädä sinne. Onnistuimme myös Emilian kanssa suostuttelemaan kaikki meidän seuraksemme uimaan. Vesi oli edelleenkin minun mielestäni oikeasti lämmintä, mutta ehkä se johtui siitä, kun oli avannossakin uinut.
“Nalle Puh-pommii!” huusin innoissani, kun hyppäsin veteen.
Se oli ainakin varma keino saada kaikki nauramaan. Uimme ja hypimme jonkin aikaa, kunnes Mirror muistutti, että pitäisi ehkä ehtiä saunassakin olla. Niinpä nousimme pois vedestä siirryimme saunaan juttelemaan.

Meille oli juurikaan ehtinyt jäädä vapaa-aikaa, kun pääsimme syömään pitsoja. Minullahan oli pitsan päälle siis kanaa ja ananasta.
“Ananas ei kuulu pitsaan”, Smiler huomautti vielä ennen kuin aloimme syömään.
“Kohta sinä kuulut pitsaan, jos et oo hiljaa”, naurahdin hänelle.
Olin ehkä vähän julma, mutta ehkä se ei ole ihan uusi asia. Pitäähän kaikki minua muutenkin jo niin omituisena.
“Ootko sä joku kannibaali”, Emilia kauhisteli.
“En mä ehkä oo, tai sit oon”, vastasin ja yritin katsoa kaikkia mahdollisimman pelottavasti.

Jäimme viettämään vapaa-aikaa leirikololle koirien kanssa. Minä valtasin jälleen säkkituolin itselleni.
“Nyt en muuten nouse tästä”, naurahdin päättäisesti.
“Etkö ees, vaikka me muut pelataa Unoo?” Aura kysäisi nopeasti.
“Okei voititte, mä tuun”, vastasin ja nousin säkkituolin uumenista.
Peli oli hyvin nopeatahtista ja epäilin vahvasti, että kukaan ei edes muistanut sääntöjä kunnolla. Välillä vaikutti nimittäin lähinnä siltä, että kaimki viskoivat kortteja pinoon. Peli päättyi kuitenkin Auran voittoon, jos en ihan väärässä ollut. Sen jälkeen vaihdoimme pelin Kimbleen, josta ei taaskaan meinannut tulla koirien takia yhtään mitään. Kaikillahan oli ahkerat apurit, vaikka minua ei taaskaan meinattu uskoa, että Ankasta voisi mitään apua olla. Sitä toisaalta emme ehtineet loppuun pekata, kun Ratki päätti katkaista viskaamalla pelilaudan ilmaan.
“Siinä on ainakin ahkera apuri”, Smiler sanoi ja me kaikki vain nauroimme.
Kasasimme pelin nopeasti takaisin laatikkoon ja juttelimme, kunnes Dee kutsui meidät iltapalalle.

Ilmeestäni näki varmasti heti, mitä olin iltapalasta sanomassa. Kyseessähän oli suklaamannapuuroa, mistä en pidä sitten ollenkaan. Lopulta muut saivat suostuteltua minut ottamaan huiman pienen lusikallisen verran puuroa lautaselleni. Tuijotin ruskeaa puurokönttiä epäillen. Olin syönyt sitä ennenkin, joten tiesin, että se ei voinut olla hyvää. Sain sen kyllä nieltyä ongelmitta, mutta ilmeeni kyllä puhui puolestani.
“Oliko se muka noin pahaa?” Smiler kysyi ihmeissään.
“Oli”, vastasin nopeasti.
“Sä oot vaa outo”, tyttö tokaisi ja popsi puuroa vauhdilla suuhunsa.
Olihan sekin mahdollista, mutta en sentään jaksanut alkaa makuasioista kiistelemään. Ruokimme vielä syötyämme nopeasti koirat. Iltapalan jälkeen minäkin jäin muiden seuraksi leirikololle, vaikka uskoin lähteväni sieltä muita ennen pois. Juttelimme innokkaasti ja nauroimme ihan kaikelle, koska taisimme olla ehkä vähän väsyneitä. Väsyneenähän on kuitenkin aina parhaat jutut. Sitä asiaa kukaan tuskin pystyisi kiistämään.
“Mä taidan lähtee nukkumaan”, sanoin yhdentoista aikaa ja yritin haukotella mahdollisimman aidon oloisesti.
Taisi se mennä aika hyvin läpi, koska kaikki vain toivottivat minulle hyvää yötä, kun lähdin. Kyllähän minua oikeastikin vähän väsytti. Minulla ei ole mitään hajua, missä vaiheessa olin nukahtanut, mutta ilmeisesti ennen kuin muut olivat palanneet.

Vastaus:

~

- Dee

Nimi: Aura

26.06.2017 21:12
Neljäs luku: 26. kesäkuuta leiritarina ✎

Oli pakko myöntää, että olin melko jännittynyt koputtaessani kennelin oveen. Tänään alkaisi kauan odotettu kesäleiri, joka kestäisi kokonaisen viikon! Aikaa tutustua muihin leiriläisiin ja Ratkiin olisi siis yllin kyllin. Mukaan leirille olivat minun lisäkseni tulleet Emilia, Mirror, Smiler ja ilmeisesti myös Zema, josta olin vain kuullut mutta en vielä nähnyt. Odotukseni leiristä olivat hyvin korkealla. Pian Dee avasi oven iloinen hymy naamallaan.
"Olet toinen paikalle saapunut, Mirror lähti jo mökille Siinan kanssa", kennelin omistaja ilmoitti ja ojensi minulle saman tien avaimen. Se roikkui pastellinsävyisen vihreästä kaulanauhasta, jossa luki 'kennel Joystorm' valkoisella tekstillä.
"Pidä tallessa, tai joudut pian maksamaan viisi euroa!" Dee pelotteli nauraen ja taputti reittään. Saman tien hänen luokseen tupsahti koiralauma, jonka joukosta löytyi myös Ratki.
"Hei Ratki-kulta, tule tänne!" kutsuin hoidokkiani ojentaen kättä. Ratki loikki saman tien ovesta ulos ja Dee sulki sen koiran perässä heilauttaen vielä kättään meille.
"Moi poika, tänään alkaakin sitten leiri!" selitin ja rapsutin hoidokkiani selästä. Kuten yleensä sen ollessa oikein innoissaan, se heilutti häntäänsä niin, että koko koira tuntui heiluvan. Virnistin hoidokkini innokkuudelle ja nostin maahan jonkin aikaa sitten laskeneeni matkalaukut ilmaan. Kutsuin Ratkin seuraamaan minua viheltämällä ja lähdin astelemaan mustissa tennareissani, lyhyissä, mutta tarpeeksi pitkissä ja siveellisissä farkkushortseissani sekä valkeassa t-paidassani kohti mökki ykköstä, Ilotaloa. Ratki läähätti nyt korkeimmillaan olevan auringon kimmeltäessä sen kermanvärisellä turkilla ja nuuhki vähän väliä maata, pysähtyen sitten hetkeksi tarpeilleen.
"Hohhoijaa sun kanssas, eikö voinut yhtään odottaa? Mun kädet väsyy!" nauroin ja laskin laukut maahan, mutta juuri sen tehtyäni olikin Ratki-poika jo valmis ja kaukana edellä viilettämässä. En voinut kuin pyöräyttää silmiäni ja lähteä seuraamaan koiraa.

Saapuessani mökin ovelle oli Ratki siinä jo odottamassa ja vinkuikin vähän kärsimättömästi, kun ei olisi jaksanut odottaa. Ilmeisesti oli kuullut Siinan haukunnan, jonka minäkin nyt pystyin kuulemaan kun olin lähempänä. Laskin laukkuni maahan avatakseni mökin oven avaimellani, mutta en ehtinytkään edes ottaa avainta kaulasta, kun ovi jo avautui.
"Moi Aura!" Mirror tervehti aurinkoisesti ja näytti kädellään sisäänpäin.
"Moi Mirror", vastasin tervehdykseen, "ehin just laskea laukut maahan kun sä tulit..."
Mirror nauroi vastaukseksi ja piti ovea auki, kun minä raahasin matkatavarani sisään Ratkin juostessa jaloissa. Oikeanpuolimmaisessa oven vieressä olevassa alasängyssä oli jo suuri matkalaukku ja pienempi reppu, joten päättelin Mirrorin varanneen sen jo itselleen. Minä tykkäsin nukkua lähellä ovea ja koska pyörin yöllä kovasti ja minulla oli melkoisen paha korkean paikan kammo, valitsin toisen oven viereisistä alasängyistä.
"En tykkää yläsängyistä", selitin hiukan vaivaantuneena. Olihan se nyt vähän noloa, että vielä tässä iässä pelkäsi niin pahasti korkeita paikkoja. Vai oliko? Mirror vastasi naurahduksella ja totesi, ettei ajatellutkaan että menisin eri sänkyyn vain siksi koska yäk Mirror. Siina istui kiltisti hoitajansa vieressä heiluttaen häntäänsä, mutta ei kauaa, kun Ratki tuli kutsumaan leikkiin. Koirat ryntäsivät aukinaisesta ovesta ulos haukkuen ja meluten. Minä ja Mirror katsoimme toisiaan ja pyöräytimme yhtä aikaa silmiämme, kun yhtäkkiä kuulimme askelia.
"Moi kaikki, ketä siellä nyt sitten onkin!" kuulutti Emilian ääni ja pian hän astui sisään läähättävä ja huohottava Nadja perässään.
"Raukka, sillä on niin paksu turkki", Emilia päivitteli ja taputti ensimmäisen hoidokkinsa kylkeä. Hän asetti laukkunsa aivan nurkassa sijaitsevalle yläsängylle ja alkoi heti järjestellä sen sisältöä siististi sänkynsä vieressä olevaan yläkaappiin.
"Aivan!" havahduin ja aloimme Mirrorin kanssa myös purkamaan laukkujamme. Minun sänkyni vieressä oli kotoisan puinen, tilava kaappi, jossa oli pari henkaria, vedettävää lipastoa ja hyllyä. Asetin kaksi kenkäparia, vedenpitävät lenkkarit ja äskön jalassani olleet tennarit alimmalle hyllylle ja heitin jo ikääntyneet, ennen niin puhtaanvalkeat ja nyt likaisen rusehtavat balleriinani oven ulkopuolelle. Pian sen jälkeen ovesta saapuivat aivan peräkkäin Zema sekä Smiler, heidän hoidokkinsa olivat äänistä päätellen jääneet myös ulos peuhuamaan, eikä Nadjaakaan enää näkynyt sisällä mökissä.
"Täällä on niin k-u-u-ma..." Smiler puuskutti ja pamautti matkalaukkunsa lattiaan vain pystyäkseen pyyhkimään hikeä ylidramaattisesti otsaltaan. Zema löysi itselleen nopeasti paikan Mirrorin yläpuolella olevasta sängystä ja Smiler kapusi minun yläpuolelleni.
"Yläsängyt on se juttu", Smiler hehkutti ja näytti peukkua, saaden minut irvistämään.
"Ei kyllä, ne narisee ja sieltä voi vaikka tippua!"
Emilia pyöritteli minulle huvittuneena päätään oikaisten, että vain vanhat ja huonot sängyt natisivat ja oli viimein saanut laukkunsa purkamisen päätökseen. Zema vaikutti ainakin tällä hetkellä vähän hiljaiselta, mutta toisaalta sitähän melkein kaikki olivat ennen kuin heihin pääsi tutustumaan. Pian kaikki olivat purkaneet laukkunsa, myös minun kaappini näytti siistiltä ja laukku tyhjältä ja koiratkin olivat tupsahtaneet sisälle odottamaan meitä kärsimättöminä. Emilia keksi viisaana katsoa kelloa ja sai kaikkiin eloa kun huomautti, että se oli jo puoli yksi.
"Ruokaaa!" Mirror kiljaisi ja kaikki lähdimme juoksemaan kilpaa leirirakennukselle, koirat juosten huuliaan nuoleskellen perässä.

Minä ainakin pystyin sanomaan, että ruoka oli ollut todella hyvää. Eriäviä mielipiteitä kuitenkin löytyi, etenkin Smileriltä ja Zemalta.
"Pinaattiletut maistuu ihan oksennukselle", Smiler irvisti, "mutta ei noi pinaattiletuiksi pahoja olleet, vaikken paljon voinut edes syödä."
"Joo, pinaattiletut ei oo kauheen hyviä", Zema nyökytteli ja kumartui rapsuttamaan läähättävää, hyvin tyynen ja rauhallisen oloista Ankkaa.
"Aijaa, musta noi oli hyviä!" Mirror puolusteli ja Emilia totesi, ettei hänkään normaalisti ollut pinaattilettujen suurimpia ystäviä, mutta nuo olivat kyllä maistuneet. Dee kurkkasi keittiöstä söpöt, siniset kumihansikkaat käsissään ja totesi, että pinaattiletut kyllä maistuivat yleensä ainakin hänelle, mutta kaikki eivät vain ymmärtäneet taiteen päälle! Tulin ajatelleeksi, että leirin järjestämisessä oli varmaan iso homma. Onneksi Deellä oli edes keittiöllä vähän sukulaisiaan apunaan, hän oli kertonut että siellä oli hänen lisäkseen myös hänen äitinsä, tätinsä ja pikkusiskonsa. Eihän heidän toisaalta edes tarvinnut kokata isolle porukalle, onneksi. Pian kokoonnuimme ulos, joten Dee pääsi kertomaan leirialueen ja säännöt, jotka leirillä olivat voimassa. Kuulostivat aika perussetiltä, paitsi lisäsihän Dee myös vitsillä, että jos sattuisi pitämään liikaa hauskaa, potkittaisiin ulos leiriltä, saaden jotkut meistä nauramaan. Myös ohjelma käytiin suurin piirtein läpi, tosin kauhean tarkkaan Dee ei ryhtynyt selostamaan, vaan lupasi pitää suurimman osan yllätyksenä kunnes sen aika koittaisi, eikä tarkkaan selitykseen olisi ollut edes aikaa.
"Nyt saatte hetken vapaa-aikaa ja sen jälkeen lähdetäänkin metsälenkille koirien kanssa", Dee muistutti vielä tämän päivän seuraavasta ohjelmanumerosta ja lähti sitten takaisin leirirakennukseen meidän lähtiessä mökille koirien kanssa.
"Mä vaihan kyllä pitkät housut, siellä on varmaan punkkeja ja hyttysiä ihan kauheesti", irvistin ja kaikki nyökyttelivät olevansa samaa mieltä, paitsi Smiler, joka totesi, ettei halunnut paistua elävältä.
"Nnooo, tule sitten syödyksi", Mirror nauroi. Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat valmiina lähtöön ja siirryimme mökistämme pihalle. Dee odottelikin meitä jo oman 'leirihoidokkinsa' Stellan kanssa. Lenkki sujui oikein nopeasti jutellessa ja hoilatessa 'viittä pientä elefanttia', tosin elefanttien tilalla laulussamme olivat leiriläiset ja pääsimme laskuissamme jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen asti, ennen kuin Dee käski nauraen lopettaa. Sitten olikin jo välipala-aika. Tulin kiinnittäneeksi huomiota Smilerin jalkoihin, kun hän tuli viimeisenä ruokalaan.
"Oliko sen arvoista?" kysyi Emilia nauraen. Mirror oli ollut oikeassa, Smiler oli tullut aivan syödyksi. Hänen jalkansa olivat täynnä suuria, turvonneita hyttysenpuremia ja olivathan ne vähän naarmuillakin, kun pensaiden oksat olivat niitä raapineet. Smiler ei kommentoinut mitään, vaan istahti pöytään kädet puuskassa. Välipalalla oli herkullista mutakakkua ja sen kaverina vaniljakastiketta. Zema oli ainoa, joka ei suostunut sitä syömään.
"Toi näyttää koirankakalta", oli hänen ainoa kommenttinsa ja se naurattikin meitä kaikkia. Dee näkyi pidättelevän naurua keittiössä.

Ohjelmassa luki seuraavaksi sauna sekä uinnit ja Dee oli lisännyt, että koiria saisi ottaa mukaan, jos tahtoi, mutta kukaan ei ottanut vielä tänään. Minä olin miettinyt ottavani Ratkin, mutta päätin sitten jättää hoidokkini kennelille, kun kukaan muukaan ei ottanut karvakaveriaan. Rynnistimme kaikki kilpaa saunarakennukselle pyyhkeet, shampoot, vaihtovaatteet ja uikkarit mukanamme. Olin käynyt täällä kerran aikaisemmin, ja vesi oli jo silloin ollut erittäin lämmintä, joten toivoin, että se olisi nytkin. Kaikki menivät ensimmäiseksi saunaan vaihdettuaan vaatteet, sillä eihän siinä olisi ollut mitään ideaa, että kaikki olisivat syöksyneet suoraan järveen.
"Ketkä tulee uimaan?" Emilia tiedusteli heti ensimmäisenä, kun olimme asettuneet mukavasti saunan lauteille. Minä ja Zema nostimme oitis kätemme ilmaan, mutta Mirror ja Smiler eivät näyttäneet niin innokkailta.
"Noh, ette kai te nyt noin tylsiä ole?" nauroi Zema.
"Katsotaan, niin kohta juoksette kiljuen järveen, kun minä pääsen heittämään löylyä!" Emilia uhosi ja päästin hänet tilalleni löylynheittäjän paikalle. Pian saunassa olikin polttavan kuumaa ja kuten Emilia vähän oli povannut, kaikki juoksivat kiljuen ulos ja hyppäsivät laiturilta veteen, jopa löylynheittomestari itse.
"Eihän se ollut niin kamalaa?" tiedustelin nauraen ja sain vastaukseksi Smilerin suunnalta vettä naamalleni.
"Sitten takaisin", ilmoitti Zema ja nousi vedestä. Äkkiä kaikki olivatkin jo takaisin saunassa. Emilia jatkoi löylyn heittämistä, mutta tällä kertaa vähän hillitymmin ja tällä kertaa Smiler ja Mirror tulivat ilmankin uimaan. Paluu mökille ei kestänyt kauaa, kun olimme näköjään ottaneet tavaksemme juosta kaikkialle kilpaa, mutta eihän se mitään haitannut. Oven avatessamme koirat olivat totta kai innokkaina vastassa ja Ratki päästi pari riemunulvontaa.
"Nyt meillä on kai vapaa-aikaa", Mirror muisteli, "mennäänkö leirikololle? Siellä keksis paremmin tekemistä."
"Avataan eka ikkuna, niin saadaan yöllä happea", Emilia muistutti ja aukaisi puisen ikkunan. Onneksi sen takana oli tiheä verkko, niin ötökät eivät päässeet siitä sisään. Tämän varotoimenpiteen jälkeen lähdimmekin sitten leirikololle viettämään vapaa-aikaa, jota oli vielä vajaa puoli tuntia jäljellä.
"Pelataan unoa!" Smiler ehdotti ja nappasi hyllystä unokortit. Minä myönnyin ehdotukseen yhdessä Mirrorin ja Zeman kanssa, ja pian aluksi vastustelleen Emiliankin oli pakko suostua, kun olimme niin hyviä taivuttelijoita. Peli oli oikein nopeatahtinen ja kiihkeä, vaikkei kukaan meistä varmaan edes oikeasti osannut taktikoida. Koirat tuijottivat peliämme tiiviisti vierestä ja olivat mukana sen hengessä. Lopulta se päättyi Mirrorin voittoon ja menimme syömään kalakeittoa.

"Noi kaurasämpylät oli hyviä", sanoimme yhtä aikaa Zeman kanssa ruokailun päätteeksi ja vilkaisimme hymyillen toisiamme, eikä koko ruokapöydästä löytynyt eriäviä mielipiteitä. Myös kalakeittoa taisi joku kehua. Ruuan jälkeen palasimme leirikololle ja pelasimme taas pari erää unoa, kunnes kyllästyimme ja Dee ehdotti pientä, leikkimielistä tottelevaisuuskilpailua koirien kanssa. Gulp, minä ja Ratkihan ei osattu vielä mitään! Lausuin tuon ajatuksen ääneen nauraen, mutta Dee vain virnisti ja muistutti, ettei se haitannut, kun koko kisa oli vain yhtä leikkiä. Minun mielestäni minulla ja Ratkilla kuitenkin meni ihan kohtuullisen hyvin, olisi meillä huonomminkin voinut mennä, vaikka Ratki nyt vähän väliä malttamattomuuttaan meinasikin lähteä ulos riehumaan tai muiden koirien kanssa leikkimään. Dee julisti kisan voittajaksi Emilian ja Nadjan, enkä ihmetellyt sitä enää ollenkaan sen jälkeen, kun Emilia kertoi käyneensä Nadjan kanssa kaikki tokokurssit läpi. En olisi kyllä ihmetellyt muutenkaan, olihan Emilia ilmeisesti Deen pitkäaikaisimpia ja aktiivisimpia hoitajia. Iltapalaksi meillä oli tortilloita ja jokainen sai täyttää omansa itse. Täytevalikoima oli kieltämättä erittäin laaja ja hyvä, kaikille löytyi varmasti jotain, mistä piti. Itse valitsin tortillaani kanaa, ranskankermaa, salaattia ja katkarapuja. Vaikka eri täytelajikkeita olikin vähän, oli minulla silti sama ongelma kuin muilla - tortilla ei meinannut mahtua kiinni ja täytteet pursusivat koko ajan ulos. Tortillan syönti oli erittäin sotkuista puuhaa, mutta kukaan ei kieltäytynyt, kun Dee käski ottaa toiset.

Oli outoa myöntää se muille päästyämme leirikololle, mutta minua väsytti jo nyt, vaikka kello oli vasta kohta kymmenen. Koiratkin olivat jo saaneet iltaruokansa ja edelleen minä heittelin Ratkille lelua, olihan se edelleen aivan ylienerginen ja sen piti saada energiaa purettua ennen kin pitäisi mennä nukkumaan. Koira toi narulelun aina takaisin, eikä vaikuttanut millään kyllästyvän, joten lopulta piilotin lelun viereisen säkkituolin alle. Ratki ikävä kyllä huomasi sen ja löysi lelun sieltä, tarjoten sitä taas minulle.
"Toivotonta", nauroin ja Mirror sekä Emilia kuuluivat nauravan myös jossain kauempana, missä he pelasivat juuri biljardia. Nadja ei voinut käsittää, miksi he tökkivät palloja jossain korkealla pöydällä, eivätkä antaneet huskyraukan ottaa edes yhtä ja haukkui siis jokaisen lyönnin kohdalla närkästyneenä ja pahastuneena. Siina sen sijaan pyöri Mirrorin ympärillä, varmasti häiriten hänen peliään ainakin vähän, mutta Mirror antoi sen tehdä niin, sehän vain yritti osallistua peliin. Zema oli jo lähtenyt mökkiin, kukaan ei tiennyt miksi, mutta minun veikkaukseni oli, että häntä väsytti. Ankkakin oli siellä hänen kanssaan. Smiler selasi puhelintaan ja näytti viestittelevän jonkun kanssa.
"JES!" Emilia kiljaisi, oli ilmeisesti voittanut. Mirror huokaisi silmiään pyöräyttäen ja lysähti minun viereeni sille samalle säkkituolille, jonka alle olin juuri piilottanut Ratkin lelun uudestaan. Koiraparka meni sekaisin, kun ei saanutkaan sitä sieltä enää pois ja alkoi ravata ympyrää ja vinkua.
"Huuuaaaaah", Smiler haukotteli kovaan ääneen, ja koska haukotus tarttuu, haukottelivat pian kaikki muutkin. Ratkikin rauhoittui vähän ja istahti viereeni rapsuteltavaksi.
"Pitäiskö kohta alkaa iltatoimiin?" Emilia mietti ääneen rapsutellen Nadjaa, joka näytti onnelliselta saatuaan hoitajaltaan vinkuvan pehmopallon.
"Pitäs", minä ja Smiler nyökyttelimme, mutta Mirror näytti yhä pursuavan energiaa.
"Mitä, ei vielä, ei mua vielä väsytä yhtään!" hän kauhisteli ja nousi ylös. Siina pomppasi paikaltaan ja juoksi ovelle heiluttaen häntäänsä, saaden kaikki nauramaan. Emilia katsoi Mirroria vetoavasti, joten pian Mirrorinkin oli pakko suostua.
"No okei okei, mennään."
Pian kaikki olivat valmiita yöpuulle, vaikka kello oli vasta puoli kaksitoista ja hiljaisuuteen oli näin ollen vielä puoli tuntia.
"Hyvää yötä", toivotin kaikille ja virnistin vielä jo nukkuvalle Zemalle, jolla oli upea Nalle Puh -yöpuku. Se vaikutti olevan jokin vanha juttu aiemmilta leireiltä, sillä Mirror, Smiler ja Emilia olivat naureskelleet sille jo aiemmin päivällä. Vaikka ajatukset pyörivät leirin takia villisti päässä, olin kuitenkin unessa jo pian sen jälkeen, kun Smiler sammutti valot.

Nimi: Emilia~

26.06.2017 15:21
47. Ensimmäinen kesäleiripäivä

Kello oli noin puoli kaksitoista ja minä istuin autossa, siskoni kyydissä. Olin menossa kennelille viikon mittaiselle kesäleirille. Minulla oli mukanani iso matkalaukku, jonka olin sullonut täyteen tavaraa, silti pelkäsin, että minulla ei olisi kaikkea tarvittavaa mukana.
''Onko kivaa mennä leirille?'' Lili kysyi.
''No on todellakin, viime kevätleirillä oli vain minä ja yksi toinen hoitaja koiransa kanssa, mutta tällä kesäleirillä meitä hoitajia on viisi ja sitten tietenkin leirinvetäjä. Meillä on ohjelmassa vaikka mitä kivaa'', vastasin siskolleni innoissani.
''Hienoa, toivottavasti teillä on tosi kivaa siellä'', hän sanoi hymyillen.
''Niimpä!'' vastasin.

Pian saavuimme kennelin parkkipaikoille ja nousin ylös autosta. Otin takapenkiltä matkalaukkuni, kiitin siskoani kyydistä ja laitoin autonoven kiinni. Sitten lähdin kävelemään kohti kennelin pihaa, raahaten perässäni painavaa matkalaukkua. Kennelin pihalla, kaikki muut olivat jo paikan päällä, paitsi Dee. Meillä oli kahdeltatoista tapaaminen kennelin pihalla ja kello oli toki vasta varttia vaille kaksitoista.
''Hei Emilia!'' muut sanoivat iloisesti kun saavuin heidän luokseen.
''No hei kaikille!'' vastasin iloisesti takaisin.
''Vihdoinkin leireilemään, olen odottanut tätä kovasti!'' Mirror sanoi innoissaan.
''Niin minäkin, tästä tulee ihan huikea leiri! Ja kelatkaa, me ollaan täällä viikko!'' sanoin innoissani.
''Ketkäköhän pääsevät samoihin mökkeihin?'' Aura mietti kysellen meiltä.
''Niin, en tiedä, kohta se selviää kun Dee tuo meille mökkien avaimet'', Smiler vastasi.
''Tuoltahan Dee saapuukin!'' Zema sanoi ja osoitti Deetä.
''Hei kaikille'', Dee sanoi saavuttuaan luoksemme.
''Hei!'' vastasimme yhdessä.
''Olette varmaan odotelleet ihan malttamattomina täällä, joten minäpä jaan teille heti avaimet mökkeihin, niin pääsette purkamaan laukkujanne ja pääsemme sen jälkeen sitten syömään. Teillä kaikilla on varmaankin leiriohjelma mukana, oletteko lukeneet sitä läpi?'' Dee kysyi.
''Ai että ollaanko? Vaikka kuinka monta kertaa!'' Mirror sanoi innoissaan.
''Hienoa! Minä jaan nyt mökkien avaimet, ensimmäiseen mökkii pääsevät.. Te kaikki! Mahdutte juuri hyvin sinne!'' Dee sanoi ja jakoi avaimet meille.
''Eikä? Oikeesti! Hiukan siistiä, kaikki samaan mökkiin'', sanoin innoissani ja otin avaimen vastaan.
''Menkääpäs nyt purkamaan laukkunne'', Dee jatkoi.
''Selvä!'' vastasin.

Lähdimme heti kävelemään mökille päin, kun olimme saaneet avaimet käsiimme.
Päästyämme mökillemme, Zema ampaisi ensimmäisenä avaamaan mökin oven.
''Lällällää, ehdin ensin'', hän sanoi leikitellen.
''No ompas kypsää'', naurahdin kun Zema hassutteli.
Kun Zema oli avannut meille mökin oven, astuimme sisälle ja varasimme jokainen itsellemme sängyt.
''Minä otan tuon kauimmaisen sängyn tältä vasemmalta puolelta, se on mun vakio!'' sanoin ja juoksin nopeasti sängyn luo ja pomppasin siihen.
''Mä varaan tän viereisen!'' Mirror sanoi ja juoksi viereiseen sänkyyni.
Kaikki varasivat itselleen sängyt ja alkoivat tämän jälkeen purkaa laukkujaan.

Kun laukut oli purettu, lähdimme kävelemään meidän mökkiporukan kanssa leirirakennukselle. Toiset eivät muistaneet tarkalleen, mistä pääsisimme leirirakennukseen joten neuvoin Zeman kanssa heitä.
''Ilotalon oikealta puolelta lähtee metsäpolku joka johdattaa leirirakennukselle'', sanoin ja kävelin Ilotalon eli meidän mökkimme viereiselle polulle.
''Tästä noin satametriä niin ollaan perillä, tuolla se näkyykin'', sanoin ja osoitin leirikoloa.
Kävelimme leirikololle ja menimme suoraan sisälle, koska seuraavaksi meillä olisi ohjelmassa ruokailu. Menimme suoraan keittiöön, jossa Dee näytti jo olevan.
''Täällä on ruoka valmista, älkää menkö istumaan vaan tulkaa heti hakemaan ruokaa!'' Dee huusi meille samalla, kun hän laittoi ruuat tarjolle.
''Okei, mitä meillä olikaan tänään ruokana?'' kysyin Mirrorilta joka seisoi vieressäni.
''Pinaattilettuja ja puolukkahilloa'', Mirror vastasi minulle.
''Pelkkiä lettuja vai?'' kysyin.
''Niin, etkö syö ikinä pelkkiä pinaattilettuja?'' Mirror tokaisi.
''No yleensä syön niiden kanssa muussia tai jotain muuta'', sanoin.

Sitten menimme hakemaan ruokaa, yllätyksekseni, siellä olikin muussia halukkaille.
''Ahaa, muussia'', sanoin ja virnuilin Mirrorille.
Otin hiukan muussia ja muutaman pinaattiletun. Puolukkahilloa en ottanut, koska en juurikaan välittänyt siitä. Ruokajuomaksi otin maitoa. Kun olin ottanut ruokani, menin istumaan pöytään, jossa Mirror ja Aura istuivat.
''Kauhea nälkä, en saanut aamulla syödyksi mitään, kun olin niin innoissani tästä leiristä'', Aura selitti samalla kun söi.
Muuten olimme oikeastaan hiljaa koko ruokailun ajan, kun olimme syöneet, menimme viemään astiamme pois. Juuri kun olimme lähdössä, Dee käski meidän istua takaisin alas.
''Nyt kun olemme kaikki tässä koolla, niin ajattelin, että kerrataan säännöt ja leirialue kennelin edustalla, sekä kerron hiukan ohjelmasta'', Dee sanoi ja alkoi tämän jälkeen kertomaan sääntöjä sekä leirialuetta. Seuraavaksi olisi vuorossa ohjelma.
''Seuraavaksi meillä on ohjelmassa semmoista, että lähdetään lenkittämään koiria yhdessä metsään ja jutellaan mukavia. Lenkin jälkeen teillä on noin puolituntia vapaa-aikaa ja sen jälkeen meillä on välipala, mutakakkua ja vaniljakastiketta'', Dee kertoi meille.
''Kuulostaa oikein kivalta!'' sanoin innoissani.
''Nyt menkääpä hakemaan koiranne ja tavataan kymmenen minuutin päästä tässä leirirakennuksen pihalla'', Dee sanoi ja lähdimme samantien kaikki hakemaan koiriamme mökistämme.

Päästyäni mökille, avasin oven ja otin naulakosta Nadjan valjaat sekä hihnan. Puin valjaat Nadjan päälle ja laitoin hihnan sen valjaisiin kiinni. Pian muutkin mökinporukasta olivat valmiita, joten lähdimme kävelemään koirien kanssa takaisin leirirakennukselle. Saavuttuamme sinne, jäimme odottamaan Deen saapumista. Pian kuitenkin Deekin saapui ja olimme valmiit lähtemään lenkille. Lähdimme kävelemään Deen opastuksella.
Lenkillä kävelimme kaikki samassa porukassa, vaikkakin kävelimme pareittain rivissä. Minä kävelin Nadjan kanssa, Auran ja Ratkin vieressä joten sain hyvän tilaisuuden keskustella uuden hoitajan kanssa.
''Mitenkäs sinulla on mennyt täällä kennelillä? Oletko tykännyt?'' kysyin Auralta.
''Olen todellakin, jännitin vain hieman tätä leiriä, koska en tunne teitä muita vielä niin hyvin, koska olen uusi'', hän vastasi.
''Ei se mitään haittaa! Uudet tulokkaat ovat aina tervetulleita'', vastasin tälle hymyillen.
Juttelimme lenkin aikana Auran kanssa kaikenlaista. Lenkki meni todella nopeasti, hyvässä seurassa.

Kun saavuimme lenkiltä takaisin leirirakennuksen pihalle, meillä alkoi noin puolentunnin vapaa-aika. Sitten pääsisimme syömään välipalaa. Dee lähti laittamaan kaiken valmiiksi välipalaa varten. Minä jäin Nadjan kanssa pihalle leikkimään. Heitin Nadjalle keppiä ja tämä nouti kepin minulle kerta toisensa jälkeen. Koira jaksoi noutaa keppiä yllättävän kauan. Siinä menikin sitten meidän vapaa-aikamme.

''No niin, tulkaapa syömään välipalaa'', Dee huusi leirirakennuksen ovelta.
''Selvä!'' vastasin ja menimme sisälle koirien kanssa.
Sisällä kaikki päästivät koiransa tutkiskelemaan paikkoja siksi aikaa, kun itse söisimme välipalaa.
''Täältä vain rohkeasti ottamaan'', Dee kuulutti ja menimme hakemaan mutakakkua sekä vaniljakastiketta.
Haettuani sen, menin istumaan pöytään. Pöydässä keskustelimme Smilerin ja Zeman kanssa siitä, mitä muuta tänään oli ohjelmassa.
''Seuraavaksi taisi olla saunominen, jos oikein muistan'', Smiler sanoin.
''Niimpä taisikin olla, meinaatteko ottaa koiria mukaan sinne?'' Zema kysyi minulta ja Smileriltä.
''Minä en varmaan tänään ota Nadjaa mukaan, huomenna sitten vasta'', vastasin Zemalle.
''En minäkään tänään Frodoa ota, olin myös suunnitellut, että ottaisin huomenna vasta koiran mukaan uimaan'', Smiler vastasi minun jälkeeni.
Jatkoimme keskustelua vielä tovin aikaa, kunnes olimme saaneet välipalamme syötyä.
''Dee, oliko seuraavaksi ohjelmassa saunominen?'' Smiler kysyi Deeltä.
''Juu oli, elikkäs nyt on ohjelmassa, sauna ja suihku saunarakennuksella, koiran saa ottaa mukaan sekä saa käydä uimassa'', Dee kertoin meille kaikille.
''Okei!'' sanoin ja nousin ylös, vein lautaseni pois.
''Saako nyt mennä hakemaan mökistä kaiken tarpeellisen saunomista varten?'' kysyin vielä varmuudeksi, ennen kuin lähdin mökillemme.
''Juu saa'', Dee vastasi.
''Jätän Nadjan tänne leirirakennukselle siksi aikaa, kun menemme saunomaan. Otan huomenna hänet sitten mukaan'', sanoin Deelle ja hän nyökkäsi vastaukseksi.

Sitten lähdin hakemaan tavaroitani mökistä. Otin mukaani uimapuvun, pyyhkeen sekä shampoot.
''Emilia, mennäänkö samaa matkaa?'' Zema kysyi minulta.
''Sopii, muilla näyttää kestävän vielä. Otatko koiraasi mukaan?'' kysyin.
''En minä tänään. Mennään jo'', hän vastasi ja lähti ulos möki ovesta.
Pinkaisin nopeasti Zeman perään ja koitin pysyä tämän tahdissa. Ei mennyt kauaakaan, kun saavuimme saunarakennukselle. Päästyämme saunarakennukselle, menimme nopeasti sisälle ja suuntasimme pukukaapeille. Pukukaapeilla vaihdoimme päällemme uimapuvut, koska mehän menisimme uimaan. Kun uimapuvut oli vaihdettu päälle, menimme saunaan.
''Jaahas ja sitten heitetäänkin kunnon löylyt niin uskalletaan mennä uimaan'', sanoin ja aloin heittää löylyä.
''Nyt rupeaa tulemaan jo ihan liian kuuma'', Zema sanoi kolmansien löylyjen jälkeen ja kyyristyi alemmas.
''Totta, mennään uimaan!'' sanoin innoissani ja lähdimme samantien ulos saunasta.
Juoksimme laiturille ja pomppasimme uimaan.
''Ihanan viileää!'' huusin kun nostin pääni pintaan.
''Niin on!'' sanoi Zema, joka oli noussut ennen minua pintaan.
Uimme hetken aikaa Zeman kanssa, ennen kuin menimme takaisin saunaan. Kun menimme takaisin saunaan, muutkin olivat tulleet ja istuivat lauteilla ottaen löylyä.
''Tehkääs tilaa'', sanoin ja menin istumaan ylälauteelle.
''Meinaatteko te muut tulla uimaan?'' Zema kysyi.
''Minä tulen!'' Mirror sanoi innoissaan.
Muut eivät olleet innokkaita tulemaan uimaan, joten päätin ottaa ohjat käsiini.
''Aura, pääsenkö sinne löylynheittäjän paikalle?'' kysyin Auralta.
''Juu, tule vain'', hän sanoi ja kömmin istumaan löylynheittäjän paikalle.
Siirryttyäni, aloin heittää todella kovia löylyjä. Ihan vain siksi, että minä rakastin saunoa ja myöskin siksi, että muille tulisi niin kuuma, että he menisivät uimaan.
''Riittää jo Emilia!'' Smiler sanoi.
''Lisää vaa!!'' Zema yllytti.
Heitin vielä kerran löylyä ja sen löylyn aikana kaikki lähtivät ulos saunasta.
''Mihin te menette?'' kysyin.
''Uimaan!!'' Smiler sanoi kovaan ääneen.
''Minäkin tulen!'' huusin ja lähdin nopeasti muiden perään.
Hyppäsimme kaikki vuoronperään veteen.
''Eikö olekkin kivaa?'' kysyin kun nousin pintaan.
''No onhan tämä'', Aura ja Smiler sanoivat.
''Hienoa, sain kaikki uimaan'', naurahdin ja nousin ylös vedestä.
''Sitten löylyihin!'' sanoin vielä.
''Ei sitten ihan noin kovia löylyjä'', Mirror sanoi.
''Ei tietenkään'', vastasin tälle.
Saunoimme vielä jonkin aikaa, mutta emme käyneet enään uimassa. Kun olimme saunoneet tarpeeksi kauan menimme pesuille ja sen jälkeen pukemaan. Sitten olikin aika lähteä kävelemään takaisin leirirakennukselle, mutta ennen sitä oli vietävä tavarat mökkiin.

Saunomisen jälkeen meillä oli ohjelmassa ruokailu. Kävimme siis viemässä saunatavaramme mökkeihimme ja kävelimme tämän jälkeen leirirakennukselle syömään.
''No niin, kaikki ovat näköjän selvinneet saunasta tänne takaisin, hienoa. Ruuaksi meillä on nyt kalakeittoa ja kaurasämpylöitä, syökää vatsanne täytee!'' Dee sanoi ja menimme hakemaan keittoa.
Otin ison lautasellisen keittoa ja yhden sämpylän, minulla oli kova nälkä uimisen ja saunomisen jälkeen. Otettuani ne, menin istumaan pöytään ja aloin heti syömään ruokaani. Ruokailun aikana, keskustelimme muiden hoitajien kanssa, miten kivaa meillä oli uimassa ja saunomassa. Kun olimme syöneet, menimme viemään astian pesuun. Sitten jäimme odottamaan, mitä seuraavaksi olisi ohjelmassa.

''Dee mitä seuraavaksi?'' Aura kysyi.
''Seuraavaksi ohjelmassa on leirikololla, eli täällä, pelailua ja juttelua, hakekaa koiranne mukaan ja mennään tuonne oleskeluhuoneeseen, koska ulkona alkoi satamaan niin paljon, että sinne ei viitsi mennä. Sen jälkeen meillä onkin iltapala ja koirien iltaruokinta'', Dee kertoi meille.
''Asia selvä'', sanoin ja nousin ylös pöydästä.
Menin suoraan oleskeluhuoneeseen, koska Nadja oli siellä, koira makoili lattialla ja minä menin säkkituoliin istumaan ja odottamaan muita. Kun muut saapuivat, hekin istuiva ensin säkkituoleihin hengailemaan. Keskustelimme tästä päivästä, mikä oli ollut mukavaa ja oliko ruoka ollut maittavaa. Kaikilla oli ollut tänään kiva päivä ja meillä olisi edessämme vielä monta mukavaa leiripäivää.

''Hei, aletaanko pelailemaan, voitaisiin ottaa tässä sisällä joku pieni tottelevaisuus kilpailu'', Dee sanoi meille.
''Sopii'', vastasimme Deelle.
Nousimme ylös säkkituoleista ja menimme koirien kanssa riviin.
''Minä annan teille täältä jonkin tempun ja teidän pitää tehdä se koiranne kanssa, ymmärretty?'' Dee kysyi.
''Ymmärretty!'' sanoin.
''No niin, käskekää koiranne ensimmäiseksi istumaan ja pysymään paikallaan, sen jälkeen kävelkää huoneen toiseen päähän ja takaisin. Koiran on pysyttävä paikoillaan sen aikaa'', Dee sanoi.
''Nadja, istu'', sanoin heti koiralle kun olin kuullut ohjeet.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja lähdin tämän jälkeen kävelemään toiseen päähän huonetta.
Muutkin saivat koiransa istumaan ja tulivat toiseen päähän huonetta, mutta kun olimme toisessa päässä, Zeman ja Auran koirat lähtivät tulemaan hoitajiensa luokse.
Minä kävelin takaisin Nadjan luokse joka istui nätisti paikallaan. Kehuin koiraa kun pääsin tämän luokse. Kaikki muutkin saapuivat melkein saman aikaisesti riviin takaisin.
''Tässä pelissä ei sitten haittaa vaikka koira ei nyt tottelisi, tämä on leikkimielistä pelailua'', Dee huomautti.
''Niimpä'', sanoin.
''Sitten voisitte käskeä koiranne maahan makaamaan'', Dee sanoi.
''Nadja, maahan'', sanoin koiralle ja tämä meni makaamaan maahan.
Kaikkien muidenkin koirat osasivat tämän käskyn, kun kaikkien koirat olivat maassa makaamassa, antoi Dee meille taas uuden tempun ja tämän jälkeen uuden ja uuden..
Pelailimme aika kauan ja kaikkien koirat pärjäsivät hienosti, Dee kuitenkin vilkaisi kelloaan ja aika oli juossut taas kovaa vauhtia.
''Ohho, sinne meni puolitoistatuntia, nyt pitää mennä syömään'', hän sanoi ja lähti edeltä laittamaan kaiken esille.

Me ruokimme tässä välissä jo koirat, koska Deellä oli keittiössä kesken vielä ruokien esille laitto joten miksi emme käyttäisi aikaa hyväksemme. Nadja alkoi syödä ruokaansa reippaasti heti kun olin antanut sille ruuan.
''Hieno tyttö'', kehuin vielä koiraa, ennen kuin jätin tämän rauhassa syömään.
Kun kaikki olivat antaneet koirilleen ruuat, menimme yhdessä samaa matkaa keittiöön syömään.
''Täältä sitten ottamaan vain, valitkaa täytteiksi mitä haluatte täältä mitä on esillä'', Dee sanoi meille ja menimme jonoon odottelemaan.
Olin jonossa viimeisenä, mutta kun pääsin vihdoin ottamaan ruokaa, ihailin mitä kaikkea Dee oli laittanut vaihtoehdoksi tortillojen täytteeksi. Täytin oman tortillain kanalla, feta-kuutioilla, salaatilla, tomaatilla ja kurkulla. Sitten menin pöytään istumaan ja aloin syömän tortillaani. Tortillani oli tosi täyttävä, joten en syönyt kuin yhden, se riitti minulle iltapalaksi. Kun olin syönyt, kävin viemässä lautaseni pois.

Syömisen jälkeen Dee oli luvannut meille vapaa-aikaa leirirakennuksessa. Niimpä menin heti oleskeluhuoneeseen, makoilemaan säkkituoliin ja Nadja tuli viereeni, joten silittelin koiraa. Hetken kuluttua Mirror tuli myös säkkituoleille Siinan kanssa. En tiedä mitä muut menivät tekemään, mutta me hengailimme ja keskustelimme.
''Tää on niin siistiä leireillä viikko täällä. Mieti, nyt on vasta ensimmäinen päivä'', Mirror selitti.
''Niimpä! En malta odottaa huomista, eikös huomenna ollut sitä koirasokkoa?'' kysyin.
''Juu oli'', Mirror vastasi.
''Kevätleirillä pelasimme myös koirasokkoa ja olin Sukan kanssa silloin leireilemässä joten tehtävä oli minulle helppo, koska Sukka on niin pieni ja sen erottaa. Tällä kertaa se ei olekkaan niin helppo kun olen Nadjan kanssa, kai'', jatkoin keskustelua.
''Kuulostaa kivalta, en malta odotta huomista. Huomenna oli kaikkea muutakin kivaa ohjelmassa'', Mirror jatkoi.
''Niimpä'', vastasin hymyillen.
Keskustelimme vielä jonkin aikaa Mirrorin kanssa, kunnes päätimme, että on aika mennä mökkiimme koirien kanssa, koska olimme väsyneitä. Nousimme siis ylös säkkituoleista ja menimme eteiseen, jossa laitoimme koirille ulkoilutarvikkeet päälle. Sitten astuimme ulos leirirakennuksesta ja lähdimme kävelemään mökille päin. Matkan varrella Nadja teki vielä tarpeensa.

Kun menin sisälle mökkiin, otin Nadjalta valjaat ja hihnan pois ja tämän jälkeen menin iltapesuille. Iltapesujen jälkeen, vaihdoin päälleni yöpuvun ja menin makaamaan omaan sänkyyni. Nadja hyppäsi jalkopäähäni nukkumaan.
''Hyvää yötä Nadja'', sanoin koiralle ja annoin tälle vielä iltapusun.
''Hyvää yötä kaikille'', sanoin vielä kaikille ja aloin nukkumaan.

Vastaus:

~

- Dee

Nimi: Zema

26.06.2017 07:04
Luku 3 ✖ Nalle Puhin paluu, ensimmäinen leiripäivä

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sillä ilmalla olisi ihan hyvin voinut luulla olevansa aavikolla, vaikka lämpöasteet jäivätkin varmaan parinkymmenen kohdalle. Raahasin painavaa mustaa urheilukassia mukanani ja yritin pitää huolen, että se ei osuisi tiehen. Edessäni oli Joystormin kesäleirin ensimmäinen päivä, jota olin odottanut siitä asti, kun olin hoitajaksi palannut ja leiristä kuullut. Olin ollut talvileirillä, joka oli ollut aivan mahtava, mutta nyt olisi pidempi leiri, jolta odotin vähintäänkin yhtä paljon. Olihan edessä kokonainen viikko innokkaiden koirien ja varmasti omituisten leirikavereiden kanssa. Viime leirillä oli ollut neljä hoitajaa ja meistä olikin tullut todella hyviä ystäviä sen aikana. Salaa toivoin, että meitä olisi kasassa ainakin sama porukka kuin viimeksi, mutta tietysti enempi olisi parempi. Pihalla Dee odottikin jo leiriläisiä ja luovutti avaimet mökkeihin. Kävin hakemassa Ankan seurakseni sisältä, koska muita ei vielä näkynyt. Osasin ainakin olla ajoissa, mutta ei siitä kyllä mitään haittaakaan ollut.
“Voit kyllä lähtee jo mökille, jos haluut”, Dee sanoi minulle annettua avaimen minulle.
“En mä sinne haluu yksin mennä”, naurahdin ja laskin kassini maahan.
En tahtonut tuhota käsiäni heti alkuun, koska kassi oli kyllä painava. Puuhailin rennosti Ankan kanssa ja juttelin Deen kanssa, kun odotimme, että muutkin tulisivat. Lopulta myöskin Emilia, Mirror, Aura ja Smiler saapuivat paikalle. Kun hekin olivat hakeneet hoitokoiransa sisältä, suuntasimme nokkamme mökin suuntaan.

Kuljimme minulle jo aika tuttua polkua leiriaukoille. Majoituimme kaikki viisi samassa mökissä. Minä kiipesin heti valtaamaan yhden yläsängyistä. Kyseessä oli sama yläpeti, jossa olin edellisen leirinkin nukkunut, jos en ihan väärin muistanut. Sillä ei nyt oikeasti ole väliä oliko se sama. Tärkeää oli vain, että sain vallattua yläsängyn.
“Onko meillä täällä muuten taas Nalle Puh?” Smiler kysyi minulta virnistäen.
“Ohan täällä, mutta toivottavasti ei laulavaa sellasta”, vastasin naurahtaen, kun otin sinisen yöpukuni laukusta.
En ehkä ollut mitenkään kauhean ylpeä talvileirillä saamastani Nalle Puh-tittelistä, mutta ainakin meillä oli ollut hauskaa sen takia. Juttelimme vähän kaikenlaisesta samalla, kun purimme laukkujamme, kunnes Dee tuli kutsumaan meidät syömään.

Ruuan virkaa toimittivat pinaattiletut ja puolukkahillo. Meillä kyllä lensi jttu hyvin jo ensimmäisessä ruokailussa, koska olimmehan jo aika tuttuja toisillemme. Myöskin Aura pääsi nopeasti mukaan omituisiin juttuihimme.
“Nyt ette voi valittaa mulle, etten syö jälkiruokii, ku niitä ei nähtävästi ole”, selitin vähän naurahtaen, kun huomasin, että Dee ei ollut maininnut mitään mistään jälkiruuasta.
“Mut sä et varmaa söis taaskaa, vaikka oliski”, Emilia naurahti vastaukseksi.
“Se on hyvin mahdollista”, oli ainut asia, mitä edes harkitsin vastaavani.
Minut nimittäin muistetaan edelliseltä leiriltä myös siitä, kun en oikein syönyt jälkiruokia. Silloin ensimmäisessä ruokaillusakin olin syönyt vähän mokkapalaa, koska muut olivat painostaneet minua.

Ruokailun jälkeen Dee selitti meille ihan liian pitkään säännöistä, jotka olivat liiankin selvät kaikille. Kiersimme myöskin yhdessä leirin rajat, joissa ei myöskään ollut mitään epäselvyyksiä.
“Ehkä voidaan nyt lähtee sinne lenkille, kun oon ensin tylsistyttänyt teidät selityksilläni”, nainen sanoi hymyillen.
Niinpä suuntasimme porukalla koirien kanssa metsäpoluille. Kukaan ei kyllä olisi voinut toivoa parempaa leirin pitäjää, koska Dee oli kyllä aina mukana meidän oudoissa jutuissa ja sillä lenkilläkin jutteli tosi rennosti meidän kanssa. Ankka matkasi rauhallisesti mukana ja olin edelleen hämmentynyt sen hyvästä käytöksestä.
“Oon selvästi tottunut sekopäisiin koiriin, kun Ankka on hämmentävän rauhallinen”, sanoin hymyillen.
“Se on kyllä ihan mahollista, ku kestit sitä yhtä formulaa”, Smiler sanoi.
Tuo nauratti kyllä kaikkia edes vähän, koska olihan minulla ennen ollut hoitokoirana oikea formula. Dee lohdutti minua hymyillen kertoen, että kyllä Ankaltakin löytyy moottoria, jos vaan tarvitsee. Sitä oli kyllä vähän vaikea uskoa, koska narttu oli niin rauhallinen, jos ei jopa laiska. Lenkiltä palattuamme saimme vähän vapaa-aikaa tuhlattavaksi koirien kanssa oleiluun. Kävin nappaamassa sisältä Ankalle jonkun kuluneen lelun, koska itse en ollut vielä saanut sille mitään ostettua. Heti, kun olin saanut lelun nartun näkökenttään, sain huomata, että leikkiminen oli kyllä sen mieleen.
“Älä nyt kuitenkaan mun sormia rei’itä”, minun oli pakko naurahtaa, kun paimenen hampaat kävivät monesti pelottavan lähellä sormiani.
Nopeasti Ankasta selväksi tullut seikka ei todellakaan minua haitannut. Olin enemmänkin iloinen siitä, mitä olin juuri saanut huomata. En kuitenkaan siitä, että sormeni olivat vaarassa.

Välipalalla sain kyllä muille hupia hyvin epäluuloisella suhtautumisellani mutakakkua kohtaan. Olin mielestäni sitä joskus syönyt, mutta en ole edes varma, olinko pitänyt siitä. Siitä huolimatta yritin pitää pintani.
“Etkö sä muka tykkää mutakakustakaan?” Smiler kysyi vähän yllättyneenä.
“En tai en tiedä, koska en muista”, naurahdin hänelle vastaukseksi.
“Sitte maistat”, Mirror sanoi päättäväisenä.
“Enkä maista, toi näyttää koirankakalta”, vastasin ja katsoin epäilevänä vieressäni istuvan Auran lautasella olevaa kakkupalaa, jonka päällä oli vaniljakastiketta.
Annoin varmaan itsestäni aivan mahtavan kuvan tuolla käytöksellä, mutta en kuitenkaan ole ensimmäisenä maistelemassa uusia asioita. Toisaalta Aura oli ainut, jolle tuo tuli uutena asiana.

Välipalan jälkeen suuntasimme mökin kautta saunalle. En ollut ihan varma, kenellä kaikilla oli koirat mukana, mutta minulla ainakin oli Ankka. Hetkeäkään epäröimättä vaihdoin uimapuvun päälleni ja suuntasin laiturin suuntaan.
“Aatteliko muut tulla uimaan?” kysyin vielä ennen kuin lähdin laiturille paimen kannoillani.
“Mä ainakin”, ehdin kuulla ainakin Emilian äänen sanovan.
Juoksin laiturilla saadakseni hyvät vauhdit hyppyyn, mutta olin vähällä liukastua. Jos mennään minun tyylillä, hyppääminen on ainut vaihtoehto kastautumiseen. Sillä tyylillä on mahdoton paeta, jos vesi onkin kylmää. Onnistuin kuitenkin hypätä veteen, joka oli yllättävän lämmintä. Saadessani pääni taas veden päälle näin Ankan tarkkailevan minua laiturilta. Samalla huomasin myös Emilian kävelevän laiturilla.
“Tää on lämmintä”, huudahdin iloisesti tytölle.
Pian hän hyppäsi laiturilta ja olin vähällä jäädä Emilian alle, kun en meinannut ymmärtää siirtyä. Meillä ainakin oli hauskaa, jos ei muuta. Uimisen jälkeen hipsimme suihkuun ja Emilia oli hetken saunassakin.

Vietin jäljellä olevan vapaa-ajan mökissä Ankan kanssa. Ei varmaankaan ollut kenellekään uutta, että istuin lattialla narttu vierelläni, mutta ketään ei kyllä ollut edes näkemässä. Yritin epätoivoisesti saada hiuksiani edes vähän kuiviksi, koska leirillä kipeäksi tuleminen ei oikein houkutellut minua.
“Kerro miten osaat olla noin rauhallinen?” kysyin hymyillen paimenelta.
En tiedä, miten oudolta saatoin kuulostaa koiralle puhuessani, mutta edelleenkään kukaan ei kuullut. En saanut Ankalta mitään vastausta, mutta en kyllä ollut odottanutkaan saavani. Olin kuitenkin oikeastaan varma, että narttu osasi olla rauhallisempi kuin minä.
“Ajattelitko tulla syömään?” Mirror tuli pian kysymään minulta.
“Ai, onks jo ruoka”, vastasin yllättyneenä.
“On, kaikki on oottan sua varmaan jo viis minuuttii”, hän naurahti vastaukseksi ja lähti nopeasti takaisin leirikolon suuntaan, josta oli ilmeisesti tullutkin.
“Aijaa, tuun ihan just”, sanoin äkkiä ja kömmin nopeasti ylös lattialta.
Osasin näköjään taas olla taitava, mutta olin kennelillä liiankin ajoissa, joten ehkä yhdestä ruokailusta myöhästyminen ei ollut maailmanloppu.

Kaikki odottivat minua jo leirikololla, kun saavuin. Sain kyllä puoleeni kaikkien katseet, kun menin istumaan pöytään.
“Saatiinhan me viimeinenkin paikalle”, Dee naurahti ja katsoi minua hymyillen.
Olihan se aika noloa, mutta onneksi se ei tuntunut haittaavan ketään suuremmin. Pakkohan minun on onnistua heti leirin alkuun jotain säheltämään. Ruokana oli kalakeittoa ja kaurasämpylöitä. Dee ei kyllä ollut pettänyt meitä ruokien hyvyydellä. Vielähän kyllä ehtii, koska oli kuitenkin vasta ensimmäinen päivä.
“Koska Dee on hyvä kokki, ni tyylii viel pilaa tahallaa jotkuu ruuat meidän kiusaks”, Mirror naurahti, kun kaikki vain kehuivat ruokaa.
“Älä nyt sano noi, ei Dee nii julma oo”, yritin saada asian parempaan suuntaan.
“Ehkä ei, mutta toivotaa ettei se kuullu”, Emilia sanoi vielä siihen.

Syötyämme jäimme juttelemaan ja pelailemaan leirikololle. Valtasin itselleni sieltä heti yhden säkkituolin.
“En muistan, et nää on näin mukavii”, sanoin iloisesti, kun upposin säkkituoliin.
“Onha ne, mutta tuu nyt pelamaa sieltä”, Smiler sanoi malttamattomana.
Osasin olla näköjään heti alkuun se, jota joudutaan odottamaan koko ajan ja kaikkialla. Pelasimme porukalla Kimbleä ja koiratkin yrittivät osallistua siihen parhaansa mukaan.
“Hei Ratki, sä et pelaa”, Aura naurahti, kun uros yritti viedä tytön pelinappulaa.
“Kaikilla ei oo yhtä ahkerii apureita”, sanoi Mirror, joka yritti pitää Siinan erossa hänen pelinappuloistaan ja vilkaisi minua.
“Kyl tää antaa paljo henkistä tukee”, vastasin rennosti ja silitin Ankkaa, joka seurasi rauhallisesti tilannetta vierestäni.
Lopulta peli päättyi Smilerin voittoon. Sen jälkeen juttelimme, mitä mieleemme ikinä tulikaan.
“Oli muuten kiva saada sut tänne”, Emilia sanoi minulle hymyillen.
Smiler ja Mirror nyökkäsivät kertoakseen, että olivat samaa mieltä. En sanonut mitään, mutta annoin heille vastaukseksi pienen hymyn. Kyllä minä itse viihdyin siellä, mutta en edelleenkään osannut uskoa muiden pitävän minusta.
“Pitäähän joka kennelillä yks Nalle Puh olla”, Smiler sanoi.
Se oli tainnut tulla minulle ihan vakiintuneeksi lempinimeksi, mutta ehkä siitä ei kannata valittaa. Itsehän sen olin aiheuttanut.
“Tulkaahan nyt Nalle Puh ja kumppanit syömään sieltä”, Dee kutsui pian hymyillen.

Iltapalana meillä oli tortilloja. Tortillat olivat kyllä hyviä, mutta sotkevia syötäviä. Kaikilla tuppasi olemaan niiden kanssa sama ongelma, koska kenelläkään eivät kaikki täytteet tahtoneet pysyä kyydissä.
“Milloin voin oppia laittaa täytettä sillee et se pysyis kyydissäkin”, nauroin, kun täytteet tippuivat vain lautaselle.
“Et oo ainut ton ongelman kanssa”, Smiler naurahti.
Myös muutkin vastasivat näyttämällä, että heiltäkin tippui täytteitä. Koirat seurasivat sydämistämme tarkkaan siinä toivossa, että niille olisi jotain tippunut. Olin kyllä ylpeä, että en ollut onnistunut päälleni täytteitä tiputtamaan. Tiesin kuitenkin todella hyvin, että osasin sotkea, mutta tuolloin jotenkin epäonnistuin siinä. Iltapalan jälkeen annoimme koirillekin iltaruuat.

Minä en jäänyt leirirakennukseen oleilemaan muiden kanssa, mikä oli kaikille kyllä aika iso yllätys. Lähdin Ankan kanssa mökkiin, koska tarvitsin vain vähän rauhaan. En ollut vähään aikaan viettänyt kunnolla aikaa kenenkään kanssa, joten en osannut nauttia pitkään ihmisten seurasta. En tahtonut pilata leiriäni heti alkuun ahdistumalla muiden seurassa. Toivoin kuitenkin pystyväni viettämään muita iltoja muiden kanssa, koska tiesin, että niistä voisi tulla todella hauskoja.
“Miksi minun pitää olla näin vaikea ihminen?” kysyin hiljaa itseltäni, koska olisin kuitenkin tahtonut muiden seuraan.
Tiesin kyllä, että se ei kannattanut. Onneksi minulla oli seuranani sentään Ankka. Narttu nuolaisi hellästi nenääni ja sai minut hymyilemään. Minä vain pidin siitä paimenesta jo nyt, vaikka se olin hämmentävä eauhalliduudellaan. Juttelin rauhallisesti koiralle ja harjasin edelleen hyvin kosteita hiuksiani. Älyttömän hidas kuivuminen oli kyllä ainut asia, miksi olisin voinut vihata pitkiä hiuksiani.
“Mitäs sä täällä teet?” Emilia kysyi minulta, kun tuli jossain vaiheessa mökkiin.
“Olen”, vastasin nopeasti ja yritin vaikuttaa iloiselta.
“Onks joku huonosti, ku et jääny meidä kaa leirikololle?” hän kysyi ja tuli rauhallisesti luokseni.
En vastannut mitään, mutta onneksi pian muutkin tulivat pian ja lähdimme porukalla tekemään iltatoimet. Palasimme pian mökkiin ja minä kiipesin yläpetiini. Tahdoin vain nukahtaa ja toivoin, että muut päivät sujuisivat ilman ongelmia. Oli minulla kuitenkin ollut kivaa, vaikka ilta olikin vähän huonommin mennyt.

Vastaus:

- Dee

Nimi: Emilia~

25.06.2017 12:46
46. Kahden kesken

Tänään saavuin kennelille hyvissä ajoin, kello oli noin kaksitoista ja olin innoissani tästä päivästä. Olin suunnitellut, että tänään viettäisin päivän Sukan kanssa. Ottaisimme herkkuja mukaan ja menisimme järvelle hengailemaan, koska nyt oli kuuma ja kaunis päivä, niin miksi en viettäisi tälläistä päivää Sukan kanssa ulkona. Olin pakannut kotoa mukaani viltin, jonka voisi levittää järven rannalle ja siinä voisi loikoilla. Sitten olin pakannut mukaani itselleni mansikoita, pullon kolaa ja leivän. Tästä tulisi hieno päivä.

Saavuttuani kennelille, huomasin, että Sukka oli pihalla muutaman muun koiran kanssa. Astuin kennelin porteista sisään ja Sukka juoksi heti luokseni.
''No hei söpöliini'', sanoin Sukalle kun tämä tuli jalkojeni viereen heiluttamaan häntäänsä.
Silitin Sukkaa hetken aikaa ja pian luokseni tuli myös Ankka ja Siina.
''Hei teillekkin'', sanoin koirille ja silitin niitäkin.
''Sukka, käyn hakemassa sinulle hieman evästä niin lähdetään viettämään päivää järvenrannalle kahdestaa, siitä tulee tosi kivaa'', sanoin innoissani koiralle ja lähdin käymään sisällä.
Astuin sisälle kenneliin ja Dee oli minua ovella vastassa. Tai ei hän minua varsinaisesti ollut vastassa, vaan hän oli lähdössä juuri ulos koirien kanssa.
''Hei Dee'', sanoin nähdessäni kennelin omistajan.
''Hei Emilia, mitäs sinä meinaat tänään tehdä?'' hän kysyi minulta.
''Menemme Sukan kanssa sille järvelle, mistä löysin silloin sen kissanpennun, koska siellä koirat saavat uida. On niin kuuma päivä, joten Sukka haluaa varmasti uimaan. Niin ja vietämme siellä varmaan monta tuntia, olen varautunut eväilläkin. Haittaako?'' kysyin Deeltä jääden odottamaan tämän vastausta.
''Ei tietenkään haittaa, kuulostaa oikein mukavalta suunnitelmalta. Muista ottaa Sukalle myös jotain mukaan'', hän vastasi.
''Tietenkin! Menen hakemaan kaapistani Sukalle jotain purtavaa'', sanoin ja lähdin kävelemään kaapille.
Otin kaapistani Sukalle mukaan namupussin sekä hammasluun. Pakkasin myös Sukalle mukaan pyyhkeen, jos koira olisi menossa uimaan. Sukka ainakin tykkäsi uimisesta, joten oletin, että se menisi uimaan. Kun olin pakannut tavarat reppuuni, lähdin takaisin ulos. Matkalla nappasin mukaani vielä Sukan kaulapannan ja hihnan.

Saavuttuani takaisin ulos, Sukka kirmasi heti luokseni ja sain laitettua tällä kaulapannan kaulaan sekä hihnan siihen kiinni. Sitten olimmekin valmiit lähtemään reissuun.
''No niin Sukka nyt mennään'', sanoin koiralle ja lähdimme kävelemään pois kennelin pihalta.
Päästyämme liikkeelle, kävelimme vähän matkaa tietä pisin, kunnes käännyimme tutulle metsäpolulle, josta pääsisimme järvelle, jossa olin ennenkin käynyt koirien kanssa. Kävelimme polkua pisin ja päätin päästää Sukan vapaaksi. Päästettyäni Sukan irti hihnasta, ei se lähtenyt kauas minusta vaan käveli silti vierelläni kauniisti. Sukka haisteli maastoa ja teki tarpeensa matkan varrella. Reippaan kävelyn jälkeen saavuimmekin pian järvelle.
''Katso Sukka, olemme perillä'', sanoin koiralle ja osoitin järvenrantaa.
Sukka kiihdytti vauhtiaan ja juoksi heti järveen, se näytti pitävän vedestä todella paljon. Onneksi Sukalla ei ollut niitä sen kangasvaljaita, koska ne olisivat varmasti menneet pilalle uimisesta. Pian saavuin itsekkin järvenrannalle ja laitoin reppuni maahan. Tämän jälkeen otin päällivaatteeni pois ja niiden alla minulla oli uimapuku.
''Sukka, tulen kanssasi uimaan'', ilmoitin koiralle ja kastoin jalkani veteen.
''Oi, ei tämä kyllä vielä mitään kovin lämmintä ole, mutta onneksi aurinko lämmittää meitä'', sanoin astellessani koko ajan vain syvemmälle järveen.
Pienen kävelyn jälkeen olin tarpeeksi syvällä. En viitsinyt mennä liian syvälle, koska olihan minulla kuitenkin Sukka mukana, jonka jalat eivät yltäneet tässäkään kohtaa maahan.
''Tule tänne Sukka'', sanoin koiralle ja uiskentelin lähellä Sukkaa.
Sukka ui luokseni ja näytti olevan innoissaan.
''Hieno poika'', kehuin tätä ja silitin nopesti hieman mäyräkoiraa.

Kun olimme uineet tarpeeksi, lähdin kävelemään matalammalle päin.
''Sukka, tule'', sanoin koiralle ja koira lähti uimaan luokseni.
Nousin rantaan ja niin nousi Sukkakin.
''Mennään hengailemaan viltille ja syömään herkkuja'', sanoin koiralle kun tämä käveli vierelläni heiluttaen häntäänsä.
Kaivoin laukustani ensin pyyhkeen, jonka laitoin itseni ympärille. Sen jälkeen kaivoin repustani viltin, jonka levitin sopivalle paikalle.
''Tähän paistaa kivasti aurinko, laitoin viltin tähän'', sanoin, kun löysin sopivan paikan mihin asettaisin viltin.
Laitettuani viltin maahan, Sukka meni heti makoilemaan siihen. Minä taas aloin kaivaa laukustani vielä eväitä, jotka olin ottanut mukaan. Otin laukustani hammasluun ja annoin sen Sukalle.
''Ole hyvä Sukka'', sanoin antaessani luun tälle ja silitin tätä hieman.
''Sitten vielä minun evääni'', sanoin nostaessani laukusta mansikat, kolan ja eväsleipäni.
Sukan syödessä luutaan, aloin minä syödä leipääni. Söin rauhallisesti, koska meillä ei tänään ollut Sukan kanssa mikään kiire. Siemailin välillä kolaa ja otin taas haukun leivästäni. Kun sain syötyä leipäni, huomasin Sukan vieläkin syövän luutaan joten päätin itse maistella vielä vähän mansikoita. Pian olin kuitenkin ihan täynnä, enkä jaksanut syödä ihan kaikkia mansikoita. Sukkakin oli saanut syötyä oman luunsa tähän mennessä. Syömisen jälkeen otin mukavan asennon ja menin makaamaan viltille. Sukkakin näytti ottavan parempaa asentoa ja laittoi silmänsä kiinni. Päätin itsekkin laittaa hetkeksi silmäni kiinni ja nauttia auringosta.

''Sukka, lopeta'', sanoin koiralle kun tämä nuoli naamaani.
Avasin silmäni ja naurahdin.
''Nukahdimmeko me?'' kysyin Sukalta ja koira vain heilutteli häntäänsä.
''Taisimme nukahtaa, hups'', sanoin ja venyttelin käsiäni samalla kun haukottelin.
''Pitäisikö mennä takaisin kennelille? Voisin siellä vielä pestä sinut, ettei tuosta järvestä vain jää sinun turkkiisi mitään epämääräistä'', jatkoin.
Niimpä nousin ylös ja aloin pakata laukkuani, tässä välissä, Sukka meni vielä pulahtamaan viileään veteen.
''Senkin höpsö'', sanoin koiralle hymyillen.
Kun sain laukkuni pakattua, kaivoin sieltä vielä käteeni muutaman namupalan Sukan pussista ja laitoni tämän jälkeen repun kiinni.
''Sukka, tule'', sanoin koiralle ja tämä tuli pois vedestä, luokseni.
Pudotin maahan koiralle muutaman namupalan, jotta tämä saisi syödä niitä sillä välin kun itse pukisin vaatteet takaisin päälleni. Sukalla ei mennyt kauaa, kun se veti namupalat, mutta ehdin kuitenkin siinä välissä pukea vaatteet päälleni.
''Täällä on vieläkin niin lämmin, että en usko, että sinua tarvitsisi kuivata. Turkkisi kuivuu matkan varrella ja menet kuitenkin vielä suihkuun'', sanoin koiralle samalla kun laitoin hihnan tämän kaulapantaan kiinni.
''No niin, mennään'', sanoin hymyillen mäyräkoiralle ja lähdimme kävelemään metsäpolkua pitkin takaisin kennelille.

Saavuttuamme kennelille, menimme Sukan kanssa sisälle pesulle. Purin ensi laukkuni, otin sieltä pyyhkeen ja kävin hakemassa kaapistani vielä Sukan shampoon. Sitten menimme koiran kanssa pesulle.
''No niin Sukka, minä pesen sinut nyt'', sanoin koiralle ja kastelin tämän haalealla vedellä.
Kun olin kastellut koiran, levitin sen turkkiin shampoota. Kun shampoota oli joka paikassa, huuhtelin koiran turkista kaiken shampoon pois ja sammutin hanan.
''Nyt kuivaan vielä sinut'', sanoin Sukalle ja otin käteeni tämän pyyhkeen ja kuivasin koiran.
''Valmista'', sanoin, kun sain kaiken valmiiksi.
Siivosin jälkemme ja vein Sukan pyyhkeen kuivumaan pesun jälkeen. Sitten menin käymään vielä keittiössä, jossa Dee oli laittamassa koirille ruokaa.
''Hei Dee, meillä oli Sukan kanssa tosi kiva päivä. Kävimme uimassa molemmat järvessä, söimme herkkuja, makoilimme auringossa ja nukahdimme sekä pesin Sukan vielä täällä kennelillä'', kerroin Deelle.
''Oi, teillä taisi olla kiva päivä'', Dee vastasi minulle.
''Meillä oli todella kiva päivä'', sanoin hymyillen ja huomasin, että Sukka tuli viereeni, odottelemaan, että Dee antaisi niille ruokaa.
Silitin vielä Sukkaa ja annoin tälle pusut ennen lähtöäni.
''Nyt minun pitää mennä, kello alkaa olla jo aika paljon. Tulen sitten taas joku päivä moikkaamaan sinua'', sanoin Sukalle ennen lähtöäni.
''Hei hei Dee'', sanoin vielä kennelin omistajalle, kunnes lähdin kotiin.

//Poistatko Sukan kaapista sen hammasluun c:

Vastaus:

30v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

24.06.2017 20:34
45. Koirat yökylässä

Tänään nousin todella aikaisin ylös, vaikka minulla oli lomapäivä. Olin suunnitellut, että tänään hakisin koirat kenneliltä yökylään meille kotiin. Äiti ei olisi tänään kotona yötä, koska hän olisi töissä. Joten saisin olla siskoni ja koirien kanssa rauhassa. Olin kuitenkin kertonut äidille, että jos Deelle kävisi niin hakisin juuri tänään koirat yökylään. Nousin ylös vuoteestan ja laitoin päälleni mustat shortsit ja kirkkaan keltaisen topin. Kun olin pukenut, menin alakertaan, jossa siskoni jo olikin tekemässä aamupalaa.
''Miksi sinä heräsit näin aikaisin?'' kysyin siskoltani.
''No huomenta vain sinullekkin. Ja siksi, koska tulen mukaasi hakemaan koirat meille yökylään. Mennään taas minun autollani'', Lili vastasi.
''Huomenta, huomenta ja okei. Mitä sinä teet aamupalaksi?'' jatkoin keskustelua.
''Paistoin kananmunia, ota niitä vaikka paahtoleivän päälle'', siskoni vastasi.
''Selvä'', sanoin ja kävin laittamassa leipäni paahtimeen.
Kun leipä pomppasi paahtimesta, menin pöytään voitelemaan sen ja laitoin leivän päälle vielä paistetun kananmunan. Kipaisin hakemaan myös mehua jääkaapista. Kun kaikki oli valmista, aloin syömään. Syömisessä minulla ei ikinä mene kauaa aikaa, välillä minua oikein hävettää kun syön ruokani ennen kuin toiset ehtivät edes aloittaa. Kuitenkin, sain leipäni syötyä ja olin valmis lähtöön.
''Syötkö sinä vai oletko syönyt jo?'' kysyin Lililtä.
''Olen syönyt jo. Mennäänkö hakemaan ne koirat yökylään nyt?'' siskoni kysyi.
''Juu mennään'', vastasin ja menimme molemmat laittamaan kengät jalkaamme.
Kun olimme pukeneet kengät, olimme molemmat valmiita lähtöön. Astuimme siis ulos ovesta ja menimme autoon. Ohjeistin taas siskoani, jotta pääsisimme perille Joystormin kennelille. Pian olimmekin jo kennelin parkkipaikoilla, parkkeerasimme automme ja nousimme ylös autosta.

Huomasin Deen olevan kennelin pihalla, kävelimme siis hänen luokseen.
''Hei Dee!'' sanoin iloisella äänellä.
''Hei Emilia'', Dee vastasi.
''Voisinko ottaa tänään Sukan ja Nadjan yökylään?'' kysyin Deeltä, odottaen innolla tämän vastausta.
''Tietenkin, mene vaikka heti hakemaan heidät. Olette sitten ihmisiksi'', Dee sanoi minulle.
''Kiitos!'' sanoin innoissani ja lähdin sisälle pakkaamaan Sukan ja Nadjan tavarat. Kun tavarat oli pakattu, laitoin Nadjalle ja Sukalle päälle valjaat sekä hihnat niihin kiinni ja menimme ulos.
''Voisiko joku auttaa minua?'' kysyin avatessani oven.
''No minä autan'', siskoni tokaisi ja tuli ottamaan Sukan hihnan minulta.
''Raahauduin siskoni ja Sukan perässä, mukanani Nadja ja kaikki tarpeelliset tavarat mitä koirat tarvitsisivat yökylässä.
''Dee, me lähdemme tästä samantien, jotta ehdimme tänään tekemäänkin jotain koirien kanssa'', kerroin Deelle.
''Sopii, nähdään huomenna'', Dee vastasi.
''Nähdään huomenna'', sanoin.

Sitten lähdimme autolle päin. Minä menin takapenkille koirien kanssa ja siskoni ajoi. Nyt minun ei enään tarvinnut ohjeistaa siskoani, minne päin pitäisi ajaa, koska hän muisti reitin tällä kertaa. Ajomatkassa ei kestänyt kauaa, niin kun ei yleensäkkään, joten olimme pian jo omassa kotipihassa. Saavuttuamme pihallemme, siskoni nousi ensin ulos autosta ja avasi tämän jälkeen vasemmanpuoleisen oven. Lili otti Sukan sekä koirien tarvikkeet ulos autosta, jonka jälkeen minä pääsin nousemaan autosta sujuvasti Nadjan kanssa. Päästyämme ulos autosta, menimme sisälle.

''No niin Sukka ja Nadja, tässä on minun kotini'', sanoin koirille ja päästin nämä vapaaksi.
Koirat lähtivät heti tutkimaan paikkoja. Sukka haisteli kovaa vauhtia joka nurkan ja kulman. Sillä välin kun koirat tutkiskelivat taloa, menin minä laittamaan niille ruuat valmiiksi. Nadjalle latoin hiukan kuivaraksuja ja puolet raakaruoka pötköstä, joka oli poron makuista. Sukalle laitoin samallaisen annoksen, mutta raakaruoka oli eri makuista, riistan makuista. Kun olin saanut annokset valmiiksi, täytin myös koirien vesikeput, jotka olin ottanut mukaani kenneliltä. Laitoin vesikeput lattialle ja otin tämän jälkeen ruokakeput käsiini.
''Sukka! Nadja! Syömään!'' huusin koirille ja koirat saapuivat nopeasti luokseni.
''Ole hyvä Nadja'', sanoin huskylle ja annoin tälle tämän ruuan.
''Ole hyvä Sukka'', sanoin mäyräkoiralle ja annoin tälle myös ruuan.
Koirat alkoivat syödä ja minä menin hieman sivumpaan häiritsemästä niitä. Siskoni seisoi vieressäni ja alkoi keskustella minulle.
''Minua väsyttää kovasti, entä sinua?'' hän kysyi.
''No hiukan juu'', sanoin ja haukottelin heti kun siskoni pysyi väsymyksestä.
''Voitaisiinko mennä pienille päikkäreille? Sen jälkeen voitaisiin mennä vaikka koirien kanssa läheiseen koirapuistoon tai jotain muuta kivaa?'' siskoni kysyi minulta.
''Sopii, koirat voivat myös tulla nukkumaan hetkeksi'', vastasin tälle.
''Niimpä'', Lili totesi.

Kun koirat olivat syöneet, ohjasin ne omaan huoneeseeni. Lili halusi nukkua päiväunet minun huoneeni sohvalla. Itse menin sänkyyn makaamaan ja Nadja pomppasi sänkyni jalkopäähän nukkumaan. Sukka sen sijaan, pomppasi sohvalle ja käpertyi siskoni viereen nukkumaan. Nukahdin melkein heti...

..Heräsin kun Sukka pomppi sänkyäni vasten, se koitti selkeästi herättää minut.
''Lili, mitä kello on?'' kysyin sohvalla makaavalta siskoltani.
''Hmm, odota, katson.. Kello on puoli viisi jo!'' hän sanoin kauhistuen ja nousi nopeasti ylös sohvalta.
Nousin itsekkin ylös sängystä ja käskin Nadjan alas.
''Nyt reippaasti pukemaan ja mennään sinne koirapuistoon'', siskoni sanoi ja lähti kovaa vauhtia alakertaan, minä hänen kintereillään.
Puimme nopeasti kengät ja takiy jalkaan, jonka jälkeen laitoimme vielä koirille valjaat päälle ja hihnat niihin kiinni. Sitten lähdimme koirien kanssa ulos. Lili talutti Sukkaa ja minä Nadjaa. Lähdimme kävelemään läheiseen koirapuistoon. Matkan varrella koirat tutkivat innoissaan uutta ympäristöä ja merkkailivat useasti, ainakin Sukka. Kun saavuimme koirapuistoon, menimme puistoon sisälle ja päästimme koirat vapaaksi. Olin ottanut yhden pallonkin mukana, siltä varalta, että jompi kumpi koirista haluaisi leikkiä kanssani, mutta heti kun koirat irrotettiin hihnoista, juoksivat ne oitis juoksentelemaan ja moikkaamaan muita koiria. Minä ja Lili jäimme istuskelemaan puiston penkille ja katselimme sieltä koirien puuhastelua.

Koirat jaksoivat juoksennella kauan, kuitenkin jonkin ajan kuluttua Sukka tuli luokseni ja näytti hieman tylsistyneeltä.
''Sukka, jos heittäisin sinulle hieman palloa?'' kysyin koiralta ja kaivoin pallon laukustani.
Heitin pallon koiralle ja tämä juoksi hakemaan sen nopeasti, ja toi pallon jopa heti takaisin minulle. Heitin palloa jonkin aikaa Sukan kanssa, kunnes Nadjakin saapui luoksemme ja päätimme lähteä koirapuistosta kotiin päin. Laitoin siis koirat hihnoihin kiinni ja olimme valmiit lähtemään takaisin meille. Siskoni talutti jälleen Sukkaa ja minä Nadjaa.

Kävely matka kotiin sujui hyvin. Kun saavuimme kotipihalle, emme jääneet enää pihalle leikkimään koirien kanssa, vaan menimme suoraan sisälle. Kello alkoi lähentyä jo ilta seitsemää, joten oli aika antaa koirille iltaruuat. Laitoin molemmille koirille kuivaruokaa sekä loput niiden omista raakaruuista. Kun olin laittanut ruuat keppuihin, kutsuin koirat syömään ja ojensin molemmille niiden omat kupit. Sukka sekä Nadja söivät reippaasti ruokaansa ja samalla kun koirat söivät, söimme mekin siskoni kanssa iltapalaa.
''Mitäs nyt sitten tehdää?'' kysyin siskoltani, kun olimme syöneet iltapalan.
''Katsotaanko joku leffa ja koirat voivat hengailla sohvalla meidän kanssamme?'' siskoni ehdotti.
''Sopii!'' vastasin innoissani ja nousin ylös pöydästä, suunnaten olohuoneeseen.
Päästyäni olohuoneeseen, laitoin telkkarin päälle ja avasin netflixin. Pian siskonikin saapui olohuoneeseen mukanaan Sukka ja Nadja.
''Hei, valitse sinä joku hyvä leffa tästä nopeasti niin minä käyn hakemassa koirille luut niin ne eivät ainakaan kyllästy hengailemaan'', sanoin siskolleni ja lähdin käymään yläkerrassa, omassa huoneessani.
Päästyäni huoneeseeni, otin reppuni sängyn vierestä ja kaivoin sieltä esiin Nadjan sekä Sukan puruluut. Otin luut käteeni ja lähdin takaisin alakertaan, olohuoneeseen. Koirat odottelivat minua jo olohuoneen sohvalla ja niin odotteli siskonikin. Hän oli löytänyt hyvän komedia leffan, jonka ajattelimme katsoa. Siskoni pisti heti elokuvan pyörimään.
''Ole hyvä Nadja'', sanoin huskylle ja ojensin sille kalkkunan makuisen puruluun.
''Ja ole hyvä Sukka'', sanoin mäyräkoiralle ja ojensin tälle naudan makuisen puruluun.
Koirien järsiessä luita, me katsoimme leffaa siskoni kanssa. Leffan aikana silittelin molempia koiria vähän väliä, jotta ne tuntisivat olonsa turvalliseksi uudessa paikassa.

''Olipas hyvä leffa'', siskoni sanoi kun elokuvan lopputekstit alkoivat pyöriä.
''Niin oli. Nyt pitää varmaan mennä käymään vielä koirien kanssa pienellä lenkillä'', sanoin siskolleni ja nousin ylös sohvalta.
''Juu mennään vain, saisinko taluttaa välillä Nadjaa?'' siskoni kysyi.
''Tietenkin'', vastasin tälle.
''Sukka ja Nadja, mennään lenkille'', sanoin koirille ja kävelin eteiseen, otin esille koirien valjaat sekä hihnat ja laitoin ne koirien päälle.
''No niin, oletko valmis?'' kysyin siskoltani joka sai laitettua juuri kengät jalkaansa.
''Olen'', hän vastasi ja ojensin tämän jälkeen hänelle Nadjan hihnan.
''Sitten mennään'', sanoin ja avasin ulko-oven.
Kiersimme koirien kanssa noin kahden kilometrin lenkin. Kello huiteli jo yli kymmenen illalla joten emme jääneet enään koti pihalle takaisin tultuamme koirien kanssa pihalle leikkimään.
''Suoraan sisälle vain'', sanoin kun saavuimme kotipihalle.
''Jep'', Lili sanoi ja menimme sisälle koirien kanssa.

Päästyämme sisälle, otimme koirilta hihnat ja valjaat pois. Loppu iltana ei tapahtunutkaan sitten mitään erikoisempaa, kunhan oleskelimme siskoni ja koirien kanssa jonkin aikaa vielä ennen kuin menimme yöunille. Sitten kun menimme nukkumaan, siskoni halusi taas nukkua minun huoneessani joten lupasin, että tämä saisi nukkua sohvalla Sukan kanssa. Minä ja Nadja nukkuisimme sängyssä.
''Hyvää yötä'', sanoin koirille ja siskolleni.
''Hyviä öitä'', siskoni vastasi ja aloimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä emme juurikaan ehtineet tehdä muuta kuin käyttää koirat lenkillä ja antaa näille aamupalat. Olin luvannut Deelle, että toisimme koirat ajoissa seuraavana päivänä takaisin, joten heräsimme aikaisin aamulla ja lenkitimme sekä ruokimme koirat. Sen jälkeen pakkasin koirien kaikki tavarat.
''Menen käynnistämään auton jo'', siskoni sanoin kun seisoimme eteisessä ja mietin, olivatko kaikki tavarat nyt varmasti mukana.
''Selvä, tulen ihan kohta koirien kanssa'', vastasin tälle ja Lili lähti heti ovesta ulos.
Laitoin reppuni selkään, koirille valjaat päälle ja hihnat niihin kiinni. Sitten olin valmis lähtemään.
''No niin, mennään'', sanoin hymyillen koirille ja avasin ulko-oven.
Kävelimme autolle koirien kanssa ja avasin takaoven jotta koirat pääsisivät kyytiin ja minä myös. Menin istumaan takapenkille koirien kanssa ja matka takaisin kennelille sai alkaa.

Pian saavuimmekin kennelin parkkipaikoille ja nousin ulos autosta koirien kanssa. Siskoni jäi odottamaan autoon kun kävin viemässä koirat sisälle. Sisälle päästyäni, kävin viemässä koirien tavarat omaan kaappiini jotka olin ottanut mukaan kotiini.
''Hei Emilia'', kuului ääni takaani kun laitoin viimeisen tavaran kaappiin.
''Hei Dee'', käännyin ja vastasin nähdessäni kennelin omistajan.
''Mitenkäs teillä sujui?'' Dee jatkoi keskustelua.
''Tosi hyvin'', vastasin ja aloin selittämään Deelle mitä kaikkea olimme puuhanneet koirien kanssa.
''No sehän kuulostaa kivalta, koirilla oli varmasti todella ihanaa olla luonanne yötä'', Dee vastasi hymyillen.
''Niimpä, ehkä saan ne joskus toistekkin yökylään?'' kysyin hymyillen Deeltä.
''Tietenkin'', hän vastasi.
''Nyt minun kuitenkin pitää mennä, koska siskoni odottaa minua ulkona. Hei hei Dee, Sukka ja Nadja'', sanoin, ennen kuin katosin paikan päältä. Ennen lähtöä silitin ja annoin pusut vielä Nadjalle sekä Sukalle.
''Heippa Emilia'', Dee sanoi vielä.

//Poistatko Nadjan tavaroista sen keltasen luun ja poro raakaruuan sekä Sukan tavaroista sen valkoisen luun ja riista raakaruuan ^^

Vastaus:

34v€!

- Dee

Nimi: Mirror

22.06.2017 20:46
Luku 11
3. kurssitarina, Agility I-luokka

Tänään olisi viimeinen kurssikerta Siinan kanssa, ja lähdinkin sinne vähän haikein mielin. Ensimmäinen kerta oli mennyt aivan päin mäntyä, mutta kaikille sattuu joskus huonoja päiviä ja kommelluksia. Toinen kerta taas oli mennyt aivan putkeen (heh), ja Siina oli tehnyt hyppyjä aivan täydellisesti. Mitä tällä kertaa tapahtuisi, se selviäisi aivan pian.

Kävelimme Siinan kanssa agilityhallille, jossa osa kurssilaisista jo treenasivat itsekseen. Treenasin hoidokkini kanssa taas hetken paikalla istumista, ja sitten samaa niin että käskin Siinan maahan. Spanieli oli kehittynyt tottelevaisuudessa hurjasti siitä kun kokeilin sen taitoja ensimmäistä kertaa, ja kehittyminen oli selkeästi havaittavissa jopa ensimmäisen kurssikerran jälkeen.

Henna tuli paikalle, ja päästi meidät sisälle halliin. Hän selosti meille miten esteet koottaisiin lyhyiksi radoiksi. Yksi rata oli tämän kerran pääasia, sillä siinä harjoiteltiin valssia. Valssi oli agilityohjaustekniikka, jossa koiran ohjaaja vaihtaa ohjaavaa kättään. Sitä tarvittiin muunmuassa jos radassa oli paljon kääntymisiä. Henna laittoi meidät järjestykseen, jossa minä olin kolmas. Jokaisella oli omalla vuorollaan aikaa kymmenisen minuuttia harjoitella ja suorittaa rata niin hyvin kuin pystyi. Sillä välin kun itse oli radalla, toiset saivat harjoitella yksittäisiä esteitä, etenkin kaarevaa putkea joka oli kurssikerran toinen pääasia.

Menin aluksi Siinan kanssa toiselle kaariputkista, niitä oli kentällä nimittäin kaksi. Tavallinen putki oli luonnistunut Siinalta hyvin, joten en odottanut tässäkään tulevan vaikeuksia. Olin väärässä.
"Siina, putkeen!" käskin, ja ohjasin koiraa kädelläni putken suuaukkoon. Spanieli lähti heti käskystäni, mutta kun tulin putken toiseen päähän, koira hölkyttikin luokseni takaani. Se oli ilmeisesti lähtenyt putkesta takaisinpäin.
"Noin yleensä käy kaikilla" kuulin naurahduksen takaani. Kirottu Nooa! Miksei hän voinut jättää minua rauhaan!
"Miten sä sen tiiät?" kysyin hiukan ärsyyntyneenä ja kyykistyin rapsuttamaan Siinaa.
"Olin toisen koirani kanssa myös agilitykurssilla. Minulle kävi ihan samalla tavalla. Kaarevaa putkea on vaikea harjoitella yksin. Mä voin auttaa", poika tarjoutui, ja enempää miettimättä kaivoi taskustaan nameja.
"Eihän sun koira oo allerginen millekään?" Nooa kysyi, ja tällä kertaa odotti vastausta. Koirista hän näytti välittävän, vaan ei minun tunteistani. Oliko hänen aivan pakko tunkea joka paikkaan minun perässäni? Minun teki mieleni sanoa että oli, noille nimenomaisille herkuille mitä Nooalla oli. Se vaan ei todennäköisesti olisi kovin uskottavaa, sillä minulla oli niitä samoja.

Lopulta päädyimme treenaamaan putkea niin, että toinen meistä oli putken toisessa päässä ja toinen toisessa. Aluksi Nooa piteli Siinaa, ja minä kutsuin sitä. Spanieli yritti kiertää taas putkea, joten Nooa neuvoi minua ryömimään osittain putkeen, jotta Siina näkisi minut. Mulkaisin poikaa, mutta hän vain naurahti että oli itsekin joutunut tekemään niin.
"Ensi kerralla kyllä varmistan että olen kaukana tuosta ärsyttävästä pojasta!" mutisin itsekseni ryömiessäni osittain putkeen. Vaikka olihan se ihan hyvä että joku sentään auttoi minua. Hennalla oli kuitenkin kiire valssiradan kanssa, joten minun oli varmaankin tyydyttävä tähän vapaaehtoiseen auttajaan.

Vihdoin saimme Siinan tulemaan putkesta, ja teimme esteen vielä muutaman kerran varmistukseksi. Palkkasin Siinan, ja istutin sen putken toiseen päähän.
"Siina, putkeen!" huudahdin, ja koiran singahtaessa putkeen menin sitä vastaan toiseen päähän. Spanielin juostessa ulos putken toisesta päästä kehuin sitä ja annoin sille nameja. Huomasin Nooan katselevan minua vähän matkan päästä.
"Eikö sinun pitäisi mennä treenaamaan Chilin kanssa?" tiuskaisin pojalle mutta pidin katseeni Siinassa. Nooa naurahti ja vastasi minulle:
"Ei sinun nyt pultteja tarvitse siitä vetää että katselen sinua."
Tuo poika alkoi jo todenteolla ärsyttää minua.

"Mirror ja Siina, teidän vuoro!" Henna huudahti ja viittoi minua tulemaan luokseen. Siina lähti heti nimen kuultuaan, joten jouduin huutamaan sitä takaisin ettei se lähtisi häiritsemään toisten tekemisiä.
"Siina! Tule tule!" kutsuin spanielia, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Se oli nyt kiinnostuneempi Hennasta kuin minusta, eikä huutaminen hyödyttännyt mitään. Huokaisin ja hölkkäsin Hennan ja koirani luokse.

"Kuten jo aikaisemmin kerroin, tämä rata on viimeisen kurssikertamme pääasia, joka kaikkien tulee suorittaa. Ensiksi näytän sinulle valssin, ja sitten pääset kokeilemaan rataa itse.
Henna päästi koiransa Arron vapaaksi hihnasta, ja se alkoi heti haukkua innoissaan. Ohjaaja meni radan alkuun, ja veti sen ensimmäisellä yrityksellä. Säikähdin hieman nähdessäni, kuinka kahden hypyn välissä käännyttäessä Henna pyörähtikin ympäri.
"Se on oikeasti paljon helpompaa kuin miltä se näyttää", Henna tyynnytteli minua. Huokaisin helpotuksesta.
"Kuvittele että kädessäsi on kapula, jolla ohjaat koiraa. Tule!" Henna ohjeisti, ja seurasin häntä radalle. Käskin Siinan istua odottamaan paikalleen siksi aikaa kun kuivaharjoittelisin rataa.

Kävelin hyppyjen ohi ja kuvittelin ohjaavani Siinaa vieressäni. Seuraavaksi oli suora putki ja taas hyppy. Sitten tuli käännös hypyn kautta, ja sama rata toiseen suuntaan. Käännöksen kohdalla Henna hidasti liikkeitään, ja katsoin tarkasti kuinka hän vaihtoi kuvitteellisen kapulan kädestä toiseen. Sitten tein saman itse perässä.
"Hei, sehän oli oikeasti helppoa!" iloitsin ja Henna nyökkäsi.
"Kokeilehan nyt juosta rata itseksesi, ja sen jälkeen saat kymmenen minuuttia aikaa tehdä rataa Siinan kanssa.

Kun olin käynyt radan vielä toistamiseen läpi, vapautin Siinan, joka oli istuessaan alkanut jo ulisemaan kärsimättömänä ja siirtelemään jalkojaan. Otin Siinan ensimmäisen hypyn taakse ja istutin koiran siihen hetkeksi. Odotin että spanieli ottaisi minuun katsekontaktin, ja lähdin sitten juoksemaan eteenpäin.
"Siina, vapaa. Hop! Hop!" huudahdin ja Siina seurasi käskyjäni. Koira ei edes vilkuillut minua, vaan taisi tehdä rataa juoksemisen ilosta.
"Putkeen!" ohjasin Siinaa, ja spanieli sukelsi putkeen kuin torpedo. Nartun juostessa sieltä ulos, annoin sille lisää käskyjä.
"Hyvä Siina! Hop! Hop!" huusin käskyjä koiralle, ja samalla vaihdoin kuvitteellisen kapulan kädestäni toiseen. Siina hidasti vauhtiaan hieman hämillään kääntymisestäni, mutta kun jatkoin käskyjen antamista, koira jatkoi taas juoksuaan.
"Hop!" huudahdin, ja Siina ponkaisi seuraavan hypyn yli.
"Putkeen! Hop! Hop!"

Radan jälkeen hymyilin iloisena, ja kehuin Siinaa kovasti. Annoin spanielille reilusti nameja ja rapsutin sitä. Hennakin kehui meitä, ja kehotti meitä molempia menemään juomaan.
"Kannattaa lopettaa aina onnistumiseen, niin koira haluaa seuraavallakin kerralla tehdä esteitä. Jos treenit lopettaa koiran epäonnistumiseen, ei koirakaan jaksa seuraavalla kerralla enää tehdä mitään", Henna kertoi. Menimme siis Siinan kanssa juomaan, minä juomapullosta ja Siina omasta kupistaan johon kaadoin sille vettä.

Treenien loputtua lähdimme kävelemään kennelille päin. Siina näytti väsyneeltä mutta heilutti häntäänsä. Kävellessämme tien varressa, kuulin jo liiankin tutuksi tulleen äänen takaani.
"Hei, Mirror!" Nooa huudahti takaani ja juoksi Chilin kanssa luokseni. Hän ojensi minulle lapun, ja sanoi:
"Olisi joskus kiva mennä yhdessä treenaamaan."
Katsoin hymyilevää poikaa hämilläni.
"Joo", vastasin, ja jatkoin heti perään: "Minun pitää nyt mennä."

Mikä ihmeen joo? Olinpa taas tosi järkevä. Nyt minun täytyisi jossain vaiheessa menä tuon typerän ja ärsyttävän hyypiön kanssa treenaamaan. Melkein yökkäsin ajatuksesta.
Vasta Nooan käännyttyä risteyksestä ja hävittyä näkyvistäni, avasin hänen antaman lappunsa.
"Soita jos kaipaat treeniseuraa ;)" lapussa luki, ja perään oli laitettu sarja numeroita. Huokaisin ja pyöritin silmiäni.
"Just joo", sanoin ääneen ja repäisin lapun kahtia.
"Ihan varmaan kaipaan sulta treeniseuraa."

Vastaus:

36v€!

- Dee

Nimi: Mirror

22.06.2017 17:59
Luku 10
2. kurssitarina, Agility I-luokka

Herätyskelloni soidessa aamulla, nousin normaalista poiketen ripeästi ylös. Tänään olisi nimittäin taas kurssipäivä, menisimme Siinan kanssa taas harjoittelemaan agilitya. Minua kyllä harmitti vielä edellisen kerran jäljiltä, mutta en silti halunnut myöhästyä. Tällä kertaa menisi tivottavasti kuitenkin paremmin.
Nousin pyörän satulaan, sillä oli lämmin päivä. Olin laittanut jalkaani hiukan polvien yli ulottuvat urheilulegginssit ja lyhyen, napaan asti ulottuvan topin. Hiukseni jätin auki, sillä en jaksanut ruveta sähläämään pompuloiden ja muiden kanssa. Tänään harjaus saisi riittää.

Saapuessani kennelille, näin Siinan juoksentelemassa parin muun koiran kanssa pihalla. Avasin portin, jolloin viitisen koiraa juoksi haukkuen minua vastaan.
"No hei vain!" hihkaisin ja rapsutin Huli-nimistä spanielia leuan alta.
"Oon menossa Siinan kanssa agilityyn, niin väistäkääs vähän!" naurahdin ja taputin samalla kermavalkeaa bordercollieta, Ratkia, kylkeen.
"Siinaa! Tule tule, täällä!" huikkasin jolloin hoidokkini huomasi minut ja lähti haukkuen kiitämään luokseni. Narttu alkoi hyppimään minua vasten, samoin kuin sen perässä juossut Watti, sekä jo ennestään paikalla olleet Myy ja Virva. Olisin varmaan kaatunut maahan selälleni, elleivät Ratki ja Huli olisivat hypänneet vasten selkääni.
"Alas! Alas! Tuhma koira!" kiljaisin kun Huli alkoi raapimaan selkääni rapsutusten toivossa. Osa koirista laskeutui hämillään alas, jonka seurauksena melkein kaaduin Ratkin päälle. Onneksi pyllähdin vain kovaan maahan, vaikka se sattuikin vähän. Oli se kuitenkin parempi kuin jos olisin kaatunut koirien päälle. Ties mitä sitten olisi tapahtunut.

Ruokin Siinan, ja nartun syötyä lähdimme kohti agikenttää. Näin matkalla Chili-nimisen koiran omistajansa kanssa, jonka muistin viime kerralta. En kuitenkaan uskaltanut mennä tervehtimään minua paria vuotta vanhempaa poikaa, varsinkaan viimekertaisen sähläykseni jälkeen. Painoin pääni nolostuneena alaspäin ja toivoin ettei poika huomaisi minua.
Perillä kurssipaikalla muut olivat jo lämmittelemässä koiriensa kanssa. Henna vilkaisi kelloaan, ja huusi sitten niin että kaikki varmasti kuulisivat:
"Viisi minuuttia aikaa lämmitellä niin aloitamme treenit!"

Vein Siinan vähän kauemmas muista, että spanieli ei lähtisi taas sinkoilemaan minne sattuu. Laitoin koiran istumaan, ja sitten lähdin kävelemään takaperin kauemmas. Pysähdyin hetkeksi, ja lähdin sitten takaisin koiran luokse nami kädessäni. Siina oli juuri nousemassa ylös minua vastaan, mutta käskin sitä uudestaan istumaan. Koira istui, kunnes annoin sille palkan ja sanoin:
"Vapaa. Hyvä tyttö Siina!"

Pian Henna kutsui kaikki kurssilaiset kentälle hallin sisälle.
"Viimeksi harjoittelimme vain yksittäisiä putkia ja hyppyjä. Tänään teemme samaa, ja lisäksi teemme yksittäisiä estesarjoja. Ensiksi, tulisiko joku auttamaan minua laittamaan tuonne kolme hyppyä peräkkäin hyppysarjasi?" ohjaaja osoitti hallin oikeaa reunaa.
"Joku voisi käydä lisäksi tekemässä tuonne hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki-radan. Rata saisi olla hiukan kaareva, mutta ei liian jyrkkiä mutkia. Keskelle kenttää tulisi sitten yksittäisiä putkia ja hyppyjä, A-esteen voisi kantaa tuonne toiseen päätyyn pois teltä. Tuonne puomin luokse.

Sidoin Siinan hihnan hallin seinässä olevaan koukkuun. Sitten lähdin Hennan osoittamaan suuntaan laittamaan hyppyjä ja putkia paikoilleen. Chilin omistaja Nooa oli päättänyt ilmeisesti tulla samoihin hommiin.
"Hei, mä näin sut kun olin matkalla tänne", poika sanoi ja kirosin mielessäni.
"Öh, joo."
En sitten yhtään tyhmempää vastausta keksinyt. Yritin korjata sanomisiani:
"Mäkin taisin nähdä sut. Tai siis en tainnut vaan näin."

Oliko Nooan ihan pakko seurata minua? Ilmeisesti oli.

Menimme Siinan kanssa ensin yksittäisille hypyille. En oikein uskaltanut vielä tehdä pidempiä pätkiä. Ja tietenkin Nooan piti tulla treenaamaan viereistä putkea. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, vaikkakaan se ei ollut kovin helppoa kun Siinaa joutui vähän väliä käskemään istumaan tai olemaan paikallaan. Itse pidin katseeni koko ajan Siinassa tai esteessä jota olimme tekemässä. Toivoin etteivät muut katsoisi minua ja Siinaa, vaan keskittyisivät omiin koiriinsa. En halunnut nolata itseäni tälläkin kurssikerralla.

Kun olimme Siinan kanssa treenanneet hyppyestettä tarpeeksemme ja Siina osasi sen jo lähes täydellisesti, uskalsin viimein siirtyä hyppysarjoille, kun ne olivat lisäksi vapaina.
"Siina, istu!" komensin, ja hymyilin tyytyväisenä kun spanieli totteli minua ja jäi katsomaan minua kuuliaisesti. Henna oli ollut oikeassa. Siina tosiaan oppi tottelevaisuutta tässä samalla! Ehkä tokoilu hoidokkini kanssa sitten myöhemmin ei olisikaan niin mahdoton ajatus.

Kävelin hetken matkaa eteenpäin, ja pidin katseeni Siinassa. Nartun kieli roikkui suun ulkopuolella kun se katseli minua odottaen käskyä lähteä.
"Siina, vapaa! Hop! Hop! Hop!" huudahdin ja koira pinkaisi eteenpäin. Lähdin itsekin juoksemaan katsoen sivusilmällä vieressäni loikkivaa koiraa. Jokaisen esteen kohdalla huusin 'hop', jotta Siina saisi selkeän käskyn hyppäämiseen.

Rata meni niin hyvin että minun teki mieleni itkeä. Vaikka hyppyjä oli vain kolme, olin silti aivan järjettömän ylpeä Siinasta.
"Hyvä Siina, mahtava koira, upea koira! Kuka on paras koira, kuka? Sinä olet!" kehuin spanielia ja pörrötin sen turkkia kuin hullu.
"Hyvä Siina!"

Pian kurssikerta olikin ohi. Lähdin Siinan kanssa kohti kenneliä ylpeänä onnistuneesta kurssista kuin mikäkin. Kävellessäni takaisin kohti kenneliä Siina käveli vieressäni nätisti hihnassa, vaikkakin jäi välillä haistelemaan ympäriinsä. Spanieli näytti aika väsyneeltä, jotan päätin etten tee sen kanssa tänään enää mitään, vaan päästän sen vapaaksi pihalle. Ruoat se saisi kun olisi muidenkin koirien ruoka-aika. Vettä pihalta koirat taas saisivat vapaasti ympäriinsä asetelluista vesikipoista.

Vastaus:

35v€!

- Dee

Nimi: Zema

22.06.2017 10:14
Luku 2 ✖ Mutainen lenkki

Toivoin, että sateet olisivat viimein ohitse. Minulla oli nimittäin suunnitelmissa mennä Ankan kanssa edes tänään lenkille, koska viimeksi ne suunnitelmat olivat vähän kastuneet. Ainakin, kun kävelin kennelille, sateesta ei näkynyt merkkiäkään. Toisaalta tiesin sateen osaavat yllättää, mutta toivoin, että se ei tekisi sitä. Tällä kertaa kennelin portille päästessäni pihalla oli tutun näköinen tyttö mäyränkoiran kanssa. Tytön nimeä en enää muistanut, vaikka olin melkein varma, että olin nähnyt hänet ennenkin kennelillä. Koiran nimestä en myöskään ollut ihan varma.
“Hei, sä oot Zema vai muistanko ihan väärin?” tyttö kysyi minulta pirteästi, kun huomasi minun tulleen.
Nyökkäsin hitaasti ja katsoin häntä vähän epävarmasti. Mäyräkoira pörräsi innokkaasti meidän molempien ympärillä.
“Mä oon siis Emilia, jos et muistanut”, hän kertoi vielä, koska taisi huomata epävarmuuteni.
“En muistanut”, naurahdin tytölle samalla, kun lähdin kulkemaan oven suuntaan.
Mitä minä nyt voin, jos minulla on vain todella huono muisti? Katsoin vielä kerran taakseni, kun Emilia jäi leikkimään hoitokoiransa kanssa.

Sisällä minua odotti hyvin innokas vastaanotto, mitä olin osannutkin odottaa. Olin vähällä kaatua, kun otin kenkiä pois jaloista, mutta onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni. Kyllä minä selvästi horjahdin, mutta en kuitenkaan kaatunut. Huomasin äkkiä innokkaita koiria katsoessani, että kenneliin oli nyt muuttanut lisää spanieleita. Siinan ja Watin minä niistä kyllä heti tunnistin, mutta kaksi muuta jäivät vähän vieraiksi. Toinen vieraista punavalkoisista näytti kyllä heti olevansa oikea vauhtipeto, jonka olisi voinut varmaan myös nimetä pelleksi. Mistä minä olisin tiennyt, vaikka koiran nimi olisikin ollut Pelle?
“Sulla on nyt ainakin sun vauhtiin pystyvä kaveri”, naurahdin Watille, kun katsoin vierasta spanielia.

Olin juuri menossa etsimään Ankkaa, koska se ei tullut ovelle minua vastaan. En kuitenkin ehtinyt pitkälle, kun kuulin Deen äänen.
“Tulisitko sä ottaa vähän koirien ruokinnan kanssa?” hän kysyi minulta, kun olin keittiön lähellä.
“Tietenki”, vastasin hymyillen.
“Oliko Emilian muuten Sukan kanssa pihalla, kun tulit?” nainen kysyi vielä.
“Oli”, vastasin lyhyesti.
Dee käski minun katsomaan, jos he olisivat siinä vielä, jotta Sukkakin saisi ruuan. Pihalla ei kuitenkaan ollut enää ketään. Emilia oli siis varmaan lähtenyt lenkille hoitokoiransa kanssa. Dee neuvoi minua koirien ruokinnan kanssa, koska siitä minulla ei kyllä ollut mitään muistikuvaa. Mittasimme ruokia kuppeihin ja annoimme niitä koirille, jotka edes yrittivät odottaa ruokaansa. Minusta oli melkein huvittava katsoa, kun jotkut koirista odottivat niin innolla, että saivat ruokaa. Hän käski minun vielä laittaa ruokakuppien luokse lapun, jossa luki muistutus siitä, että Sukka ei ollut vielä ruokaansa saanut.

Istuskelin jonkin aikaa olohuoneessa Ankan kanssa, koska en ihan vielä viitsinyt nartun kanssa lenkille lähteä. Sain nyllä useaan otteeseen varoa, että en tullut koirien tallomaksi koska istuin jälleen lattialla. Onko se muka mun vika, että istun aina mieluiten lattialla? Jotenkin epäilen, että ainakin Dee ja minut ennestään tuntevat hoitajat ovat siihen jo ehtineet tottua. Muutamalla koiralla eli tuntemattomalla spanielilla, Watilla ja Ratkilla oli menossa joku oma rallikilpailu, jonka reitillä minä ja Ankka ilmeisesti olimme.
“Ehkä meidän kannattaa nyt lähteä sinne lenkillä”, sanoin vähän naurahtaen nartulle, kun kolmikko oli juuri kiitänyt ohitsemme.
Nappasin paimenelle naulakosta lainapannan sekä -hihnan,koska en vielä ollut saanut aikaiseksi ostaa Ankalle omia. Huikkasin vielä nopeasti Deelle lähteväni nartun kanssa lenkille.

Lähdimme kulkemaan Ankan kanssa rauhallista tien reunaa pitkin. Yritin parhaani mukaan muistella, mistä kohdista lähti hyviä metsäpolkuja. Itse kuljen nimittäin mieluummin metsässä kuin tiellä, mutta nyt en ollut älynnyt lähteä heti pihasta syrjäisille poluille. Huomasin ensimmäisen vastaantulevan koiran kohdalla, että Ankalla oli kyllä hihnakäytös kohdallaan. Vaistomaisesti kuitenkin pysähdyin koiran tullessa vastaan, vaikka se olikin turhaa, koska ei toinen olisi voinut paimenta vähempää kiinnostaa. Olin kuitenkin enemmänkin tottunut niihin koiriin, joiden kanssa ohitukset eivät olleet ihan ongelmattomia. Ankka tapitti minua aika tiiviisti katseellaan eikä nartulla ollut selvästikään aikomustakaan yrittääkään sännätä siitä yhtään mihinkään. Sopivan polun tullessa vastaan käännyin sille enempää miettimättä Ankan kanssa. Meno ei kyllä ollut metsässä yhtään sen vaikempaa kuin tielläkään. Metsässä narttu pysähteli ehkä pikkuisen enemmän haustelemaan, mutta ei se mitään haitannut.
“Uskaltaisko sut päästää irti?” kysyin koiralta pienesti hymyillen.
Paimen vain tuijotti minua hiljaa ruskeilla silmillään. Ankka ei kyllä ollut edes vaikuttanut miltään puheliammalta koiralta, joten en edes ollut odottanut saavani siltä vastausta. Päädyin kuitenkin irrottamaan paimenen hihnan. En kyllä voinut sanoa sitä virheeksi, koska Ankka pysytteli edelleen aika lähellä, vaikka narttu juoksentelikin välillä pikkuisen matkan päässä. Paimen pysyi kuitenkin hyvin näköpiirissä eikö sillä selvästikään ollut aikomustakaan kadota siitä mihinkään. Samoilimme metsäpoluilla jonkin aikaa, kunnes tunsin jalkani upottavan johonkin. Säikähdin ja kiskaisin jalkani äkkiä ulos. Olin onnistunut jäämään kiinni mutaan, jota oli ilmeisesti tullut sateiden takia.
“Täähä meni hyvin”, mumisin hiljaa itsekseni.
Ankka riensi äkkiä katsomaan, mitä oikein puuhasin, kun hypin yhdellä jalalla kauemmas mudasta. Narttu ymmärsi sentään olla koskematta minuun, jotta en kaatuisi.
“Ei mitään hätää, mutta ehkä meidän kannattaa palata kennelille”, naurahdin ja rapsutin paimenta, kun olin päässyt pois mudan läheltä.
Märkä sukka likomärässä kengässä tuntui kyllä todella ikävältä. En kuitenkaan viitsinyt ottaa kenkiä pois ja kulkea paljasjaloin, vaikka tuskin jaloille olisi kylmä tullut. Olisin kuitenkin sotkenut sillä jalkani ihan kunnolla.

Dee olikin kennelin pihalla muutaman koiran voimin, kun saavuimme Ankan kanssa paikalle.
“Täältä tulee mutajalka ja Ankka”, naurahdin hymyillen, kun huomasin Deen.
“Ei sentään mutajalkainen Ankka”, Deen vastasin hymyillen.
“Taitaa täältä sekin kyllä tulla”, sanoin ja katsoin vieressäni kulkevan Ankan tassuja, jotka kyllä olivat mutaiset.
Otin terassilla kengät sekä sukat pois jaloistani ja matkasin paimenen kanssa suoraan pesuhuoneeseen. Huuhdoin vähän märkiä jalkojani, mutta keskityin enemmän Ankan tassuihin. Kun olin saanut nartun tassut siistiin kuntoon, jätin sukat ja kengät kuivumaan. Paimenen kanssa puolestaan matkasin vain viettämään aikaa siinä toivossa, että minun ei tarvitsi ihan märissä kengissä kotiin lähteä.

Vastaus:

Kiva kun kirjoitit toisen tarinasi näin pian! Pakko myöntää, että naurahdin Pellelle sekä mutajalalle ja Ankalle, kuten myös mutajalkaiselle Ankalle xD Harmi silti, että astuit mutaan, onneksi sait sukkasi ja kenkäsi kuivumaan melko pian! Tarinastasi saat tällä kertaa 29v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

21.06.2017 23:50
44. Perheenjäsen mukana kennelillä

''Lähden hoitamaan Sukkaa ja Nadjaa!'' huusin yläkertaan siskolleni, joka mitä luultavimmin oli tietokoneella homehtumassa.
''Odota Emilia!'' siskoni huusi ja jäin seisomaan eteiseen mietteliäänä, mitä asiaa isosiskollani olisi.
''No mitä nyt Lili?'' kysyin siskoltani kun tämä saapui alakertaan.
Siskoni oikea nimi oli Lilian, mutta kutsuimme tätä aina Liliksi. Se oli helpompi lausua ja se oli lyhempi nimi. Siskoni myös piti enemmän nimestä Lili, kuin Lilian.
''Saanko tulla mukaasi kennelille? Minulla kun ei ole mitään tekemistä tänään ja haluaisin nähdä missä käyt hoitamassa niitä koiria ja mimmoisia ne ovat'', siskoni kysyi minulta.
Olin hetken hiljaa ja mietin asiaa, no ei kai Dee siitä pahastuisi jos ottaisin siskoni mukaan kennelille.
''No okei, kai sä voit tulla'', vastasin tälle ja olin jokseenkin innoissani siitä, että siskoa kiinnosti missä kävin hoitamassa koiria ja millaisia hoidokkini olisivat.
Siskoni laittoi kengät jalkaan ja oli heti lähtövalmiina.
''No niin, mennään mun autolla. Ohjeistat vaan sitten mihin suuntaan mennään'', siskoni sanoi innoissaan minulle.
''Selvä'', vastasin tälle.
Lähdimme pois kotoa ja nousimme autoon, neuvoin Liliä matkan varrella mihin suuntaan tämä piti ajaa, jotta pääsisimme perille. Ei mennyt kauaakaan kun jo saavuimme Joystormin parkkipaikalle.

Saatuamme auton parkkiin, nousimme ulos autosta ja kävelimme kennelin pihalle. Osa pennuista oli pihalla ja siskoni jumittui tietenkin silittelemään niitä.
''Ihania, mitkä näiden neljän söpöliinin nimet ovat?'' siskoni kysyi silitellen pentuja.
''Tuo saksanpaimenkoira on nimeltään Nipsu, valko-musta bordercollie on Halla, red tricolour värinen bordercollie on Saksi ja tuo tricolourin värinen bordercollie on Zoe'', kerroin siskolleni osoittaen koiria vuoronperään.
''Aivan ihania, varsinkin tämä saksanpaimenkoira. Niin kuin hyvin tiedät, tykkään saksanpaimenkoirista yli kaiken'', siskoni sanoi minulle ja rupesi tämän jälkeen lässyttämään Nipsulle jotain.
Odoteltuani jonkun aikaa, päätin jatkaa matkaa.
''No niin, mennään niin näytän sinulle Sukan ja Nadjan'', sanoin siskolleni ja tämä nousi silittelemästä koiria ja lähti kävelemään perääni.
''Tullaan, tullaan'', hän sanoin saatuaan minut kiinni.
Menimme Lilin kanssa sisälle kenneliin ja meitä oli ovella vastassa hyvä lauma koiria. Siskoni ei meinannut pysyä housuissaan, lässyttäessään kaikille koirille vuoronperään. Kävin nopeasti hakemassa Sukan ja Nadjan valjaat sekä flexit, jotta pääsisimme koiralauman luota pois, ulos ja voisin esitellä hoidokkini siskolleni. Haettuani valjaat, puin ne molemmille koirille ja laitoin niihin flexit kiinni.

''Tule, mennään ulos niin esittelen siellä, hieman rauhallisemmassa tunnelmassa nämä hoidokkini'', sanoin siskolleni ja menimme ulos kennelistä, pihalle.
Pennut eivät välittäneet meistä, vaan leikkivät omia leikkejään, joten nyt sain esitellä rauhassa koirat Lilille.
''Tässä on Nadja, siperianhusky'', sanoin siskolleni silittäen samalla Nadjan päätä.
''Onpas se kaunis koira'', siskoni sanoi.
''Saako sitä silittää?'' hän kysyi.
''Juu silitä vain'', vastasin ja siskoni silitti Nadjaa.
''Niin ja tässä on Sukka'', esittelin mäyräkoiran ja rapsutin sitä leuan alta.
''Eikä? Sukka? Ihana nimi!'' siskoni sanoi ja silitti sitten Sukkaa.
''Niin on ja Sukka on muutenkin ihana koira, siksi valitsin sen toiseksi hoidokikseni. En voinut vastustaa sen suloisuutta'', sanoin hymyillen.
''Niin ja Nadjan koko nimi on Valentine's Tiffany Nadja, se on kolmevuotias narttu. Sukan koko nimi taas on Tadaan Sirkustirehtööri Sukka, joka on myös kolmevuotias, mutta uros'', kerroin siskolleni.
''Olet kyllä valinnut kivat hoidokit'', Lili vastasi minulle.
''Parhaat hoidokit'', korjasin lausetta hymyillen samalla koirille.
''Mennäänkö lenkille koirien kanssa?'' kysyin siskoltani.
''Mennään vain! Saanko taluttaa Sukkaa?'' hän vastasi.
''Saat, tässä on sen hihna. Minä näytän reitin, mennään eräs metsälenkki'', sanoin siskolleni ja annoin tälle Sukan hihnan.

Lähdimme samantien lenkkeilemään koirien kanssa, minä kävelin Nadjan kanssa edeltä ja Sukka sekä Lili tulivat perässämme. Menimme tutun metsälenkin, joka oli sopivan pituinen molemmille koirille. Lenkin aikana, annoimme koirien mennä pitkälle flexin kanssa, tutkimaan paikkoja. Molemmat koirat tulivat hyvin toimeen keskenään, oikeastaan no eivät ollut edes huomaavinaan toisiaan. Eli selvisimme lenkillä ainakin ilman mitään riitoja. Vaikka minua hieman jännitti, vaikka molemmat koirat kilttejä ovatkin, niin käyn yleensä yksittäin niiden kanssa lenkillä senkin takia, että koirille ei tule mitään mustasukkaisuuden tunnetta tai jotta ne eivät rupea tappelemaan minun huomiostani. Lenkin aikana molemmat koirat tekivät tarpeensa. Lenkin aikana, keskustelimme siskoni kanssa kaikenlaisista kenneliin liittyvistä asioista. Siskoni kyseli paljon, kuinka kauan olinkaan ollut hoitajana kennelillä, mitä kesäleirillä tehtäisiin ja kaikkea muuta mahdollista. Oli kivaa kun siskoni oli kiinnostunut koira harrastuksestani. Kuitenkin pian lenkki oli tehty ja saavuimme takaisin kennelin pihalle.

''Päästetäänkö koirat vapaaksi tähän pihalle leikkimään?'' Lili kysyi minulta.
''Juu päästetään vain, Dee on näköjään vienyt pennut jo sisälle, mutta jos me heiteltäisiin hetki palloa Sukalle ja Nadjalle'', ehdotin siskolleni.
''Sopii'', siskoni vastasi.
''Haen niiden jalkapallot ja tulen sitten takaisin'', sanoin siskolleni ja juoksin nopeasti käymään sisällä, hakemassa Nadjan valkoisen jalkapallon ja Sukan sinisen jalkapallon. Haettuani ne, palasin takaisin ulos siskoni luokse.
''Tämä on Sukan pallo'', sanoin ja ojensin sinisen jalkapallon Lilille.
''Osaako Sukka tuoda pallon takaisin minulle?'' hän kysyi.
''Noo välillä Sukka tuo sen takaisin ja välillä ei'', vastasin nostaen olkapäitäni.
Siskoni alkoi heittää Sukalle palloa, joten minä aloin heittää Nadjalle tämän jalkapalloa.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja heitin jalkapallon kauemmas.
Nadja pinkaisi nopeasti pallon perään, päästessään pallon luo, se nappasi sen nopeasti suuhunsa ja toi pallon minulle takaisin. Otin pallon koiran suusta ja kehuin tätä. Sitten heitin pallon uudelleen.
''Nadja, nouda'', sanoin kun koira jo olikin pinkaissut pallon perään.
Nadja todella rakasti leluja, se ei tosiaan voinut vastustaa niitä. Koira kävi hakemassa taas pallon ja toi sen minulle. Heitin palloa jonkin aikaa Nadjalle, kunnes siskoni kertoi, että Sukka kyllästyi leikkimiseen.
''Voi Sukka, etkö jaksa enään leikkiä?'' kysyin koiralta ja tämä tuli vierelleni heiluttaen häntäänsä, en voinut olla silittämättä suloista Sukkaa.
''Mennäänkö sisälle? Jos antaisimme teille päiväruuat?'' kysyin koirilta ja Sukka haukahti minulle, innoissaan varmastikkin sanasta päiväruoka.
''Lili, mennään sisälle. Annetaan koirille vielä ruuat, ennen kuin lähdemme takaisin kotiin'', sanoin siskolleni.
''Okei, ihastuin Sukkaan ihan täysin. Se on valloittava persoona, etkö saisi ottaa sitä joskus yökylään kotiimme?'' siskoni kyseli innoissaan.
''E-en tiedä, en ole ajatellut asiaa, mutta se olisi kyllä tosi kivaa'', vastasin tälle.
''No kysy siltä Deeltä nyt kun mennään sisälle, että voisitko hakea jomman kumman koiran joku päivä meille yökylään!'' Lili ehdotti innoissaan.
''No ainahan sitä voi kysyä'', vastasin ja lähdimme sisälle päin koirien kanssa.

Päästyämme sisälle, annoin koirille päiväruuat sekä raikasta vettä. Jätin koirat syömään rauhassa siksi aikaa, kun itse menin ehdottamaan Deelle, josko saisin jomman kumman koiran joskus yökylään.
''Hei, Dee'', sanoin löytäessäni kennelin omistajan.
''No hei Emilia, kukas tämä ystäväsi on joka sinulla on mukana?'' hän kysyi.
''Olen Emilian sisko, Lili'', siskoni esitteli itsensä ja meni kättelemään Deetä.
''Ahaa, kiva kun olet ottanut siskosi mukaan kennelille. Esittelitkö Sukan ja Nadjan hänelle?'' Dee kysyi.
''Juu ja kävimme lenkillä koirien kanssa, leikimme pihalla ja annoimme niille päiväruuan. Mutta oli minulla muutakin asiaa Dee, tuota.. Voisinko saada Sukan tai Nadjan joku päivä kotiini yökylään?'' kysyin hieman vaivaantuneella äänellä.
''No tietenkin! Luotan sinuun, olet ollut täällä hoitajana jo kauan, käyt usein täällä ja koirat luottavat sinuun. Ilmoitat vain sitten kun meinaat ottaa jomman kumman yökylään, niin en ihmettele sitten mihin yksi koiristani on kadonnut'', Dee sanoi hymyillen ja kivi vierähti sydämmeltäni.
''Oikeasti?! Jes!'' sanoin innoissani.
Dee vain hymyili minulle, taisin innostua hieman liikaa. Juttelimme vielä hetken aikaa niitä näitä, ennen kuin menimme siskoni kanssa takaisin Sukan ja Nadjan luokse, katsomaan olivatko koirat syöneet. Ja olivathan ne. Kävin kaivamassa kaapistani molemmille koirille herkkuluut ja annoin ne niille ennen lähtöämme.
''Ole hyvä Sukka'', sanoin mäyräkoiralle ja ojensin tälle tämän luun.
''Ole hyvä Nadja'', sanoin huskylle kun ojensin tällekkin luun.
Silitin koiria vielä vähän ja kerroin palaavani pian taas katsomaan näitä, annoin pusut koirien päähän ja lähdimme siskoni kanssa takaisin kotiin päin. Kotimatkalla siskoni kertoi miten kiva päivä hänellä oli ollut ja kyseli, voisiko joskus tulla uudestaan mukaani kennelille moikkaamaan Sukkaa ja Nadjaa.
Meillä oli oikein mukava päivä tänään siskoni ja hoitokoirieni kanssa. ^^

Vastaus:

Kiva kun otit siskosi mukaan ja hyvä että hänkin piti koirista ;3 Totta kai voit saada Sukan tai Nadjan yökylään, vaikka molemmat kerralla jos tahdot, kunhan tosiaan muistat ilmoittaa siitä. Voisin ehkä hiukan säikähtää, jos minulta yhtäkkiä katoaisi kaksi koiraa enkä löytäisi niitä mistään.. Tästä tarinasta saat kokonaiset 30v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

21.06.2017 20:23
43. Kolmas flyball kurssitunti

''Tervetuloa jällen kerran flyball kurssitunnille! Huomioikaa, että tämä on teidän viimeinen tunti 1. kurssista. Jos haluatte jatkaa vielä kursseilua flyballin parissa, muistakaa ilmoittautus ajoissa tuleville kursseille. Mutta nyt aloitetaan tämä tunti. Tänään harjoittelemme samaa kuin viime tunnillakin, pallon laukaisemista ja sen kiinniottamista. Saatte mennä tällä kertaakin vielä samoihin ryhmiin kuin kahdella muullakin tunnilla, koska mitäpä sitä sekoittamaan ryhmiä enään tässä vaiheessa. Tuolla ovat laukaisu koneet sekä pallot, voitte mennä harjoittelemaan. Minä katselen sivusta hieman teidän toimintaanne ja lopuksi saatte näyttää minulle taitonne'', kurssiohjaaja kertoi ohjeita meille.
Menimme siis jälleen samoihin ryhmiin kuin muillakin tunneilla ja suuntasimme ryhmämme kanssa oman laukaisu laatikkomme luokse.
''Jos me harjoittelemme nyt ensin'', sanoin tyttö jolla oli bordercollie mukanaan.
''Sopii'', vastasin ja siirryin Nadjan kanssa hieman syrjempään odottelemaan vuoroamme ja katselemaan miten tyttö sekä tämän bordercollie pärjäisivät harjoituksissa.
Tytöllä sekä hänen koirallaan meni harjoituksissa tosi hyvin, mitä nyt sitä seurasin. Koira oli todella oppivainen ja osasi jo lähes täydellisesti laukaista laatikon ja ottaa pallon suuhunsa ilmasta. Seuraavaksi harjoittelu vuorossa olivatkin eräs nainen ja tämän saksanpaimenkoira. Jouduimme siis vieläkin odottamaan Nadjan kanssa vuoroamme. Nadja alkoi olla kärsimätön joten kysyin muilta, josko me saisimme olla seuraavat jotka pääsisivät harjoittelemaan ja se sopi muille. Kun nainen ja tämän saksanpaimenkoira lopettivat harjoittelut, oli Nadjan ja minun vuoro.

Siirryimme Nadjan kanssa lähtöpisteelle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja kun Nadja istui paikallaan, menin minä laittamaan laukaisu laatikkoon pallon valmiiksi, niin, että Nadja näki pallon minulla.
Kun olin laittanut pallon laatikkoon, palasin ulisevan Nadja luokse.
''Nadja, mene!'' sanoin koiralle innoissani ja koira lähti nopeasti juoksemaan kohti laukaisu laatikkoa ja palloa.
Nadja juoksi salaman nopeasti laatikon luokse, pompautti sitä tassuillaan niin, että sai laukaistua pallon pois laatikosta ja otti sen suuhunsa ilmasta. Siis kyllä, Nadja otti heti pallon suuhunsa ilmasta tällä kurssitunnilla.
''Hieno tyttö!'' kehuin heti innoissani huskya ja menin silittämään tätä.
Koitin tarjota Nadjalle palkinnoksi namupalaa, mutta koiraa kiinnosti tällä hetkellä enemmän pallo sen suussa kuin namupalat. Niimpä annoin Nadjan pitää palloa suussaan palkkioksi hetken, ennen kuin otin sen siltä pois ja menin viemään sen taas laukaisu laatikkoon.
''Koitetaan Nadja uudestaan'', sanoin koiralle ja menimme lähtöpisteelle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja jäin odottamaan hetkeksi, ennen kuin lähettäisin Nadjan matkaan.
''Nadja, mene!'' sanoin innoissani koiralle ja tämä lähti taas juoksemaan pää kolmantena jalkana kohti palloa. Koira sai taas laukaistua pallon laatikosta, mutta tällä kertaa se ei saanut sitä kiinni ilmasta.
''Tarvitaan vielä vähän treeniä'', sanoin koiralle ja menin silittämään tätä kuitenkin melkein täydellisestä suorituksesta.

Niimpä me vielä harjoittelimme Nadjan kanssa harjoitusta, pallon laukaisemisessa ei siis ollut mitään ongelmaa, lähinnä harjoittelimme pallon kiinniottoa kun se laukaistaan. Toisilla kerroilla husky sai pallon suuhunsa ilmasta ja toisilla kerroilla taas ei. Kuitenkin muutamien harjoituskertojen jälkeen, husky alkoi saada pallon ilmasta kiinni aina. Silloin minä kehuin joka kerta koiraa todella paljon ja silittelin tätä, jotta tämä tietäisi mikä oli oikea tapa saada pallo itselleen. Juuri kun lopetimme harjoittelun, kurssiohjaaja tuli kertomaan, että tuntia ei olisi enään paljoa jäljellä ja hän haluaisi nyt nähdä kaikkien meidän koiriemme suoritukset. Minä ja Nadja saimme näyttää suorituksemme vasta viimeisenä, hyvä niin jotta husky ehtisi lepäämään hieman ennen kuin näyttäisi taitonsa kurssiohjaajalle. Emme kuitenkaan kauaa joutuneet odottelemaan, kun oli jo meidän vuoromme.

''Emilia, Nadja, teidän vuoronne'', ohjaaja kuulutti.
''Joo me tullaan'', vastasin ja menin Nadjan kanssa nopeasti lähtöasemiin.
Kurssiohjaaja oli laittanut pallon jo laukaisu laatikkoon, joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja tämä istui.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja odotin hetken aikaa.
''Nadja, mene'', sanoin ja osoitin kohti laukaisu laatikkoa ja palloa.
Koira lähti nopeasti liikkeelle, se juoksi sulavin askelin laukaisu laatikolle, laukaisi laatikon ja.. sai kuin saikin pallon suuhunsa ilmasta! Saatuaan pallon suuhunsa, palasi koira minun luokseni esittelemään palloa.
''Hienoa Nadja!'' kehuin koiraa jälleen kerran.
Jouduimme näyttämään osaamisemme kurssiohjaajalle vielä toisen kerran, niin kuin kaikki muutkin, mutta toinen näyttökertakin sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Meidän näyttömme jälkeen olikin aika päättää tunti. Tunnin jälkeen, keskustelimme muiden flyball kurssilaisten kanssa, että jatkaisimme kaikki kursseilua koiriemme kanssa. Keskustelimme myös kursseista kurssiohjaajamme kanssa joka kertoi, että pian alkaisi 2. flyball-kurssi jonne kannattaisi ilmoittautua. Saatuamme keskustelumme päätökseen, kiitin kurssiohjaajaamme ja lähdin kävelemään Nadjan kanssa takaisin kennelille.

Kun pääsimme kennelille, kerroin Deelle kurssitunneistamme ja siitä miten meillä oli mennyt Nadjan kanssa. Ennen lähtöäni, ruokin vielä Nadjan ja vaihdoin sen keppuun puhdasta vettä.

Vastaus:

Laukaisu koneet -> laukaisukoneet
laukaisu laatikkomme -> laukaisulaatikkomme
flyball kurssilaisten -> flyball-kurssilaisten
Hienoa, että Nadja oppi ottamaan pallon nyt kiinni! Pääsettekin seuraavaksi siirtymään seuraavalle flyballkurssille ja tämän ansiosta sait myös suoritettua sen kymmenennen tehtäväsi. Onnittelut kurssin suorittamisesta, saat tarinasta 27v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

20.06.2017 23:36
42. Toinen flyball kurssitunti

Saavuimme jo toista kertaa Nadjan kanssa flyball kurssitunnille. Tällä kertaa minua ei jännittänyt tulla tunnille, ennemminkin minä olin innoissani, koska Nadjalla oli viimeksi mennyt niin hyvin. Nadja oli viimeksi todella innokas saamaan pallon itselleen ja se oli hyvä asia. Ehkä se tänäänkin haluaisi pallon itselleen ja suoriutuisi annetuista tehtävistä hienosti.
Ihan ensimmäiseksi kurssiohjaaja käski meidät samoihin ryhmiin, missä olimme viime kerrallakin. Siirryimme siis kahteen neljän hengen ryhmään. Sitten vasta aloitimme tunnin virallisesti.
''Tervetuloa toiselle flyball kurssitunnille! Tänään meillä onkin sitten ohjelmassa pallon laukaisemista ja sen kiinni ottoa. Olette nyt samoissa ryhmissä kuin viimeksikin ja täällä on taas kaksi pallojen laukaisu laatikkoa joten saatte harjoitella niissä. Tälläkään kertaa minulla ei ole avustajia mukana, koska saatte vieläkin harjoitella keskenänne koirien kanssa ja edelleen tutustua tehtäväänne. Sitten ei muuta kuin hommiin!'' kurssiohjaaja sanoi iloisella äänellä ja siirryimme tämän jälkeen ryhmämme kanssa oman laukaisu laatikomme luokse.

Saimme Nadjan kanssa aloittaa, koska muut sanoivat, että olisi hyvä jos Nadja aloittaisi niin muut koirat näkisivät siitä mallia. Nadja kun oli pallosta kaikista innoissaan.
''Okei, me yritämme'', sanoin muille jolloin muut siirtyivät hieman syrjempään.
Menin Nadjan kanssa hieman kauemmas laukaisu laitteesta jonka jälkeen käänsin katseeni Nadjaan.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja koira istui.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja kun koira istui paikallaan, menin laittamaan laukaisu laatikkoon pallon. Laitettuani pallon paikoilleen, palasin takaisin huskyn luo joka istui vieläkin nätisti paikallaan. Kehuin koiraa ja annoin sille namupalan.
Suunnitelmanani oli juosta koiran vierellä laatikon luokse kovaa vauhtia ja kun vauhti olisi kova, ei Nadja pysähtyisi ja jäisi raapimaan laatikkoa vaan juoksisi kovaa laatikkoa päin, ottaen tassullaan vauhtia siitä. Silloin pallo irtoaisi laatikosta ja Nadja saisi sen suuhunsa.
Hengitin rauhallisesti sisään ja ulos. Sitten käänsin katseeni Nadjaan ja katsoin koiraa rauhallisin mielin. Koirasta huomasi, että se halusi jo lähteä liikkeelle ja tekemään jotain, eikä se millään malttaisi olla paikallaan.
''Okei Nadja, tehdään se'', rohkaisin koiraa ja itseäni.
''Nadja, tule!'' sanoin koiralle kovaan ääneen ja lähdin juoksemaan kohti laatikkoa jossa pallo oli.
Nadja huomasi pallon ja juoksi kovaa vierelläni, ehkä jopa hieman edelläni, koska sillä taisi olla kiire saada pallo itselleen. Juoksimme kunnes olimme laatikon lähellä. Kun saavuimme laatikon luokse, pysähdyin, jolloin Nadja juoksi laatikkoa päin juuri niin kuin olin ajatellutkin ja pallo pomppasi irti laatikosta. Nadja ei vauhtinsa takia kyllä saanut palloa suuhunsa, mutta sai se ainakin laukaistua sen.
''Hieno tyttö'', kehuin koiraa ja silitin sen päätä.
''Kokeillaan uudestaan'', sanoin ja laitoin pallon takaisin laukaisu laatikkoon, käskin Nadjan mukaani ja menimme lähtöpisteeseen.

''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja koira istui.
Odotin hetken, ennen kuin lähetin koiran matkaan, jotta se rauhoittuisi.
''Nadja, tule'', sanoin koiralle kun olimme odottaneet tarpeeksi ja lähdin taas juoksemaan kohti laatikkoa. Nadja juoksi vierelläni, mutta ohitti minut reilusti loppu vaiheessa ja oikein pompautti tassunsa laatikkoon, niin kuin viime kerrallakin. Nadja sai taas pallon pois laatikosta, mutta ei saanut sitä taaskaan ilmasta kiinni, vaan maan kautta.
Kehuin kuitenkin koiraa ja päätin yrittää vielä, jotta Nadja varmasti osaisi tempun.
Pallon kiinniottoa voisimme harjoitella sitten seuraavalla kerralla, kunhan Nadja nyt oppisi tämän laukaisu tekniikan kunnolla.
Aloitimme jälleen kerran alusta. Käskin koiran istumaan ja kun tämä oli rauhoittunut, lähetin sen matkaan. Tällä kertaa juoksin itse vain puoleen väliin asti, koska eihän minun alunperinkään kuuluisi juosta koiran rinnalla kun se tätä tehtävää tekee. Nadja suoriutui samalla tavalla kuin muillakin kerroilla, mutta tällä kertaa se melkein sai pallon suuhunsa ilmasta. Paremmin tämä näytti menevän kerta toisensa jälkeen.

Annoimme muiden harjoitella välissä ja lepäsimme sillä välin Nadjan kanssa. Nadja ei meinannut pysyä kyllä ollenkaan paikoillaan, kun muut koirat ottivat palloa kiinni ja hän ei. Kun muut olivat harjoitelleet tarpeeksi, koitin Nadjan kanssa vielä muutamaan kertaan harjoitusta. Joka kerta kun koitimme harjoitusta, menin aina vain lyhemmän ja lyhemmän matkan juoksua Nadjan kanssa. Viimeisellä harjoitus kerralla Nadja juoksi yksin. Laukaisun Nadja tosiaan osasi, mutta pallon kiinniotto oli vieläkin hieman hankalaa, mutta eiköhän sekin rupeaisi kohta sujumaan. Koira sai harjoitusten aikana kaksi kertaa pallon ilmasta suuhunsa, ja olihan se jo tosi hyvä suoritus. Kun tunti oli päätöksessään, kokoonnuimme kaikki kuuntelemaan vielä, mitä kurssiohjaajalla oli sanottavaa seuraavasta tunnistamme. Hän kertoi milloin seuraava tunti olisi sekä sen, että harjoittelisimme seuraavalla tunnilla tätä samaa kuin tälläkin tunnilla. Höpöttelimme muiden kurssikavereiden kanssa vielä tämän päivän tunnista, ennen kotiin lähtöä. Kuitenkin pienen höpöttelyn jälkeen oli aika palata kennelille, viemään Nadja kotiinsa.

// Mul lukee kaapissa et oon kirjottanut tähän mennessä 40 tarinaa vaiks oon kirjottanu 41 ja tää oli sit jo mun 42 tarina. c:

Vastaus:

Korjaan tuon tarinan määrän ;3 Hienoa että teillä meni niin hyvin! Nadja on oikein älykäs kaveri ^^ Löysin tarinasta pari pikku virhettä, ne korjaan tässä nopeasti nyt kun satun olemaan sillä päällä x'D
"Nadja oli kaikista innoissaan" -> "Nadja oli kaikista innostunein" tms
laukaisu laatikkoon -> laukaisulaatikkoon
loppu vaiheessa -> loppuvaiheessa
laukaisu tekniikan -> laukaisutekniikan
harjoitus kerralla -> harjoituskerralla
Oot musta kuitenkin erittäin hyvä (ja aktiivinen!) kirjoittaja, mutta yhdyssanavirheitä löytyy aina välillä - ne on kuitenkin vain pikku juttu, eikä häiritse lukemista kovasti. Saat tarinastasi 27v€!

- Dee

Nimi: Zema

20.06.2017 15:35
Luku 1 ✖ Ankka? Koirahan se on

Aurinko paistoi lämmittävästi pilvien välistä, kun kävelin kennelille. Taivaalle katsoessani epäilin, että ihan milloin vain voisi alkaa satamaan. Olin saanut Deeltä mahdollisuuden palata takaisin hoitajaporukkaan. Olin kyllä todella iloinen siitä mahdollisuudesta. Minusta kuitenkin tuntui, että minua jännitti nyt enemmän kuin silloin, kun saavuin kennelille ihan ensimmäistä kertaa. Jotenkin epäilin, jos kennelillä olisi edelleen samoja hoitajia, he eivät tule ottamaan minua mitenkään kauhean lämpimästi vastaan. Lopulta pääsin kuitenkin kennelille asti. Katsoin hymyillen pihalla riehuvia koiria, kun avasin portin. Päästessäni pihalle sain nopeasti iloisen koiralauman tervehtimään minua. Myöskin Dee saapui pian luokseni.
“Hei Zema”, hän sanoi hymyillen.
“Hei”, vastasin varovasti ja tutkin katseellani koiralaumaa.
Löysin koirien seasta nopeasti paljon minulle vieraita koiria, vaikka kyllähän niitä tuttujakin näkyi. Huomasin leimaavani katseeni helposti pentuihin, joita löysinkin nopeasti aika monta. Rapsuttelin rauhallisesti innokaita koiria, jotka tuuppivat jalkojani.
“On kyllä kiva saada sut takaisin. Ootko jo miettinyt kenet otat hoitokoirakseni?” Dee kysyi ystävällisesti.
Minun oli vähän vaikea uskoa, että hän oli siitä iloinen. Yritin kuitenkin olla, koska pidin itse siitä ajatuksesta, että pääsin jälleem osaksi Joystormin arkea. Hymyilin kuitenkin varovasti hänelle.
“En mä oo”, vastasin nopeasti.
“Auttaisko yhtään, jos sanon, että Watti on edelleen ilman hoitajaa”, nainen sanoi ystävällisesti.
Tietenkin voisin ottaa jälleen Watin, kun uros ei kerran vielä ole uutta hoitajaa saanut. En kuitenkaan ollut ihan varma, oliko spanieli minua varten. Katsoin vähän tutkivasti muutamaa bordercollieta.
“Ehkä vähän, mutta kukas tuo tuolla syrjässä on?” kysyin ja osoitin varovasti laumasta vähän matkan päässä makaavaa minun silmääni aavistuksen erikoisen väristä bordercollieta.
“Se on Ankka”, Dee kertoi minulle.
Kävelin rauhallisesti naisen kanssa muutama koira kannoillamme Ankaksi kutsutun koiran luokse. Paimen ei aluksi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta meitä kohtaan, mutta nousi kuitenkin vähän haistelemaan. Rauhalliset koirat eivät yleensä niinkään minun mieleen, mutta jokin Ankassa kuitrnkin vei minut mukanaan.
“Onkos tällä vielä hoitajaa?” kysyin varovasti samalla, kun silitin hellästi narttua.
“Ei ole”, nainen vastasi minulle ystävällisesti.
“Sitte mä taidan olla päätökseni tehny”, sanoin hymyillen pienesti.
“No, kenet otat?” Dee kysyi, vaikka minusta tuntui, että hänkin varmasti asian jo osasi arvata.
“Ankan”, vastasin hymyillen ja silitin paimenta rauhallisesti.
“Tämä selvä, mennään laittamaan sulle kaappi kuntoon niin pääset puuhaamaan Ankan kanssa”, Dee selitti.
Lähdin Deen mukana sisälle laittamaan minulle kaapin kuntoon ja Ankka seurasi meitä perässä sisälle.

Kun olin taas virallisesti hoitajan pestissä, en voinut olla hymyilemättä. Tunne hoitajaksi pääsemisestä ei kyllä ollut tuolloin yhtään huonompi kuin ensimmäisellä kerralla.
“Tarvisko sulle esitellä vähän paikkoja”, Dee naurahti.
“Kiitos tarjouksesta, mutta kyllä minä muistan tän paikan ilmankin”, naurahdin takaisin.
Olimme juuri lähdössä takaisin ulos, kun vaaleahiuksinen tyttö astui ovesta sisään.
“Koirat voisi olla ehkä ihan hyvä ottaa sisälle tuosta sateesta”, tämä sanoi pienellä virneellä.
“Vois olla hyvä idea tai meillä on kohta paljon kuraisia koiria”, Dee naurahti.
En kyllä halunnut edes tietää, mikä työ lähemmäs kolmenkymmenen kuraisen koiran putsaamisessa voisi olla. Minä ja vieras tyttö autoimme Deetä saamaan koko lauman sisälle. Osa koirista oli kyllä ehtinyt jo saada itsensä aika kuraan.

Saatuamme pelastutettua koirat kauhealta kuraantumiselta putsamisimme vähän vähän niitä koiria, jotka olivat ehtineet itsensä jo sotkea.
“Minä olen muuten Aura”, tyttö kertoi minulle, kun pyyhimme kuraisia koiria.
“Zema”, vastasin vain lyhyesti, koska oletin häntä kiinnostuvan, mikä on nimeni.
“Oletko uusi hoitaja täällä?” Aura kysyi ystävällisesti minulta.
“Olen, tai siis olin täällä ennenkin hoitajana, mutta palasin tänää hoitajan tehtäviin”, selitin.
“Okei, mä oon ollu täällä Ratkin hoitajana vasta vähän aikaa”, hän kertoi hymyillen.
“Ketä sä muuten hoidat?” tyttö kysyi vielä.
“Ankkaa”, vastasin ja keskityin saamaan minulla putsattavana olevan spanielin pois kurasta.
Oli kieltämättä aika huvittavaa sanoa, että hoitaa Ankkaa. Eihän Ankka nyt oikeasti mikään ankka ole. Aura oli kyllä vaikuttanut sika mukavalta ja oli kiva huomata, että kenneliin oli tullut uusia hoitajia.

Kun Dee vapautti meidät koirien putsaamisesta menin Ankan kanssa Auran ja Ratkin seuraksi olohuoneeseen. Ankka makasi rauhallisesti vieressäni lattialla, kun Ratki puolestaan pörräsi ahkerasti hoitajansa luona ja yritti tehdä tuttavuutta myös minun kanssa. En edelleenkään tiennyt, mikä Ankassa minua niin houkutti. Olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että olin ottanut käsiin astetta erilaisemman koiran, kuin mihin olin tottunut.
“Ketä muuten hoidit ennen?” Aura kysyi yllättäen.
“Wattia ja sit yhtä Savu-nimistä shelttiä, joka ei enää täällä asu”, kerroin pirteästi.
En kauhean mielelläni edellisiä hoitokoiriani muistele, vaikka nytkin minulla oli ollut mahdollisuus Watti ottaa. Kyllä kuitenkin kerroin, ketä olin hoitanut, kun asiasta kerran kysyttiin. Saimme ajan kulumaan yllättävän hyvin Auran kanssa jutellessa. Eikä koiratkaan valittaneet, vaikka eivät pihalle päässeet. Kuka nyt olisi kaatosateeseen halunnut? Keksisin tähän kyllä kuinka monta vastausta, mutta sovitaan, että ei kukaan. Lopulta muistin jopa vilkaista kelloa. Se näytti puoli kahdeksaa, joten ymmärsin, että ehkä minun kannatti lähteä. Olin luvannut olevani kotona seitsemältä, mutta enpä ollut. Toisaalta tiesin kyllä, että vanhempiani ei tulisi haittaamaan, vaikka palasinkin kotiin myöhässä.
“Mun pitää lähteä”, sanoin vähän haikeasti ja katsoin sateeseen.
“Taidat kastua aika hyvin”, Aura vastasi.
“Kyllä, mutta mitä se haittaa”, naurahdin.
Halasin vielä varovasti Ankkaa ennen kuin suuntasin itseni eteiseen. Jotenkin oudosti vain pidin siitä koirasta jo niin paljon. Kun laitoin kenkiä jalkaan, muistin, että minulla oli vain huppari. Kastuminen oli siis taattu. Lähdin kävelemään sateeseen vesipisaroiden ympäröiväksi. Päätin äkkiä mieluummin juosta kotiin, koska kerrankin kastuminen ei houkutellut minua.

Vastaus:

On tosiaan ihanaa saada sut takaisin, onneksi Ankkakin löysi hoitajan! ^^ Kiva myös, että pääsit tutustumaan myös Auran kanssa. Toivottavasti et kastunut pahasti... Tarinasi eteni sopivan nopeasti ja kuvailuakin löytyi oikein mukavasti. Pituus on loistava ;3 Saat siis tästä 36v€!

- Dee

Nimi: Aura

20.06.2017 00:14
Kolmas luku ✎

Minua odotti kennelille saapuessani iloinen yllätys, tai oikeastaan kaksi. Ensinnäkin Ratki tervehti minua nyt jopa entistä iloisemmin haukkumalla ja loikkasi minua vasten nuolaisten nenääni. Oli totta kai ihanaa nähdä, että hoitokoirani alkoi pikku hiljaa pitää minua kaverinaan eikä enää vierastanut niin paljon. Toisekseen Dee oli hankkinut pienen pennun, joka edusti samaa rotua kuin Ratki - bordercollie. En oikeastaan edes ehtinyt kuunnella, kun Dee selitti pennusta ja kertoi sen vanhemmista ja niiden taustoista.
"Hei söpöliini", lepertelin ja pystyin vain juuri ja juuri hillitsemään itseni, etten olisi alkanut kiljua. Bitti oli hyvin lyhytjalkainen, luppakorvainen ja pyöreä, mustavalkea pentu suurilla, ruskeilla silmillä ja pikkuriikkisellä kielellä, jolla se nyt nuoli kättäni innokkaasti.
"...ja uskon, että siitäkin tulee vallan mainio työkoira, kuten vanhemmistaan. Sen isä oli valio monessa lajissa, ainakin tokossa ja agilityssa. On vain maltettava odottaa että Bitti täyttää vuoden, että sitä voi alkaa hyppyyttää kunnolla, sen luustohan kehittyy vielä."
Dee lopetti selittämisensä ja käänsi nyt katseensa minuun, Bittiin ja Ratkiin naurahtaen.
"Pentu itse taitaa kiinnostaa enemmän kuin sen taustat. No, taidan lähteä siivoamaan poitsun jälkiä, raukka ei ole vielä oppinut sisäsiistiksi!"
Dee katosi pian ja Bitti taapersi hänen perässään pois minun ja hoitokoirani luota. Jäätyäni kahden Ratkin kanssa käänsin katseeni siihen ja annoin sille nopean halin.
"No niin poika, mennäänkö tänään lenkille?"
Ratki katsoi minua kallistaen hitaasti päätään. Koiran silmät tuikkivat siihen malliin, että se taisi ymmärtää mitä 'lenkille' tarkoitti.
"Ilmeisesti kyllä", naurahdin. Edellisestä vierailustani oppineena tiesin nyt, missä lainapannat ja hihnat sijaitsivat. Panta Ratkilta tosin löytyi jo kaulasta, mutta hihnankin tahdoin varmuuden vuoksi mukaan, vaikka olikin tarkoitus kävellä vain metsässä, ei sen kummempaa. Ratki seurasi minua naulakolle ja takaisin, odottaen malttamattomana ulos pääsyä. Juttelin koiralle iloisesti avatessani hihnanippua ja kiinnittäessäni pistoolilukkoa sen pantaan kiinni.
"Ja ihan pian alkaa leiri, en malta oottaa! Siellä me sitten touhuillaan yhdessä."
Ratki näytti pyöreine silmineen ja nousseine korvineen siltä, kuin olisi ymmärtänyt, vaikka eihän koira tietenkään juuri mitään puheestani tajunnut. Ainakin Ratki oli hyvä kuuntelija.
"No niin, sitten..."
En ehtinyt sanoa viimeistä sanaa 'mennään', kun Dee palasi takaisin luoksemme.
"Hei Aura, nyt kun olet täällä, ehtisitkö millään käyttää vaikka Sampoa ja Ankkaa samalla? Minulla kun on vähän kiireitä, pitää keskustella tulevien kasvattieni uusien omistajien kanssa. Myy nimittäin on ihan viimeisillään tiineenä! Lisäksi olen kadottanut yhden heistä yhteystiedot, olen varmaan pudottanut sen muistilapun johonkin..."
Nurkan takaa ilmestyi lehmänkirjava bordercollienarttu, jonka tunnistin heti Myyksi pyöreästä masusta. Ilmeisesti oli kuullut nimensä ja tullut katsomaan, mitä asiaa Deellä oli sille.
"Totta kai voin", totesin hymyillen. Miksikäs ei, oli kiva olla avuksi ja vaikka olinkin suunnitellut tästä kahdenkeskeistä päivää minulle ja Ratkille, ei pari koirakaveria haittaisi ollenkaan. Olisi vain mukavaa tutustua kahteen uuteen koiraan.
"Sampo, Ankka!" Dee kutsui ja pian jostain ilmestyikin kaksi bordercollieta. Sampo oli komea, keskipitkäkarvainen uros puolipystyillä korvilla ja komealla, siniharmaalla turkilla jota koristivat marmorikuvio ja valkoiset merkit. Ankka taasen oli mielenkiintoisen värinen, ilmeisesti diluutiogeenin aiheuttama hiukan lilan sävyinen pohjaväriltään ja sillä oli muuten tricolourkuviot. Ankka oli minusta oikein hauska nimi ja se sai minut hymähtämään huvittuneena katsoessani hyvin viileän rauhallista narttua.
"Tiedätkin ilmeisesti, mistä löytyy lainahihnoja", Dee totesi sitten ja lähti omiin puuhiinsa. Jäin miettimään hetkeksi, kuinka kiireistä hänen elämänsä mahtoi välillä olla, hoitajat helpottivat varmasti hommia kovasti. Pentuja tulossa kenneliin, piti sopia kaikki valmiiksi pennunostajien kanssa ja valmistella Myylle rauhallinen paikka synnyttää, ja nyt vielä yhden ostajan yhteystiedot kadonneet. Ei kuulostanut kivalta tällä hetkellä, mutta toisaalta tässäkin hommassa oli varmasti enemmän hyviä puolia kuin varjopuolia. Kävin hakemassa vielä Sampolle ja Myyllekin hihnat. Ne jäivät odottamaan Ratkin kanssa eteiseen siksi aikaa ja palatessani takaisin Sampo silmäili minua ehkä jopa hiukan epävarmasti, kun taas Ankka vaikutti melkein välinpitämättömältä rauhallisen katseensa ja syvien huokauksiensa takia. Ehkä se johtui siitä, etteivät koirat tunteneet minua sitten ollenkaan. Pujotin molempien kauloihin pannat ja hihnat napsautin pantoihin kiinni.
"Sitten mennään!"
Avasin ulko-oven ja talutin kaikki kolme koiraa pihalle. Lähdimme ensin kävelemään kohti leirirakennukselle vievää polkua, mutta sitten käännyin ennen sitä toiselle polulle, joka johti hyvälle metsäreitille, jolla olimme viimeksi käyneet Emilian ja Smilerin kanssa. Koirat tassuttelivat kiltisti vierelläni eteenpäin - tai siis, Ankka ja Sampo tassuttelivat kiltisti - Ratkin ryntäillessä ees taas ja poukkoillessa hihnassa sinne tänne. Raukalla oli ilmeisesti vähän liikaa purkamatonta energiaa käytössään, mutta ei se mitään, sitähän me tänne metsään tultiin tekemäänkin, purkamaan energiaa. Oikeastaan aloimme pian olla jo minulle kohtuullisen tutulla polulla ja tarpeeksi kaukana tiestä, joten päästin kaikki kolme irti hihnoistaan juoksentelemaan, leikkimään ja ehkä tekemään tarpeensa jonnekin. Ratki ilahtui siitä eniten ja lähti juoksemaan ralliympyrää haukkuen, kunnes rauhoittui hetkeksi ja meni moikkaamaan Ankkaa. Katsoin hetken hymyillen niiden leikkiä kiinnittäen sitten huomioni Sampoon. Koira vaikutti melko hiljaiselta, ehkä se oli sellainen aina uusien tuttavuuksien kanssa. Innostuihan se leikkimään Ankan ja Ratkin kanssa, mutta minuun se ei oikein ottanut kontaktia. Ujo kaveri. Ajatukseni menivät jo siellä, mitä tekisin Ratkin kanssa ensi kerralla. Voitaisiin ainakin käydä uimassa, ja...
"WUF!"
Hätkähdin kun Ratki yhtäkkiä törmäsi haukahtaen jalkaani ja sai minut tömähtämään pepulleen maahan.
"Auh, Ratki!" ulahdin, "mun häntäluu!"
Ratki näytti hetken aikaa pahoittelevalta ja heilautteli melko alhaalle asetettua häntäänsä varovasti, yrittäen selvästi pyytää anteeksi.
"Ei se mitään poika", nauroin ja nousin seisomaan. "Mutta hei, mikäs tää on?"
Nostin maasta kontaktimuovilla päällystetyn kartonginpalasen ja luin nopeasti pari ensimmäistä sanaa.
"Vanessa, kennel Tollerin."
Lapusta löytyi myös sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Hei, voisiko se olla Deen hukkaama yhteystietolappu? Minun oli todettava, että olihan se, joten tungin lappusen collareideni taskuun.
"Jospa se pysyisi siellä", mutisin katsoen Ratkia, joka heilutti häntäänsä, kuten aina. Niin, että koko takamus heilui. Ei mennyt kauaa, kun koira oli jo jatkamassa leikkiään Ankan ja Sampon kanssa.

Metsälenkillä vierähti ainakin tunti tai puolitoista, jollei jopa kaksi, olin unohtanut katsoa kelloa ennen lähtöä, mutta nyt se oli tasan neljä. Viideltä minulla olisikin ruoka, joten kenneliltä olisi lähdettävä viimeistään viittä vailla.
"Mitähän sitä vielä tekisi", mietin ääneen avatessani kennelin ovea ja astuessani siitä koirien kanssa sisään. Pyyhin kaikkien tassut naulakossa roikkuvaan, siihen tarkoitettuun pyyhkeeseen ja Ankka ja Sampo lähtivätkin saman tien omiin puuhiinsa.
"Mennään etsimään Dee", ilmoitin Ratkille ja lähdimme sen kanssa vierekkäin astelemaan portaita ylös yläkertaan, missä Deen toimisto sijaitsi. Mietin hetken, ennen kuin koputin oveen.
"Sisään", Dee huikkasi ja kuului järjestelevän joitakin paperilappusia. Avasin toimiston oven ja luikahdin Ratkin kanssa sisälle.
"Ai moi Aura, mitäs asiaa sulla?"
Dee kuulosti hienoisesti väsyneeltä, mutta ei kuitenkaan vihaiselta. Ehkä häntä ei haitannut tuloni, eikä haittaisi ainakaan kun hän saisi kuulla, mitä minä ja Ratki löysimme metsästä. En kuitenkaan ehtinyt avata suutani, kun Dee alkoi jo selittää.
"Olen etsinyt niitä yhteystietoja kaikkialta, mutta en vain löydä, en mistään numerotiedustelusta enkä edes netistä. Mitä minun on tehtävä, jos en saa yhtä pentua varanneista kiinni missään?" kennelin omistaja voivotteli ja pudisteli päätään.
"Öh, Dee..." yritin.
"Ja sitten pitäisi vielä laittaa Myyn synnytyspaikka valmiiksi, sen ruumiinlämpökin laski jo puolella ja se enteilee sitä, että pennuilla ei mene enää kauaa..."
"Dee, katso mitä minä ja Ratki löydettiin", keskeytin enää välittämättä siitä, oliko se kovin kohteliasta. Dee hiljeni ja katsoi lappua, joka oli ojennetussa kädessäni.
"Yhteystiedot!" oli ainoa mitä hän suustaan osasi päästää, ennen kuin nousi tuolistaan halaamaan minua. Naurahdin hänen innolleen, olihan osoitelappu varmasti tärkeä.
"Kiitos Aura ja Ratki, tätä tullaan tarvitsemaan", Dee mutisi ja istahti sitten takaisin tuolilleen, "laitankin heti Vanessalle sähköpostia pentujen syntymän lähestymisestä. Muut saivat sen viestin jo eilen. Voit antaa Ratkille jääkaapista kinkun palkaksi ja ottaa itsellesi vaikka karkkipussin sen viereisestä kaapista!"
"Kiitos Dee!"
Ratkin korvat nousivat hiukan kun se kuuli oman nimensä ja sanan 'palkka'. Fiksu koira, tunnisti ainakin monia sanoja, oli minun todettava astellessani sen kanssa portaita alas.
"Hyvä poika, saat herkun", kehuin koiraa ja avasin jääkaapin oven. Se oli yllättävän täynnä, mutta onneksi löysin nopeasti avatun kinkkupaketin ja nappasin sieltä Ratkille yhden palkaksi. Heitin kinkun ilmaan ja Ratki nappasi sen ilmasta kiinni ja hetkessä se oli jo nielaissut kinkun. Löysin myös oman karkkipussini kaapista, Dee oli varmaan säästellyt sitä itselleen. Tuli hiukan tyhmä olo, vaikka Dee itse oli sen minulle tahtonut antaa, mutta otin sen kuitenkin, eihän tämän kokoinen karkkipussi edes maksanut kuin pari euroa juuri ja juuri. Kävin viemässä palkkioni eteiseen jättämääni reppuun ja palasin Ratkin luo. Samassa ovi kävi, joten käännähdin sitä kohti.
"Moi Aura!" ovesta sisään astuneet Mirror ja Emilia moikkasivat.
"Moi", tervehdin takaisin hymyillen.
"Me satuttiin tulemaan sattumalta yhtä aikaa tänne", Mirror selitti ja tömähti selkä edellä ovea vasten, kun Siina rynnisti jostakin ja loikkasi häntä vasten vauhdilla. Pian Emiliaakin tulivat Sukka ja Nadja tervehtimään.
"Moi kullat", Emilia leperteli hoidokeilleen ja sai minut virnistämään. Kukapa nyt edes pystyisi olemaan lässyttämättä, kun oma rakas koirakaveri oli siinä. Rapsutin omaa koirakaveriani, joka nuolaisi kättäni ja istahti maahan heiluttaen tuuheaa häntäänsä.
"Arvatkaas mitä", Mirror kysäisi sitten salaperäisen näköisenä.
"Kerro!" Emilia näytti malttamattomalta.
"Mennään ensin olkkariin, puhutaan siellä", Mirror virnuili.
"Plääh", nauroin, "ei saa olla ilkeä."
Menimme kuitenkin kaikki sohvalle istumaan hoidokkeinemme.
"No, mitä?" Emilia kiirehti.
"Ens viikolla on tosi monia lämpimiä ja sateettomia öitä", Mirror aloitti ja keskeytti hetkeksi jännityksen vuoksi, "ja musta ois kiva mennä taas telttailemaan!"
Minusta ajatus kuulosti kivalta. 'Taas' sanan mukaan Mirror oli ennenkin ollut hoitajaporukalla telttailemassa, varmaan Emilian kanssa, mutta nyt minullakin olisi mahdollisuudet tulla mukaan. Ilmeisesti minut jopa haluttaisiin, olihan Mirror kertonut tämän minunkin kuullen.
"Kysytään myös Smileriä", Emilia muistutti. Minä ja Mirror nyökkäsimme.
"Totta kai", Mirror totesi, "multa löytyy hyvä kuuden hengen teltta, niin koiratkin mahtuu sinne. Luulen että Dee suostuu kyllä, kun kysytään nätisti."
"Siitä tulee kivaa", totesin ja todellakin olin sitä mieltä.

Vastaus:

Taas kerran oikein kivan pituinen tarina! Kiitos todella kun löysit Vanessan yhteystiedot ja käytit Ankkaa ja Sampoa puolestani lenkillä, sinusta oli suuri apu - toivottavasti nautit karkkipussistasi! :3 En malta odottaa, että kirjoitat telttaretkestä, annan siihen ehdottomasti luvan teille >:) Saat tarinastasi 34v€.

- Dee

©2020 Joystorm - suntuubi.com