Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja on tarkoitettu hoitajien tarinoille heidän ja heidän hoitokoiriensa päivistä. Mitä laadukkaamman, virheettömämmän ja pidemmän tarinan kirjoitat, sitä enemmän rahaa saat! Sinulla saa olla kerralla korkeintaan kaksi tarkistamatonta tarinaa, ettei urakkani kasva liian suureksi. Mainitse tarinan alussa, jos se on kurssitarina ja sen lopussa, jos käytit jotain ruokaa tai nameja. Tarinan loppuun annan hiukan palautetta ja korjaan, jos löydän joitakin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Ethän pahastu palautteesta? :) Pyrin antamaan niin hyvää kuin rakentavaakin palautetta.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Emilia~

19.06.2017 23:52
41. Ensimmäinen flyball kurssitunti

Saavuimme Nadjan kanssa flyball-kurssille, minua jännitti, koska olin kyllä kuullut mitä flyball kursseilla tehdään, mutta en koskaan ollut itse nähnyt livenä miten esimerkiksi pallon laukaiseminen tapahtuu yms. Menimme odottelemaan riviin, rivissä oli seitsemän muuta paria myöskin, joten meitä oli aika monta täällä kurssilla. Yhteensä kahdeksan paria. Ja parilla tarkoitan nyt omistajaa, sekä koiraa. Nadja istui nätisti vieressäni odotellen mitä seuraavaksi tapahtuisi. Emme kuitenkaan joutuneet odottelemaan kauhean kauaa, kun kurssiohjaajamme saapui luoksemme, jäi seisomaan meidän kaikkien eteen ja aloitti tunnin.
''Tervetuloa flyball kurssille. Tänään harjoittelemme ihan vain alkeita, koirat saavat tutustua laukaisu laitteeseen, palloon ja testailla vähän niitä. Mutta nyt ihan ensimmäiseksi kerron teille mitä flyball lajina tarkoittaa.. Flyballissa kun kilpaillaan niin yksi joukkue koostuu neljästä koiran ja ihmisen muodostamasta kilpailuparista. Samassa joukkueessa voi olla sekä mini- että maksikokoisia koiria. Jokaisessa joukkueessa on myös laatikon lataaja jonka tehtävänä on ladata laatikko tennispallolla seuraavaa koiraa varten, laatikon lataajana kuitenkaan kukaan teistä ei joudu olemaan, ellei halua. Flyball kursseilla minun mukanani kulkee yleensä kaksi avustajaa, jotka hoitavat laatikoiden lataamiset. Tällä kertaa he eivät kuitenkaan tulleet mukaan, koska tänään te saatte tutustua esineisiin, eikä heitä tarvita'', kurssiohjaaja kertoi meille ja me muut kuuntelimme erittäin tarkkaan, jotta mitään ei menisi ohi.
''Onko kellään tässä välissä kysyttävää?'' kurssiohjaaja kysyi välikysymyksen.
Kaikki vain pudistelivat päätään, mutta eivät sanoneet mitään.
''Ei ole mitään kysyttävää'', minä rohkeana sitten vastasin.

''Hieno, voin siis jatkaa. Seuraavaksi pääsemmekin lajin kulkuun, kerron tämän kokonaisuuden nyt, vaikka emme tänään harjoittelekkaan läheskään kaikkea tätä, vasta myöhemmillä kursseilla. Haluan vain, että teillä on hyvä teoriapohja sitten flyballia varten. Elikkäs, alussa koira lähtee ohjaajansa luota lähtölinjalta, josta ohjaaja koiran lähettää matkaan. Sitten koira hyppää neljän esteen yli, minkä jälkeen se painaa tassullaan flyball-laatikkoa. Tassun painallus laukaisee tennispallon ulos laatikosta. Pallo ei ole niinkään laatikon sisällä paljon, vain osittain. Jos tuo äskeinen lauseeni kuulosti siltä, että pallo olisi kokonaan laatikon sisällä. Ja sitten koira ottaa pallon koppina suuhunsa ja palaa estehyppyjen kautta ohjaajansa luokse. Kun koira on ylittänyt viimeisen esteen, saa joukkueen seuraava koira luvan lähteä. Kun kilpaillaan niin kilpailussa on rinnakkain kaksi rataa'', kurssiohjaaja kertoi suu vaahdoten meille.
''Muistankohan tuon kaiken vielä vähän ajan kuluttua?'' sanoin naurahtaen kun kurssiohjaaja lopetti teoria selostuksensa.
''Etköhän ja kyllä tässä sitten viimeistään tekemällä oppii, ei tarvitse ottaa mitään paineita'', kurssiohjaaja vastasi minulle.
''Okei no eiköhän tästä hyvää tule, Nadja on tosi hyvä ja innokas oppimaan uusia asioita ja se rakastaa leluja'', sanoin vielä.
''No se on hyvä asia!'' kurssiohjaaja vastasi.

''Nyt kuitenkin jaan teidä ryhmiin saatte mennä neljän parin ryhmiin'', kurssiohjaaja jatkoi ja näytti mistä kohtaa riviä meni poikki niin, että toiset olivat toisessa ryhmässä ja toiset toisessa.
Minun ryhmässäni oli siis kolme muuta koiraa ja omistajaa. Koirarotuina meidän ryhmässämme oli kaksi bordercollieta ja yksi saksanpaimenkoira. Mitään esittelyjä ei pidetty sen enempää vaan alettiin heti hommiin.
''Tässä on kaksi laatikkoa josta pallon saa laukaistua ja mihin se siis laitetaan. Tuossa maassa on pallot jotka siihen kuuluvat. Saatte tänään tutkia näitä, emme tee mitään sen ihmeempää tänään. Seuraavalla kerralla sitten harjoittelemme yksittäin pallon laukaisemista ja sen kiinniottoa. Aloittakaan nyt vain tutkimaan'', kurssiohjaaja neuvoi ja meni hieman syrjempään.
''Minä tiedän miten tämä toimii, voin näyttää'',eräs tyttö sanoi ryhmässämme ja meni pallon laukaskoneen luokse. Hän laittoi pallon laukaisu koneeseen ja painoi kädellään flyball-laatikkoa. Pallo pomppasi irti laatikosta ja Nadja juoksi nappaamaan pallon suuhunsa.
''Hei Nadja, sinähän pääset heti jyvälle'', sanoin nauraen ja menin hakemaan pallon pois Nadjan suusta.

Minä ja Nadja tutkimme palloa, annoin huskyn haistella sitä ja katsella sekä pitää suussaan. Kun koira oli tutkinut tarpeekseen, laitoin pallon koneeseen. Nadja tuijotti palloa joka oli flyball-laatikossa kiinni, istui ja alkoi ulista.
''Haluatko pallon vai?'' kysyin koiralta ja painoin kädelläni tämän jälkeen laatikkoa niin, että pallo irtosi. Nadja otti pallon nopeasti suuhunsa, eikä olisi halunnut antaa sitä minulle takaisin.
''Nadja, anna se tänne'', sanoi koiralle ja ojensin käteni tälle. Nadja pudotti pallon suustaan käteeni.
''Kiitos'', sanoin vielä.
Laitoin pallon takaisin kiinni laatikkoon ja Nadja alkoi taas ulista. Tällä kertaa se ei istunut vaan meni lähemmäs katsomaan palloa. Koira haukahtija näytti haluavan kovasti pallon itselleen. Ulina vain jatkuin ja Nadja siirtyi vielä lähemmäs laatikkoa jossa pallo oli. Pian koira alkoi tassullaan raapia laatikkoa, yrittäen saada pallon irti siitä. Vahingossa koira raapi tassullaan niin kovaa, että pallo pompahti pois laatikosta ja Nadja otti sen tyytyväisenä suuhunsa.
''Hienoa, juuri noin Nadja!'' kehuin koiraa nopeasti ja menin silittämään tätä.
Koitin vielä uudelleen laittaa pallon laatikkoon ja jälleen kerran Nadja meni raapimaan laatikkoa niin, että pallo irtosi siitä. Aina kun Nadja sai pallon suuhunsa, se näytti todella tyytyväiseltä. Ehkä husky jo tajusi, mitä pitäisi tehdä, että pallon saisi itselleen. Vaikkakin pallohan piti saada siitä hieman eri tavalla pois miten Nadja sen nyt otti, mutta tämä oli hyvä alku.
Meidän jälkeemme muutkin tutkivat laatikkoa ja laukaisu taktiikkaa. Kun kaikki olivat tutkineet, oli tunti jo lopuillaan. Jätimme pallon kiinni laatikkoon ja menimme kurssiohjaajan ja toisen ryhmän luokse.

''Saitteko tutkittua nyt hyvin välineitä joita seuraavalla tunnilla sitten käytämme?'' kurssiohjaaja kysyi.
''Kyllä!'' vastasin innoissani ja käänsi katseeni tämän jälkeen Nadjaan joka oli vierelläni.. nimenomaan oli.. Nadja oli kadonnut nyt viereltäni. Käänsin katseeni taakse päin, laatikon luokse jossa pallo oli. Siellä Nadja ulisi ja raapi jälleen kerran laatikkoa niin, että pallo laukesi irti ja Nadja sai pallon suuhunsa. Tämän jälkeen koira palasi luokseni ja istui viereeni pallo suussaan.
''Nadja taitaa ainakin tykätä palloista'', kurssiohjaaja sanoi naurahtaen.
''Juu niin tykkää'', naurahdin myös.
Sitten oli kuitenkin aika päättää tunti, joten otin Nadjan suusta pallon pois ja annoin sen kurssiohjaajallemme. Kurssiohjaaja kertoi milloin seuraava kurssitunti olisi ja mitä silloin tekisimme. Tämän jälkeen hän antoi meille luvan lähteä kotiin.

//Toivottavasti tää on yhtään semmosta mitä pitäis olla :D tai sitä mitä odotit et tältä kurssilta alussa kirjotetaan.. c:

Vastaus:

Juuri tällaista odotinkin ekalta kerralta! ^^ Voi Nadja-pientä, kun se tykkää leluista niin kovasti... Ainakin se oppi jotain sen ansiosta! Mun mielestä tuo, miten Nadja oppi, oli hauska ja suloinen lisäys tarinaan :3 Saatte Nadjan kanssa tästä ekasta kerrasta palkkioksi 32v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

18.06.2017 00:32
40. Ruusuilla tanssimista

Tänään saavuin kennelille hieman haikein mielin, kävelin hitaasti, eikä minulla oikeastaan ollut kovasti edes kiinnostusta mennä tänään hoitamaan koiria, koska hamsterini Tepi oli nukkunut pois edellis yönä. Tepi oli minulle ensimmäinen oma lemmikki ja olin kiintynyt siihen kovasti muutaman vuoden aikana, mitä se nyt ehti asustelemaan meillä. Äiti oli sanonut minulle kyllä, että voisimme mennä hakemaan uuden hamsterin, mutta se ei lohduttanut, koska se ei kuitenkaan olisi sama hamsteri jonka menetin. Koitin kuitenkin ajatella positiivisesti, koska olin joka päivä viettänyt Tepin kanssa aikaa ja ruokkinut sitä hyvin joten se oli ainakin elänyt hyvän elämän.
Mielessäni pyöri myös ajatus siitä, että minun oli pakko mennä ainakin moikkaamaan Sukkaa kennelille, koska en ollut käynyt moikkaamassa vähään aikaan Sukkaa.

Astuin kennelin oven taakse, hengitin sisään ja ulos ja koitin ottaa naamalleni mahdollisimman iloisen ilmeen. Avasin kennelin oven ja astuin sisälle, sisällä luokseni juoksi monta koiraa, joita en tunnistanut. Sukkaa ei ainakaan vielä näkynyt, mutta Dee saapui luokseni.
''Hei, missä Sukka on?'' kysyin Deeltä heti kun näin tämän.
''Sukka on juuri syömässä, jos odotat hetken niin eiköhän se pian ole valmis'', Dee vastasi.
''Selvä, mutta hei keitäs nämä kaikki uudet koirat ovat, näitähän on vaikka kuinka monta. Olet muutamassa viikossa hankkinut monta uutta koiraa tänne'', sanoin Deelle hymyillen.
''Tässä ovat Bitti, Ratki, Ankka, Virva, Stella ja Penny'', Dee esitteli koirat ja katsoi minua hymyillen.
''Vautsi, ovatpa ne kaikki ihania. Ehkä minä ehdin tutustua teihin söpöliineihin sittn myöhemmin kun minulla on luppoaikaa täällä kennelillä käydessäni'', sanoin katsellen suloisia koiria.
''Tänään minä kuitenkin olen Sukan kanssa'', jatkoin vielä, kertoen muille koirille, koska muutama uusista koirista kiehnäsi jaloissani, toiveena varmaankin, että jäisin silittelemään näitä tai tekisin jotain kivaa näiden kanssa.

Pian huomasin pieni jalkaisen koiran töpöttelevän luokseni, Sukan. Koira nopetti askeltensa tahtia kun huomasi minut. Menin maahan kyykkyyn, jotta pääsisin hyvin silittämään suloista mäyräkoiraa.
''No hei Sukka!'' sanoin Sukalle joka saapui luokseni.
Mielessäni pyöri vieläkin pois nukkunut hamsterini, mutta koitin nyt keskittyä vain Sukkaan jotta meillä olisi kivaa. En halunnut murehtia Tepiä, mutta se oli väkisinkin mielessäni vähän väliä.
Kesken mietteideni, Sukka hyppäsi minua vasten, antoi märän pusun poskelleni ja meni tämän jälkeen selälleen makaamaan lattialle.
''Senkin! Haluatko kenties maharapsutuksia?'' kysyin mäyräkoiralta naurahtaen.
Hienoa, että Sukka oli näin innoissaan nähdessään minut ja oli heti kerjäämässä huomiota minulta. Kun koira oli asettunut selälleen maahan, silitin ja rapsuttelin sitä mahasta. Silittelin niin kauan, kunnes käteni alkoi väsyä.
''No niin Sukka, nyt saa riittää, senkin höpsö'', sanoin koiralle ja nousin ylös.
Sukka heilutti häntäänsä innoissaan ja inisi ulko-oven luona.
''Haluatko lenkille?'' kysyin koiralta.
Sukka haukkui vastaukseksi, joten kävin hakemassa mäyriksen kaulapannan ja hihnan. Haettuani ne, laitoin kaulapannan koiran kaulaan ja hihnan kaulapantaan kiinni.
''No niin, mennäänpä lenkille'', sanoin koiralle ja astuimme ulos kennelin ovista.

Pian olimme jo pois kennelin pihamailta ja suuntasimme metsälenkille. Metsälenkillä kävelimme Sukan kanssa rauhalliseen tahtiin. Minulla ei ollut kiire mihinkään, halusin vietää Sukan kanssa aikaa kiireettömästi. Pian näin lähellämme suuren kiven, menimme sen luokse ja istuin kivelle ja Sukka tuli istumaan viereeni.
''Sukka, minulla on tänään ollut hieman pahamieli, koska hamsterini, Tepi, nukkui pois. Minun oli pakko kertoa tästä jollekkin muullekkin kuin äidille joten päätin puhua sinulle. Sinä ainakin tunnut välittävän minusta'', puhuin Sukalle haikein mielin.
Koira kuunteli minua tarkasti ja kun lopetin puhumisen, poskelleni vierähti kyynel jonka Sukka nuolaisi pois poskeltani.
''Anteeksi Sukka, minun piti viettää kviaa sinun kanssasi eikä murehtia Tepiä'', sanoin koiralle ja koira antoi poskelleni lisää märkiä pusuja.
Aloin nauramaan, koska pusut jotka Sukka antoi märällä kielellään, kutittivat.
''Sinä tosiaan saat minut paremmalle tuulelle. Onneksi tulin katsomaan sinua tänään, sait minut nauramaan ensimmäistä kertaa tänään'', puhuin Sukalle ja tämän jälkeen koira tuli makaamaan jalkojeni päälle.
Silittelin koiraa jonkin aikaa ja olimme hiljaa pitkän tovin.
''Kiitos Sukka'', sanoin vielä koiralle ja silitin vielä hiema tätä, kunnes päätin, että olisi aika mennä takaisin kennelille. Dee alkaisi pian ihmettelemään, että kuinka monta tuntia me oikein lenkillä olimme.
''Jatketaan matkaa Sukka'', sanoin hymyillen koiralle ja tämä heilutti häntäänsä.

Metsälenkki sujui hyvin, Sukka teki matkan aikana tarpeensa ja pian saavuimmekin takaisin kennelille. Irrotin Sukan hihnan sen kaulapannasta ja jätin kaulapannan tälle kaulaan. Sukka saisi jäädä minun lähdettyäni pihalle leikkimään muiden koirien kanssa, jotka näyttivät olevan pihalla. Ennen lähtöäni leikin vielä Sukan kanssa, heitin sille keppiä ja tämä nouti kepin tuoden sen minulle aina uudelleen ja uudelleen. Mäyräkoirasta selkeästi huomasi, että se tykkäsi viettää aikaa kanssani, koska kun olimme kahdestaan, vain se saisi huomiota.

''Sukka, minun on nyt lähdettävä kyllä kotiin päin, lupaan tulla sinun kanssasi pian taas kun menemme sinne pelastuskurssille. Pitkästä aikaa, eikö olekkin kivaa?'' kysyin Sukalta ja tämä heilutti innoissaan häntäänsä.
Silitin koiraa vielä hieman, Sukka antoi minulle pusut poskelle ja tämän jälkeen olinkin valmis lähtemään.
''Hei, hei Sukka. Menen nyt'', sanoin hymyillen koiralle ja lähdin ulos kennelin porteista.
Kävellessäni kauemmas kennelistä, heilutin vielä mäyräkoiralle ja huomasin tämän katselevan minun suuntaani.
Meillä oli Sukan kanssa kiva päivä, vaikka alussa mielessäni pyörikin vain Tepi, mutta onneksi Sukka sai ajatukseni muualle ja sai minut piristymään, jopa nauramaan! On se Sukka kyllä aikamoinen ihanuus pakkaus. :3

Vastaus:

Ihanaa, että Sukan seura lohdutti! Koirat ovat toisinaan todella hyviä lohduttajia :3 Tää tarina oli oikein söpö ja laadukas, kuvailuakin tuntui jotenkin olevan entistä enemmän! ^^ Annan siitä sulle siis 32v€.

- Dee

Nimi: Aura

17.06.2017 15:32
Toinen luku ✎

Pyyhin hikeä otsaltani kävellessäni peltoa pitkin kohti kenneliä. Aamuaurinko porotti pilvettömältä taivaalta selvästi tarkoituksenaan paistaa kaikki elävältä ja sai minut katumaan sitä, että olin laittanut mustan t-paidan ja mustat shortsit.
"Veden on ainakin parempi olla lämmintä", murisin itsekseni ja kiitin onneani, olinhan muistanut ottaa uikkarit mukaan. Pääsisin näin ollen itsekin uimaan, jos saisin luvan uittaa Ratkia kennelin alueelta löytyvässä järvessä. Tällä kertaa en kokenut tarpeelliseksi koputtaa oveen, vaan avasin sen reippaasti ja loikkasin sisään. Huh, viileämpi kuin ulkona. Ei mennyt kauaa, kun minua jo ympäröi innokas koiralauma. Kävin katseellani kaikki läpi ja tunnistin pian omani.
"Ratki!" tervehdin bordercollieta iloisesti ja rapsutin sen päälakea. Uros nuolaisi kättäni ja heilutti häntäänsä niin kovasti, että koko takamus heilui. Pääsipä sen suusta pieni haukahduskin. Pian koirajoukko hälveni ja suuri osa haukuista lähti omiin puuhiinsa. Ratkikin oli jo lähdössä, mutta kutsuessani sitä nimeltä se pysähtyi ja palasi luokseni istahtaen eteeni. Kävimme ensin sen kanssa keittiössä ja huomasinkin jääkaapissa lapun. 'Joka ehtii ensin saa laittaa koirille aamuruuat', siinä luki. Päättelin, että olin ensimmäinen ja etsin katseellani jostakin ruokintaohjeita. Ei mennyt kauaa, kun ne löytyivät ja aloin annostella kaikille koirille raksuja. Raksujen kolina ruokakuppeihin houkutteli melkein kaikki paikalle ja lupasin kaikkien mennä syömään sanomalla ole hyvä. Edes oven kolahdus ei saanut koiria nostamaan päitään kupeista. Ratkin hotkittua ruokansa kutsuin sen luokseni.
"Mennään etsimään Emilia, meidän piti mennä tänään lenkille", juttelin koiralle ja lähdin ensin olohuoneeseen. Siellä ei ollut Emiliaa, mutta sen sijaan joku toinen tyttö istui sohvalla vieressään tricolour, kuonostaan jo hiukan harmaantunut bordercollieuros ja luki Meidän Koira-lehteä. Ilmeisesti tyttö oli ehtinyt tulla tähän sillä välin, kun minä olin ollut keittiössä ruokkimassa koiria. Tytöllä oli ruskeat, puolipitkät hiukset ja päällään hänellä oli musta toppi ja vaaleanharmaat, polvipituiset shortsit. Hänen selaillessaan lehteä tricolour bordercollie tökki sen sivuja aina välillä ja läähätti samalla. Keräsin kaiken rohkeuteni ja avasin suuni.
"Öh, onko Emiliaa näkynyt?"
Tyttö säpsähti hiukan ja naurahti sitten pienesti. Hänen vieressään istunut koira loikkasi sohvalta alas ja ravasi häntä heiluen nuuhkimaan kättäni.
"Ei ole, kuis?"
"Meidän piti mennä tänään yhdessä lenkille."
Tyttö rypisti kulmiaan ja pudisti päätään.
"Ehkä mä voin tulla sun kanssa etsimään Emiliaa. Oon Smiler ja tässä on Frodo, jos et oo vielä aiemmin tavannut", hän hymyili vinosti osoittaen mustaa koiraa. Nyökkäsin, mutten ehtinyt vastata, kun Emilia tupsahti sisään.
"Moi Smiler, Frodo, Aura ja Ratki!" hän tervehti iloisesti ja vihelsi. Pian hänen luokseen tupsahti mustavalkea husky.
"Ajattelin ottaa Nadjan tänään, kun viimeks mulla oli Sukka", Emilia selitti ja osoitti läähättävää huskynarttua. Kaikki koirat tuntuivat olevan kuumissaan tänään. Ehkä niille tosiaan tekisi hyvää päästä uimaan.
"Hoidatko sä kahta koiraa?" ihmettelin ja Emilia nyökkäsi.
"Oon ollut jo aika pitkään aktiivisena hoitajana, niin Dee anto mulle jo jokin aika sitten toisen hoidokin. Itse asiassa Nadja oli mun eka."
Smiler nyökytteli mukana ja nousi ylös sohvalta.
"Missäs te aattelitte käydä? Voitas tulla Frodon kanssa mukaan."
Emilia ja minä katsoimme toisiamme ja nyökkäsimme.
"Tulkaa ihmeessä. Ei meillä vielä ees oo suunnitelmaa, vai onko sulla Aura?"
Ratki tökki kättäni kärsimättömästi ja vinkui. Naurahdin ja vastasin sen sijaan Emilialle, kiinnittämättä hoppuilevaan koiraan sen kummempaa huomiota vielä.
"Ehkä koirat tahtois uimaan, kun on niin kuuma. Mullakin on uikkarit itse asiassa mukana."
Smiler innostui selvästi ajatuksesta, sillä hänen silmänsä alkoivat loistaa ja hän alkoi kaivella reppuaan, joka oli lattialla. Pian hän nosti sieltä omansa.
"Mullakin!"
Emilia näytti mietteliäältä.
"Mulla ei, mutta toisaalta asun kyllä tässä ihan lähellä. Ehkä voin käydä hakemassa ne."
"Mutta mehän voidaan kaikki tulla mukaan?" Smiler ehdotti ja kiinnitti Frodolle pannan.
"Jep", myötäilin. Sehän kuulosti ihan hyvältä. Mutta sitten muistin jotakin.
"Hei mutta, mulla ei oo Ratkille pantaa eikä hihnaa", kauhistelin ääneen. Pelkoni kuitenkin osoittautui turhaksi Emilian kadotessa johonkin ja pian palatessa mukanaan hiukan risaisen näköinen, mutta ilmeisesti käyttökelpoinen panta ja musta nahkahihna.
"Ratkilla on oma vanha tuolla naulakossa ja tää on yks lainahihnoista. Näitä saa käyttää kunnes ostaa omat."
"Kiitos", kiitin kohteliaasti ja otin pannan sekä hihnan Emilialta. Ratki näytti innostuvan silminnähden ja alkoi taas heiluttaa häntäänsä ja takamustaan sen mukana.
"Woufh!" koira haukahti ja tökki taas kättäni märällä kuonollaan.
"Joo joo, mennään", nauroin ja pujotin pannan sen kaulaan.

Pian olimme jo takaisin kennelillä ja Emiliallakin oli nyt bikininsä, hän ei tosiaan asunutkaan kovin kaukana kennelistä. Vähän niin kuin minä, paitsi että asuimme täysin päinvastaisissa suunnissa. Minä asuin kennelin viereisen puiston takana ja Emilia taasen kennelin toisella puolella, noin puolen kilometrin päässä. Kaikilla meillä oli koirat irti hihnasta, olimmehan kuitenkin koko ajan kennelin alueella ja metsässä niitä sai Deen mukaan pitääkin. Metsälenkki meni nopeasti jutellessa iloisesti ja naureskellessa koirien leikeille. Kennelille palattuamme jatkoimme matkaa järvelle päin ja pysähdyimme hetkeksi lammasaitaukselle, kun aidan vieressä oli muutama utelias kaveri. Ratki alkoi haukkua nähdessään lampaita ja yritti kutsua niitä leikkimään takamus korkealla ja etupää maassa.
"Ratki, ne on lampaita. Musta tuntuu että sä oot nähnyt niitä ennenkin", huomautin ja sain Emilian ja Smilerin naurahtamaan. Frodo silmäili lampaita silmät loistaen, se ilmeisesti odotti, että pääsisi paimentamaan niitä, mutta koki karvaan pettymyksen, kun jatkoimme hetken niitä rapsuteltuamme matkaa järvelle.
"Joku toinen päivä", Smiler lupasi ja rapsutti hoidokkiaan korvan takaa. Pian pääsimme rantaan ja Ratkin korvat näyttivät nousevan vähän. Se olisi tahtonut rynnätä veteen saman tien, mutta minä olin ilonpilaaja ja nappasin sen pannasta kiinni.
"E-ei, odotas vähän kaveri!" toppuuttelin ja talutin hoidokkini pannasta sisään pukuhuoneeseen, joka oli punaisessa saunarakennuksessa. Pukuhuone oli tilava, mukavan kotoisa ja siellä oli naulakoita vaikka muille jakaa. Vaihdoimme kaikki uimapuvut päälle. Minä en oikeastaan omistanut muuta kuin bikinien yläosan, joten alaosana käytin shortseja, ne menivät kyllä hyvin uimapuvustakin.
"Upeat uikkarit Aura", Emilia virnuili ja näytti shortsejani.
"Eikös", naurahdin. Pian olimme kaikki valmiita ja pystyin päästämään Ratkinkin irti.
"Vapaa!" lupasin ja koira ryntäsi saman tien haukkuen veteen. Nauroimme sille Emilian ja Smilerin kanssa, kun se roiski vedessä ja haukkui kovaan ääneen Frodolle ja Nadjalle, jotka tulivat vähän epävarmemmin perässä.
"Hypätään kaikki yhtä aikaa laiturilta", Smiler ehdotti ja sai heti minun ja Emilian hyväksynnän.
"N-Y-T, nyt!"
Vesi roiskui, kun kaikki loikkasimme järveen. Se tuntui lämpimämmältä kuin viime uintikerrallani, joka oli ollut vain vajaa viikko sitten. Ratki ui luokseni ja tarrasi hampaillaan varovasti kädestäni kiinni.
"Woufh wuf!"
"Sähän selität kovasti", pärskin suu täynnä vettä ja sukelsin veden alle. Huolestunut Ratki sukelsi heti perässä ja nappasi hiuksistani kiinni, alkaen kiskoa minua pinnalle.
"Auts! Ratki irti!"
Emilia ja Smiler nauroivat kauempana, roiskien vettä päin omia hoidokkejansa. Nadjalla ja Frodolla näytti olevan hauskaa, kun ne yrittivät pyydystää vesipisaroita haukkuen suuhunsa. Havahduimme pian siihen, kun rantaan saapui taas minulle vieras hoitaja punavalkean spanielinartun kanssa.
"Mirror!" Emilia ja Smiler tervehtivät ja viittoilivat hurjasti. Heidän noustessaan vedestä Mirroria vastaan minäkin päätin käydä esittäytymässä ja kutsuin Ratkin luokseni.
"Moi, kukas sä oot?" Mirror esitti kysymyksensä minulle, näyttäen samalla kädellään hoidokilleen, että istuisi. Narttu istahti hetkeksi, mutta lähti sitten nuuskimaan Ratkia.
"Aura, alotin hoitamaan Ratkia ihan vasta. Tää on mun toinen kerta täällä."
"Ai moi ja tervetuloa", Mirror toivotti, "mä oon Mirror ja hoidan Siinaa."
Nyökkäsin, Emilian ja Smilerin jatkaessa seuraavaan puheenaiheeseen.
"Tuu säkin Mirror uimaan, se on tosi lämmintä!" Smiler ehdotti ja näytti vettä, jossa Frodo ja Siina olivat nyt loiskimassa.
"Niin aattelinkin", Mirror naurahti, "Siina näköjään ehtikin jo."

Palasimme kaikki neljä hoitokoirinemme järveltä saunalle, pyyhkeet ympärillä. Minusta oli hienoa, että olin tänäänkin saanut tutustua kahteen uuteen hoitajaan ja Ratkiinkin vähän paremmin. Koira vaikutti edelleen kyllä siltä, että olin sille melko vieras eikä se ehkä oikein luottanut minuun täysillä, mutta olimme sen kanssa jo jonkin sortin kavereita ja uskoin, että kyllä se siitä ajan kanssa paranisi, minun ja Ratkin suhde. Ei mennyt kauaa, kun kaikki olivat vaihtaneet vaatteet ja lähdimme kävelemään kennelille.
"Otetaan joskus uudestaan", Mirror sanoi, "se oli oikeesti lämmintä ja Siina tykkää kovasti uida."
"Eiköhän me viimestään kesäleirillä", Emilia vastasi odottaen leiriä selvästi jo kovasti, "kai sä tuut sinne?"
Mirror ja Smiler eivät olleet varmoja, mutta minä ja Emilia olimme kyllä jo ilmoittautuneet. Olin maksanut kolmekymppiä jo valmiiksi, loput 45 euroa olinkin sitten velkaa, mutta ne ehtisin kyllä maksaa myöhemminkin, heti kun saisin ne kasaan. Oikeastaan en olisi malttanut odottaa, mutta oli pakko - leiri pidettäisiin vasta kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa - joten jaoin malttamattomuuteni Emilian kanssa.
"Ai, te kävitte uimassa, hyvä juttu!" Dee toitotti ulko-ovelta nähdessään meidät ja koirat.
"Joo, se oli lämmintä", Emilia totesi ja katsoi, kun Sukka juoksi häntä vastaan innoissaan ja häntä heiluen.
"Koiratkin tykkäs", Mirror sanoi ja rapsutti Siinaa, joka näytti hyvin tyytyväiseltä päästyään uimaan hoitajansa ja lajitovereidensa kanssa. Ratki ja Frodo leikkivät nyt keskenään jonkin sortin leikkitappelua kepistä, jonka Ratki oli löytänyt matkan varrelta.
"Tulkaa sisään, niin saatte keksiä ja mehua", Dee ehdotti sitten ja viittoili ovea. Totta tosiaan, sisältä kantautui herkullinen vastapaistettujen suklaakeksien tuoksu.
"Mennään", Smiler hymyili ja ryntäsimme kaikki sisään.

Vastaus:

Vau, tässä oli ainakin pituutta! Hyvä että näin kuumana kesäpäivänä käytitte koirat uimassa ja kiitos avusta koirien ruokien kanssa! Mukavaa myös, että tutustuit Smileriin ja Mirroriin, kenneliltä on hyvä saada muitakin kuin koiraystäviä. Ansaitsitte todella keksinne! Saat tarinastasi tällä kertaa jopa 35v€ ja pääset kakkostasolle :)

- Dee

Nimi: Aura

16.06.2017 23:23
Ensimmäinen luku ✎

Tässä sitä nyt sitten oltiin, Joystormin kennelrakennuksen edessä. Talosta tuli oikeastaan rehellisesti sanottuna mieleen vanha nukkekoti, mutta toisaalta se ei ollut lainkaan huono juttu. Ikkunat olivat nättejä ja pidin valkoisesta väristä, joka koristi talon seiniä. Oikeastaan tällä hetkellä se, mitä oli talon takana tuntui houkuttelevammalta kuin ovi, jonka luokse olisi pitänyt marssia, ei sillä että jännittäisi mutta... Okei okei, myönnän, sydämeni hakkasi ja kädet hikosivat jännityksestä. Tälläkö mielialalla pitäisi tehdä järkeviä päätöksiä? Kuten se, minkä valitsisin hoitokoirakseni. Nyt oli vedettävä syvään henkeä ja vain lähdettävä liikkeelle. Silmäilin hermostuneena yläkerran ikkunoita. Olikohan kennelin omistajan, Deen, huone siellä? Ovi aukeni lähes heti koputettuani siihen ja nähdessäni Deen tuttavallisen hymyn ja nyökkäyksen rentouduin hiukan ja omakin hymy tuntui luonnollisemmalta.
"Moi, taidat olla Aura?" Dee varmisti.
"Kyllä, Aurahan se tässä", nyökyttelin ja seurasin Deetä sisälle. Kovin pitkälle emme ehtineet, kun vastassa oli valtava joukko innokkaita hännänheiluttajia, joista osa haukkui.
"Watti! Huli! Ratki! Väistäkää! Ei, Nipsu, lahkeeni ei ole syötävä. Irti Demi!"
Nauruhan siinä pääsi kun katseli koirien menoa. Niitä oli niin monenlaisia, pennuista vanhuksiin, vaaleista mustiin ja näköjään joukosta löytyi yksi mäyräkoirakin. Deellä kesti jonkin aikaa, ennen kuin hän sai hätisteltyä edes osan koirajoukosta kauemmaksi.
"No niin, jospa nyt mahtuisit sisään. Pitäisi opettaa paremmille tavoille koko konkkaronkka", kennelin omistaja päivitteli huokaisten ja naurahti päälle. "Voin siirtää kaikki jo hoitajan saaneet eri huoneeseen, niin sinun on helpompi valita."
Nyökkäsin ja jätin kenkäni eteiseen. Dee lähti jonnekin ja palasi perässään se mäyräkoira, kolme bordercollieta ja muutama muu koira. Ne hän sulki edessäni sijaitsevan oven taakse ja viittasi sitten minua seuraamaan.
"Tässä ovat kaikki hoitajattomat koirat. Niitä on kyllä aika paljon.. valinnanvaraa riittää", Dee virnuili, vaikka varmasti hän olisi halunnut, että useammallakin koiralla olisi ollut hoitaja. Katselin koirajoukkoa, joka istui nyt kiltisti paikoillaan - ainakin suurin osa. Huomioni kiinnittivät kaksi riehuvaa spanielia ja vaalea bordercollieuros. Ne näyttivät joukon energisimmiltä. Hymyilin, olin aina pitänyt villeistä koirista. Sohvaperunat olivat tylsiä.
"Mitä kautta sanoitkaan päätyneesi tänne sähköpostiviestissäsi, sedän enon kissan kaiman koiran vejen pikkuserkun suosittelemana?" Dee kysyi nyt nauraen. Naurahdin itsekin, olihan tuo nyt mennyt melkein totuudenmukaisesti.
"Kaverini äiti oli se, joka myi Stellan sinulle", vastasin katse edelleen koirissa, "joten kuulin kaverilta."
Dee oli hetken hiljaa ja näytti huomanneen, keitä kolmea katselin koirajoukossa, sillä seuraavaksi hän alkoi kysellä niistä.
"Kiinnostaako joku noista vauhtiveikoista? Nuo spanielit ovat Watti ja Huli, Huli tuli meille jonkin aikaa sitten toisesta kennelistä, joka lopetti ja Watti taas on ollut minulla jo jonkin aikaa. Sillä oli vielä joskus hoitaja, mutta ei ole enää, Watti-raukan sydän särkyi kun hoitaja lopetti. Tämä tässä on sitten Ratki. Kiinnostaisiko se?"
Dee nappasi Ratkin kaulapannasta kiinni ja veti koiran luokseen. Bordercollie näytti siltä kuin olisi ollut hyppäämässä omistajansa syliin, vaikka ei varmaan olisi edes mahtunut, mutta tyytyi sitten nuolaisemaan tämän kasvoja.
"Ratki näyttää kivalta", totesin viimein. Koira tosiaan vaikutti erittäin hienolta kaverilta ja uskoin, että tulisimme hyvin toimeen tutustuttuamme. Hetken mietinnän jälkeen olin päätökseni tehnyt.
"Saanko hoitaa Ratkia?"

Palasin Deen toimistolta täytettyäni muutamat paperit, Ratki juosten perässäni, kun Dee oli häätänyt sen huoneesta.
"Meidän piti kai tutkia paikkoja yhdessä", totesin ja ojensin kättäni koiraan päin. Se oli virhe, sillä Ratki antoi kädelleni oikein märän ja limaisen pusun.
"Yök", nauroin ja ravistelin kättäni. Ratki ei vaikuttanut loukkaantuneelta, vaan tuijotti minua läähättäen ja pää kallellaan. Pudistelin päätäni hymyillen. Päästyämme Ratkin kanssa viimein ulos oli myönnettävä, etten ollut ollenkaan varma, mihin mentäisiin seuraavaksi.
"Dee sanoi, että leirirakennukseen pääsee katsomaan, mutta mökkeihin ei", mietin ääneen, "ja lammasaitaukset oli tuolla päin ja niiden jälkeen järvi, ja..."
Mietintäni keskeytyi Ratkin tarratessa hupparini hihasta kiinni. Uros alkoi kiskoa sitä öristen leikkisästi.
"Hei, päästä irti pöljä! Oho, kato mikä tuolla menee!"
Heitin maasta löytyneen kävyn vapaalla kädelläni vähän matkan päähän ja Ratki irrotti otteensa syöksyen kävyn perään. Lähdin kävelemään pois päin ja vähän ajan päästä luokseni juoksi pettyneen näköinen Ratki tyhjin suin.
"Ei tainnut löytyä", päättelin ja ojensin kättäni rapsuttaakseni hoitokoirani päälakea. Seuraava yllätys olikin vielä parempi kuin se että Ratki tekisi temppujaan - kuulin askeleita ja kimeää haukuntaa.
"Juokse Sukka, hyvä poika!"
Käännähdin katsomaan taakseni ja reilun metrin päähän minusta pysähtyi huohottava, tummahiuksinen tyttö, mukanaan mäyräkoira, jonka olin nähnyt aiemmin. Ratki ja Sukaksi kutsuttu mäyräkoira alkoivat leikkiä keskenään, kun minä katsoin hämmentyneenä hengitystään tasaavaa vierasta tyttöä.
"Moi", hän aloitti ja henkäisi syvään, "mä oon Emilia. Dee pyys, että esittelisin sulle Sukan kanssa paikkoja."
Emilia piti hetken tauon kunnes jatkoi hiukan epävarmemmin.
"...kai sä oot Aura, se uus Ratkin hoitaja? En oo ainakaan nähny sua aiemmin täällä."
"Joo oon Aura", nyökkäsin ja suljin sitten suuni kun en muutakaan sanottavaa keksinyt. Joskus olisi ihan kivaa jos oppisin puhumaan vieraillekin ihmisille...
"Hyvä juttu, sit voidaan käydä kurkkaamassa leirirakennusta!" Emilia hymyili. "Se on ton sillan toisella puolella. Mökkeihinhän me ei saada nyt mennä."
Lähdin seuraamaan Emiliaa ja Sukkaa Ratki juoksennellen vierelläni. Tai oikeastaan jos nyt täysin rehellinen pitäisi olla, niin eihän Ratki vielä minun vierelläni juossut, kunhan ryntäili edes takaisin, mutta ei me vielä edes tunnettu, niin ei se haitannut. Emilia avasi leirirakennuksen puisen oven ja astui edelläni sisään. Meinasin kompastua, kun Ratki ryntäsi yllättäen jalkojeni välistä sisään haukkuen ja aloimme yskiä Emilian kanssa melkein yhtä aikaa.
"Millonhan täällä on viimeks käyty.. ehkä kevätleirillä", tämä puuskahti ja nappasi Sukan syliinsä koiran vastustelematta juuri ollenkaan.
"Vau, täällä on telkkari. Ja säkkituoleja!" ihmettelin silmät pyöreänä ja sain Emilian nauramaan.
"Tää on kyllä aika kotoisa paikka. Varsinkin kun talvella voi vaan käpertyä tänne peiton alle ja takassa palaa tuli. Täällä muuten pidetään myös kesäleiri, kai säkin tuut?"
Piti mietti hetki. Tulisin varmasti mielelläni, jos minut otettaisiin leirille. Hei mutta, pari kysymystäkin tuli mieleen.
"Milloin ja mitä se maksaa?" tiedustelin ja kumarruin samala rapsuttamaan läähättävää Ratkia. Poikaraukka oli juossut itsensä ihan uuvuksiin, aurinko ei antanut armoa vaan porotti erittäin kuumana taivaalla. Onneksi sisällä leirikolossa olikin vähän viileämpi.
"Tais alkaa kesäkuun 26. päivä ja loppua heinäkuun toinen. Maksaa 75 euroa, mutta riittää kun maksaa kakskymppiä etukäteen ja loput voi maksaa velkana. Dee ottaa sen toimistolla ilmottautumiset vastaan", Emilia ohjeisti. Viikon leiri, kuulosti kivalta. Siellä saisi varmasti tutustua muihin hoitajiin, Ratkiin ja Deehen paremmin. Mutta olihan se kallis, pitäisi aloittaa säästäminen heti.
"Käydäänkö me nyt kurkkaamassa lampaita?" Emilia tiedusteli.
"Mennään vaan", myönnyin. Emilia lähti taas edeltä Sukan kanssa, Ratki loikkien innoissaan lajitoverinsa perässä. Minä kuljin takimmaisena ja katselin ympärilleni.
"Oikeestaan", Emilia aloitti, "mä en juuri lampaista tiedä kun en hoida yhtään paimenkoiraa, niin en käy täällä ikinä. Mutta kyllä mä oon ne saunalle kulkiessa nähny ja ne tulee yleensä aidalle kattomaan."
"Lampaat on söpöjä", totesin ja Emilia nyökkäsi, ollen selvästi samaa mieltä.

Ei mennyt ihan mahdottoman kauaa, kun kaikki paikat oli jo käyty läpi. Oli pakko myöntää, että Dee oli saanut ihan kamalan hienon paikan kennelilleen. Ranta oli nätti ja siisti, sauna näytti tilavalta ja kivalta. Siellä saisi varmasti parhaat löylytkin. Ratki näytti hakeutuvan ehkä hiukan enemmän minun seuraani, tai sitten vain luulin, mutta joka tapauksessa tiesin uroksen vielä jossain vaiheessa kiintyvän minuun enemmänkin. Ehkä jopa niin paljon, kuin Sukka oli kiintynyt Emiliaan.
"Meidän pitää joku päivä mennä yhessä lenkille", Emilia ehdotti ja sai saman tien hyväksynnän minulta.
"Nii pitää. Enhän mä edes tiedä täältä mitään hyviä lenkkipolkuja", virnistin ja taputin Ratkin kylkeä. Koira läähätti edelleen ja havahduin äkkiä karuun todellisuuteen.
"Hei, sun pitää saada juotavaa. Mut potkitaan pihalle jos saat nestehukan heti mun ekana hoitajapäivänä", huolehdin.
"Mennään sit vaan takas", Emilia sanoi ja lähdimme kävelemään kennelrakennukselle päin. Sukka vaikutti hiukan väsähtäneeltä, eikä ihme, olihan sillä tosi lyhyet jalat ja se oli aika pieni koira. Emilia nappasi sen syliinsä ja kantoi loppumatkan. Ratkia ei ihan niin vain syliin nostettu, mutta se ei haitannut, koira näytti jaksavan itsekin varsin loistavasti. Dee oli kadonnut jonnekin, mutta emme antaneet sen häiritä, vaikka minulla olikin näin aloittelevana hoitajana vähän vaivaantunut olo kun olin jonkun toisen kodissa tällä tavoin ja tuntui vähän siltä kuin olisin ollut kutsumaton vieras. Emilia näytti, mistä löytyi koirille vesikuppeja ja täytin Ratkille yhden. Uros näytti juodessaan siltä kuin mikään ei olisi koskaan maistunut niin hyvältä ja nauroimmekin Emilian kanssa vähän sen kovaääniselle latkimiselle. Sukka nukahti Emilian syliin sohvalle, mutta Ratkilta näytti edelleen löytyvän energiaa. Se toi minulle lelua ja heitin sen aina pois, että koira saisi hakea sen, mutta kun se ei ollut kyllästynyt edes puolen tunnin päästä, lopetin ja katsoin kelloa.
"Mun pitää varmaan alkaa lähteä", totesimme yhteen ääneen Emilian kanssa ja nauroimme päälle.
"Nähdään sitten varmaan joku päivä", Emilia totesi vielä eri suuntaan kääntyessämme ja sai vastaukseksi minulta nyökkäyksen ja pienen hymyn. Kenneliltä saisi varmasti uusia ystäviä ja se oli hieno juttu. Etenkin, jos saisi koiraystävän.

Vastaus:

Katoin ekaks että toi kynä ois ollu puukko xD Tässä tarinassa oli kivasti pituutta ja pientä huumorinpoikastakin löytyi. Luonteesi tuli hyvin esiin ja kuvailuakin oli sopivasti ^^ Etköhän sä ne kesäleirirahat saa, nimittäin tästä tarinasta saat jo kokonaiset 30v€!

- Dee

Nimi: Candy

13.06.2017 15:15
1. Eka kerta kennelillä!

Istuin koneella. Kirjoitin virtuaalikenneliin hoitotarinaa. Ei siittä mitään tullut kun hermostutti niin paljon. Olin eilen illalla pyytänyt jos pääsisin hoitamaan ihan oikeaa koiraa kennelille. Myöhemmin illalla oli isä pakottanut nukkumaan. Kello 5:30 olin noussut sängystä ja odottanut vastausta. Ei ollut edes ruoka maistunut. Ei edes suklaa se oli outo juttu. Sitten kuului ääni joka tarkoitti sähköpostia. Käteni hikosivat kun avasin viestiä. Viesti oli Deeltä.
*Hei, Candy! Sinä halusit tulla hoitamaan jotain koiraani. Koskaan ei voi olla liikaa hoitajia, varsinkin kun monella ei omaa. Aina ilahduttaa nähdä kuinka ihmisen ja koiran välille muodostuu vahva side. Aluksi minua huoletti kokemattomuutesi, mutta joskus täytyy opetella. Aina on kennelillä joku joka osaa autaa sinua. Joten onneksi olkoon pääset valitsemaan hoidokkisi tänään! Jos se siis käy. Ymmärrän jos sinulla on kiireitä, mutta silloin ota yhteyttä ja sovitaan uusi päivä jolloin tulet katsomaan koiriani.*
"Jes! Jihuu! Pääsen Joystormiin!", huusin ja pompin tasajalkaa.
Juoksin alakertaan ja puin pika vauhtia nauhakenkäni sekä lippiksen. Kirmasin pyöräni luo ja aloin polkemaa ennätys vahtia kennelille.

Jätin pyöräni maahan ja pompin sisälle taloon jossa Dee ja koirat asuivat yhdessä. Ehdin oven sulkea kun valtava koira lauma ryntäsi luokseni. Astuin askeleen taakse päin.
"Sukka! Valma! Nadja! Halla! Daili! Myy! Demi! Bessie! Nemo! Nipsu! Tänne!", komensi määrätietoinen ääni.
"Anteeksi ne innostuvat aina kun joku tulee. Sinä taidat olla Candy? Minä olen Dee", Dee kertoi.
"Joo olen mä Candy. Ketä hän on?", sanoin ja osoitin punavalkeaa Bordercollie urosta.
"Hän on Dali. Oikein mukava tapaus. Kiltti mutta tekee asioita yleensä vain silloin kuin herra haluaa. Sillä päällä ollessaan, Dali on huippukoira mutta joskus se käyttäytyy kuin sika. Eikä sillä ole vielä hoitajaa.", Dee kertoi.
Olin hiljaa ja katselin Dalia. Se oli söpö. Sitten Dali tuli luokseni ja kierähti selälleen niin että voisin rapsuttaa sen mahaa. Naurahdin koiralle.
" Saanko alkaa hoitaa Dalia?", kysyin varovasti,
"Tietenkin saat! Tehdään nyt näin, hae harja tuolta sohvalta.", Dee sanoi.
Tein niinkuin käskettiin hain harjan sohvalta ja kävelin takaisin Deen luo.
"Nyt harjaa Dalia, mutta älä vastakarvaan", hän opasti.
Nyökkäsin ja aloin harjaamaan Dalia. Koiran turkki oli pehmeä ja takuton.
"Ei noin vain näin.", Dee sanoi ja näytti miten koiraa harjataan.
Vaati muutama kerta ennen kuin osasin harjata oikea oppisesti. Vilkaisin kelloa minun oli aika lähteä. Nousin ylös lattialta ja hyvästelin Deen sekä koirat. Puin kengät ja lippiksen. Sittem suntasin takaisin pyörälleni.


Vastaus:

Kiva kun kirjoitit ekan tarinasi viimein! ^^ Tästä löytyi pituutta melko sopivasti, vaikka vielä pidempääkin tietysti aina voisi kirjoittaa - mutta pituudesta en silti valita. Musta on hauskaa, kun kirjotat tarinassasi virtuaalikennelistä ja Joystorm on olevinaan oikea kennel, pisteet siitä! xD Sain myös inspiraatiota Dalin luonteeseen. Yhden asian korjaisin, ja se on vuorosanoissa. Jos vuorosanaan tulee kysymysmerkki, sinun ei tarvitse enää laittaa pilkkua sen jälkeen. Tarinassasi olit laittanut näin:
"Saanko alkaa hoitaa Dalia?", kysyin varovasti.
Kun se oikeasti kuuluisi laittaa näin:
"Saanko alkaa hoitaa Dalia?" kysyin varovasti.
Kun taas vuorosanaan tulee piste, sitä pistettä ei laiteta, vaan siihen tulee pelkkä pilkku. Eli siis näin:
"Ei noin vain näin", Dee sanoi...
Saat tarinastasi kuitenkin 22v€!

- Dee

Nimi: Smiler

01.06.2017 17:39
Luku 7 - Saat mut aina hyvälle tuulelle

Smiler makasi sohvallaan. Hän oli juuri tullut koulusta. Koulussa oli ollut tänään matikankoe, johon Smiler ei ollut ollenkaan muistanut valmistautua. Koe oli mennyt suorastaan surkeasti. Hyvä jos hän oli edes saanut vastattua puoliinkaan kysymyksistä, ja niihn joihin hän vastasi, niistäkin ainakin puolet olisivat väärin. Hyvä jos edes läpi pääsisi. Pian ovi kävi ja Smilerin äiti tuli sisään.
”Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi.
”Asun?” Smiler vastasi tympeästi.
”Sinun pitäisi olla siellä kennelillä hoitamassa sitä koiraasi”, äiti jatkoi.
”Ei huvita mennä”, Smiler tuhahti.
”Jos olet sitoutunut hoitamaan sitä koiraa, sinu pitää..” äiti aloitti saarnauksen mutta Smiler pomppasi sohvalta ylös ja suuntasi eteiseen. Äitin saarnaus ei parantaisi hänen oloaan nyt yhtään. Hän veti kengät jalkaansa ja takin päälleen ja sujahti ovesta ulos. Olihan kennelillä kiva käydä, mutta nyt ei vain huvittaisi. Ulkona satoi ja ihmiset kävelivät kiukkuisina eteenpäin. Smiler astui lenkkareillaan lätäkköön ja vesi meni heti läpi. Siitä huolimatta hän kuitenkin jatkoi matkaa kenneliä kohti. Pian hän oli kennelillä. Hän koputti oveen ja pirteä Dee avasi oven.
”Heippa Smiler! Luulin jo ettet tule tänään”, hän tervehti innokkaasti.
Smiler vastasi vain pienellä tekohymyllä ja hymähdyksellä. Hän astui sisään taloon.
”Laitoin juuri koirille ruoat”, Dee kertoi.
Se selitti miksei yksikään häärinyt hänen ympärillään eteisessä. Smiler sai kengät jalastaan ja takin päältään, kun Frodo suijahti eteiseen häntä heiluen. Smiler rapsutti sitä vähän.
”Mitä mä voisin tehä Frodon kans?” Smiler kysyi.
”Jos viitsisit viedä sen ulos..?” Dee ehdotti.
”Ymmärrän kyllä jos et tuolla säällä halua..”
”Mä meen”, Smiler sanoi ja astui taas kenkiinsä.
Hän veti takin päälleen ja laittoi Frodolle pannan ja hihnan.
”Kiitos paljon Smiler”, Dee kiitti.
Smiler hymähti ja avasi oven. Hän oli helpottunut, ettei tarvinnut nyt olla ihmisten seurassa. Hän todennäköisesti vain tartuttaisi pahan fiiliksen heihinkin. Frodo oli nyt ylipirteällä tuulella ja veti.
”Frodo ei!” Smiler tiuskaisi turhan kiukkuisena.
Koira vilkaisi arasti hoitajaansa ja jatkoi kävelyä rauhallisemmin. Smileriä harmitti hieman että oli äyskäissyt Frodolle. Hän käveli eteenpäin hiekkatietä pitkin, Frodon nuuskiessa paikkoja. Pian hän päätti päästää koiran vapaaksi.
”Istu”, Smiler käski ja Frodo totteli.
Smiler klipsautti hihan irti Frodon pannasta.
”Vapaa!”
Frodo singahti juoksuun kuin tykin suusta. Se juoksi vähän matkaa mutta pysähtyi sitten odottamaan hoitajaansa. Smiler hymyili pienesti. Frodo laski etupäänsä maahan ja heilutti innokkaana häntää. Smiler ei voinut olla hymyilemättä ja lähtemättä juoksemaan koiraa kohti. Koira innostui entistä enemmän saadessaan leikkikaverin. He lähtivät yhdessä juoksemaan hiekkatietä pitkin. Frodolla oli suu auki ja sen kieli lerputti ulkona. Se haukahti pari kertaa vauhdin lomasta. Smiler hymyili. Onnellinen vaikkakin läpimärkä kaksikko juoksi pitkän aikaa hiekkatietä pitkin katsoen välillä toisiaan iloinen hymy kasvoillaan. Pian he kuitenkin väsyivät. Smiler pysähtyi tasaamaan hengitystään ja Frodokin lopetti juoksemisen. Smiler käänsi katseensa koiraan.
”Kiitos Frodo. Saat mut aina hyvälle tuulelle”, Smiler sanoi hymyillen ja halasi koiraa.
Frodo nuolaisi Smilerin poskea muutaman kerran kiintymyksen merkiksi. Smiler pörrötti Frodon pehmeää niskaturkkia. Kaksikko jatkoi kävelyä rauhallisella heikkatiellä. Vaikka Smiler luottikin Frodoon, hän piti koiraa aina pannasta kiinni jos tuli toinen koira vastaan. Ihan vain ettei toisen koiran omistaja alkaisi kysellä mitään. Lenkki sujui mukavan rauhallisesti ja sadekin oli lakannut. Smiler ja Frodo palasivat kennelille. Molemmat olivat aivan märkiä ja kuraisia.
”Voi kamala, olette ihan ravassa molemmat, tulkaa takaovesta niin pääsette kumpikin pesulle”, Dee hoputti heti ovella.
Smiler juoksi nauraen Frodon kanssa talon taakse, jossa Dee oli avannut oven heille. He kipittivät suoraan pieneen pukuhuoneeseen.
”Haen sinulle tuolta pian lainaan kuivat vaatteet ja pyyhkeen”, Dee sanoi.
”Ja Frodolle pyyhe myös tietenkin.”
Smiler riisuutuui ja meni suihkutilaan. Sekään ei ollu kovin iso tila, mutta pystyi siellä kuitenkin itsensä ja koiran pesemään. Ensin Smiler pesi tsensä ihanan lämpimässä suihkussa jonka jälkeen alkoi pestä Frodoa. Kennelillä oli tietenkin shampoota ja hoitoainetta koirille. Vaikka siinä menikin jonkin aikaa, molemmista tuli ihanan puhtoisia. Smiler kietoi pyyhkeen päälleen ja alkoi kuivata Frodoa. Täysin kuivaksi hän ei koiraa saanut, sillä kun riitti karvaa vaikka muille jakaa. Smiler puki päälleen Deen tuomat mukavat vaatteet. Hän kietaisi vielä pyyhkeen turbaaniksi päähänsä, ettei hiuksillaan kastelisi ihan jokapaikkaa. Kennelillä oli pari muutakin hoitajaa.
”Tein lämmintä kaakaota, jos tekee mieli”, Dee tuli keittiöstä.
”Oi, kiva”, Smiler hymyili.
Dee meni jonnekkin toimistoonsa. Smiler kävi kaataamassa itselleen kaakaota ja heittäyty sohvalle juomaan kaakaota. Frodo hyppäsi pian hänen viereensä makoilemaan. Hän silitteli koiran turkkia joi kahvia ja katseli televisiosta jotain outoa ohjelmaa, jossa joku porkkana pelasti maailman pahalta pupulta. Kerrankin pupu oli paha jossain elokuvassa. Yleensä ne olivat aina hyviksiä. Pian muutama muukin hoitaja tuli olohuoneeseen. Smiler jutteli pääasiassa kuunteli heidän keskusteluaan, mutta osallistui keskustaluun aina välillä. Ulkona oli alkanut taas sataa, joten Smilerin piti odottaa sen loppumista ennenkuin voisi lähteä kotiin, Vaikka tietenkin kennelillä oli kivaa, mutta läksyt olivat vielä tekemättä.
”Jos sade ei kohta lakkaa, niin mun pitää mennä tonne sateesee kastumaa taas”, Smiler sanoi katsoen ulos.
”Sit oisit taas iha märkä”, joku hoitaja sanoi.
Smiler äännähti myöntävästi. Onneksi sade kuitenkin loppui pian yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Smiler päätti lähteä ennenkuin sade alkaisi uudelleen. Hän hyvästeli hoitajat ja koirat. Ja Deen tietenkin. Matka kotiin oli paljon mukavampi kuin matka kennelille. Smiler oli hyvällä tuulella, kiitos Frodon.


Yritän kesälomal kirjotaa vähä aktiivisemmi tai useemmi ku kerra kuukaudes tai jotai en tiiä xd

Vastaus:

Tää oli aivan ihana tarina, kiva et kirjotit taas ^^ <3 Frodostakin oli mukava nähdä sua, sen näki - tunne ei ollut yksipuoleinen. En tiiä mut jotenkin mä jäin kaipaamaan kappalejakoa, mutta samapa tuo toisaalta - sisältöhän se on tärkein. Saat tarinastasi 30v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

31.05.2017 20:49
39. Noutaminen esteen yli hypäten, kurssitarina


Saavuimme Nadjan kanssa viimeistä kertaa toko-kursseille. Minua jännitti jotenkin, tiesin, että pian tokomerkki olisi meidän käsissämme ja saisimme iloita aktiivisuuttamme Nadjan kanssa kursseilla käymisen suhteen. Enää meidän pitäisi suoriutua vain yhdestä harjoituksesta, noutamisesta esteen yli hypäten. Menimme odottamaan riviin kurssiohjaajaamme, joka näytti olevan pikkuisen myöhässä. Emme kuitenkaan joutuneet odottamaan kauaa, kun kurssiohjaajamme saapui paikan päälle.
''Anteeksi pieni myöhästymiseni! Aloitetaan vain samantien harjoitukset. Eli tänään meillä olikin sitten vuorossa viimeinen kurssikerta ja harjoittelemme tänään noutamista esteen yli hypäten. Tuolla kentällä on jokaiselle omat esteen sekä ole vienyt sinne vetolelut, jotka koirat sitten noutavat kun ovat ensin hypänneet esteen yli. Menkääpä heti siitä harjoittelemaan, mitä vielä odotatte?'' kurssiohjaaja sanoi naurahtaen.
''Mennään mennään'', sanoin ja lähdimme Nadjan kanssa varaamaan itsellemme yhden esteistä. Saavuttuamme esteen luokse, aloin ensin opettaa koiralle rataa niin, että menisimme sen yhdessä.


''Nadja, tule'', sanoin koiralle ja ohjasin sitä esteen suuntaan.
Juoksin koko ajan Nadjan vierellä, jotta saisimme ensin yhdessä opeteltua radan läpi. Koira hyppäsi kauniisti esteen yli ja sitten sen oli aika ottaa vetolelu suuhunsa.
''Nadja, ota'', sanoin koiralle ja tämä nosti vetolelun suuhunsa.
Tämän jälkeen käännyimme takaisin päin ja ohjasin Nadjan hyppäämään esteen yli jälleen kerran. Koira hyppäsi kauniisti esteen yli ja kun pääsimme takaisin lähtöpaikkaan, käskin koiran antaa vetolelun minulle. Kun Nadja antoi lelun minulle, kehuin tätä ja annoin namupalan.
Harjoittelimme harjoitusta yhdessä vielä muutamaan otteeseen ja joka kerta harjoitus sujui todella hienosti ja suunnitellusti. Koira taisi tykätä hyppiä esteen yli, ainakin siltä se vaikutti ja vielä kivempaa tehtävästä teki se, että se sai pitää lelua suussaan.


''No niin Nadja, nyt harjoitellaankin tätä niin, että saat yksin noutaa tuon vetolelun tuolta esteen toiselta puolelta minulle'', kerroin koiralle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja kävin viemässä kädessäni olevan vetolelun takaisin omalle paikalleen, esteen taakse.
Vietyäni lelun, palasin Nadjan luokse.
''Nadja, nouda'', käskytin koiraa ja osoitin vetolelun suuntaan.
Nadja lähti kuin ohjus liikkeelle, hyppäsi hienosti esteen yli ja kävi ottamassa vetolelun suuhunsa. Kuitenkin koira palasi takaisin, hyppäämättä esteen yli.
''Hei Nadja, sun piti hypätä esteen yli myös kun tulet takaisin päin'', sanoin koiralle joka toi innoissaan vetolelun luokseni.
''No koitetaan uudestaan'', sanoin hymyillen koiralle ja kävin viemässä vetolelun takaisin omalle paikalleen.
Kun olin vienyt lelun takaisin paikalleen, oli aika kokeilla harjoitusta uudelleen.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja tämä lähti jälleen kerran todella lupaavasti liikkeelle.
Nadja hyppäsi esteen yli, haki vetolelun suuhunsa ja lähti juoksemaan takaisin päin, taas hyppäämättä esteen yli.
''No Nadja, mehän harjoittelimme, että esteen yli hypätään molempiin suuntiin tultaessa'', sanoin koiralle, otin vetolelun pois sen suusta ja kävin viemässä lelun paikoilleen.


Päätin harjoitella tehtävää Nadjan kanssa vielä muutaman kertaa yhdessä ja se sujui tosi hyvin, Nadja hyppäsi esteen yli sekä mentäessä, että tultaessa.
''No niin, joko nyt osaisit mennä tämän radan yksin?'' kysyin koiralta hymyillen.
Päätin nyt koittaa harjoitusta niin, että Nadja menisi yksin.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja osoitin vetolelun suuntaan.
Koira lähti nopeasti liikkeelle, hyppäsi esteen yli, otti vetolelun suuhunsa ja palasi takaisin hypäten esteen yli! Olin innoissani, se osasi!
''Hieno tyttö!'' kehuin Nadjaa, otin vetolelun pois tämän suusta ja annoin palkinnoksi pari namupalaa.


Harjoittelimme harjoitusta vielä muutaman kertaa ja nyt se sujui joka kerta vain paremmin ja paremmin. Päätin käydä hakemassa kurssiohjaaja luoksemme, jotta voisimme näyttää osaamisemme.
''No niin, voitte aloittaa'', hän sanoin tomeralla äänellä.
Päätin aloittaa heti.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle osoittaen jälleen kerran vetolelun suuntaan.
Koira lähti liikkeelle, hyppäsi esteen ylitse ja otti vetolelun suuhunsa. Jännitin, tulisiko se esteen yli takaisin vai ei. Jännitin turhaan, Nadja tuli takaisin luokseni kauniisti esteen yli hypäten. Kehuin koiraa ja näytimme osaamisemme tehtävän suhteen vielä muutamaan otteeseen kurssiohjaajallemme, kunnes hän sanoi tämän riittävän.


Kurssiohjaaja kehui meitä kovasti ja oli ylpeä, että olimme suorittaneet nyt kaikki toko-kurssit. Kerroin jatkostamme Nadjan kanssa, että meinaisimme aloittaa seuraavaksi flyball-kurssit ja kurssiohjaajakin uskoi sen olevan Nadjalle mieluista puuhaa.
''Nyt tämä oli sitten tässä'', kurssiohjaaja sanoi.
''Nämä kaikki kurssit menivät todella nopeasti, kiitos kun jaksoit opettaa meitä'', sanoi kurssiohjaajalle.
''Kiitos kun sain opettaa teitä, teillä kaikilla on erittäin aktiiviset ja sisukkaat koirat'', kurssiohjaaja sanoi ja jakoi tämän jälkeen meille kaikille suorittaneille tokomerkit!
''Olkaa hyvät. Olette ansainneet nuo merkit. Nyt minun on kuitenkin mentävä, ehkä törmäilemme jossain jatkossakin. Hei hei!'' kurssiohjaaja sanoi ja merkkien jaon jälkeen hän lähti aika nopeasti pois paikan päältä, hänellä taisi olla kiire johonkin.
''Kiitos ja hei!'' huusin vielä kurssiohjaajalle tämän tehdessä lähtöä.


Sitten lähdimmekin Nadjan kanssa takaisin kennelille..

// Nyt on sitten kaikki toko-kurssit suoritettu!! JES ^^

Vastaus:

Jjeee, suorititte sitten kaikki tokokurssit?!! :o Munhan pitää pian piirtää se tokomerkkikin xD Eikun vain flyballkurssille siitä, pitäis mennä helposti kun Nadja on nyt noin tottelevainen sua kohtaan ;3 Saat tästä 24v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

29.05.2017 20:00
38. Paikalla istuminen 2min, kurssitarina


''Tervetuloa toiselle EVL-kurssitunnille. Viime kerralla harjoittelimmekin vielä varmuuden vuoksi kaikki VOI-kurssilla opitut asiat, mutta tänään siirrymme uusiin haasteisiin. Tänään me harjoittelemmekin paikkalla istumista. Koiran pitää osta istua paikallaan kaksi minuuttia, jotta pääsemme kurssissa eteenpäin. Sanon jo nyt, että seuraavalla kerralla on jo meidän viimeinen kurssikertamme ja silloin harjoittelemme noutamista esteen yli hypäten. Näiden kahden kurssikerran jälkeen, olette huipulla, koska sitten olette suorittaneet kaikki toko-kurssit! Kyllä teistä saa sitten olla ylpeä'', kurssiohjaaja selitti meille.
''Niimpä, nämä kurssikerrat ovat kyllä menneet yhdessä hujauksessa. Olen huomannut, että Nadja ainakin nauttii uusien asioiden oppimisesta ja sen takia pitääkin näiden kurssien jälkeen siirtyä opettelemaan jotain uutta lajia'', keskustelin kurssiohjaajalle.
''Niin, kaikkien teidän koiristanne huomaa, miten iloisia ne ovat oppiessaan jotain uutta'', kurssiohjaaja sanoi hymyillen.
''Mutta nyt aloitetaan harjoitukset. Saatte ensin kaksistaan harjoitella koiranne kanssa tätä paikallaan istumista ja sen jälkeen kun osaatte, näytätte osaamisenne minulle'', kurssiohjaaja sanoi vielä.
''Selvä!'' sanoin innoissani ja siirryin Nadjan kanssa hieman kauemmas muista, tai aika paljonkin kauemmas, jotta saisimme rauhassa harjoitella annettua tehtävää.

Kun olimme siirtyneet Nadjan kanssa tarpeeksi kauas muista, aloitimme harjoittelun.
''Nadja, sinä osasit aikaisemmalla kurssilla istua paikallasi minuutin ja maata paikallasi kaksi minuuttia. Kyllä sinä tämän osaat, olen varma siitä. Olet niin fiksu tyttökin, että näitä harjoituksia ei kovin moneen kertaan tarvitse kanssasi harjoitella, niin osaat ne ulkoa'', selitin Nadjalle ja silitin tätä tsemppaukseksi.
''No niin, aloitetaan'', sanoin vielä koiralle.
''Nadja, istu'', käskin koiraa ja tämä istui tyytyväisenä maahan.
''Nadja, paikka', sanoin ja koira vain tujotti minua.
Aloin ottamaan aikaa siitä, kuinka kauan koira istui paikallaan. Oli kulunut melkein minuutti, kunnes koira alkoi ulisemaan, tahtoen lopettaa paikallaan olemisen.
''Nadja, paikka'', sanoin vielä uudestaan, jotta koira ei nousisi.

Kuitenkin minuutin jälkeen Nadja nousi heiluttaen häntäänsä iloisesti.
''Hei Nadja, ei noin. Sinun pitää pysyä siinä istumassa niin kauan kunnes minä kehun sinua. Opit kyllä nopeasti kaikkea, mutta olet malttamaton pysymään paikallasi. Haluaisit varmaan vain noudella tavaroita ja tehdä erilaisia temppuja, mutta tämäkin kuuluu tähän kurssiin joten sinun on vain nyt kestettävä se, että joskus on oltava paikallaankin'', selitin Nadjalle.

''No niin, koitetaan uudestaan'', sanoin.
''Nadja, istu'', käskin koiraa lempeällä äänellä.
''Nadja, paikka'', sanoi koiralle ja tämä jäi istumaan malttamattomana maahan.
Oli kulunut minuutti ja Nadja toki istui vielä, mutta sen häntä vispasi kuin viimeistä päivää. Se oli malttamaton ja halusi saada tehtävän tehtyä. Kuitenkin, koira pian taas nousi, ennen kuin kaksi minuuttia oli ehtinyt tulla täyteen.
''Se jäi kymmenestä sekunnista kiinni'', sanoin hieman pettyneenä, mutta ryhdistäydyin.
''Ei auta muuta kuin harjoitella vielä. Nadja, istu'', sanoin koiralle napakalla äänellä ja koira istui.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja koira oli kauniisti paikallaan.
Aika kului todella hitaasti, vaikka kyse oli vain kahdesta minuutista, se tuntui todella pitkältä ajalta, koska jännitin, onnistuisiko Nadja tällä kertaa tehtävässä. Sekunnit kuluivat ja jännitys tiivistyi.
''Hyvä! Hieno tyttö!'' kehuin Nadjaa, kun kaksi minuuttia tuli täyteen. Annoin koiralle palkkioksi muutaman namupalan ja silityksen.

''Emilia!'' kurssiohjaaja huusi kauempaa.
''No?'' kysyin tältä.
''Oletteko Nadjan kanssa valmiita?'' hän kysyi.
''Juu ollaan'', vastasin.
''No te saatte sitten nyt tulla näyttämään osaamisenne!'' kurssiohjaaja huuteli meille.
''Selvä, me tulemme!'' huikkasin tälle vielä.
Kävelimme Nadjan kanssa kurssiohjaajamme luokse. Osa oli jo käynyt näyttämässä osaamisensa, mutta nyt oli meidän vuoromme.
''No niin, saatte aloittaa. Minä otan aikaa'', kurssiohjaaja totesi.
''Selvä'', vastasin tälle.

''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja tämä istui maahan jälleen kerran todella kauniisti.
''Nadja, paikka'', sanoin tomerasti koiralle ja tämä pysyi ihan niin paikallaan kuin vain pystyi.
''Minuutti on nyt kulunut'', kurssiohjaaja sanoi.
Toivoin vain toisenkin minuutin menevän yhtä nopeasti, kuin ensimmäinenkin minuutti oli mennyt. Ehkä aika kului nyt nopeammin, kun en itse tuijottanut kelloa vaan kurssiohjaaja hoiti kellon katsomisen puolestani.
''Kaksi minuuttia!'' kurssiohjaaja sanoi innoissaan.
''Hyvä, hienoa Nadja!'' kehuin koiraa innoissani ja annoin tälle muutaman namupalan palkkioksi.
''Saatte näyttää vielä muutaman kertaa tuon harjoituksen, jotta se varmasti sujuu'', ohjaaja sanoi vielä meille.
''Selvähän se'', sanoin ja aloitimme harjoituksen alusta uudelleen ja uudelleen.
Jokaisella kerralla, Nadja totteli todella hienosti minua ja osasi käskyt. Hieman toki meinasi huskyn peppu nousta malttamattomuudesta maasta, mutta ei mitenkään sen enempää. Kurssiohjaaja kehui jälleen kerran kovasti meitä ja kertoi, miten ylpeä oli kun olimme päässeet näin pitkälle toko-kursseilla.

Pian olikin aika päättää kurssitunti ja lähteä takaisin kennelille. Ennen lähtöämme, kurssiohjaajalla oli kuitenkin vielä asiaa.
''Kiitos kaikille tästä päivästä! Suoriuduitte hienosti koirienne kanssa tämän päiväisestä harjoituksesta. Seuraavalla kerralla tosiaan onkin sitten noutamista esteen yli hypäten. Voitte harjoitella vaikka harjoitusta hieman etukäteen kotona, niin on helpompaa sitten seuraavalla kurssitunnilla. Mutta, nyt kaikki saavat lähteä kotiin'', kurssiohjaaja sanoi.
''Kiitos ja hei!'' vastasin kurssiohjaajalle ja lähdimmekin heti Nadjan kanssa kennelille takaisin, Dee oli yleensä tähän aikaan antamassa koirille iltapalaa, piti ehtiä viemään Nadjakin syömään.

Matkalla kenneliin kehuin vielä kovasti Nadjaa ja annoin sille vielä muutaman namupalan. Päästyämme kenneliin, kerroin Deelle miten meillä meni kursseilla ja myöskin siitä, että seuraava kurssitunti olisi viimeisemme. Kyselin kovasti Deeltä, olisiko tällä ehdotuksia Nadjaa kohtaan, mitä koiran kanssa kannattaisi alkaa harrastamaan ja opettelemaan ja Dee ehdotti, että Nadja voisi alkaa käymään flyball-kurssilla. Olin innoissani asiasta ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen, joten heti samana iltana, ilmoitin Nadjan flyball-kurssille. Meillä olisi sitten heti toko-kurssien päätyttyä jotain uutta virikettä päiviimme.

Vastaus:

(älä ihmettele jos saat tästä normaalia vähemmän, alan antaa kaikille vähän vaikeemmin rahaa kun sullakin on aina kauheet kymppitonnit kasassa xD) Wow hyvä te, kohta EVL-kurssikin on jo suoritettu! Flyball tosiaan oliskin hyvä laji Nadjalle, se kun tykkää kovasti palloista ja juoksemisesta. Jospa lähette sinne sitten tokoilun jälkeen ;3 Annan tarinastasi 25v€.

- Dee

Nimi: Mirror

28.05.2017 23:04
Luku 9
Kurssitarina, Agility I-luokka

Olin varannut minulle ja Siinalle paikan agility-kurssilta, kenneliltä muutaman kilometrin päässä olevalla hallilla. Olin aluksi ollut kahden vaiheilla, ilmoittautuisinko agilityyn vai koiratanssiin, mutta päädyin sitten tähän. Ajattelin osallistua ehkä myöhemmin koiratanssiin, mutta ensin aioin koulia Siinasta oikean agilitymestarin! Tai ainakin niin hyvän siinä kuin vain koiran ja minun kiinnostukseni riittäisi.

"Heippa Siina, ihana pieni palleroiseni", huudahdin saapuessani kennelin pihalle. Siina tuli suoraa päätä minua vastaan, ja sen perässä jolkottivat Bessie, Nadja ja Sukka ilmeisesti kaivaten silityksiä. Rapsutin Siinan kylkiä ja pörrötin sen turkkia.
"Hei tyttö, mennäänkö tänään agikurssille, mennäänkö? Juu mennään!" Jatkoin hoidokilleni puhumista. Menin nopeasti kaapilleni, ja vedin sieltä esiin Siinan kaulapannan ja hihnan. Kiinnitin pannan koiralle, ja napsautin hihnan siihen kiinni.
"Sitten mentiin!" Sanoin itsekseni ja lähdin kävelemään Siinan kanssa kohti kurssipaikkaa.

"Tervehdys! Minä olen Henna, kurssinne ohjaaja!" Lyhykäinen mutta mukavan oloinen nainen huikkasi agilityhallin keskeltä, ja alkoi kävellä edestakaisin. Kurssilla oli lisäkseni viisi muuta koirakkoa, ja hallin reunamilla oli sitten joidenkin kurssilaisten sisaruksia tai vanhempia katselemassa. Minusta oli vain hyvä etteivät omat vanhempani tulleet paikalle, olisin kuollut häpeästä.
"Aluksi voisimme pitää pienen esittelykierroksen", Henna sanoi, ja osoitti ensimmäisenä minua pari vuotta vanhempaa poikaa.
"Olen Nooa, ja tässä on koirani Chili. Tämä on Chilin ensimmäinen kurssikerta, mutta olen käynyt aikaisemmin toisen koirani kanssa tämän saman kurssin.
Henna nyökkäsi, ja jatkoi sitten kierrosta. Minun vuoroni tuli viimeisenä.
"Öh, hei. Olen Mirror, ja tässä on hoitokoirani Siina. En ole aikaisemmin käynyt Siinan kanssa millään kursseilla, eli tämä on meille molemmille eka kerta", sopersin vaivautuneesti. En ollut kovin hyvä puhumaan ison joukkoon edessä, vaikkei siellä paljoa väkeä ollutkaan. Jutustelu toisen kanssa on sitten asia erikseen, se ei juurikaan tuota vaikeuksia.

Henna esitteli meille erilaisia agilityesteitä, ja kertoi miten ne kuuluu suorittaa. Hänen oma koiransa Arro toimi mallikoirana.
"Tällä kurssilla käymme läpi vain yksinkertaisia ratoja, joissa esteinä ovat putket ja hypyt. Muita esteitä emme käytä kurssin aikana, muuten kuin silmänruokana", Henna kertoi, ja ohjeisti sitten meitä viemään tarpeettomat esteet sivummalle. Tunnin mittaisesta kurssikerrasta kului vartti esteiden siirtelyyn, jotta saimme useamman harjoittelupisteen. Henna kierteli auttelemassa eri pisteillä, ja selittämässä miten mikäkin este on helpoin opettaa.

Suuntasimme Siinan kanssa hyppyesteen luo. Ajattelin ettei se voisi olla kovin vaikea, hypätä nyt yhden esteen yli. Ennen kuin olin ehtinyt edes yrittää Siinan hyppyyttämistä, Henna tuli jo luokseni auttamaan.
"Eikös koirasi ollut Siina?" nainen kysyi alkuun, ja antoi hoidokkini haistella kättään. Nyökkäsin, ja kurssiohjaaja, alkoi kertomaan minulle miten saada koiran keskittyminen esteeseen ja minuun. Hän tarjoutui pitämään koiraa paikoillaan, jolloin kävelin esteen toiselle puolelle. Hennan ohjeiden mukaan odotin että koira katsoisi minuun, ja kutsuin sitä sitten.

"Siina, tule tänne tyttö! Hop!" Huudahdin ja koira lähti räpiköimään esteen yli ja luokseni. Kehuin hoidokkiani, ja annoin sille palkaksi nameja. Henna kehui Siinaa myös, ja lähti sitten auttamaan Sissiksi esittäytynyttä tyttöä putken harjoittelussa.

Laitoin Siinan istumaan esteen eteen, ja kiersin itse sitten hypyn toiselle puolelle. Käännyin kutsuakseni Siinaa, mutta koira olikin tullut viereeni ja haukahti iloisesti. Huokaisin, ja vein koiran takaisin esteen toiselle puolelle.
"Siina, istu!" Käskin ja odotin että koira varmasti pyllähtäisi maahan. Lähdin peruuttamaan, jotta näkisin mikäli hoidokkini olisi aikeissa nousta ylös. Yhtäkkiä jalkani osui toiseen hyppysiivekkeeseen joka piti puomia ylhäällä, ja kaaduin suoraan esteen päälle. Nousin ylös nolona, ja aloin kasaamaan estettä uudelleen. Onneksi se ei ollut kovin monimutkaista. Harmikseni joku huusi juuri silloin koiransa nimeä.

"Riina! Tule tänne!"
Suunnilleen minun ikäiseni tyttö hihkaisi kyyristellessään puoliksi putkiesteen sisällä.
"Riina!"
Yritin estää hoidokkiani pinkaisemasta juoksuun, mutta mitäpä muutakaan Siina teki kuin lähti pää viidentenä jalkana kohti putken suulla kykkivää tyttöä.
"Siina, ei mene sinne!" Kiljaisin ja yritin lähteä koiran perään.
"Siina! Takaisin!"

Minusta tuntui hirveältä käydä hakemassa hoidokkini Riinan omistajan namupussilta toisten kouluttajien katsellessa meitä. Pyytelin toiselta tytöltä kovasti anteeksi, ja päätin sitten kiinnittää Siinalle hihnan siksi kunnes sain uudestaan kaatuneen hyppyesteen taas korjattua. Päästin hiukan epäillen koiran hihnasta, ja yritin saada sen istumaan esteen eteen.
"Miksi ihmeessä en mennyt ensin Toko-kurssille?" Harmittelin ääneen.
"Se tekisi kaikesta helpompaa..."

Kun olin viimein saanut Siinan hyppäämään esteen yli kunnolla, siirryin harjoittelemaan putkea. Toivoin että se onnistuisi hieman paremmin, kurssiajasta oli kulunut jo puolet. Putkea koirat eivät kai niin helposti rupeaisi kiertämään, ja siinä ei käsittääkseni ollut mitään osia jotka koiran oli mahdollista pudottaa. Tai ihmisen, jos sikseen tuli.

"Siina, Putkeen!" Käskin ja taputin maata putken toisessa päässä. Henna oli taas tullut auttamaan minua, ja piteli koiraani putken toisessa päässä ettei se lähtisi hortoilemaan minnekään. Koira alkoi aluksi rimpuilemaan Hennan käsistä päästäkseen juoksemaan, mutta kurssiohjaajan päästäessä irti koira hyppäsikin putken pään yli ja kiersi sitten loppupätkän esteestä luokseni.
"Siina! Ei noin!" Minua alkoi harmittaa toden teolla. Tuntui ettei mikään ottanut onnistuakseen. Henna kutsui koiraa luokseen, ja se jolkotteli ihan tyytyväisen näköisenä naisen luo.

"Siina, putkeen!" Käskin uudestaan ja tungin pääni ja toisen käteni putken sisälle. Siina näytti siltä että olisi jo tulossa, joten kehuin sitä. Yhtäkkiä koira kuitenkin peruutti pois putken suulta, ja haukahti siirrellen tassujaan.
"Ei tämä onnistu!" Valitin ja menin istumaan maahan. Henna päästi Siinan luokseni, ja koira alkoi nuolemaan kasvojani kuin pyytääkseen anteeksi.
"Kyllä tämä tästä, ensi kerralla menee sitten jo paljon paremmin!" Henna yritti piristää myös.
"Eiväthän muutkaan osaa heti näitä koiransa kanssa".

Huokaisin voipuneena ja kiedoin käteni Siinan ympärille.
"Mutta minun olisi pitänyt olla järkevä ja mennä ensin tottelevaisuuskurssille. Tiesin ettei Siina ole kovin hyvä Tokossa, ja sitä kun tuntuu tarvitsevan melkein joka paikassa".

Henna kohautti olkiaan.
"Ehkä niin, mutta arvaatkos mitä. Minä murehdin aiemmin tismalleen samoja asioita kouluttaessani Arroa. Minäkään en käynyt toko-kurssilla, vaan opetin koiraa käyttäytymään agilityn ohella. Kyllä se niinkin onnistuu".
Vilkaisin Hennaa, joka kuitenkin kääntyi juuri lähteäkseen auttamaan nuorempaa poikaa hyppyesteellä. Huokaisin, mutta päätin yrittää kuitenkin vielä. Minun ei pitäisi luovuttaa noin helposti!

Pian kurssikerta loppui, ja kaikki lähtivät pois hallilta. En ollut tyytyväinen Siinan ja minun suoritukseen, mutta olisihan kurssi voinut huonomminkin mennä. Kukaan ei saanut elinikäisiä traumoja, eikä mikään mennyt pahasti rikki. Eikö se nyt ole kuitenkin jo melko hyvä saavutus?

//eka kurssikerta done, seuraavaa pukkaa :DD

Vastaus:

Tykkäsin tästä tarinasta oikein paljon, oli hauska lukea myös teidän epäonnistumisista (ei siis vahingoniloisesti, vaan olihan nuo nyt aika hauskoja lukea xD) Menihän teillä kuitenkin ihan hyvin ottaen huomioon sen, ettei Siinan kanssa ole käyty edes tokokurssia, ja olen Hennan kanssa samaa mieltä - agilitykurssillahan oppii tottelevaisuutta myös! Annan sinulle tästä tarinasta 40v€, niin kovasti tykkäsin! ^^

- Dee

Nimi: Emilia~

28.05.2017 20:45
37. Kertausta, kaikki VOI-kurssin tehtävät, kurssitarina


''No niin, tervetuloa ensimmäiselle EVL-kurssitunnille! Tällä ensimmäisellä EVL-tunnilla kertaamme kaikki VOI-kurssin tehtävät. Tähän kurssiin sisältyy myös kertaamisen lisäksi paikalla istuminen 2min sekä noutaminen esteen yli hypäten. Mutta ei mennä asioiden edelle nyt, vaan katsotaan muistatteko, tai muistavatko koiranne mitä kaikke teimme viimeksi kurssitunneilla. Emilia ja Nadja, tulkaapa te heti vaikka aloittamaan'', kurssiohjaaja sanoi ja menimme tämän jälkeen Nadjan kanssa kurssiohjaajan luokse.
Ensimmäisenä näyttäisimme taitomme paikalla makaamisessa, kaksiminuuttia.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja tämä istui.
''Nadja, maahan'', jatkoin ja koira totteli.
''Nadja, paikka'', sanoin vielä ja kurssiohjaaja alkoi ottaa aikaa.
''Hienosti sujuu, minuutti on jo kulunut'', kurssiohjaaja sanoi hetken ajan kuluttua.
''Ja nyt on mennyt kaksiminuuttia'', kurssiohjaaja sanoi pian.
''Hienoa Nadja!'' kehuin koiraa.
Tämä harjoitus ei ollu Nadjalle hankala, eikä ollut päässyt ollenkaan unohtumaankaan. Seuraavaksi vuorossa olisi tavaran tunnistaminen ja tietyn tavaran nouto. Kurssiohjaaja kävi asettelemassa hieman kauemmas meistä pallon, köyden sekä pehmoluun riviin. Tavarat olivat samat, mitkä meillä oli VOI-kurssillakin olleet. Minua jännitti hieman, muistaisiko Nadja, mutta luotin kuitenkin tähän ja aloitimme.


''Nadja, hae pallo'', sanoin koiralle ja tämä lähti vimmatusti juoksemaan kohti tavaroita. Nadja todellakin tiesi mikä on pallo ja halusi saada sen nopeasti suuhunsa ja päästä leikkimään sen kanssa. Mutta nyt ei oltu leikkimässä ja toivottavasti Nadjakin ymmärsi sen. Pian koira saapui takaisin luokseni pallo suussaan. Koira pudotti pallon eteeni ja kehuin tätä.
''Nadja, hae luu'', sanoin innokkaasti koiralle ja tämä lähti takaisin tavaroiden luo jossa vaihtoehtona oli köysi sekä luu.
Koira pohti hetken aikaa, kunnes nappasi suuhunsa pehmoluun ja juoksi nopeasti taas luoskeni, pudottaen pehmoluun eteeni. Kehuin koiraa ja tämä oli innoissaan kehuista.
''Nyt Nadja on enää köysi, mikä sinun pitäisi hakea'', sanoin koiralle hymyillen ja silitin tämän päätä.
''Nadja, hae köysi'', sanoin reippaasti koiralle ja tämä lähti juoksemaan kohti köyttä.
Koira otti fiksusti ja harkitusti köyden suuhunsa. Saatuaan köyden suuhunsa, se lähti juoksemaan takaisin luokseni. Koira juoksi luokseni ja pudotti köyden eteeni. Kehuin tätä ja annoin pari namupalaa palkkioksi. Olimme suoriutuneet mielestäni tästäkin näytöstä tosi hyvin. Nadjalla oli todella hyvä muisti ja olin ylpeä koirasta.


Seuraavaksi vuorossa oli metalliesineen nouto. Kurssiohjaaja kävi tuomassa minulle metallisen käsipainon, saman käsipainon mitä olimme käyttäneet VOI-kurssilla harjoituksissa. Pian kurssiohjaaja ilmoitti, että saisimme aloittaa. Käänsin katseeni Nadjaan. Koira istui vieressäni nätisti ja heilutti häntäänsä innokkaasti. Se halusi, että heittäisin metalliesineen ja se saisi käydä hakemassa metallisen käsipainon, vaikka se ei tykännytkään pitää sitä suussaan.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle kun olin heittänyt metallisen käsipainon vähän matkan päähän.
Nadja luoksi käsipainon luokse, otti sen suuhunsa, mutta pudotti sen saman tien alas. Koira jäi haistelemaan painoa, eikä näyttänyt haluavan sitä suuhunsa. Pian koira palasi luokseni, ilman käsipainoa. Kävin siis hakemassa itse käsipainon ja päätin heittää sen uudelleen.
''Nadja, nouda'', sanoin ja heitin käsipainon vähän matkan päähän.
Nadja lähti juoksemaan käsipainon luokse, otti sen suuhunsa ja pudotti sen taas heti suustaan.
''Nadja, tuo tänne!'' käskin koiraa ja se otti uudelleen metallisen käsipainon suuhunsa ja lähti juoksemaan se suussaan minun luokseni. Koira toi metalliesineen luokseni joten silitin sitä ja annoin sille muutaman namupalan. Nyt olimme näyttäneet osaamisemme, joten oli muiden vuoro näyttää taitonsa ja me saimme lähteä jo edeltä kotiin. Kurssiohjaaja kehui Nadjaa ja minua ennen lähtöämme takaisin kennelille.

Vastaus:

Nadjahan muisti opettamasi jutut hyvin, vaikka ei edellisestä tokokurssista toki edes kauaa aikaa ollut ^^ Vau, EVL-kurssille pääsy on jo aika hieno saavutus, pitää Nadjankin luottaa suhun jo aika paljon! Saat 30v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

25.05.2017 13:36
36. Yllätys metsälenkillä


Kävelin hiekkaista polkua pitkin kennelille, olin juuri eilen käynyt kennelillä hoitamassa Sukkaa, mutta tänään olisi Nadjan vuoro päästä lenkkeilemään. Olin suunnitellut, että menisimme pienen metsälenkin ja mahdollisesti Nadja pääsisi pulahtamaan metsälenkillä olevaan järveen uimaan, jos siis tahtoisi. Käveltyäni pienen matkaa, saavuin kennelille ja astuin sisään kennelin porteista. Nadja oli pihalla leikkimässä muiden koirien kanssa, huomattuaan kuitenkin minut, juoksi se samantien luokseni ja heilutti häntäänsä iloisesti.


''No hei ihanuus'', sanoin Nadjalle lässyttäen ja koira innostui entisestään. Silitin tätä ja hymyilin iloisesti koiralle.
''Mennäänkö lenkille?'' kysyin Nadjalta ja koira sekosi totaalisesti innostuksesta ja lähti juoksemaan pienen spurtin ja palasi takaisin luokseni häntä heiluen.
''Käyn hakemassa sisältä sinun valjaasi sekä flexin, palaan pian'', sanoin Nadjalle ja menin käymään sisällä, hakemassa valjaat ja flexin sekä nappasin mukaani myös pyyhkeen siltä varalta jos Nadja menisikin käymään uimassa.
Haettuani valjaat sekä flexin, palasin takaisin ulos Nadjan luokse. Puin tälle valjaat päälle sekä laitoin ne flexiin kiinni.
''No niin, mennäänkö?'' kysyin Nadjalta ja tämä suuntasi oitis kennelin porteille.
Avasin portin ja lähdimme kohti metsälenkki paikkaa. Pian saavuimme polulle, josta pääsisimme kiertämään metsälenkkiä. Kävelimme reipasta tahtia, mutta vähän väliä Nadja jäi kyllä haistelemaan luonnon ihmeitä.
''Et vissiin ole vähään aikaan käynyt metsälenkillä, anteeksi Nadja. Pitäisi useammin ihan vain tulla tänne kennelille hoitamaan sinua ja Sukkaa, mutta kun tuntuu, että aikamme menevät kursseiluun. Vaikka eihän se niin ole'', puhelin Nadjalle ja näytti siltä, että tämä olisi kuunnellut minua.


Jonkin matkan jälkeen, saavuimme järvelle. Nadja läähätti kovasti, koska sillä oli kuuma ja niin oli minullakin. Ihanan lämmin kesäpäivä, ehkä hieman liiankin lämmin. Onneksi metsään ei kuitenkaan aurinko paistanut ihan niin lujasti, koska puiden oksistot estivät hieman valon pääsyä alas metsään. Kun saavuimme järvelle, Nadja pinkaisi heti juoksemaan jotta pääsisi juomaan järvestä vettä. Litkittyään hetken aikaa vettä, katsoi se hieman kauemmas järvelle ja haukahti. Pian koira alkoi ulista ja vetää kovasti. Katsoin järvelle ja näin sillä jonkin eläimen pyriköivän vedessä, mutta en saanut selvää, mikä se olisi, jokin todella pieni. Irrotin Nadjan flexin valjaista ja koira pinkaisi epäröimättä veteen. Se ui pienen eläimen luokse, otti sitä jostain kiinni ja toi eläimen rantaan. Olin hämilläni, miten Nadja oikein tajusi hakea eläimen rantaan turvaan, koska emme me sellaista olleet harjoitelleet. Olimme vain heitelleet lelua veteen, emme mitään sen kummallisempaa.
''Hieno tyttö!'' sanoin reippaalla äänellä koiralle ja huomasin tämän nuolevan.. pikkuruista kissanpentua joka makasi voimattomana maassa.
Kaivoin pyyhkeen repustani, jonka olin ottanut Nadjaa varten mukaan, mutta nyt sille oli muuta käyttöä. Otin kissanpennun syliini ja käärin sen pyyhkeen sisälle. Kissanpentu tärisi, sillä oli varmastikkin kylmä ja voimaton olo, ties kuinka kauan se oli pyristellyt tuolla vedessä, vastuuttomia ihmisiä kun päästävät näin pienet kissat yksin liikkeelle. Tai voisihan tämä kissanpentu olla jokin villikissakin, mistäs sitä tietää?


''Nyt mennään Nadja nopeasti kennelille'', sanoin koiralle ja lähdimme kävelemään metsälenkkiä pisin takaisin kennelille. Nadja käveli reippaasti vierelläni ja tarkkaili koko ajan kissanpentua, joka oli toisessa kädessäni kääriytyneenä pyyhkeeseen. Oli hieman hankalaa kantaa kissanpentua ja lenkittää samalla Nadjaa, mutta onneksi Nadja käveli todella kauniisti ja pääsimme ehjinä kennelille asti.
Kun saavuimme kennelin pihalle, irrotin Nadjan valjaista ja menin sisälle, etsimään Deetä. Dee oli laittamassa koirille ruokia valmiiksi, mutta nyt minun oli keskeytettävä hänet.
''Dee..'', sanoin vaimealla äänellä.
''No hei Emilia, onko sinulla jotain asiaa? Olen tässä juuri laittamassa koirille ruokia valmiiski'', hän sanoi.
''No olimme metsälenkillä Nadjan kanssa ja saavuttuamme järvelle, näimme jonkin räpiköivän vedessä. Päästin Nadjan vapaaksi ja tämä pelasti vedestä pienen kissanpennun'', kerroin Deelle ja tämä kääntyi katsomaan minua. Näytin pyyhkeeseen käärittyä kissanpentua hänelle. Kissa maukui kimeällä äänellä, varmastikkin taisi pelätä meitä.
''Hei minun ystäväni on eläinlääkäri, voin soittaa hänelle niin hän tulee katsomaan kissaa tänne. Hän myös tietää minne tuollaisi pikku kissoja voi viedä joten hän varmasti, eläinrakkaana ihmisenä veisi kissanpennun johonkin hyvään paikkaan'', Dee kertoi ja kävi hakemassa puhelimensa.
Dee soitti ystävälleen.
''Hän lupasi tulla pikimmiten'', Dee sanoi.


Odottelin ja odottelin.. pian kuitenkin ovi kävi ja sisään astui Deen ystävä. Emme ehtineet esittäytyä, koska nainen alkoi heti tutkimaan kissanpentua, joten minulle jäi epäselväksi mikä hänen nimensä mahtoi olla. Nainen kertoi, että kissanpennulla oli kaikki kunnossa. Hän kertoi myös, että oli jo pitkän aikaa harkinnut ottavansa itselleen kissanpentu ja tässä olisi nyt sellainen, minkä hän voisi avosylin ottaa vastaan jos se vain minulle kävisi.
''Minullekko? Käy tietenkin, ei se minun kissani ole vaikka me Nadjan kanssa sen pelastimmekin ja minulla ei oikein ole aikaa hoitaa kissaa, kun käyn täällä kennelilläkin niin usein..'', vastasin naiselle.
Nainen lupasi ottaa kissan itselleen ja hän sanoi myös, että saisimme Nadjan kanssa mennä koskavaan katsomaan kissanpentua, jos haluaisimme. Kaikki oli nyt hyvin ja sain tyytyväisinmielin lähteä takaisin kotiin kenneliltä. Ennen sitä kuitenkin, kehuin vielä kovasti Nadjaa hienosta työstä ja annoin tälle ison puruluun palkkioksi.

//Poistatko Nadjan kaapista valkoisen luun? ^^

Vastaus:

Hui, onneksi Nadja ja sinä löysitte kissan! :o En halua ajatella, kuinka suuret traumat seuraava järvelle tulija olisi saanut kun olisi löytänyt kuolleen kissan vedestä - ja kaiken lisäksi, en todellakaan olisi toivonut kissan kuolemaa. Onneksi ystäväni ehti tulemaan ja kissa sai kodin! Saat tarinasta 38v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

24.05.2017 18:18
35. Vanha tuttu


Saavuin kennelille, tänään viettäisin pitkästä aikaa päivää Sukan kanssa. Aikani oli mennyt lähiaikoina Nadjan kanssa kursseilla käymiseen, mutta tänään menisin Sukan kanssa ulkoilemaan. Pikku mäyriksellä olisi varmasti minua jo ikävä. Kävelin kennelin ovelle ja astuin sisälle kenneliin, Sukka töpötteli heti ovelle minua vastaan häntä heiluen.
''No hei poika'', sanoin hymyille ja rapsutin mäyräkoiraa joka oli jo käynyt selälleen makaamaan ja odotti maharapsutuksia.
''Oliko ikävä, oliko?'' kysyin innoisani Sukalta ja tämä nousi ylös, nuolaistakseen minun kasvojani.
Pian kuitenkin Sukka lähti pois luotani, mutta palasi nopeasti takaisin, suussaan kilpikonnapehmolelu jonka olin yhtenä päivänä ostanut sille. Koira tuli esittelemään minulle pehmoleluaan.
''No hieno on'', sanoin hymyillen ja silitin Sukkaa. Otin hetken päästä pehmolelun pois koiran suusta ja heitin pehmolelun hieman kauemmas. Sukka kävi oitis hakemassa lelunsa takaisin ja tuli luokseni.
''Olet sinä kyllä ihana tapaus'', sanoin koiralle ja silitin vielä tätä.
Silittelyn jälkeen nousin ylös ja menin hakemaan Sukan valjaat sekä hihnan. Haettuani ne, laitoin valjaat Sukan päälle ja kiinnitin hihnan siihen.
''Kuules poju, nyt mennään lenkille'', sanoin ja koira hyppi innosta ovea vasten.
Avasin oven ja kävelimme reipasta tahtia kennelin pihan läpi. Tällä kertaa päätimme kävellä tällä kertaa kaupunkiin, hesburgerin kulmille ja sitten takaisin. Kävelimme hiekkaista tien reunaa kohti keskustaa. Sukka teki jo meno matkalla tarpeensa, mikä oli hyvä asia.


Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen, saavuimme keskustan lähellä olevalle hesburgerille. Tarkoituksenamme oli kääntyä siitä kohtaa takaisin kennelille. Pian kuitenkin kuulin takaani tutun äänen, joka kutsui nimeäni.
''Emilia! Oletko se sinä?'' kuulin tytön äänen takaani.
Käänsin katseeni ja näin takanani seisovan Marian. Maria oli vanha kaverini, tai pikemminkin paras kaverini. Olimme nuorina asuneet naapuritaloissa, mutta Maria perheineen oli muuttanut toiselle paikkakunnalle asumaan, 130 kilometrin päähän emmekä sen jälkeen nähneet kovin usein.
''Maria! Olen se minä'', sanoin innoissani ja menin halaamaan vanhaa ystävääni ja huomasin, että tällä oli myöskin koira mukanaan.
''Mitä sinulle kuuluu? Onko tuo sinun oma koirasi?'' Maria alkoi heti halaamisemme jälkeen kyselemään kovasti minulta.
''Hyvää kuuluu, entä sinulle? Ja ei tämä ole minun oma koirani, tämä on hoitokoirani Sukka'', kerroin Marialle.
''Oi miten ihana koira ja söpö nimi'', hän sanoin ja katseli Sukkaa hymyillen.
''Ja niin, minulle kuuluu myös hyvää, muutin takaisin Keuruulle kun lähdin pois vanhempieni luota. Olen jo tarpeeksi vanha huolehtimaan itse itsestäni'', hän sanoin naurahtaen.
''Oletko kauankin asunut täällä yksinäsi? Ja mikäs tuo koira on mikä sinun mukanasi on?'' kyselin Marialta.
''En, muutin vasta pari viikkoa sitten. Ajattelin laittaa sinullekkin viestiä, että voitaisiin nähdä, mutta ajattelin ensin ihan rauhassa kotiutua tänne. Ja ai tämäkö? Hän on bordercollie rotuinen'', Maria kertoi.
''Okei. No kyllähän minä sen nyt huomasin, että se bordercollie on, mutta onko se sinun omasi?'' kysyin hymyillen.
''Juu on, tämän nimi on Sassa'', hän kertoi.
''Selvä'', sanoin hymyille ja katsoin Sassaa.
''Mutta hei, meidän pitää mennä takaisin kotiin, olemme olleet jo monta tuntia reissussa ja Sassa on varmasti väsynyt. Ja niin kyllä olen minäkin'', Maria sanoin minulle.
''Selvä ymmärrän, mutta hei laita joku päivä viestiä kun sinulla on aikaa? Voitaisiin mennä yhdessä esimerkiksi koirapuistoon?'' kysyin innoissani vielä Marialta.
''Sopii! Hei nyt!'' hän sanoin innokkaasti ja lähti kävelemään pois päin minusta ja Sukasta.
''Hienoa, hei hei!'' huikkasin vielä hänen ja Sassan perään.


Kun keskustelut oli käyty ja Maria sekä Sassa olivat lähteneet, käännyimme mekin Sukan kanssa takaisin päin, kohti kenneliä. Kävelimme reipasta tahtia Sukan kanssa kennelille ja saavuttuamme kennelille, vein Sukan sisälle. Otin valjaat ja hihnan pois tältä ja vein ne kaappiini. Tämän jälkeen kävin hakemassa Sukan ruoka- ja juomakeput ja täytin ne. Ruuaksi laitoin Sukalle märkä riistaruokaa ja kuivaruokaa sekä ripauksen lohiöljyä. Kun ruoka oli valmista, käskin Sukan istumaan ja kun tämä istui kauniisti, annoin ruuan sekä veden koiralle. Pikku ahmatti söi todella nopeasti ruokansa ja ruokailun päätteeksi joi ison kulauksen vettä kupistaan. Kun Sukka oli syönyt, annoin sille vielä herkkuluun. Enhän minä voinut lähteä pois Sukan luota ilman, että olin antanut sille edes jonkin namupalan? Luu oli iso ja vaalea, taisi olla jotain naudanmakua. En tarkalleen enää muistanut, koska olin ostanut luun aiemmin ja säästellyt sitä Sukalle.
''Ole hyvä Sukka, olit tosi hienosti tänään lenkillä'', sanoin mäyräkoiralla ja silitin vielä hieman tätä ennen lähtöäni ja annoin koiralle vielä pusun.
''Nyt menen, hei hei Sukka!'' sanoin ja lähdin pois kenneliltä, oli kiva nähdä kun Sukka jäi iloisin mielen kennelille syömään herkkuluutaan.

// Poistatko Sukan kaapista sen valkoisen luun? ^^ Kiitos.

Vastaus:

Poistan luun, hyvä kun ilmoitit ^^ Mukavaa että tapasit vanhan tutun ja vieläpä hänen koiransa, ehkä Sassasta ja Sukasta tulee vielä joskus hyvät kaverit - tai Sassasta ja Nadjasta :) Saat tarinastasi 34v€.

- Dee

Nimi: Emilia~

22.05.2017 00:24
34. Metalliesineen nouto, kurssitarina


''Tervetuloa viimeiselle VOI-kurssitunnille! Tänään opettelemme metalliesineen noutoa. Jokainen koira saa ensin tutustua metalliesineeseen, ennen kuin sitä tarvitsee noutaa'', kurssiohjaaja sanoin ja näytti meille pientä metallista käsipainoa.
Pian kurssiohjaaja kävi jakamassa meille kaikille pienet metalliset käsipainot, joita saisimme esitellä koirillemme. Otin käsipainon vastaan kurssiohjaajalta ja aloin esitellä sitä Nadjalle. Nadja haisteli käsipainoa, mutta ei ottanut sitä suuhunsa vaikka koitin yllyttää tätä ottamaan metallisen esineen suuhunsa. Keksin pian kuitenkin idean, millä saisin Nadjan ottamaan käsipainon suuhunsa. Nadja ei voinut vastustaa noutamista, joten päätin heittää käsipainon hieman kauemmas, jolloin Nadja hakisi minulle painon ja ottaisi silloin sen suuhunsa tutkittavaksi. Samallahan siinä tulisi tehtyä tämän tunnin tehtäväkin, koska tehtävänämme oli opetella metalliesineen noutoa. Heitin käsipainon vähän matkan päähän ja käskin Nadjaa noutaa metallisen käsipainon. Koira pinkaisi juoksuun ja otti suuhunsa käsipainon, mutta pudotti sen kuitenkin samantien.
''Nadja, tuo tänne'', sanoin innoissani koiralle ja tämä otti hetken epäröimisen jälkeen käsipainon suuhunsa ja toi sen minulle.
Kun Nadja pääsi luokseni, pudotti tämä oitis käsipainon maahan. Koira ei halunnut pitää metallista käsipainoa suussaan sen enempää mitä olisi pakko. Kun Nadja oli tuonut käsipainon minulle, heitin sen uudestaan ja käskin koiran hakea sen. Niin Nadja pinkaisi juoksuun ja haki tällä kertaa vielä reippaammin metallisen käsipainon kuin viime kerralla. Koira toi painon takaisin minulle ja palkitsin tämän namupaloilla ja silityksillä. Harjoittelimme Nadjan kanssa vielä jonkin aikaa ja huomasin, että samalla kun harjoittelimme, vuoronperään jokainen pari (ohjaaja ja koira) menivät näyttämään taitonsa kurssiohjaajallemme. Odotin meidän vuoroamme innolla, koska tällä kertaa tiesin, että tämän harjoituksen Nadja osaisi ja olin siitä varma. Vaikka Nadja ei halunnutkaan pitää metallista käsipainoa sen enempää suussa kuin mitä oli pakko, se riitti.


''Seuraavaksi ja viimeiseksi taitonsa saavat tulla näyttämään Emilia ja Nadja'', kurssiohjaaja sanoi ja siirsi katseensa meitä kohti.
''Oletteko valmiita?'' ohjaaja vielä varmisti meiltä.
''Valmiimpana kuin koskaan'', vastasin hymyillen ja käskin Nadjan perässäni kurssiohjaajan määräämälle paikalle.
Kurssiohjaaja antoi minulle metallisen käsipainon käteeni ja sanoi minulle, että saisin aloittaa heti, kun olisimme Nadjan kanssa valmiita.
En meinannut odotella kauempaan kuin piti joten heitin käsipainon ja annoin hetken kuluttua koiralle käskyt.
''Nadja, nouda'', sanoin koiralle ja tämä lähti jalat sutien juoksemaan metalliesineen luokse.
Koira otti metalliesineen suuhunsa ja juoksi reippaasti takaisin luokseni, pudottaen metallisen käsipainon eteeni. Kehuin koiraa ja niin kehui kurssiohjaajakin.
''Koira ei pelkää metalliesinettä, mutta ei se taida siitä niin kovin paljon pitääkkään'', kurssiohjaaja sanoi vielä.
''Niin, ei Nadja tykkää eikä inhoa metalliesinettä, mutta ei halua pitää sitä suussaan sen kauempaa mitä on pakko'', sanoin kurssiohjaajalle hymyillen.
Keskustelumme jälkeen, saimme näyttää vielä muutamaan kertaan osaamisemme, ennen kuin olimme valmiita. Nadja nouti jokaisella kerralla metallisen käsipainon hienosti minulle ja joka kerta kehuin tätä ja annoin namupaloja. Kun olimme näyttäneet osaamisemme, oli aika päättää tämä kurssitunti. Olin tyytyväinen tämän päiväiseen suoritukseemme ja siihen, että olimme suoriutuneet nyt Nadjan kanssa VOI-kurssista ja voisimme siirtyä viimeiselle toko-kurssille eli EVL-kurssille.


Kokoonnuimme kaikki vielä rinkiin ja odotimme, mitä kurssiohjaaja sanoisi meille vielä ennen lähtöämme.
''Teillä kaikilla sujui hienosti tänään koirienne kanssa metalliesineen nouto. Vaikka jotkut koirat eivät heti halunneetkaan ottaa metallista käsipainoa suuhunsa, kaikki kuitenkin lopulta sen ottivat suuhunsa ja suoriutuivat kurssista joten olen todella ylpeä teistä. Toivottavasti jatkatte vielä tokoilua koirienne kanssa viimeiselle kurssille eli EVL-kurssille. Jos jatkatte, niin näämme siellä sitten vielä. Mukavaa päivän jatkoa teille ja nähdään ehkä kursseilla vielä!'' kurssiohjaaja sanoi meille.
''Mukavaa päivänjatkoa myös sinulle ja kiitos opetuksistasi. Me ainakin Nadjan kanssa jatkamme vielä viimeiselle tokokurssille joten nähdään siellä!'' sanoin innoissani ja tämän jälkeen lähdimme Nadjan kanssa takaisin kennelille.

Vastaus:

Onnistuihan se, vaikkei koiraraukka tietenkään olisi tahtonut ottaa ikävän tuntuista metalliesinettä suuhunsa. Sietääkin olla tyytyväinen, teillähän meni hyvin! :3 Onnea EVL-kurssille sitten kun sinne pääsette ;3 Annan tarinastasi 31v€.

- Dee

Nimi: Emilia~

21.05.2017 23:41
33. Tavaran tunnistaminen ja tietyn tavaran nouto, kurssitarina


Saavuimme Nadjan kanssa pitkän ajan jälkeen kurssille, kurssiohjaajamme oli ollut sairaana joten kurssikertaa oli muutamaan kertaan siirretty eteenpäin. Saavuttuamme kurssille, huomasin kaikkien muidenkin olevan paikan päällä jo.
''Tervetuloa pitkästä aikaa kurssitunnille! Tänään on ohjelmassa tavaran tunnistamista ja tietyn tavaran noutamista. Aletaan heti hommiin, jotta pääsemme etenemään kurssilla. Pahoitteluni vielä tästä, kun olen ollut kipeänä ja joutunut siirtämään muutamaan kertaan kurssipäivää'', ohjaaja sanoi meille.
''Ei se mitään, eihän sille mitään voi jos sairastuu'', vastasin ohjaajalle.


Hetken kuluttua, menimme riviin, ja kurssiohjaaja oli meistä hieman kauempana. Hän oli laittanut tavaroita riviin, pallon, köyden ja luun muotoisen pehmolelun. Ohjaaja käski meidät yksittäin koirien kanssa hänen luokseen, harjoittelemaan tavaroiden tunnistamista. Kaikki muut olivat ennen minua ja Nadjaa joten sillä välin kun muut harjoittelivat, leikin Nadjan kanssa ja koitin saada aikaa kulumaan. Meni jonkin aikaa, ennen kuin oli meidän vuoromme. Sitten kurssiohjaaja kutsui meidät luoksensa.
''Emilia ja Nadja, nyt on teidän vuoronne'', hän sanoi.
''Juu'', sanoin ja menin Nadjan kanssa kurssiohjaajan luokse.
Saavuttuamme ohjaajan luokse, alkoi hän selittää mitä meidän oli nyt tehtävä.
''Eli, tässä on pallo, köyden ja pehmolelu. Sinun tulee opettaa Nadjalle mikä on mikäkin tavara ja kun koira tajuaa mikä on mikäkin, sanot koiralle esimerkiksi pallo ja koiran tulee tällöin ottaa sanomasi esine. Ymmärretty?'' kurssiohjaaja selitti.
''Juu tajusin kyllä, mitenköhän tämä mahtaa onnistua. Onnistuivatko muut tässä tehtävässä?'' kysyin kurssiohjaajalta.
''Onnistuivat ja niin onnistutte tekin'', hän vastasi hymyillen.
Menin Nadjan kanssa lähelle tavaroita ja menin kyykkyyn. Otin käteeni pallon.
''Tämän sinä Nadja tiedätkin jo entuudestaan, mutta tämä on pallo'', sanoin ja latoin tämän jälkeen pallon maahan.
''Nadja, pallo'', sanoin ja koira otti pallon suuhunsa ja heilutti häntäänsä innoissaan.
''Hienoa, sen sinä tiedätkin'', sanoin hymyillen koiralle ja otin käteeni tämän jälkeen köyden.


''Nadja, köysi'', sanoin koiralle ja näytin köytti tälle. Laitoin tavaran maahan ja käskin Nadjaa ottamaan köyden, mutta koira ei tajunnut ja otti pehmoluun suuhunsa.
''Ei, ei. Tämä on köysi'', sanoin ja otin köyden takaisin käteeni. Nadja otti kädestäni köyden suuhunsa.
''Se on köysi'', hoin Nadjalle moneen kertaan, ennen kuin koitin uudelleen tavaran tunnistamista.
Hetken kuluttua otin Nadjan suusta köyden ja laitoin sen muiden tavaroiden joukkoon.
''Nadja, köysi'', sanoin koiralle ja koira otti taas suuhunsa luupehmolelun.
Koitin jälleen kerran opettaa Nadjalle, mikä on köysi ja että se ei ole ainakaan se minkä koira oli toistuvasti ottanut suuhunsa. Tämän jälkeen oli aika koittaa uudelleen harjoitusta Nadjan kanssa.
''Nadja, köysi'', sanoin koiralle jälleen kerran ja vihdoinkin se otti suuhunsa köyden.
Kehuin paljon koiraa ja annoin tälle muutaman namupalan. Päätin koittaa harjoitusta heti perään uudelleen.
''Nadja, köysi'', sanoin ja koira otti köyden suuhunsa.
''Nadja, pallo'', sanoin tämän jälkeen ja koira vaihtoi köyden palloon.
''Hienoa, nyt sinä tajusit tämän harjoituksen idean'', sanoin innoissani koiralle ja palkitsin tämän namupaloin ja silityksin.


Seuraavaksi vuorossa oli luupehmolelu. Päätin käyttää siitä vain sanaa luu, jotta se olisi helpompaa koiralle. Lyhyemmät sanat jäivät paremmin koiran mieleen. Otin luupehmolelun käteeni ja esittelin sitä Nadjalle selittäen, että tämä on luu. Koira tutki tavaraa hetken aikaa ja otti sen jälkeen luun suuhunsa tutkittavaksi. Kun koira oli tarpeeksi kauan pitänyt pehmoluuta suussaan, otin sen pois sen suusta ja laitoin muiden tavaroiden viereen.
''Nadja, luu'', sanoin koiralle ja koira ei ottanut mitään suuhunsa. Toistin käskyn uudelleen ja Nadja otti suuhunsa pehmoluun.
''Hienoa, hyvä tyttö!'' kiljaisin innoissani ja annoin Nadjalle paljon silityksiä sekä namupalan palkaksi.
Koitimme vielä uudelleen pehmoluun tunnistamista ja kun Nadja kuuli sanan, luu, otti tämä pehmoluun suuhunsa.


''No niin, nyt koitetaan vaikemmin tätä. Odottakaa Nadjan kanssa tässä niin minä vien nämä tavarat kauemmaksi. Nadja saa käskystäsi hakea yhden tavaran kerralla'', kurssiohjaaja sanoi ja meni viemään palloa, köyttä ja pehmoluuta kauemmas meistä, noin muutaman metrin päähän. Pian hän näytti merkin, että saisin alkaa antamaan käskyjä Nadjalle. Käänsin katseeni koiraan, hengitin syvään sisään ja ulos, olin valmis.
''Nadja, hae luu!'' sanoin koiralle reippaalla äänellä, osoittaen tavaroiden suuntaan ja koira lähti oitis juoksemaan tavaroiden luokse. Hetken aikaa Nadja mietti, mutta nappasi kuitekin suuhunsa pehmoluun ja tuli tuomaan sen minulle. Kehuin koiraa ja käskin tätä istumaan viereeni.
''Nadja, hae pallo!'' sanoin ja Nadja lähti hakemaan palloa ja osasi jälleen kerran hakea oikean tavaran minulle. Kehuin koiraa ja annoin tälle namupalan.
Oli viimeisen tavaran vuoro, köyden. Katsoin Nadjaa hymyillen ja annoin tälle käskyn.
''Nadja, hae köysi!'' sanoin ja koira lähti hakemaan köyttä, niin kuin olin käskenytkin. Koira otti köyden suuhunsa ja palasi luokseni. Harjoitus olisi sujunut erittäin hyvin, mutta kurssiohjaaja käski meidät vielä näyttämään taitomme vielä uudestaan. Niimpä me näytimme taitomme Nadjan kanssa vielä uudestaan ja Nadja osasi jälleen kerran tuoda kaikki oikeat tavarat minulle. Kurssiohjaaja kehui meitä ja kertoi, miten fiksu koira minulle oli. Olin iloinen ja annoin Nadjalle vielä muutaman namupalan.


''No niin, nyt tämä kurssikerta onkin sitten ohi. Teillä on vielä yksi kurssikerta jäljellä tästä koko kurssista joten seuraavalla kerralla opettelemme metalliesineen noutamista. Se saattaa olla osalle koirista ainakin hankalaa, koska kaikki koirat eivät tykkää ottaa metalliesinettä suuhunsa, mutta sen näämme sitten ensi kerralle, miten teidän koirillanne sujuu. Kiitos tästä päivästä!'' kurssiohjaaja sanoi, ennen kuin lähti pois luotamme.
Mekin lähdimme melkein heti tunnin päätyttyä Nadjan kanssa takaisin kennelille.

Vastaus:

Te ootte aivan ihana parivaljakko Nadjan kanssa, vauh! ^^ Osaat myös opettaa asiat sillä tavalla, että Nadja tajuaa ne nopeasti. Annan tarinastasi 32v€ :)

- Dee

Nimi: Meikäläinen

12.05.2017 14:39
........................................................................... ....................................................................
Her äsin äkkiä, kun puhelimeni soi.
"Meikäläinen- tai siis..." pitikin sanoa lempinimi! Olisi pitänyt vastata omalla nimellä... Tuntematon varmaankin ihmettelee että mikä meikäläinen??
"Moi Meikäläinen, voitko avata oven?? Oon kolkuttan täälä jo viis minaa!" ääni puhelimesta sanoi.
"Mitä öö, kuka siellä, siis joo?"
"Mirror!" ai Mirror, tietenkin. Mirrorista oli tullut hyvä ystäväni. En tosin tiedä, mitä hän minusta ajattelee... Juoksin äkkiä ovelle ja avasin sen.
"Moi Mirror!" tervehdin iloisesti.
"My little pony?" hän ihmetteli ja katsoi paitaani. Punastuin ja tarkastelin pinkkiä yöpaitaani, jossa oli my little ponyja.
"Nii, öö hätävara", valehtelin. Kipaisin vaihtamaan lempi yöpaitani farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan.
"Parempi", kysyin ja Mirror nyökkäsi. Päätin siirtyä asiaan.
"Niin mitä asiaa sulla oli, tai siis, öhm..."
"No aattelin että tuutko tänään kennelille?"
"Joo, olin just lähössä", kerroin.
"Olitko?" hän kysyi ja katsoi minua hieman säälivästi ja hymyillen vinosti.
"No joo, siis tän aamun aikanaa", selitin ja punastuin taas.
"Ahaa", Mirror totesi.
"Mutta mikä se sun asia oli?"
"No, haluisitko lähtee telttailemaan?"
"Oikeesti? Millon?"
"Joo, ja sit ku se sopii sulle.
"Tuleeks muita?"
"En tiiä, kysytäänkö vaik..."
"Vennyä, Emiliaa?"
"Joo, kumpaa vai kumpaakin?" vastasin, että vaikka kumpaakin. Kutsuin hänet sisään, kun huomasimme seisovamme ulkona.
"Mä syön nopeesti." laitoin maitoa ja muroja pöydälle.
"Haluuksä?" kysyin. Mirror nyökkäsi.
"Unohin ihan syyä ku lähin kotoo", Mirror selitti ja istui pöytään. Söimme nopeasti, ja Mirror otti vielä leipääkin. Kun olimme valmiit, laitoin hieman enemmän vaatetta ja juoksin ulos.
"Iiiihh!" kiljuin kun kompastuin kivenmurikkaan ja lensin naamalleni tielle.
"Sattuko", Mirror ksyi huolissaan Koitin pidättää itkua ja pudistin päättäni.
"Taisi kuitenkin sattua", hän huomautti. "Haluuksä enää lähtee?"
"Haluun!" vastasin kipakasti. Mirror varmasti huomasi itkuisen ääneni, muttei sanonut mitään.

Kun pääsimme kennelille, kasvoihin ei enää hirveästi sattunut, ja olin jo iloinenkin. Astuessamme Joystormiin ketään ei ollut paikalla.
"Huhuu, onks ketää paikalla?" kiljuimme Mirrorin kanssa. Vähän ajan päästä kuului vastaus. Juoksimme Deen luo. Hän oli ruokkimassa koiria. Tervehdimme nopeasti.
"Tarvitko apua", tarjouduin.
"Mielelläni. Olen ruokkinut vastalähes kaikki niistä jotka eivät ole paimenia. Mirror, voit ruokkia puolet lopuista ja Meikäläinen toiset. OK?"
"Joo."
"Ok."
Kävimme puuhaan. Ruokin Kissanpolkan Piparminttupojan, Vedenpinnan valssin, Vandaalin ja Roiston -siinäpä nimi koiralle- ja muut. Viimeiseksi annoin Nemolle ruokaa. Silittelin ja taputtelin sitä, kun Nempu söi. Kohta Mirror tuli luokseni.
"Kuule, sopistko huomenna, kun on lauantai?" hän kysyi. Nyökkäsin.'
"Käykö sulle, että tullaan tänne kaheltatoista sillon? Ja ooksä ennen telttaillu?"
"Joo sopii. Ja oon telttaillu ennenki. Se oli tosi kivaa, ja siks pyysin suakin telttailee."
"Aa, must oli tosi kiva ku pyysit", sanoin ja hymyilin. Halasin Nemoa vielä kerran.
"Mä muuten tarkastin yhen jutun. Koirat ei ole potulle kai allergisia, mutta en tiiä, tomaattia ne ei kai sais syyä..."
"Oikeesti, onks Nemo kunnossa?" Mirror kysyi säikähtäneenä. Nyökkäsin.
"Ihan oikeest. Mut musta Nempu on ihan kunnossa." Mirror huokasi. Päätimme lähteä lenkille. Mirror haki Siinan ja minä hain Nemon valjaat ja hihnan. Kävimme lyhyellä lenkillä porttien ulkopuolella. Koirat nuuskivat paljon ja ihmettelivät maailmaa sillä eiväthän ne hirveän monest ole porttien ulkopuolelle päässeet. Tai ainakin luulin niin. Kun palasimme kennelille, alkoi sataa. Juoksimme äkkiä sisän Mirrorin kanssa. Vilkaisin kelloa.
"Oi voi, mun pitää lähtee!" huudahdin. Mirror oli aikeissa saattaa minua, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Yksin pääsisin nopeampaa.

Kotona äiti oli jo odottamassa. Hän alkoi sättiä minua, kun myöhästyin vähän alle puoli tuntia. Hän otti puhelimeni. Taas.
Miksi aina tyhmä puhelinaresti, jupisin mennessäni nukkumaan. Mutta lepyin nopeasti, kun ajattelin vain Nemoa. Nukahdin lähes saman tien.
.................................................................. ........................................................................... ..

Vastaus:

Hahah, nauroin tolle my little pony -paidalle :D Sä ja Mirror vaikutatte tulevan hyvin toimeen keskenänne! Telttailusuunnitelma kuulostaa mahtavalta :) Saitpahan myös autettua minua koirien ruokinnan kanssa, joten pääset kakkostasolle nyt! Annan tarinastasi 32v€ :)

- Dee

©2020 Joystorm - suntuubi.com