Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja on tarkoitettu hoitajien tarinoille heidän ja heidän hoitokoiriensa päivistä. Mitä laadukkaamman, virheettömämmän ja pidemmän tarinan kirjoitat, sitä enemmän rahaa saat! Sinulla saa olla kerralla korkeintaan kaksi tarkistamatonta tarinaa, ettei urakkani kasva liian suureksi. Mainitse tarinan alussa, jos se on kurssitarina ja sen lopussa, jos käytit jotain ruokaa tai nameja. Tarinan loppuun annan hiukan palautetta ja korjaan, jos löydän joitakin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Ethän pahastu palautteesta? :) Pyrin antamaan niin hyvää kuin rakentavaakin palautetta.

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > [ Kirjoita ]

Nimi: Nessie

21.04.2017 17:02
2 - Tutustumista
**
Aurinko paistoi metsän lomasta suoraan talomme ikkunoista sisään. Pieni keltainen talo kylpi kultaisessa hohteessa. Aurinko oli varma kevään merkki, ja se todellakin ilahdutti minua. Aurinko kuitenkin paistoi suoraan minun huoneeseeni. Yleensä vedin sikeitä vielä tähän aikaan - kello oli vasta kahdeksan - mutta tänään olin aikaisin liikkeellä. Päälläni oli verkkarit ja harmaa pitkähihainen paita. Katsoin itseäni peilin edestä ja yritin harjata hiuksiani, jotka olivat ihan takussa. Kun olin saanut hiukseni jonkinlaiseen siedettävään muotoon, hymähdin tyytyväisenä ja nostin puhelimen pöydältä. Puhelimeen oli tullut muistutus, jonka olin itselleni laittanut. ´Käy tänään Chrimassa.´ Tarkoitukseni oli siis käydä yhdessä lemmikkien varusteliikkeessä, ja aikomuksena oli ostaa Bessielle panta ja hihna. Haluaisin käyttää hoitokoiraa lenkillä tänään.
“Hoitokoira”, maistelin uutta sanaa suussani. Se tuntui ihanalta sanalta. Vihdoin minäkin sain käyttää sitä sanaa! Tai no, sain ja sain, mutta se tuntui nyt vielä paremmalta. Bessie oli täydellinen pakkaus minulle ja pidin siitä. Vaikka emme eilen valitettavasti ehtineet tutustua kuin pintapuolin, olin tyytyväinen valintaani. Bessie ei ollut mitenkään räjähdysmäisen innokas raketti, jolla oli koko ajan hinku tehdä jotain. Toisaalta se ei ollut myöskään omaa varjoaan pelkäävä arkajalka. Ei siinä, ujot koirat ovat ihan ok, mutta itse pidän sellaisista tasapainoisista koirista.

Otin lompakkoni ja suljin ulko-oven. Keltainen talo kylpi edelleen valossa. Olin hyvällä tuulella. Venyttelin hieman jalkojani ja lähdin kävelemään. Oli suhteellisen lämmintä verrattuna toissapäivään, jolloin siis kävin viimeksi Joystormin kennelissä. Silloin olin ihan jäätymisen partaalla, mutta nyt en ollut. Lunta ei satanut, välillä vain puista leijaili hiutaleita.

Pian olinkin jo keskustassa. Autoja ei tosin liikkunut kovinkaan paljoa - aika harvakseltaan. Kadut olivat jo täysin sulaneet ja ohitin Hesburgerin - taas. Pitäisi käydä joskus syömässä siellä, ajattelin. En hirveän useasti käynyt Hesessä tai ylipäätänsä ravintoloissa. Ei ollut tarvetta. Kohta näinkin jo kaupan, jonne halusin mennä. `Chrima´ luki isolla rakennuksen seinällä. Se näytti todella iloiselta paikalta. Kohta Bessie saisi upouudet tarvikkeet.

“Näkemiin!” myyjä huikkasi iloisesti liikkeen sisältä, kun suljin oven. Heilautin kättäni hyvästiksi ja käännyin ympäri. Tallustelin edelleen virkeänä ja iloisena kohti Joystormin kenneliä. Kädessäni heilui pussukka, jonka läpi erotti hihnan ja pannan. Tavarat olivat maksaneet suhteellisen paljon lompakolleni, mutta kyllä tästä selviäisi. Haroin hiuksiani ja asettelin harmaan pipon paremmin päähäni. Aurinko paistoi hieman ujosti pilvien takaa ja se vain lisäsi hyvää oloani. Oli mukavaa huomata, ettei täällä aina satanut. Venyttelin kävellessäni hieman käsiäni, jotka olivat jostain syystä jumissa. Pian näin tutun rakennuksen metsän siimeksessä.
“Täältä tullaan Bessie”, puhuin hiljaa itselleni ja lisäsin nopeuttani hieman.

Avasin portin hiljaa ja suljin sen nopeasti. Olin tosiaan käynyt täällä vain kerran, mutta tiesin, että mikäli metelöisin, koirat kyllä tulisivat tänne nopeasti. Suljettuani portin mahdollisimman hiljaa - ja nopeasti tottakai - lähdin kävelemään talon toiselle nurkalle. En ehtinyt edes ovelle, kun talon toiselta puolelta juoksi kaksi koiraa innoissaan minua kohti. Hymyilin kahdelle veijarille, jotka juoksivat minua kohti - mutta menivät suoraa ohitseni. Katsoin epäuskoisena, kuinka edellä oleva koira - ilmeisesti Valssi - juoksi nurkan taakse ja sen perässä hölkkäsi hitaammin australiankelpie.
“Tsh..eikö minusta pidetä”, huokaisin ylidramaattisesti ja hymähdin. Koiria ei näkynyt enää, joten uskaltauduin avaamaan oven. Astuin talon sisään ja minua vastaan käveli ujon näköinen tyttö, joka oli suurinpiirtein saman pituinen kanssani. Ajattelin kohteliaasti tervehtiä, vaikka minuakin hieman jännitti. Oliko hän joku hoitaja?
“Hei, olen Nessie, uusi hoitaja täällä”, sanoin hieman ujohkosti ja hymyilin tytölle. Tyttö kääntyi minua kohti ja nyökkäsi hieman.
“Moi, olen Bonus, Varjon hoitaja”, tyttö sanoi myös ujosti ja ojensin hänelle käteni. Kättelimme ja olin juuri kysymässä, millainen tämä Varjo oli, mutta Bonus ehti jo lähteä. Ilmeisesti hänellä oli kiire, mutta ei se mitään.

Kiertelin jonkin aikaa taloa ympäriinsä ja huomasin pian tulleeni takaisin aulaan. Sen sijaan, että olisin yksin, huomasin Bessien ja Deen. Dee seisoi ovella ja Bessie istui hänen vieressään.
“Hei!” Dee tervehti pirteästi. Vastasin yhtä iloisesti hänelle, ja kysyin, minne hän on menossa. Dee kertoi, että hänen piti hoitaa yksi asia, eikä avannut asiaa sen enempää minulle. Ei se toki haitannut, ei minun tarvitse tietää kaikkea.
“Tulin hakemaan Bessietä lenkille”, sanoin ja heilautin muovipussia kädessäni.
“Mene vain”, Dee sanoi. Nyökkäsin ja pian jäimme Bessien kanssa kaksin. Koira katsoi minua tummilla silmillään ja kallisti päätään, kun laskin muovipussin maahan. Otin pussista mustan kaulapannan, ja heilautin sitä koiran edessä. Bessie ei liikahtanut vielä mihinkään, katsoi vain intensiivisesti pantaa ja sitten minua.
“Mennään lenkille, käykö? Haluaisitko lenkille?” lepertelin koiralle rauhallisella äänellä ja lähestyin koiraa hitaasti. Bessie nousi seisomaan ja haisteli pantaa. Kyykistyin polvilleni ja annoin koiran haistella kättäni. Hetken päästä se antoi minun rapsuttaa sitä korvan takaa ja niskasta. Hymyilin ja annoin koiran nuolaista hieman poskeani. Ainakaan se ei ollut ihan niin ujo kuin viime kerralla. Asetin pannan varovaisesti Bessien kaulan ympärille ja kiristin sen sopivaksi. Sitten nousin ja otin muovipussista hihnan. Laitoin hihnan kiinni kaulapantaan ja avasin oven.
“Nyt mennään!”

Käännyimme pienelle metsäpolulle, joka lähti Joystormin pihasta. Bessie kulki hieman minun edelläni, mutta ei onneksi kovin kaukana. Se oli koko ajan kiinni hihnassa. Olisi houkuttavaa kokeilla päästää se irti, mutta en tohtinut vielä. En ollut tutustunut Bessieen niin hyvin, että tietäisin varmuudella sen tottelevan minua tosipaikan tullen. Niin me sitten kävelimme rauhalliseen tahtiin metsäpolkua pitkin ja Bessie käveli nätisti edellä. Katsoin maisemia ja tunsin itseni levolliseksi. Puut huojuivat hiljaa, tuuli puhalsi lempeästi, aurinko pilkotti pilvien lomasta ja luntakaan ei ollut enää paljon. Huomasin edessämme valkean sillan. Henkäisin hiljaa ihastuneena ja kävelimme sillan yli. Pieni puro sillan alla oli vielä osittain jäässä. Bessie seisahtui katsomaan sillan yli puroa ja kallisteli päätään. Istahdin sillan kylmälle pinnalle Bessien viereen. Bessie istahti myös ja katsoi puroa edelleen kiinnostuneena.
“Tykkäätkö uida?” kysyin hiljaa ja silitin toisella kädellä Bessien turkkia. Koira päästi huokaisulta kuulostavan äänen ja katsoi tiiviisti mutkittelevaa puroa.
“Vielä on liian kylmä uida, uskoakseni”, jatkoin rupattelua. Halusin luoda hyvät ja luotettavat välit Bessien kanssa. Jonkin ajan päästä nousin kankeasti ylös ja kutsuin Bessietä tulemaan. Koira nousi hieman vastahakoisesti ylös ja lähti kävelemään vierelläni polkua pitkin.

Pian pääsimme jo leiriaukiolle. Kiersimme aukiota ristiin rastiin, tutkimme paikkoja ja minä ihailin luonnon kauneutta. Oli onnenpotku päästä Bessien hoitajaksi. Vaikka en ollut vielä saavuttanut täyttä luottamusta koiralta, olimme silti jo jollain tasolla kavereita. Se tohti kävellä vierelläni ja kuunteli, kun puhuin. En tiennyt vielä, osasiko se mitään temppuja. Toistaiseksi se ainakin tuli nätisti luokseni, jos vain kutsuin nimeltä. Iltapäivän alkaessa alkoi vähän satamaan vettä. Kävelin rivakasti Bessie edelläni takaisin Joystormia kohti. Tunsin, kuinka satunnaiset vesipisarat osuivat niskaani ja valuivat selkääni pitkin. Nenäni punoitti varmasti ja tunsin itseni märäksi kuin uitettu koira. Bessie sen sijaan oli lähes täysin kuiva, hieman kostea vain ja tepasteli aika nätisti edelläni. Välillä se innostui vetämään kanssani jotain kepin palasta, ja nytkin sillä oli suussa pieni keppi. Hymähdin itsekseni, kun katsoin Bessietä. Ihana koira.

Saavuttuamme Joystormiin takaisin, menin jonkinlaiseen kylpyhuoneeseen, jossa sai ilmeisesti pestä koiriakin. Bessie oli hieman rapainen, joten otin vähän haaleaa vettä ja putsasin Bessien mahan ja jalat. Sen jälkeen kuivasin koiran huolellisesti pyyhkeellä ja siivosin kylpyhuoneen. Päästin Bessien vapaaksi otettuani pannan ja hihnan takaisin muovipussiini, joka oli ollut koko matkan ajan takkini taskussa. Bessie venytteli hieman ja meni makoilemaan seinää vasten tyytyväisenä. Hymyilin koiralle ja rapsutin sitä niskasta. Koira tykkäsi ja se haukotteli.
“Nähdään taas pian, prinsessa”, kuiskasin lempeästi ja muiskautin varovaisesti suukon Bessien otsalle. Koira ei oikeastaan välittänyt, vähän värähti ja katsoi minua puoliavonaisilla silmillään. Nousin ylös ja keräsin tavarani, lähdin talosta ja suunnistin kotia kohti.

//tänään ehkä vähän lyhyempi tarina (varmaankin? :D) mutta toivottavasti ihan hyvä. Saattaa olla jotain virheitä, mutta korjaa toki.

Vastaus:

Eihän tämä ollut ollenkaan lyhyt, oikein mukavan pituinen! :D Tykkäsin muutenkin kovasti siitä, miten hyvin kuvailit ympäristöä, ajatuksiasi ja kaikkea muuta, mitä nyt vain voikin kuvailla. Luulen, ettei mene kauaakaan kun Bessie jo luottaa sinuun täysillä! Annan tästä tarinasta sinulle 44v€, ole hyvä :D

- Dee

Nimi: Emilia~

19.04.2017 22:59
26. Yökylässä kennelillä


Dee oli ilmoittanut minulle eilen, että hänellä olisi pakollisia menoja joten voisinko mitenkään tulla tänään kennelille yöksi, koska hän olisi yönkin pois. Koiria ei voisi jättää keskenään niin pitkäksi aikaa ja hän oli myös pyytänyt Meikäläisen sekä Mirrorin yöksi kennelille. Yhdessä saisimme hoidettua koirat ja vahdittua, ettei mitään sattuisi. Vastuu oli suuri ja olin innoissani Deen ehdotuksesta. Totta kai olin suostunut ehdotukseen.
Saavuin illalla noin seitsemän aikaan kennelille, Meikäläinen ja Mirror olivat myös jo saapuneet kennelille ja he odottelivat minua pihalla.
''Dee lähti juuri'', Mirror kertoi.
''Okei, miten jännää, saamme olla keskenämme yötä täällä'', sanoin innoissani heille.
''Niimpä, mukavaa kun Dee luottaa meihin näin paljon'', Meikäläinen vastasi.
''Jep! Mikäs meidän ensimmäinen tehtävämme on?'' kysyin.
''Pennut pitäisi ulkoiluttaa sekä kaikki muut koirat, paitsi paimenkoirat Dee oli ehtinyt jo ulkoiluttaa ja antaa niille iltapalan'', Mirror kertoi.
''Okei, no jos minä menen käymään Sukan, Nadjan sekä Lipan kanssa lenkillä ja jos sinä Mirror kävisit sitten Wattin, Siinan ja Shonnan kanssa lenkillä? Meikäläinen voisi sitten päästää pennut tähän ulos tekemään tarpeensa ja olla niiden kanssa ulkona, kunnes me palaamme iltalenkiltä?'' ehdotin heille.
''Sopii mainiosti'', Mirror vastasi.
''Minullekkin sopii'', Meikäläinen sanoi.
''Hienoa, minäpä tästä menenkin sitten hakemaan Sukan, Nadjan ja Lipan'' sanoin ja lähdin sisälle kenneliin.
Kävin tuttuun tapaan hakemassa Sukan ja Nadjan ulkoilutarvikkeet ja tämän jälkeen hain myös Lipan ulkoilutarvikkeet. Laitoin koirille valjaat, flexit sekä heijastinliivit päälle. Tämän jälkeen olimme valmiita lähtemään lenkille.


Astuin ulos kennelin ovesta ja lähdin lenkille kolmen koiran kanssa, minua hieman jännitti miten koirat suhtautuisivat siihen, että lenkitän niitä samaan aikaan, mutta kaipa ne olivat tottuneet tälläiseen ulkoiluun silloin kun Deekin on yksin koko päivän kennelillä. Koirat kävelivät näytisti, mitä nyt välillä Sukka koitti hieman komentaa Lippaa, mutta kaikki sujui kumminkin hyvin. Koirat tekivät tarpeensa ja palasimme tämän jälkeen takaisin kennelille. Mirror oli vielä lenkillä muiden isojen koirien kanssa ja Meikäläinen oli pihalla pentujen kanssa. Kävin viemässä Sukan, Nadjan sekä Lipan sisälle. Otin näiltä ulkoilu tamineet pois ja suuntasin tämän jälkeen hakemaan Lipalle ruoka- sekä juomakuppia. Täytin ne ja annoin Lipalle. Sitten käskin Nadjan sekä Sukan mukaani ja menin hakemaan koirien omat keput. Nadjan kepun täytin kanakuivaruualla ja Sukan kepun riisi sekä lammas sekoituksella ja lorautin Sukan ruuan sekaan lohiöljyä. Annoin ruuat koirille ja sekä raikkaat vedet. Jätin koirat syömään ruokaansa ja menin käymään pihalla.


Saavuttuani pihalle, huomasin Meikäläisen leikkivän iloisesti pentujen kanssa.
''Nämä alkavat väsyä'', hän sanoi nähdessään minut.
''Olisitko sen aikaa vielä niiden kanssa ulkona, kun laitan niille iltapalan valmiiksi?'' kysyin Meikäläiseltä.
''Juu'', hän vastasi ja jatkoi leikkimistä pentujen kanssa.
''Tulen ilmoittamaan kun ruuat ovat valmiina'', sanoin vielä ja menin takaisin sisälle.
Dee oli jättänyt lapun, jossa hän kertoi pennuilla olevan eri ruokaa kuin aikuisilla koirilla. Hain siis kaapista pentujen ruokasäkin ja laitoin ruokaa neljään kuppiin, Aamulle, Valmalle, Näkille ja Biancalle. Lorautin jokaiseen ruokakuppiin myös hieman vettä, jotta pentujen syöminen olisi helpompaa. Laitoin ruokakeput valmiiksi lattialle riviin ja menin tämän jälkeen käymään ulko-ovella.


''Nyt kaikki olisi valmista'', sanoin Meikäläiselle ja kutsuin pennut tämän jälkeen sisälle.
Samalla huomasin, että Mirror saapui koirakoplansa kanssa takaisin kennelille lenkiltä. Pennut kirmasivat reippaasti sisään sen jälkeen kun olin niitä kutsunut. Ne tiesivät, että oli ruoka-aika ja ampaisivat samantien ruokakupeilleen ahmimaan ruokaa.
''Oho, ompas teillä nälkä'', sanoin pennuille.
Jätin pennut syömään iltapalaansa ja laitoin tällä välin Siinalle, Shonnalle ja Watille iltapalat valmiiksi. Mirror oli saapunut koirien kanssa sisälle ja otti niiltä ulkovaatteita pois päältä.
Pennut saivat ruokailunsa valmiiksi joten käskin ne pois, jotta aikuiset koirat pääsisivät syömään. Kun Mirror oli saanut kaikilta koirilta ulkovaatteet pois, käskin ne syömään. Siina, Shonna ja Watti söivät myös hyvällä ruokahalulla ruokansa.


Kun kaikki koirat olivat syöneet, käskimme kaikki koirat nukkumaan omille paikoilleen. Pennut nukahtivat heti, mutta isommilla koirilla meni jonkin aikaa, ennen kuin ne nukahtivat. Makoilin Sukan ja Nadjan kanssa lattialla, silitellen näitä.
''Eikö olekkin kivaa kun olemme täällä yötä?'' kysyin Nadjalta ja Sukalta, mutta koirat olivat liian väsyneitä edes heiluttamaan häntiään. Pienen silittelyn jälkeen, Sukka ja Nadjakin nukahtivat. Muutkin koirat olivat jo unten mailla.
''Mitäs me nyt tehdään?'' kysyin Mirrorilta sekä Meikäläiseltä.
''Mennäänkö syömään iltapalaa? Minulla on kauhea nälkä'', Meikäläinen ehdotti.
''Dee sanoi, että kaapissa on leipää ja jugurttia, mitä voi syödä'', Mirror jatkoi.
''No mennään vain'', sanoin hymyillen.
Menimme siis tekemään iltapalaa, leipää ja jugurttia. Söimme rauhallisesti, koska meillä ei ollut vielä kiire nukkumaan. Halusimme valvoa ja keskustella vielä jonkin aikaa, ennen kuin menisimme nukkumaan. Keskustelimme muunmuassa tulevasta kevätleiristä.
''Meinaatteko tulla kevätleirille?'' kysyin.
''En tiedä vielä, jos saan tarpeeksi rahaa jotta voin tulla niin sitten varmaan'', Meikäläinen sanoi.
''Minä tulen jos kiireiltäni ehdin. Olisi kyllä tosi kivaa päästä taas leireilemään, talvileiri oli niin hauska, että kuvittelisin kevätleirin olevan vielä hauskempi!'' Mirror vastasi minulle.
''Niimpä! Minä olen Sukan kanssa jo ilmoittautunut leirille, sekä maksanut leirimaksun. Olen ollut nyt lähiaikoina paljon kennelillä, hoitanut usein hoitokoiriani ja ansainnut hyvin rahaa. Toivottavasti tekin pääsette leirille'', kerroin Mirrorille sekä Meikäläiselle.
''Niin'', Mirror sanoi.


Kello alkoi olla jo paljon ja oli aika mennä nukkumaan, meillä oli makuupussit mukanamme ja päätimme nukkua koirien kanssa lattialla. Minä menin Nadjan lähelle nukkumaan, Sukka huomasi minut ja tassutteli makuupussini päälle, jääden makaamaan siihen.
''Hyvää yötä Sukka'', sanoin suloiselle pikku käärölle vatsani päällä.
Tämän jälkeen toivotin hyvät yöt vielä Meikäläiselle sekä Mirrorille ja aloimme kaikki nukkumaan.


Heräsin yöllä huutoon ja niin heräsivät koiratkin. Huutajaksi paljastui Meikäläinen.
''Mitä ihmettä sinä oikein huudat tähän aikaan yöstä!?'' sanoin kiukkuisella äänellä, koska en tykännyt siitä, että Meikäläinen oli huutanut. Koiratkin olivat pelästyneet hänen huutoaan ja alkaneet haukkua.
''No niin, hiljaa nyt kaikki'', komensin koiria ja koirat hiljenivät alkujärkytyksen jälkeensä.
''Yök, yök, yöks'', Meikäläinen hoki.
''Mikä nyt on?'' Mirror kysyi.
''Astuin jonkun koiran läjään'', Meikäläinen sanoi kuulostaen erittäin tuskalliselta.
Kävin laittamassa valot päälle ja huomasimme Mirrorin kanssa, että Meikäläinen tosiaan oli astunut koirankakan päälle. Katsoin Mirroria joka pidätti nauruaan, itse en voinut pidättää nauruani, katsellessani kärsivää Meikäläistä jonka jalanpohja oli aivan koirankakassa. Repesin totaaliseen nauruun ja tämän jälkeen Mirrorkin alkoi nauraa kovaan ääneen. Meikäläistä ei naurattanut, hän kertoi olleensa menossa käymään itse vessassa, mutta astuikin matkan varrella epämiellyttävään läjään.
''Ei se nyt maailmaa kaada, minä luulin, että on joku hengenhätä tai että koitit pelästyttää meidät tahallasi'', sanoin naurahtaen Meikäläiselle.
Meikäläinen pomppi yhdellä jalalla vähän äänen pois paikan päältä, pesemään jalkaansa. Hihittelimme Mirrorin kanssa, mutta pian kuitenkin nousin ylös ja kävin hakemassa vessasta siivous välineet. Meikäläisen pestessä jalkaansa, minä kävin pesemässä lattian puhtaaksi. Kun olin siivonnut, vein siivous välineet takaisin.


Vietyäni siivous välineet takaisin paikoilleen, tulin takaisin Mirrorin luo ja sujahdin makuupussini sisään. Sukka tuli takaisin makoilemaan mahani päälle ja jäimme odottelemaan Meikäläistä, ennen kuin alkaisimme uudestaan nukkua. Pian Meikäläinen saapuikin ja nyt häntä jo nauratti itseäänkin tämä tapaus.
''No ei se nyt niin paha ollut'', hän sanoi.
''Hah, no ei. Olisin kyllä itsekkin huutanut jos pimeässä huoneessa olisin astunut jonkin märän lähän päälle'', sanoin hänelle.
''Ja minä olisin nauranut'', Meikäläinen sanoi.
''Niin arvelinkin'', sanoin naurahtaen.
''Onneksi ei sattunut mitään vakavaa'', Mirror sanoi hymyillen.
''Mutta nyt voitaisiin jatkaa nukkumista, aamulla pitää ajoissa viedä koirat ulos'', sanoin muille.
''Jep, ei tarvii sitten sisälle päästellä'', Meikäläinen vielä sanoi.
Toivotimme toisillemme hyvät yöt ja aloimme uudelleen nukkumaan.


Heräsin yöllä uudelleen, mutta tällä kertaa koiran haukuntaan. Nousin ylös ja menin katsomaan mitä koira oikein haukkui. Koira joka paljastui Valssiksi, oli ulko-oven luona ja haukkui katsellen ulos oven viereisestä ikkunasta. Menin Valssin luokse ja kysyin mitä tämä oikein haukkui. Pian Mirror ja Meikäläinenkin saapuivat luoksemme.
''Mitä se oikein haukkuu noin kovaa?'' Mirror kysyi unisena.
''En tiedä, odottakaa, katson ikkunasta jos näkisin'', vastasin.
Katsoin ulos ikkunasta ja säikähdin. Ulkona näkyi jokin isompi tumma hahmo.
''No mitä siellä on?'' Meikäläinen kysyi.
''Shh, odota nyt'', vastasin tälle.
Katselin jonkin aikaa ja jonkin ajan katselun jälkeen näin, että tumma hahmo oli hirvi kennelin pihassa.
''Mirror taisit unohtaa portin auki. Pihassa on hirvi'', sanoin säikähtäneellä äänellä.
''Mitä! Voi ei!'' hän vastasi hädissään minulle.
''No ei se maailmaa kaada, koska koirathan ovat kuitenkin sisällä. Katsokaa tekin'', sanoin Mirrorille sekä Meikäläiselle ja kumarruin pois ikkunan luota.
Mirror ja Meikäläinen änkivät päänsä samaan aikaan ikkunaan ja tutkivat hirveä joka liikkui kennelin pihalla.
''Ompas se pelottavan iso'', Meikäläinen sanoi.
''Niin on!'' sanoin vastaukseksi.
''Hei, se lähtee nyt pois päin'', Mirror sanoi.
''Näköjään'', Meikäläinen vastasi.
''Antakaa kun katson'', sanoin nopeasti heille ja Mirror väistyi niin, että minäkin pääsin katsomaan ikkunasta ulos.
''No nyt se lähti ainakin pois kennelin pihasta'', sanoin heille.
''Jep. Pitäisikö portti mennä sulkemaan, ettei tänne tule enempää kutsumattomia vieraita'', Meikäläinen kysyi.
''Pitäisi varmaan, mutta minä en yksin tuonne mene, pelottaa'', vastasin.
''Minä voin tulla jos sinäkin tulet, Emilia'', Mirror sanoin minulle.
''Okei, mennään yhdessä'', vastasin hieman kuitenkin kauhuissani ajatuksesta, että mitä jos hirvi tulisikin takaisin.
''Tule sitten'', Mirror sanoi laittaessaan ulkokenkiä jalkaansa.
''Joo, joo'', sanoin ja laitoin myös ulkokengät jalkaan.
Mirror avasi ulko-oven ja astui ulos kuunnellen tarkasti ja katsellen, ettei hirveä näkynyt lähimailla.
''Reitti selvä'', hän sanoi ja lähti suuntaamaan kohti portille.
Tulin ulos Mirrorin perässä, en mennyt ihan portille asti, koska Mirror oli juossut kovaa vauhtia portille ja minun oli turha juosta tämän perässä. Seisoin siis kennelin pihalla ja tarkkailin ympäristöä. Pian Mirror oli sulkenut portin ja juoksi takaisin luokseni. Menimme nopeasti sisälle ja otimme ulkokenkämme pois jalastamme.
''Minuakin pelotti, vaikka olin täällä sisällä'', Meikäläinen sanoi.
''Hah, nyt on kuitenkin jälleen kerran aika mennä takaisin nukkumaan. Jos nyt saisimme nukkua aamuun asti, toki siihen ei enää montaa tuntia aikaakaan ole'', sanoin Mirrorille ja Meikäläiselle.
''Niimpä ja Dee saapuu aamulla takaisin jo'', Mirror sanoi.


Menimme siis jälleen kerran nukkumaan, nukahdin nopeasti ja kaikki koiratkin olivat nukkumassa. Aamulla heräsin kun Sukka nuoli kasvojani.
''No huomenta söpöliini'', sanoin Sukalle.
Nousin ylös ja herätin Mirrorin sekä Meikäläisen. Oli aika käydä koirien kanssa ulkona ja antaa niille aamupala, ennen kuin Dee palaisi. Teimme jaon kuka ottaisi kenetkin ja kävimme kaikkien koirien kanssa pienen aamulenkin vuoronperään. Kun kaikki koirat oli ulkoilutettu, laitoimme kupit riviin ja täytimme kaikille kuppeihin aamuruuat sekä toisiin keppuihin raikkaat vedet. Käskimme koirat syömään pienissä porukoissa. Kun viimeiset koirat olivat syöneet, kuulin kun ulko-ovi kävi.
''Hei! Tulin takaisin!'' Dee huusi iloisena ovelta.
Koirat ampaisivat nopeasti tervehtimään Deetä ja niin menimme Mirror, minä sekä Meikäläinenkin.
''No, mitenkäs yö sujui?'' Dee kysyi odottaen innolla vastaustamme.
Kerroimme Deelle öiset tapahtumat ja Deetä nauratti kovasti, varsinkin Meikäläisen kömmellys. Keskustelimme jonkin aikaa, ennen kuin päätimme lähteä kotiin Mirrorin ja Meikäläisen kanssa.
Oli mukavaa olla yötä kennelillä.


//Huh, en jaksanut kauheesti enään tarkistella kun tarinan sain kirjotettua :d Toivottavast ei oo paljoa virheitä.

Vastaus:

Vaaau, tää oli oikein pitkä ja hyvä tarina! :D Teille tosiaan sattui kaikenlaista ja Valssikin taisi hiukan pelätä hirveä, vaikka esittikin niin kovaa poikaa xD Läjän oli lattialle varmaan jättänyt Näkki, se kun vielä opettelee sisäsiisteyttä... onhan se vasta kotiutunut meille. Annan tästä pitkästä tarinasta sinulle 45v€, ole hyvä!

- Dee

Nimi: Smiler

19.04.2017 17:01
Luku 6 :: Tuttuja koirapuistossa

Heti koulun päätyttyä, Smiler oli juossut kotiin, heittänyt repun huoneeseensa ja tehnyt itselleen kinkkuvoileivän. Hän oli sullonut sen pieneen pussiin ja tunkent pussin taskuunsa. Tänään hän menisi taas kennelille. Onneksi kukaan ei ollut vielä kotona, niin ei käskisi tehdä läksyjä tai mitään. Oli tuulinen päivä. Smiler lähti juoksemaan kohti kenneliä. Sinne risteykseen oli matkaa noin kilometri, joten matkaa kennelille olisi yhteensä 1,5 kilometriä. Ei kovin paljoa siis. Tie jakautui pian normaaliin asvalttiseen kävelytiehen ja hiekkaiseen maantiehen. Smiler kääntyi hiekkatielle ja kiihdytti vauhtinsa pikakävelyyn. Pian kauempana siinsi se risteys, jonka välissä oli kyltti, osoittaen molempiin suuntiin. Jälleen Smiler pysähtyi sen kohdalla ja luki ääneen kyltin tekstit.
”Kissanmintun lenkki 5km ja Kennel Joystorm 0,5km.”
Sitten hän kääntyi oikealle ylämäkeen, kenneliä kohti. Onneksi ylämäki oli loiva eikä jatkunut kovin pitkälle. Eipä mennyt kauaa, kun Smiler taas seisoi kennelin oven edessä. Hän kopautti muutaman kerran oveen ja koirien iloinen haukku kuului oven läpi. Pian Dee avasikin oven.
”Hei, tule sisään”, Dee sanoi.
Smiler pujahti nopeasti sisään ja yritti koirat jaloissa saada kenkiä pois. Tehtävä osoittautui lähes mahdottomaksi ja Smiler meinasi kaatua pikkuisen Tacon päälle. Selviydyttyään olohuoneeseen, Frodo tuli hänen luokseen innoissaan. Smiler rapsutteli sitä.
”Ehtisitkö hieman auttaa minua koirien ruokinnassa?” Dee kysyi.
”Voisinhan minä”, Smiler vastasi.
He hakivat koirien ruokakupit ja asettivat ne riviin. Koirat istuivat yhdessä rykelmässä katsoen tarkasti kuinka ruokaa laitettiin. Lopulta jokaiselle oli laitettu oma määrä ruokaa ja vedet vaihdettu. Dee käski koirien odottaa vielä, ja ne vlkuilivat malttamattomina ruokaa.
”Voit antaa niille luvan, Dee kuiskasi Smilerille.
”Ole hyvä”, Smiler sanoi ja koirat suorastaan lensivät ruokakupeilleen.
Ne rouskuttivat äänekkäästi. Ruoka näytti maistuvan. Kun ruoka oli syöty, Smiler päätti lähteä Frodon kanssa lenkille. Hän nappasi hihnan ja pannan naulakosta ja laittoi ne Frodolle. Bordercollien silmät kiilsivät innokkaasti. Smiler avasi oven ja hänen hoidokkinsa tunki ovesta ulos.
”Voisimme mennä sen Kissanmintun lenkin”, Smiler totesi.
Frodo haukahti. Se taisi kelvata sille. Reitin varrella oli kai myös koirapuisto, joten siellä voisi käydä vähän heittelemässä keppejä tai jotain sellaista. Pian he olivat jo risteyksessä. He kääntyivät Kissanmintun lenkin suuntaan. Frodo käpsytteli oikein kiltisti ja rauhallisesti. Se haisteli muiden hajuja ja jätti omiakin jälkiä. Lopulta he saapuivat koirapuistolle. Siellä ei ollut onneksi ketään. He menivät portista sisään ja Smiler päästi koiran vapaaksi. Se lähti kuin tykinkuula ja juoksi puiston läpi, jonka jälkeen se palasi Smilerin luo. Smiler nappasi maasta kepin ja heilutti sitä brodercollien edessä. Koira haukahti ja laski etupäänsä alas ja takapäänsä ylös. Häntä heilui hulluna. Smiler heitti kepin ja Frodo lähti juoksemaan sen perään. Koira nappasi sen suuhunsa ja lähti sen kanssa kohti hoitajaansa. Smiler heitti sen uudestaan ja uudestaan, ja Frodo haki sen aina takaisin.
”Smiler?”
Smiler kuuli äänen takanaan ja kääntyi. Hän näki portilla tummahiuksisen tytön jonkun koiran kanssa. Tyttö katsoi häneen. Smilerillä ei ollut hajuakaan, kuka hän oli, mutta tyttö oli nähtävästi tunnistanut hänet.
”Ööhm... Heii?” Smiler tervehti.
”Hahah, et taida muistaa mua?” tyttö naurahti ja tuli sisään koirapuistoon.
”Oon sun kaveri päiväkodistia, Emma!”
Smiler siristi silmiään ja uppoutui päänsä sisällä muistojen maailmaan. Päiväkodissa hänellä oli tosiaan ollu kaveri nimeltään Emma. Olisiko mahdollista, että tuossa seisoi se sama tyttö? Miten hän oli tunnistanut Smilerin.
”Miten oikee tunnistit mut?” Smiler ihmetteli.
”Oon nähny sut tuolla kennelillä, ja kuullu ku porukka sanoo sua Smileriks”, Emma hymyili.
”Ja sit ku sul on kasvonpiirteet tosi samanlaiset ku sillo 6 vuotiaana.”
”Kiitti hei”, Smiler naurahti.
Emmakin nauroi. Koirat nuuskivat toisiaan. Kumpikaan ei osoittanut minkäänlaista vihamielisyyttä.
”Aika outoa ettei Jess ärhentele tai mitään”, Emma totesi.
”Se ei yleensä pidä muista koirista.”
Koirat heiluttivat häntäänsä. Emma päästi Jessin leikkimään Frodon kanssa. Frodo otti kepin suuhunsa ja Jess lähti jahtaamaan sitä, toivoen että saisi kepin itselleen. Smiler ja Emma vetäytyivät puiston penkille istumaan ja juttelemaan. Vajaan seitsemän vuoden takaa oli paljon keskusteltavaa. Emma oli saanut pari vuotta sitten oman koiransa, tuon musta labbiksensa Jessin. Smiler kertoi, ettei ollut saanut omaa koiraa, mutta kävi hoitamassa Frodoa kennelillä. Tytöt juttelivat pääosin koirista, kun aihe oli mieluinen molemmille. He myös söivät Smilerin kotoa ottaman leivän puoliksi. Koirat juoksivat ympäri puistoa. Keppi oli jäänyt jonnekkin.
”Haluaisitko tulla käymään kennelillä?” Smiler ehdotti.
”Joo voisin mä tulla”, Emma hymyili.
Tytöt ottivat koirat taluttimiin ja lähtivät kenneliä kohti. Sinne ei ollut kovin paljoa matkaa. Kennelin pihassa Dee leikitti Karmaa.
”Tuossa on Dee. Hän leikkii Karman kanssa”, Smiler kertoi.
”Karma sai jonkin aikaa sitten pentuja ja Frodo oli niiden isä!”
Tytöt hipsivät Deen luo. Jess katsoi hieman epäluuloisena Karmaan, muttei näyttänyt vihaiselta.
”Hei Smiler! Kukas tämä ystäväsi on?” Dee hymyili ja kääntyi yttöihin päin.
”Emma. Kaverini päiväkodista”, Smiler vastasi.
”Hän tuli kanssani vilkaisemaan kenneliä.”
Dee nyökkäsi.
Tytöt menivät sisälle. Smiler esitteli pikaisesti paikat. Koirat haistelivat innokkain vierasta, joka sai Jessin hieman mustasukkaiseksi. Se haukahti ja istahti Emman eteen, estääkseen muiden koirien lähestymisen. Tytöt nauroivat. He oleskelivat kennelillä, kunnes alkoi olla myöhä ja he päättivät lähteä kotiin. Smiler hyvästeli Deen, Frodon ja muut koirat ja lähti Emman kanssa kotiinpäin. Jess tassutteli heidän rinnallaan. Smiler ja Emma asuivat melkein naapurissa, jonka takia Smiler vähän ihmetteli, miten ei ollut nähnyt Emmaa missään. Emma oli kai eri koulussakin. Kotona Smiler läsähti makaamaan omalle sängylleen ja nukahti lähes välittömästi, sillä kello oli jo paljon ja päivä oli ollut vauhdikas.

Vastaus:

Kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa >:D Olisin jäänyt tähän pitkähköön tarinaan jäänyt kaipaamaan ainakin yhtä kappalejakoa, mutta ei välitetä siitä nyt. Viimein tosiaan sait tehtyä tuon ykköstasolta pääsemiseen vaadittavan koirienruokkimistehtävän, onnittelut xD Laitankin sut siis kakkostasolle. Annan tarinasta 37v€ ja tasonoususta 10v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

18.04.2017 22:47
25. Ihmisen etsimistä maastosta, kurssitarina


Saavuimme Sukan kanssa pelastus-kurssille, olimme suorittaneet jälkikoe kurssin ja nyt aloittaisimme hakukoe kurssin. Paikalla olivat samat koirat ja omistajat kuin edelliselläkin kurssilla. Kurssiohjaajakin oli jo paikalla, me saavuimme siis paikalle viimeisinä.
''Tervetuloa hakukoe kurssille!'' kurssiohjaaja sanoi kuuluvaan ääneen.
''Tällä kurssilla, harjoittelemme ihmisen etsimistä maastosta. Niin kuin edelliselläkin kurssilla, myöskin tällä kurssilla edetään askel askeleelta eli pidennetään etsintä matkaa aina uudella kurssitunnilla. Tänään harjoittelemme seitsemän metrin etäisyydeltä ihmisen etsimistä. Seuraavalla kerralla sitten viidentoista metrin etäisyydeltä etsimistä ja kolmannella kurssilla taas kauempaa. Teemme niin, että minä olen se joka menee tuonne maastoon piiloon ja te saatte koirienne kanssa vuoronperään etsiä minut tuolta'', kurssiohjaaja sanoi.
Tämän jälkeen hän luetteli missä järjestyksessä harjoittelisimme. Olimme Sukan kanssa viimeiset jotka pääsisivät harjoittelemaan etsimistä.
Odotellessamme leikin hieman Sukan kanssa ja koitin purkaa sen ylimäärästä energiaa. Ei kuitenkaan mennyt kovin kauaa, kun olikin meidän vuoromme etsiä kurssiohjaaja maastosta. Ohjaaja antoi meille hänen oman kaulaliinan, jotta Sukka voisi siitä haistaa, mitä hänen tulisi etsiä.


''Sukka, istu'', sanoin mäyräkoiralle ja tämä istui häntä heiluen.
Tämän jälkeen annoin koiralle kaulaliinan haisteltavaksi. Sukka haisteli tarkasti ja haukahti. Päättelin koiran eleistä, että haukahdus merkitsi nyt sitä, että Sukka oli valmis harjoitukseen. Sillä aikaa kun mäyräkoira oli haistellut huivia, oli kurssiohjaaja mennyt maastoon piiloon koiraa.
''Sukka, etsi'', sanoin koiralle kun olimme valmiita etsintöihin.
Sukka lähti reippaasti liikkeelle, haistellen maastoa. Huomasin, että Sukka läheni kurssiohjaajan olinpaikkaa ja olin innoissani.
''Hyvä Sukka'', kannustin koiraa.
Kuitenkin pian Sukan huomion vei puussa pomppiva orava. Sukka huomasi oravan ja pinkaisi kovaa vauhtia räksyttämään puun alle, jossa orava oli. Säikähdin, kun muutkin koirat ampaisivat Sukan perässä haukkumaan oravalle.
''Höpsöt'', sanoin nauraen koirille.
Koirien kovan räksytyksen seurauksena, orava katosi salaman nopeasti pois näköpiiristä. Saimme tämän jälkeen koittaa Sukan kanssa uudelleen harjoitusta. Kurssiohjaaja meni piiloon maastoon ja minä käskin Sukan istumaan sekä tämän jälkeen annoin tämän haistella kaulaliinaa jonka ohjaaja oli meille antanut. Ei mennyt kauaakaan, kun koira haukahti taas merkiksi ja oli valmis koittamaan uudelleen harjoitusta.
''Sukka, etsi'', sanoin koiralle ja tämä lähti etsimään kurssiohjaajaa.
Mäyräkoira haisteli kovaan tahtiin kuonollaan ja eteni hitaasti, mutta varmasti kohti kurssiohjaajan piilopaikkaa. Lopulta Sukka löysi maastosta kurssiohjaajamme ja haukahti merkiksi.
''Hyvä, hieno poika!'' sanoin innoissani mäyräkoiralle, silitin tätä ja annoin koirankeksin palkkioksi.


Kun olimme Sukan kanssa suorittaneet harjoituksen, aloitimme kierroksen alusta. Muut saivat nyt harjoitella ja minä odottelin Sukan kanssa tämän aikaa. Kuitenkin pian oli taas meidän vuoro. Toivottavasti harjoitus sujuisi yhtä hyvin kuin viimeksikin.
''Sukka, istu'', sanoin koiralle ja tämä istui.
Annoin tämän jälkeen koiralle haisteltavaksi taas kaulaliinan. Hetken haistelun jälkeen, Sukka oli valmis.
''Sukka, etsi'', sanoin mäyräkoiralle ja tämä lähti nopeasti liikkeelle.
Tällä kertaa, Sukka oli erittäin skarppina eikä tällä mennyt kauaa kun tämä löysi ohjaajamme. Löydettyään kurssiohjaajan, koira haukahti merkiksi ja kehuin tätä koirankeksin kera.
Meidän jälkeemme, kierros alkoi taas alusta. Harjoittelimme harjoitusta vielä muutaman kertaa ja Sukka onnistui joka kerralla löytämään kurssiohjaajamme. Pian oli kuitenkin aika lopetella harjoitukset.


''Kiitos kaikille tästä kurssi kerrasta! Vaikka orava vähän alussa häiritsikin harjoituksiamme, kaikki sujui silti erittäin hyvin. Seuraavalla kerralla meillä onkin, niin kuin tuossa aiemmin mainitsinkin, niin jälkeen kerran haastavampaa. Saatte koirienne kanssa etsiä ihmisen maastosta ensi kerralla viidentoista metrin etäisyydeltä'', kurssiohjaaja kertoi meille.
''Hienoa jäämme odottamaan innolla ja kiitos sinulle myöskin tästä kurssi kerrasta!'' vastasin kurssiohjaajalle.
Tämän jälkeen meidän olikin Sukan kanssa aika palata kennelille. Matkalla kenneliin, kehuin vielä Sukkaa onnistuneesta kurssi kerrasta ja annoin muutaman koirankeksin tälle.

Vastaus:

Teillä meni näköjään kurssilla oikein hyvin ja Sukka näyttää muistavan oikein hyvin kaikki edellisellä kurssilla opetellut asiat! Orava tosiaan oli hauskaa haastetta treenaamiseen, kenenkään keskittyminen ei tainnut riittää mihinkään kun se oli näkyvissä xD Annan 35v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

18.04.2017 22:20
24. Vieras koira


Saavuin jälleen kennelille, en ollut vielä päättänyt mitä tekisin ja kumman koiran kanssa olisin tänään. Astelin kennelin portista sisään ja näin Deen pihalla pentujen kanssa.
''Moikka! Mitäs tänne kuuluu?'' kysyin Deeltä.
''Hei, hyvää vaan. Tulitko hoitamaan Sukkaa tai Nadjaa?'' Dee kysyi oudosti.
''Juu en ole vielä päättänyt kumman kanssa olen tänään'', vastasin.
''Anteeksi, et voi olla kummankaan koiran kanssa tänään. Molemmat koirat ovat kisoissa koko päivän, pahoitteluni siitä kun en ilmoittanut sinulle'', Dee sanoi.
''Aijaa, no kai minä sitten menen takaisin kotiin'', sanoin vaimealla äänellä.
''Ei tarvitse, voit hoitaa jotain muuta koiraa tänään, jos vain haluat?'' Dee sanoi.
''No haluan, se olisi kivaa!'' sanoin innoissani.
''Hienoa, no hoitaisitko tänään vaikka Valmaa?'' Dee kysyin näyttäen ruskean väristä bordercollieta.
''No sopii, millainen Valma on luonteeltaan?'' jatkoin.
''Valma on kaksikuukautinen pentu ja se on erittäin energinen tapaus. Valma tykkää huomiosta ja huolenpidosta erittäin paljon. Hihnassa käyttäytyminen on vielä vähän hakusessa, mutta ymmärtäähän sen, koska hän on vasta pentu. Valma on myös erittäin ihmisrakas eikä arkaile ketään, siksi uskoisin, että tämän koiran kanssa sinun olisi kiva viettää päivä'', Dee kertoi ja minä kuuntelin tarkkaan joka sanan.
''Kuulostaa erittäin hyvältä'', vastasin täynnä intoa, en malttanut odottaa, että pääsisin jo koiran kanssa lenkille ja leikkimään.
''Odotappas hetki'', Dee sanoi ja lähti käymään sisällä.
Odottelin pentujen kanssa pihalla, kun Dee kävi sisällä. Dee palasi nopeasti takaisin ja toi mukanaan hihnan sekä kaulapannan.
''Tässä, nämä ovat Valman'', hän sanoi ja ojensi hihnan sekä pannan.
''Kiitos'', vastasin kun otin hihnan sekä pannan vastaan.
Puin heti hihnan Valman kaulaan ja kiristin sen sopivan kokoiseksi. Tämän jälkeen kiinnitin hihnan pantaan.
''Me varmaan tästä lähdemme heti pienelle lenkille'', sanoin hymyillen Deelle.
''Sopii, pitäkää hauskaa'', hän vastasi.


''Tule Valma'', sanoin pennulle ja lähdimme lenkille.
Menimme ulos kennelin porteista ja lähdimme kävelemään. Valma teki asiansa heti lenkin alussa, taisi olla kova hätä pikkuisella.
''Olet sinä kyllä ihana pentu'', sanoin ihaillen pikkuista.
''Haluaisin kovasti teidät kaikki koirat hoitokoirikseni, kaikki te olette niin ihanan oloisia tapauksia'', jatkoin selitellen pennulle kun kävelimme tien vierustaa pisin.
Emme kävelleet kovin pitkää lenkkiä Valman kanssa. Vaikka pentu olikin energinen, se oli silti pentu ja piti muistaa, ettei sen kanssa voinut mennä niin pitkiä lenkkejä mitä esimerkiksi Nadjan kanssa. Käveltyämme tarpeeksi kauas, käännyimme ja lähdimme takaisin kennelille päin.
''Kulutetaan energiaasi lisää kennelillä, leikitään vaikka pallolla tai vetolelulla'', sanoin hymyillen pennulle.


Lenkin jälkeen saavuimme takaisin kennelille. Menin Valman kanssa sisälle, jossa Dee oli juuri sopivasti laittamassa pennuille päiväruokaa. Irrotin Valmalta hihnan, mutta jätin kaulapannan tälle vielä.
''Valma saa tulla syömään välissä, saatte sitten jatkaa puuhasteluanne. Miten lenkki sujuin?'' Dee kyseli.
''Selvä. Lenkki sujui tosi hyvin, laitan tämän Valman hihnan tähän naulakkoon, ajattelin käydä vielä pissattamassa Valman myöhemmin ennen kuin lähden kenneliltä'', sanoin Deelle.
''Sopii. Valma, syömään'', hän sanoin ja Valma kipitti nopeasti ruokakipolleen.
Pentu söi reippaasti ruokansa ja oltuaan valmis, nuolaisi tämä huuliaan ja palasi luokseni.
''Hyvä tyttö'', sanoin pennulle ja silitin tätä.
''Mennäänkö leikkimään ulos pallolla? Saamme olla kahdestaan kun kaikki muut näyttävät olevan sisällä'', kysyin pennulta.
Pentu katsoi vain minua ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kävin siis hakemassa Valmalle pallon ja menimme pihalle.


Päästyämme pihalle, Valma huomasin pallon kädessäni ja alkoi innoissaan pomppimaan minua vasten. Heitin pallon ja koira lähti juoksemaan sen perään. Valma sai nopeasti pallon hampaisiinsa ja toi sen takaisin minulle. Kehuin pentua ja heitin palloa uudelleen. Tälläkin kertaa pentu juoksi hakemaan nopeasti pallon ja toi sen takaisin minulle. Valma taisi tykätä pallon heitto leikistä, koska toi pallon aina takaisin minulle. Heittelin palloa pennulle monta kertaa ja joka ikinen kerta se toi pallon takaisin minulle. Kun olimme heitelleet tarpeeksi palloa ja huomasin pennun jo väsyvän, kävin viemässä pallon sisälle ja hain samalla naulakosta Valman hihnan. Kun tulin takaisin ulos, kerroin pennulle, että kävisimme vielä lenkillä ennen kuin lähtisin kotiin päin. Kiinnitin siis hihnan pennun pantaan ja lähdimme lenkille. Pentu teki taas nopeasti tarpeensa ja alkoi vetää tämän jälkeen takaisin kennelille päin.
''Mennään nyt vähän matkaa vielä'', sanoin iloisella äänellä pennulle.
Niimpä kävelimme vielä hieman kauemmas kenneliltä, mutta hetken matkan jälkeen käännyimme kävelemään takaisin päin. Saavuttuamme takaisin kennelille, menimme suoraan sisälle. Otin Valmalta pannan sekä hihnan pois ja annoin ne Deelle joka vei ne omille paikoilleen. Pentu meni makaamaan heti päästyään sisälle. Päätin vielä silitellä hieman Valmaa ennen lähtöäni, kehuin miten kauniisti se oli ollut tänään ja pentu heilutti väsyneenä häntäänsä. En ehtinyt kovin kauaa silitellä pentua, kun se olikin jo nukahtanut. Taisi olla väsyttävä päivä pikkuiselle. Ennen kuin lähdin, kerroin vielä päivästämme Deelle ja vasta sitten lähdin kotiin päin.

Vastaus:

Kiva että lähdit heti toteuttamaan uutta tehtävää! :D Teillä näytti menevän Valman kanssa hyvin, pentu oli hyvä korvikevalinta sulle ;D Korjaisin yhden löytämäni yhdyssanavirheen, "pallon_heitto_leikistä", mutta muuten en sitten löytänytkään mitään huomauttamisen arvoista. Annan 38v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

15.04.2017 19:20
23. Pitkä metsälenkki


Saavuin kennelille ja olin suunnitellut, että menisin tänään Sukan kanssa pitkälle metsälenkille. Astuin siis sisään kennelin porteista, kävelin ulko-ovelle ja astuin sisään. Koirat jotka sisälle olivat, pinkaisivat nopeasti luokseni. Huomasin jotain outo, tai no ei nyt niinkään outoa vaan kenneliin oli jälleen kerran saapunut kaksi uutta pentua. Huomasin myös Deen joten päätin tervehtiä häntä.
''Hei Dee!'' sanoin kovaan ääneen.
''No hei Emilia!'' Dee vastasi iloisena.
''Mitä kuuluu?'' kysyin.
''Hyvää kiitos, sinulle?'' Dee jatkoi keskustelua.
''Hyvää, minua kiinnostaisi vain tietää, keitäs nämä uudet tulokkaat ovat?'' kysyin Deelta kolmen koiran pyöriessä jaloissani.
''Tiedän kyllä, että tämä yksi on Bianca, mutta entä nämä muut?'' jatkoin.
''Ai, et olekkaan nähnyt heitä vielä. Tämä tässä on Hallavan Back To Black, kutsuma nimeltään Näkki'', Dee sanoi esitellessään minulle mustaa saksanpaimenkoiraa.
''Ja tämä australiankelpie on nimeltään Hallavan Aamukaste, kutsuma nimeltään Aamu'', hän jatkoi esitellen toista koiraa.
''Onpas kivat nimet, ja niin suloisia tapauksia. Ai että!'' sanoin innoissani ja kyyristyin alemmas maahan. Koirat tulivat haistelemaan ja toinen koirista jopa nuolaisi kättäni.


''Ihania, niin ihania!'' sanoin vielä silitellessäni pentuja.
Kaikista kaunein uusista tulokkaista oli kuitenkin Bianca, harmi kun minulla oli jo kaksi hoitokoiraa, ottaisin Biancan avosylin vastaan hoitokoirakseni jos se olisi mahdollista. Mutta tiesin, että Dee ei antaisi minulle kolmatta hoitokoiraa ainakaan vielä, ehkä sitten joskus, aika näyttää. Ja olihan minulla Nadja ja Sukka, ne vasta ihania olivatkin. Ja rakastin viettää aikaa omien hoitokoirieni kanssa, niistä en luopuisi mistään hinnasta. Olin kiintynyt jo erittäin vahvasti molempiin koiriin. Nyt oli kuitenkin lopetettava muiden koirien rapsutteleminen ja etsittävä Sukka, jotta pääsisimme lenkille. Joku tökki kuitenkin kuonollaan minua selkään, ennen kuin ehdin edes nousta pois koiranpentujen luota. Käänsin katseeni ja Sukkahan se siellä oli.
''No hei söpöliini'', sanoin Sukalle ja silitin tätä.
Sukka meni maahan makaamaan ja kierähti selälleen, rapsutin sen mahaa. Koira heilutti innoissaan häntäänsä, taisi tietää, että tulin katsomaan sitä. Pienen silittelytuokion jälkeen, nousin ylös.


''Sukka, mennään lenkille'', sanoin mäyräkoiralle ja tämä innoistui totaalisesti. Koira pyöri ja hyöri jaloissani sekä heilutti häntäänsä kovaa vauhtia.
Kävin siis hakemassa Sukan hihnan, pannan ja takin. Haettuani ne ja tultuani takaisin Sukan luokse, laitoin takin tämän päälle, kaulapannan kaulaan sekä hihnan kiinni pantaan.
''Nyt mennään pitkälle metsälenkille'', sanoin koiralle joka tuli iloisena vierelläni.
Lähdimme ulos kennelistä ja suuntasimme lähellä olevalle metsälle, siellä oli viidenkilometrin luontopolku jonka sai lenkkeillä koiran kanssa. Olin suunnitellut, että menisimme juuri tämän lenkin tänään. En ollut ikinä mennyt tätä lenkkiä ja se tässä olikin jännittävää.


Siirryimme tieltä, luontopolulle joka johdatti meidät metsään. Aluksi polku oli kapeaa, mutta laajeni mitä enemmän eteenpäin käveli ja jonkin ajan kuluttua polku oli juuri sopivan kokoinen minulle ja Sukalle. Sukka haisteli innoissaan maastoa, mutta en kuitenkaan viitsinyt päästää sitä vapaana juoksentelemaan ja tutkimaan paikkoja, koska olimme kuitenkin metsässä enkä itsekkään tuntenut tätä reittiä. Pian olimme kallion reunalla, kalliota pisin meni tasaisesti polku alas päin. Kävelimme kalliota pisin menevää polkua alas ja polku oli tämän jälkeen taas ihan normaalia. Kun olimme kävelleet noin kolmekilometri, saavuimme paikkaan jossa polun lähellä oli kaunis pieni lampi. Päätin mennä Sukan kanssa käymään lammen luona, jotta koira saisi juoda hieman vettä. Kun menimme lammenrannalle, Sukka joi vettä ja koitti tämän jälkeen pinkaista veteen, mutta onneksi koira oli hihnassa eikä päässyt veteen.
''Senkin höpsö, meidän pitää joku kerta tulla tänne niin pääset uimaan. Nyt ei kuitenkaan mennä polskimaan tuonne, koska on viileää enkä ottanut pyyhettä mukaan sinulle'', sanoin hymyillen mäyräkoiralle. Istuin hetkeksi kuitenkin kivelle ja Sukka istui viereeni, päätimme pitää lammenrannalla pienen tauon. Tauon aikana, syötin Sukalle koirankeksejä ja silittelin sen sileää turkkia.


Pian oli kuitenkin aika jatkaa matkaa, jotta ehtisimme kennelille ennen illan tuloa.
''Tule Sukka'', sanoin koiralle ja lähdimme jatkamaan matkaa.
''Enään kaksikilometriä tätä luontopolkua jäljellä'', jatkoin vielä.
Sukka vain käveli tyytyväisenä ja katseli maisemia minkä kiireiseltä kävelyltään ehti. Linnut lauloivat ja oravat loikkivat puissa. Sukka kiinnitti aina välillä huomiota lintuihin sekä oraviin, mutta ei jäänyt tällä kertaa sen enempää niitä katselemaan. Jonkin ajan kuluttua luontopolku loppui ja saavuimme Sukan kanssa takaisin tielle jota pitkin tänne olimme tulleet.
''Se luontopolku oli sitten siinä, nyt mennään kennelille'', sanoin koiralle ja lähdimme lompsimaan kennelille päin.


Kun saavuimme kennelille, vein Sukan sisälle ja otin tältä kaulapannan, hihnan sekä takin pois päältä. Hain koiran juomakepun ja kävin täyttämässä sen raikkaalla vedellä. Hain myös Sukan ruokakepun ja sen täytin Sukan omalla lammas ja riisi kuivaruualla sekä lorautin joukkoon hieman lohiöljyä. Lohiöljyn pitäisi parantamaan turkin ja ihon hyvinvointia, vaikka Sukan turkki nyt hyvin voikin, ei se pahitteeksikaan ole. Annettua ruuat sekä juoman Sukalle, silitin vielä tätä ja kerroin lähteväni kotiin.

Vastaus:

Vau, tykkäsin todella tästä tarinasta! ^^ Kiva kun puuhailet tasavertaisesti sekä Sukan että Nadjan kanssa. Sukka nautti laatuajasta kanssasi kovasti, sen näki siitä kun tulitte takaisin kennelille! Pikku mäyris tosiaan rakastaa uimista.. :D Siirrän sinulle Jupiterissa 38v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

15.04.2017 18:26
22. Paikalla makaaminen 2min, kurssitarina


''Tervetuloa VOI-kurssille! Tällä kurssilla meidän olisi tarkoitus opettaa koirille nämä asiat, paikalla makaaminen kaksiminuuttia, tavaran tunnistaminen ja tietyn tavaran nouto, metalliesineen nouto sekä kaikki AVO-kurssin tehtävät. AVO-kurssin tehtävät kertaamme vain nopeasti ja katsomme muistavatko koiranne asioita jotka olette opettaneet näille viime kurssilla. Aloittakaa minuutin paikalla istumisesta ja sen jälkeen saatte lähtettää koiranne tuonne ympyrään eli tehtävänä on lähettäminen määrätylle paikalle ja siellä maahanmeno, tämän jälkeen käskette koiraanne kiertää tuon lipun tuolla eli tehtävä on merkin kiertäminen. Emilia ja Nadja, te saatte aloittaa'', kurssiohjaaja kertoi reippaaseen tahtiin.
''Selvä!'' sanoin innoissani ääneen.
''Nadja, istu'', sanoin ja koira istui.
''Nadja, paikka'', jatkoin ja Nadja istui paikallaan, kun minuutti oli kulunut, kehuin koiraa.
Oli siis seuraavan haasteen aika. Menimme asemiimme ja lähetin Nadjan matkaan, se meni ympyrän sisään ja käskin sen mennä maahan, kaikki suijui loistavasti, koira oli fiksu ja muisti hyvin viime kurssilla oppimansa asiat. Seuraavaksi käskin Nadjaa kiertää lipun, pelkäsin aluksi, että tehtävä ei onnistuisi koiralta, koska tehtävän opettamisessa oli tosiaan ollut haasteita Nadjalle. Kaikki meni kuitenkin ainakin tällä kertaa hyvin ja koira kiersi merkin palaten nopeasti juosten minun luokseni. Palkitsin Nadjan koirankekseillä ja suoriuduttuamme haasteesta, oli muiden vuoro. Odottelimme sen aikaa Nadjan kanssa sivummassa kun muut suorittivat radan.


''Hienoa, kaikki ovat nyt näyttäneet minulle, että osaavat vielä AVO-kurssin tehtävät. Voimme siis siirtyä tämän kurssin tehtäviin. Tänään me harjoittelemme paikalla makaamista kaksiminuuttia. Saatte aloittaa harjoittelun heti kun oletta valmiita siihen. Ottakaa itse aikaa kun koiranne makaa maassa, näytätte sitten lopuksi osaamisenne minulle'', kurssiohjaaja kertoi.
Nadja heilutti häntäänsä minulle, päätin aloittaa harjoitukset koiran kanssa heti.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja koira istui tyytyväisenä.
''Nadja, maahan'', jatkoin ja koira meni maahan makaamaan.
''Nadja, paikka'', sanoin ja aloin ottamaan aikaa.
Oli kulunut jo minuutti, kehuin Nadjaa ja käskin tätä olemaan vielä kerran paikallaan. Koira ei kuitenkaan jaksanut enää olla paikallaan joten nousi ylös ja heilutti häntäänsä.
''Ei, ei Nadja. Sinun pitää olla niin kauan paikallaan kunnes minä kehun sinua'', sanoin koiralle ja päätin yrittää uudelleen.
''Nadja, istu'', sanoin ja koira istui.
''Nadja, maahan'', jatkoin koiran mennessä maahan.
''Nadja, paikka'', sanoin vielä ja aloin ottaa aikaa.
Oli kulunut puolitoistaminuuttia ja koira oli vieläkin paikallaan. Kuitenkin pian Nadja taas nousi ylös, ennen kuin kaksiminuuttia tuli täyteen.
''Ei näin'', sanoin murheellisena Nadjalle. Oli koitettava vielä kerran uudelleen.


''Nadja, istu'', sanoin ja koira istui maahan.
''Nadja, maahan'', jatkoin ja koira meni makaamaan nätisti maahan.
''Nadja, paikka'', sanoin ja aloin ottamaan aikaa.
Toistin vielä sanan paikka kun minuutti oli kulunut, jotta koira tajuaisi pysyä makuullaan. Pian kaksiminuuttia oli kulunut.
''Hienoa, hyvä tyttö'', kehuin innoissani koiraa ja silitin sen päätä sekä annoin pari koirankeksiä tälle.
''Koitetaan heti uudestaan'', sanoin häntää heiluttavalle karvakaverille.
Koitin jälleen kerran uudelleen harjoitusta Nadjan kanssa ja nyt se sujui kerta toisensa jälkeen. Olin innoissani, miten onnistumisen tunne voikin tuntua niin hyvältä. Katsoin koiraa hymyillen ja kehuin sitä oikein kovasti.


''Emilia, joko olet valmis näyttämään taitosi Nadjan kanssa?'' kurssiohjaaja kysyi saavuttuaan äkillisesti luokseni.
''Juu ollaanhan me valmiita'', vastasin tälle.
''Hienoa, voitte aloittaa. Minä otan tällä kertaa aikaa'', hän sanoin.
''Selvä'', vastasin kurssiohjaajalle.
Olin luottavaisin mielin koirani suhteen, Nadja oli osannut paikallaan makaamisen moneen kertaan lopulta kun olimme kerran siinä onnistuneet.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle.
''Nadja, maahan'', jatkoin ja koira meni maahan.
''Nadja, paikka'', sanoin vielä ja huomasin kun kurssiohjaaja alkoi ottamaan aikaa.
Aika tuntui kuluvan erittäin hitaasti, vähän ajan kuluttua kurssiohjaaja sanoin minuutin menneen. Katsoin tarkasti Nadjaa ja toivoin vain, että se pysyisi makuullaan. Hetkeä myöhemmin, kurssiohjaaja ilmoitti, että kaksiminuuttia oli kulunut.
''Hyvä, hieno tyttö!'' kehuin innoissani Nadjaa ja annoin sille koirankeksin palkkioksi.


Muut olivat näyttäneet jo osaamisensa paikallaan makuusta, me olimme olleet viimeisiä. Emme siis joutuneet odottelemaan enää mitään sen enempiä, oli aika lopettaa harjoitukset tältä päivää.
''Hienoa työtä, suoriuduitte kaikki vallanmainiosti! Ensi kerralla meillä onkin sitten luvassa tavaran tunnistaminen ja tietyn tavaran noutamista. Nähdään silloin ja mukavaa pääsiäistä teille kaikille!'' kurssiohjaaja sanoi meille.
''Mukavaa pääsiäistä myös sinullekkin!'' sanoin kurssiohjaajalle, ennen kuin lähdimme Nadjan kanssa pois.

Vastaus:

Teidän eka VOI-kurssikerta sujui varsin hyvin! ^^ Nadja muisti myös vanhoja juttuja oikein mallikkaasti, ja uskon että kurssiohjaaja oli teihin tyytyväinen. Kaksiminuuttia ei ole yhdyssana, eikä myöskään vallanmainiosti (jaksan aina nipottaa näistä yhdyssanajutuista xD) mutta annan kuitenkin sinulle 35v€! :3

- Dee

Nimi: Nessie

15.04.2017 17:08
1 - Arvoitus nimeltä Bessie
**
Vaalea, paksu lumiharso peitti taivasta. Suuret lumihiutaleet tipahtelivat taivaalta vienosti tanssien. Maa hehkui kylmyyttä ja valkeutta, ja lumikasat vain kasvoivat kasvamistaan. Olihan se vähän outoa - ainakin minusta - koska oli jo huhtikuu. Monesti huhtikuussa oli jo suhteellisen viileää ja tarkeni olla ulkona. Nyt tuntui siltä, että täällä ei viitsisi kauan oleskella. Hengitin kylmää ilmaa keuhkoihin ja puhalsin ulos. Hengitykseni höyrysi pienessä pakkasessa. Kun olin lähtenyt kotoa, mittarissa oli ollut luku -5 astetta. Pakkasen pitäisi kiristyä illalla, isä oli ounaillut, kun olin laittanut kenkiä eteisessä jalkaan. Äitikin oli varmistanut, että tarkenisin pakkasessa. Minä kuvailisin itseäni vilukissaksi, koska olin ihan jäässä jo parin asteen pakkasessa. Lämpötilan tarvitsi laskea vain nollaan ja olin varmasti nuhassa seuraavat päivät.

Nyt kuitenkin mieltäni ei lannistanut pakkanen eikä kasaantuva lumi, ei edes märät kengät. Olin ajatuksissani kahlannut vahingossa lumipenkan lävitse ja nyt kenkäni olivat lunta täynnä. Varpaita kylmäsi, mutta jatkoin päättäväisesti matkaa. Ohitin juuri Hesburgerin takapihan, mutta jatkoin matkaani. Olisi kyllä houkuttanut käydä syömässä, niin hyviä tuoksuja tuolta lähti. Ei vain ollut aikaa.

Voisin siis hieman selventää, mitä oli tapahtunut tänään. Normaaliin tapaan olin noussut aamulla varhain ja tein lähtöä lenkille, kun olin saanut sähköpostiviestin. Jos olisi ollut tavallinen päivä, olisin jättänyt viestin lukematta - en hirveästi käytä sähköpostiani saatika sitten lue viestejä. Homma oli kuitenkin eskaloitunut siihen pisteeseen, että käteni olivat tärisseet, kun olin avannut viestin. Voin sanoa, että riemua oli ollut vaikea pidätellä. Olin siis saanut viestin Deeltä, Joystormin kennelin omistajalta. Olin kaivannut jo pitkään jotain säpinää tylsiin arkipäiviin, ja nyt sitä sain. Olin kysynyt, että pääsisinkö hoitajaksi Joystormiin. Ja vastaus oli ollut minun riemukseni myönteinen!

Nyt siis tallustelin rivakasti kohti Joystormia. Tiesin, että tästä ei olisi pitkä matka. Olin hitusen jännittynyt ja käteni hikosivat lapasten sisällä. En ollut ennen nähnyt Deetä tai muita hoitajia. Nyt kuitenkin näkisin Deen ja luultavasti ainakin osan hoitajista. Olin kuitenkin kuullut vain positiivisia asioita kyseisestä kennelistä, joten olin todella luottavaisin mielin menossa sinne. Maisemat vaihtuivat jo maaseuduksi ja puita alkoi olla vain enemmän ja enemmän. Kaupungin hälinä jäi kauas taakse ja aloin jo hieman hölkätä. Kylmä ja märkä kolottivat ruumistani. Huomasin ohimennen lumipeiton alla olevan kyltin, jossa luki ‘Joystorm’ ja jotain muuta. Hymyilin kankeasti - poskeni olivat ihan jäässä - ja kiihdytin tahtiani. En malttanut odottaa.

Lopulta pääsin kohteeseeni. Näin heti edessäni, hieman puiden peitossa, valkean kaksikerroksisen talon. Talo oli aidattu vaalealla aidalla, ja olin kuulevinani koirien ääniä. Hieroin hieman kohmeisia käsiäni yhteen ja kävelin reippaasti eteenpäin. Jännitys kouraisi vatsaani ja tunsin oudon muljahduksen. Lopeta tuo tyhmä stressaaminen, ajattelin turhautuneena omaan käytökseeni. En vain voinut sille mitään, olin yksinkertaisesti luonnonlahjakkuus stressaamisessa. Saavuttuani aidalle kurkistin varovasti aidan ylitse pihaan. Aita ei ollut korkea, mutta kyllä sain silti vähän tihrustella, että missä karvaturrit olivat. Nousin vähän varpailleni ja yritin kurkotella. Aita päästi pienen, narisevan äänen.

Siinä samassa talon nurkan takaa kiisi melkoinen lauma pörröisiä koiria. Säikähdin hieman, mutta en pahasti. Hymyilin leveästi koirille, jotka läähättivät ja vinkuivat innokkaasti. Ensimmäisenä silmiini pisti soopeli shetlanninlammaskoira. Se seisoi vähän etäämmällä muista ja tapitti ruskeat silmät suurina minua. Taitaa olla vähän arempi yksilö. Tuon shetlanninlammaskoiran vastakohta oli selvästi tämä valkoinen koiruus, joka haisteli aidan raosta minua. Valkoinenpaimenkoira haukahteli iloisesti mutta vaativasti ja yritti selvästi saada rapsutuksia. Huomasin silmäkulmassani liikettä, ja näin nuoren naisen tulevan talon nurkalta. Naisen vierellä käveli juuri se. Vau. En meinannut saada silmiäni irti tuosta yksilöstä. Nainen käveli rauhallisesti hymy huulilla luokseni, ja hänen vierellään tepsutteli kirjava koira. Panda shepherd tai joku sen tyyppinen, ajattelin heti ja katsoin tuota. Koira näytti uteliaalta mutta vähän pidättäytyväiseltä. Se ei rynninyt suoraan syliini, mutta ei myöskään näyttänyt erityisesti pelkäävän minua.

“Heippa! Olet varmaankin Nessie, oletan?” nainen kysyi säyseästi. Käännyin katsomaan naista ja nyökkäsin.
“Sä oletkin varmaan sitten Dee?” kysyin puolestani. Nainen nyökkäsi ja hymyili edelleen avoimesti.
“Tule vain tänne, ei nää pure”, Dee sanoi ja avasi minulle portin. Portista meinasi syöksyä ensimmäisenä se valkoinenpaimenkoira, mutta sain jotenkin jalkani eteen ja tulin nopeasti pihaan, sulkien portin perässäni nopeasti kiinni.
“Hän on Vedenpinnan Valssi, tutummin vain Valssi. Vähän innokas”, Dee sanoi ja nyökkäsi valkoista koiraa kohti. Valssi haisteli todella tarkasti jalkojani ja kierteli pari kertaa ympäri, kunnes jolkotti muualle. Soopelin värinen shetlanninlammaskoira ei vieläkään lämmennyt minulle, vain tuijotti.
“Ja hänet tunnetaan nimellä Neppis”, Dee jatkoi ja osoitti soopelia koiraa. Shetlanninlammaskoira vilkaisi Deetä ja sitten minua. Kyykistyin hieman ja niiskaisin, koska nenäni valui armotta. Neppis otti askeleen lähemmäs, nuuhkaisi, ja lähti. Noin vain. Kääntyi ympäri vilkkaasti ja tallusteli rivakasti pois näköpiiristäni.

“Tuu vain, mennään sisälle. Täällä on vähän viileetä”, Dee kehotti ja viittoi minulle. Suoristin kankeat jalkani ja lähdin kävelemään Deen perässä. Huomasin, että kirjava paimenkoira tassutteli melkein vierelläni ja katsoi minua pilke silmissä.
“Hän on Darts A-maze-B-Maze, tuttavallisemmin Bessie”, Dee sanoi, huomattuaan vilkuiluni koiraa kohtaan. Hymyilin ja kosketin varovaisesti Bessien kirjavaa turkkia. Se tuntui sileältä ja pörröiseltä. Bessie ei ainakaan pistänyt pahakseen, tuli vain lähemmäksi kävelemään.

Sisälle päästyämme vastaan tuli uusi koira jälleen. Se oli bordercollie ja väritykseltään punertavanruskea. Se katsoi minua suoraan silmiin ja kävi vähän haistelemassa. Ei kauhean innokasta sakkia, mutta ei se minua yllättänyt. Ei varmaan kukaan ihminenkään olisi heti toisen kimpussa tavattuaan hänet.
“Ja tässä on meidän Valma”, Dee esitteli ja nojasi seinään. Valmaksi nimetty bordercollie haisteli hetken aikaa jalkojani ja päästi oudon äänen, joka kuulosti vähän huokaukselta. Hymy nousi väkisinkin huulille. Valmaa ei vain kauan kiinnostanut minun seura, vaan se lähti luotani pois.

Katselin ympärilleni ja olin todella iloinen. Vihdoin olin täällä, paljon kehutussa Joystormin kennelissä! Ihastelin tilavaa huonetta, jossa me seisoimme. Kaikki vaikutti jotenkin niin siistiltä, vaikka täällä asuikin kunnon koirakatras.
“No, miltäs vaikuttaa?” Dee kysyi rennosti ja hymyili edelleen ystävällisesti. Katsoin hetken aikaa Bessietä, joka ei ollut vieläkään poistunut rinnaltani. Koira tuntui olevan tyytyväinen ja istui vieressäni ryhdikkäästi.
“Vau”, sanoin vain. Yksinkertaisesti tämä paikka oli jotain niin kaunista. Olin onnellinen ja hämmentynyt.
“No, mukava kuulla että pidät. Tai ainakin tulkitsin tuon positiiviseksi vastaukseksi”, Dee naurahti ja katsoi sitten Bessietä.
“Seuraavaksi sun pitäisi valita hoitokoira. Tapasit jo pari koiraa, ja jos haluat, voit tavata loputkin. Osalla on kuitenkin jo hoitaja”, Dee ilmoitti. Tunsin pienen puristuksen rinnassani. Rapsutin hajamielisenä Bessien niskaa, mutta vain vähän aikaa, koska en ollut kauheasti tehnyt tuttavuutta koiran kanssa. Ajattelin jo heti todella pessimistisenä, että Bessiellä on hoitaja. Totta kai sillä on hoitaja. Ihana ja valloittava koira kertakaikkiaan, joten kai joku sen on jo ottanut.
“No tuota, oon aika varma että tää yksilö ois ihan passeli”, aloitin varovaisesti ja vedin käteni Bessien niskakarvoista pois, “mutta sillä kai on jo hoitaja?”
Dee katsoi hetken aikaa minua. Hiljaisuus tuntui vain venyvän. Jännitys suorastaan tiivistyi tähän tilaan, ja odotin melkein henkeä pidellen, mitä Dee vastaisi.
“Onneksi olkoon, Bessiellä ei ole hoitajaa. Haluaisit varmaan kuitenkin ensin tutustua siihen, ennen kuin lyöt lukkoon mitään?” Dee sanoi ystävällisesti. Nyökkäsin ja helpotuksen tunne valtasi kehoni. Dee poistui hetkeksi paikalta - en tiedä minne - ja jäin Bessien kanssa kaksin.

“Mitäs tyttö?” Kysyin lempeällä äänellä. Bessie istui edelleen ja heilutti häntää. Hymyilin aidosti ja leveästi. Nousin ylös ja huomasin yhden tuolin alla pienen, rähjääntyneen vetolelun. Se oli ihan ratkeamaisillaan. Kurotuin ottamaan sen ja heilautin sitä Bessien kuonon edessä. Koira nousi heti ylös, vinkaisi innokkaana ja heilutti vinhasti häntää. Se tarttui vetoleluun kiinni ja vedin sen kanssa lelua. Bessie oli selvästi vielä vähän ujo, mutta leikkiessään se oli innokas sekä kuuliainen.
“Hyvä tyttö!” Naurahdin hiljaa ja rapsutin koiran selkää. Bessie roikotti vetolelua hampaissaan. Se oli voittanut tämän ottelun selvästi. Se näytti tyytyväiseltä ja tiputti lelun maahan. Kuulin rasahduksen ja käännyin ympäri. Dee seisoi seinustalla jälleen ja katsoi vino hymy huulillaan minua. Punastuin hieman ujoudesta. Kuinka kauan Dee oli seissyt siinä?
“Tehän tulette juttuun”, Dee kehui ja kävi hakemassa vetolelun Bessieltä. Bessie antoi sen kuuliaisesti ja katsoi, kuinka Dee vei sen pois.
“No, oletko nyt päätöksesi tehnyt?” Dee kysyi. Nyökkäsin varmana ja Dee viittoi minua tulemaan peräänsä. Saavuimme Deen toimistoon - ainakin oletin sen olevan toimisto - ja istahdin pöydän toiselle puolelle. Dee ojensi minulle paperin, jossa oli Joystormista tietoja ja käytännön ohjeita.
“Allekirjoitus tuonne paperin alanurkkaan ja se olis siinä. Näytä paperia kotonakin, koska huoltajan pitää allekirjoittaa se myös”, Dee selitti, kun olin kirjoittanut nimeni. Nyökkäsin jälleen.

“Nähdään huomenna Bessie”, kuiskasin koiran korvaan, kun olin jälleen ulkona portilla. Bessie katsoi minua pää kallella. Olin kyyristynyt koiran tasolle, ja Bessie nuolaisi minua poskelle. Hymyilin ja rapsutin sen niskaa. Dee seisoi vähän kauempana, katsoi talon nurkalta minua ja Bessietä. Heilautin kättäni hyvästiksi Deelle, avasin portin ja astuin ulos. Bessie katsoi minua portilta, ja lähdin talsimaan kotia kohti, täynnä energiaa.

// pahoittelen mahdollisia kielioppi- ja kirjoitusvirheitä. Yritin tarkistaa parhaani mukaan, mutta saattaa siellä pari virhettä olla. Tästä tuli vähän pitkä - omasta mielestäni ainakin, en tiedä :D - ja olin ehkä tässä tarinassa liian vähän aikaa Bessien kanssa. Yritän kuitenkin seuraavassa olla enemmän koiran kanssa. Olisin toki tässäkin jo voinut olla enemmän, mutta tarinasta olisi tullut vielä pidempi, enkä viitsi pläjäyttää heti hirveää romaania.

Vastaus:

Vau, tässä oli aivan loistava aloitustarina! :D Bessien vähemmälle osalle jääminen ei haitannut ollenkaan, ymmärrän varsin hyvin ettet halunnut tästä heti kamalaa romaania. En löytänyt mitään virheitä (normaalisti kun olen hyvin nipo pilkunviilaaja), onnitteluni! Annan sinulle 41v€! ^^

- Dee

Nimi: Emilia~

14.04.2017 13:21
21. Uiskentelua


Saavuin kennelille ja olin päättänyt, että tänään viettäisin päivän Sukan kanssa. Huomasin Sukan olevan pihalla muutaman muun koiran kanssa. Menin kennelin porteista sisään, tervehtimään Sukkaa. Koira juoksi heti luokseni nähdessään minut.
''No hei Sukka!'' sanoin innoissani koiralle ja annoin tälle pari koirankeksiä.
Pian viereeni saapui toinen koira häntäänsä heiluttaen, koira oli shetlanninlammaskoira ja sen nimi oli Bianca. Olin nähnyt koiran kerran aiemminkin. Tämä koira oli vasta pentu. Koira katsoi minua anovalla ilmeellä, oli varmaankin nähnyt namupalat.
''Haluatko sinäkin keksin?'' kysyin Biancalta.
Koira tuijotti minua ja kun puhuin tälle, tämä siirtyi kauemmas minusta, taisi olla aremman puoleinen koira uusia ihmisiä kohtaan. Päätin heittää koiralle keksin kauemmas, jotta tämän ei tarvitsisi ehdoin tahdoin tulla luokseni hakemaan keksiä.
''Ole hyvä'', sanoin kun olin heittänyt keksin koiralle ja tämä meni syömään sitä.
Koira söi keksin ja lähti tämän jälkeen kauas minusta. Niimpä keskityin Sukkaan.
''Mennäänkö tänään uimaan?'' kysyin Sukalta.
''Vuf'', se vastasi vain.
''Odota sinä tässä niin menen hakemaan sinun pannan, hihnan ja takin'', sanoin Sukalle.
Tämän jälkeen menin sisälle kenneliin ja hain Sukan tavarat nopeasti, palasin takaisin kennelin pihalle ja puin koiralle sinisen takin päälle.
''Nyt sinun ei ainakan tule vilu uimisenkaan jälkeen kun sinulla on tämä takki'', sanoin hymyillen koiralle ja laitettuani takin tälle, laiton myös pannan ja hihnan koiralle.
''Nyt olemme valmiita joten mennään'', sanoin vielä koiralle.


Matka uimapaikalle sujui nopeasti, Sukka teki matkan varrella tarpeensa eikä mennyt kauaa kun olimme uimapaikalla. Siellä ei ollut ketään muuta joten saimme olla rauhassa kaksin. Otin Sukalta hihnan sekä takin pois.
Nähtyään veden, Sukka pinkaisi juoksuun pikku töpöjaloillaan ja meni kahlaamaan veteen.
''Hyvä poika!'' sanoin koiralle ja heitin tälle veteen keksin.
Koira söi keksin nopeasti ja meni tämän jälkeen hieman syvemmälle veteen. Sukan jalat olivat niin pienet, että ihan rannassakin vesi oli sille niin syvää, että kauemmas ei tarvinnut mennä ja onneksi se ei mennytkään kovin kauas. Sukka polskutteli vedessä iloisin mielin ja sitä oli ilo katsella. Heitin aina välillä koiralle keksin ja tämä jatkoi uiskentelua tyytyväisenä.


Sukka ui kauan vedessä, eikä olisi varmaan itsenäisesti sieltä pois tullutkaan joten minun oli pakko kutsua koira pois vedestä, jotta tälle ei tulisi kylmä.
''Sukka, tänne!'' sanoin koiralle ja koira polski vedestä ylös luokseni.
''Hyvä poika'', kehuin koiraa ja tämä heilutti innoissaan häntäänsä.
Pian huomasin vieressämme juoksevan oravan, totta kai Sukka pinkaisi oravan perään. Sukka viiletti oravan perässä vaikka koitin käskeä koiraa luokseni.
''Sukka, tänne!'' huusin koiralle, mutta käskyni kantautuivat kuuroille korville.
Sukka ajoi oravan läheiseen puuhun ja jäi haukkumaan puun alle. Otin koiran hihnan mukaani ja menin Sukan luokse. Laitoin hihnan kiinni pantaa kun saavuin koiran luokse.
''Sukka, älä tuolla tavalla lähde juoksentelemaan'', sanoin Sukalle ja tämä katsoi minua anteeksi anovalla katseella ja heilautti häntäänsä.
''Senkin höpsö'', sanoin vielä koiralle ja silitin tätä.
Talutin Sukan pois puun luota, takaisin uimapaikalle. Laitoin koiralle takin päälle ja lähdimme kävelemään takaisin kennelille.
''Seuraavaksi uima kerraksi pitääkin ostaa sinulle sellainen vetolelu mikä Nadjallakin on, vedekestävä. Voisit tykätä sen noutamisesta'', sanoin hymyillen koiralle.


Jonkin ajan kävely matkan jälkeen, olimme taas kennelillä. Menimme sisälle Sukan kanssa. Sisällä otin koiralta pois takin, pannan ja hihnan. Vein tavarat omille paikoilleen, otin Sukan ruoka- sekä juomakepun ja kävin täyttämässä ne ruualla ja raikkaalla vedellä. Kun keput oli täytetty, vein ne Sukalle. Koira söin ahmien ruokansa, taisi olla nälkä tai sitten se johtui vain Sukan persoudesta ruokaa kohtaan. Kun koira oli syönyt ruokansa, kävin hakemassa sille vielä puruluun, joka tekee kuulemma hampaille hyvää.
''Sukka istu'', sanoin koiralle kun palasin luun haku reissultani.
Koira istui heilutellen häntäänsä. Ojensin luun Sukalle ja silitin tätä.
''Oli kiva päivä, kiitos siitä senkin Tadaan Sirkustirehtööri. Nyt minun on kuitenkin mentävä kotiin, nähdään taas pian. Ilmoitin meidät muuten uudelle kurssillekkin, päästän sitten joku päivä kursseilemaankin'', sanoin hymyillen koiralle, silitin vielä hieman tämän sileää päätä ja lähdin kotiin.

Vastaus:

Kiva kun ehdit moikata nopeasti Biancaakin ja antaa sille keksin, koira oli varmasti oikein otettu ja muistaa sinut ensi kerralla ^^ Sukka tosiaan energisyytensä takia rakastaa kaiken jahtaamista, joten oravat voivat olla välillä pienoinen ongelma xD Saithan sinä sen kuitenkin lopulta kiinni, joten pieni karkumatka ei paljon haitannut. Uima_kerta on yhdyssana, samoin kävely_matka, mutta muita virheitä en löytänytkään - eikä niiden etsiminen olekaan pääasia, vaikka niihinkin yritän joskus keskittyä ihan vain antaakseni kunnon palautetta xD Tosiaan pidin tästä tarinasta, Sukka todella viihtyy seurassasi ja sen näkee! Annan 40v€.

- Dee

Nimi: Emilia~

13.04.2017 19:17
20. Merkin kiertäminen, kurssitarina


''Tervetuloa kaikki! Tällä kertaa meillä onkin viimeinen AVO-tunti ja harjoittelemme, niin kuin varmaan muistattekin, merkin kiertämistä'', kurssiohjaa kertoi meille kun saavuimme kurssitunnille.
''Huomasitte myös varmaa, että olen laittanut tuonne hieman kauemmas kolme korkeaa lippua maahana kiinni. Teidän tehtävänne on siis kiertää merkki ensin koiranne kanssa ja tämän jälkeen harjoitellaan niin, että koira kiertää merkin yksinään. Menkää siis samoille linjoille, missä liput ovat ja aloittakaa harjoitukset kun olette valmiita. Muistakaa, ensin yhdessä koiran kanssa ja sitten koira menee yksinään'', kurssiohjaaja kertoi meille.


Liput olivat noin kahdeksanmetrin päässä meistä. Menimme Nadjan kanssa oman lippumme kanssa samoihin linjoihin. Loin jälleen kerran ystävällisen katseen Nadjaan ja koira näytti todella tyytyväiseltä.
''Nadja, kierrä'', sanoin koiralle ja lähdin eteenpäin reippaasti.
Nadja seurasi minua ja kiersimme kauniissa kaaressa merkin, koitimme harjoitusta uudelleen ja se sujui tosi hyvin. Tiesin, että harjoitus sujuisi yhdessä, vaikka kuinka monta kertaa koittaisimmekin sitä joten päätin siirtyä seuraavaan haasteeseen. Koiran olisi kierrettävä yksin lippu. Päätin käyttää samaa taktiikkaa, jota käytin viime kurssitunnillakin.
Vein siis koiran maastokuvioisen vetolelun lipun luoksen, jotta Nadja tajuaisi kiertää lipun. Tämän jälkeen palasin takaisin Nadjan luokse.
''Nadja, kierrä!'' sanoin koiralle osoittaen lelun ja lipun suuntaan.
Nadja lähti nopeasti liikkeelle, juoksi lelunsa luokse, otti sen suuhunsa ja palasi takaisin luokseni kiertämättä lippua.
''Nadja, sinun piti kiertää lippu'', sanoin harmituksissani koiralle.
Koira katsoi minua pohdiskelevalla ilmeellä.
''Ei se mitään, koitetaan uudestaa'', sanoin hymyillen Nadjalle.
Olin odottanut, että Nadja osaisi kiertää merkin heti yksinään, mutta niin ei käynyt. Eihän Nadja tietenkää nyt kaikkea voinut heti osata. Jotenkin sitä vain luotti koiraansa niin paljon, että uskoi sen onnistuvan mistä vain heti.


Menimme takaisin lähtöasemiin, olin vienyt maastokuvioisen lelun lipun luokse.
''Nadja, kierrä!'' sanoi ja koira lähti jälleen kerran liikkeelle reippain askelin.
Kuitenkin, tälläkin kertaa Nadja meni lelunsa luokse, otti sen suuhunsa ja palasi luokseni kiertämättä lippua.
''Nadja, sinun pitää kiertää tuo lippu'', kerroin koiralle.
Vein jälleen kerran lelun lipun luokse, mutta tällä kertaa laitoin lelun hieman erikohtaan kuin ennen, jospa se auttaisi. Laitettuani lelun sopivaan paikkaan, palasin Nadjan luokse.
''Nadja, kierrä!'' sanoin jälleen kerran koiralle ja tämä lähti juoksemaan kohti lelua.
Jännitin ja odotin, kiertääkö Nadja lipun. Nadja otti lelun suuhunsa ja kiersi lipun! Tämän jälkeen koira juoksi takaisin luokseni.
''Hyvä! Hieno tyttö, juuri noin!'' kehuin koiraa ja annoin tälle pari koirankeksiä palkkioksi.
Koitimme heti uudelleen ja uudelleen harjoitusta ja nyt se sujui joka kerta juuri niin kuin olin ajatellutkin.


Oli aika siirtyä vaiheeseen, jossa Nadja kiertäisi lipun ilman lelua.
''Nadja, kierrä!'' sanoi ja koira lähti liikkeelle, se kävi lipun luona, mutta palasi kiertämättä sitä.
En ajatellut luovuttaa joten käskin koiraa heti uudelleen.
''Nadja, kierrä!'' sanoin ja Nadja juoksi kohti lippua, tällä kertaa Nadja kiersi lipun ja palasi takaisin luokseni.
''Hyvä! Tosi hienoa Nadja! Sinä osaat!'' kehuin innoissani koiraa.
Annoin Nadjalle taas pari koirankeksiä ja minun oli myös pakko koittaa lipun kiertoa uudelleen, jotta Nadja tajuaisi kokonaan tämän tempun, eikä se jäisi vain yhteen kertaan.
''Nadja, kierrä!'' käskin koiraa ja tämä juoksi nopeasti lipun luokse, kiersi sen ja palasi luokseni.
Annoin Nadjalle palkkion ja koitimme harjoitusta vielä monta kertaa uudelleen ja kaikki kerran sujuivat mainiosti. Lopuksi näytimme osaamisemme kurssiohjaajallemme joka kehui kovasti Nadjaa.


Muutkin koirat olivat oppineet merkin kierron hyvin. Pian tunti oli lopuillaan ja kurssiohjaaja kutsui meidät koolle.
''Kiitos kaikille tästä AVO-kurssista ja mukavaa kun olitte osallisena tähän. Tämä oli kuitenkin viimeinen tuntimme ja suoriuduitte kaikki tästä kurssista todella hyvin! Seuraava askel niille jotka haluavat jatkaa koiransa kanssa tokokursseiluja, onkin sitten nimeltään VOI-kurssi. Jos päätätte jatkaa, tapaamme siellä. Teillä kaikilla on todella fiksut koirat ja suosittelen ainakin toko-kurssien jatkamista näille koirille. Mukavaa päivän jatkoa kaikille ja kiitos!'' kurssiohjaaja sanoi meille.
''Ehkäpä näämme VOI-kursseilla! Kiitos sinulle oikein paljon kun olet ohjeistanut ja auttanut meitä!'' vastasin kurssiohjaajallemme ja pian lähdimmekin Nadjan kanssa kennelille.

Vastaus:

Hienoa, tää kurssi oli nopeasti ohi teidän osalta :) Kahdeksanmetrin ei ole yhdyssana, joten se kirjoitetaan kahdeksan metrin. Muistaakseni olen joskus toistekin tästä sanonut, mutta ei se mitään. Pidin tästä tarinasta, tässä oli vähän jotain muutakin aina välissä kuin pelkkää tapahtumien kuvailua, kuten tuo "Jotenkin sitä vain luotti koiraansa niin paljon, että uskoi sen onnistuvan mistä vain heti". Annan tästä sulle 37v€ ja lisäksi pääsit tason ylöspäin, joten annan sulle sen lisäksi myös 60v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

12.04.2017 22:27
19. Lähettäminen määrätylle paikalle ja siellä maahanmeno, kurssitarina


Saavuimme Nadjan kanssa AVO-kurssille. Menimme vanhaan tuttuun tapaan riviin istumaan muiden osallistujien kanssa, odottamaan kurssiohjaajamme neuvoja.
''Tervetuloa toiselle AVO-kurssitunnille!'' ohjaaja sanoi kovaan ääneen.
''Tänään meidän ohjelmamme on lähettäminen määrätylle paikalle ja siellä maahanmeno. Eli olen merkannut tuonne kolme ympyrää, johon koiranne on mentävä kun lähetätte heidät matkaan, kun koira on ympyrän sisässä käskette sen mennä maahan'', ohjaaja jatkoi.
''Asia selvä!'' sanoin innoissani.
''Ottakaa siis etäisyyttä toisistanne, sen jälkeen voitte aloittaa harjoitukset'', kurssiohjaaja vielä sanoi.


Otimme siis Nadjan kanssa etäisyyttä muihin koiriin ja omistajiin. Katsoin Nadjaa ja koira antoi minulle takaisin lempeän katseen, Nadjasta huomasi, että se todellakin tykkäsi olla kursseilla ja oppia uusia asioita. Olin todella tyytyväinen Nadjaan, onneksi valitsin juuri tämän koiran hoidokikseni, niin ja Sukan tietysti. Sukka on myös vallan ihana pikku taapertaja.
Olimme valmiit aloittamaan harjoitukset. Hengitin syvään sisään ja tämän jälkeen ulos.
''No niin Nadja, aika aloittaa harjoitukset'', sanoin koiralleni.
''Vuf, vuf!'' koira haukahti takaisin minulle.
Kävimme katsomassa vielä Nadjan kanssa ympyrää, ennen kuin aloitimme harjoitukset.
''Tähän sinun sitten pitäisi juosta'', sanoin koiralle ja näytin ympyrää.
Hetken ajan kuluttua palasimme takaisin lähtöasemiin.


''Nadja, mene'', sanoin koiralle käskyksi, mutta Nadja voi istui ja ihmetteli.
Koitin käskyä uudelleen, mutta Nadja ei liikkunut mihinkään, se ei kai tajunnut käskyä. Niimpä sanoin vielä kerran Nadjalle käskyn ja lähdin tämän jälkeen itse juoksemaan ympyrälle, Nadja tietenkin seurasi minua perässä. Kun saavuimme ympyrälle, kehuin Nadjaa.
''Ehkä näin sinä opit tämän tempun'', sanoin koiralle.
Palasimme takaisin lähtöpaikkaan ja teimme harjoituksen samalla tavalla uudelleen ja se sujui hyvin. Tämän jälkeen ajattelin hankaloittaa haastetta, koska enhän minä voisi juosta aina Nadjan vierellä ympyrälle, koska tehtävänanto oli, että koira juoksee itsenäisesti ympyrään ja minä käsken tämän jälkeen koiran maahan makaamaan.


Niimpä kaivoin taskustani Nadjan maastokuvioisen vetolelun ja kävin viemässä sen ympyrän sisään. Tämän jälkeen menin Nadjan kanssa takaisin jälleen kerran lähtöasemiin.
''Nadja, mene!'' sanoin innokkaalla äänellä koiralle ja Nadja pinkaisi juoksuun.
Nadja juoksi ympyrään lelunsa luokse ja otti sen suuhunsa.
''Nadja, maahan!'' sanoin nopeasti, jotta koira ei ehtisi tulla pois ympyrästä.
Nadja meni maahan makaamaan, lelu suussaan.
''Hyvä, hieno tyttö!'' kehuin koiraa. Tämän jälkeen käskin koiran takaisin luokseni.
Vein vetolelun uudelleen ympyrään ja toistin saman harjoituksen Nadjan kanssa, kun koira oli jälleen kerran ympyrässä, käskin tätä maahan makaamaan. Kehuin kovasti Nadjaa kun tämä osasi suorittaa harjoituksen. Muutaman samanlaisen harjoituskerran jälkeen, päätin jättää vetolelun pois.
Olimme jälleen kerran lähtöasemissa.
''Nadja, mene!'' sanoin koiralle ja Nadja pinkaisi kovaan juoksuun ja juoksi ympyrään.
''Nadja, maahan!'' komensin ja koira meni makaamaan maahan.
''Jes! Hyvä tyttö!'' kehuin, menin Nadjan luokse ja annoin tälle pari koirankeksiä palkkioksi.
Harjoittelimme vielä muutaman kerran harjoitusta ja se onnistui todella hyvin, ilman vetolelua.
Ennen tunnin päättymistä, näytimme kurssiohjaajallemme suorituksemme.
''Loistavaa'', kurssiohjaaja sanoi meille.


''Nyt kun kaikki ovat suoriutuneet tästä harjoituksesta, onkin aika jälleen kerran päättää tunti. Ensi kerralla meillä onkin viimeinen AVO-tunti ja harjoittelemme silloin merkin kiertämistä. Kiitos kaikille tästä tunnista ja mukavaa kotimatkaa!'' kurssiohjaaja kertoi meille.
''Kiitos paljon!'' sanoin ja lähdimme sitten kävelemään Nadjan kanssa kennelille päin.

Vastaus:

Keksitpä hyvän tavan opettaa Nadjaa! Huskyhan tajusi melkein heti :D Lelulla sitä tosiaan saakin motivoitua todella kätevästi, välillä nameillakin. Se myös oppii nopeasti sun kanssa ;) En löytänyt mitään sen kummempia virheitä, hienoa! :D Annan 38v€.

- Dee

Nimi: Emilia~

10.04.2017 20:42
18. Telttailua hyvässä seurassa


Saavuin kennelille noin kahden aikoihin päivällä, olimme sopineet kahdelta tapaamisen Mirrorin kanssa kennelin pihalla. Ehdin ennen Mirroria paikalle, joten jäin odottelemaan häntä kennelin pihalle. Odotellessani mietin oliko minulla nyt kaikki tarvittava mukana telttailua varten. Mirror oli luvannut ottaa teltan joten minä olin luvannut ottaa meille molemmille makuupussit sekä grillattavaa. Olimme sopineet Deen kanssa, että menisimme lähistölle telttailemaan eli leirikolon lähellä olevaan metsään. Joskus myöhemmin voisimme mennä sitten muuallekkin kuin kennelin lähiöihin telttailemaan. Katsotaan nyt ensin miten tämäkin reissu sujuisi.


Hetken kuluttua Mirror saapui teltta mukanaan.
''Hei Emilia! Oletko odotellut kauan minua?'' hän kysyi.
''Hei! En minä kauaa ole odotellut, tulit juuri sopivasti'', vastasin.
''Hyvä, hei mennäänkö hakemaan koirat niin päästään pystyttämään telttaa?'' Mirror kysyi.
''Sopii! Kivaa mennä telttailemaan kahdestaan'', sanoin.
''Koirat ovat varmaan sisällä, mennään katsomaan'', Mirror sanoi.
Niimpä menimme sisälle hakemaan koirat. Otin Nadjalle ruokaa, kupit, hihnan, pannan, keksejä ja vetolelun mukaan. Pakattuani tavarat laukkuuni, laitoin Nadjalle pannan ja hihnan sekä tämän jälkeen kävin ilmoittamassa Deelle lähdöstämme.
Menin kennelin pihalle, jossa Mirror ja Siina jo olivat.
''Mennään vain'', sanoin saapuessani Nadjan kanssa heidän luokseen.
Lähdimme siis kävelemään leirikolon lähellä olevalle metsälle.


Saavuttuamme metsälle, etsimme sopivan paikan, laitoimme tavarat sivuun ja aloimme kasaamaan telttaa. Teltan kasaaminen ei minulta sujunut kovinkaan hyvin joten toimin vain Mirrorin apukätenä. Mirror osasi kasata teltan reippaasti ja taitavasti.
''No niin, nyt on teltta kasattu, tänne mahdumme koirien kanssa nukkumaan'', Mirror sanoi saatuaan teltan kasaan.
''Hienoa, kiitos paljon, minusta ei kyllä paljoa apua ollu'', sanoin.
''Hah, ei haittaa, minä olen tottunut kasaamaan telttoja. Käymme vanhempieni kanssa usein telttailemassa'', hän vastasi.
Teltan kasaamisen jälkeen mietimme mitä seuraavaksi tekisimme ja päätimme leikkiä koiriemme kanssa piiloa. Käskimme koiriemme istumaan ja tämän jälkeen pysymään paikoillaan jotta pääsisimme itse juoksemaan piiloon. Juoksimme läheisiin piiloihin ja vislasimme koiria kerran. Tämän jälkeen koirat lähtivät etsimään meitä, mutta eivät löytäneet oikeaan suuntaan joten vislasimme uudestaan ja ei mennyt kauaakaan kun koirat löysivät meidät.
''Hyvä Nadja!'' kehuin narttua.
Leikimme piilosta vielä niin, että Mirror ja Siina menivät piiloon ja minä ja Nadja etsimme heidät. Pelasimme leikkiä myös niin päin, että Mirror ja Siina etsivät meidät. Piilosta pelaaminen oli tosi hauskaa ja meillä kaikilla oli kivaa. Koiratkin nauttivat toistensa seurasta. Pelailun jälkeen ajattelimme mennä grillaamaan lähellä olevaan grillikotaan. Otimme siis makkarat mukaan sekä koirien omat ruuat, koska koirille emme viitsisi makkaraa antaa kuin pienissä määrin. Kävellessämme grillikotalle, Nadja teki tarpeensa.


Kun tulimme grillikotan luokse, tällä kertaa minä sain loistaa ja sytytin tulen grilliin.
''Oho sepä kävi helposti'', Mirror sanoi.
''Juu, käyn ystävieni kanssa vapaa-ajalla paljon kesäisin ja keväisin grillailemassa ja saan aina olla se joka sytyttää grillitulen. En minä ihan mikään turha tapaus kuitenkaan ole'', sanoin hymyillen Mirrorille.
Annoimme koirille niiden omat ruuat sekä vettä, odotellessamme hiillosta grillaamiseen.
Nadja söi ruokansa nopeasti sekä litki vettä kovaan tahtiin, taisi tulla nälkä ja jano piiloleikeistä.
''Mitäs muuten kuuluu?'' aloitin keskustelun.
''Hyvää vain, sinulle?'' Mirror vastasi.
''Hyvää myös, hei oletko kuullut juttua kun Dee meinaa järjestää lähiaikoina jonkin kevätleirin vissiin?'' kysyin Mirrorilta.
''En ole kuullut mitään, mutta olisi tosi siistiä jos hän järjestäisi leirin! Talvileiri oli ihan sika kiva!'' hän vastasi.
''Niimpä! Minä ainakin aion osallistua jos hän järjestää leirin. Entäs sinä?'' kysyin vielä varmuudeksi.
''Todellakin!'' Mirror sanoi innoissaan.
Keskustelimme vielä vähän niitä näitä, kunnes huomasin hiilloksen olevan valmis. Otin siis grillitikut meille, annoin toisen Mirrorille, laitoimme makkarat tikkuun ja aloimme grillata. Hiillos oli sen verran hyvä, että makkaroiden grillaamisessa ei mennyt kauaa.
''Ainiin, en ottanut mukaan ketsuppia tai sinappia'', tokaisin kun saimme makkarat grillattua.
''Ei haittaa, tämä menee näinkin'', Mirror vastasi.
''Hyvä!'' sanoin ja aloin syödä makkaraani.
Syötyämme, juttelimme vielä jonkin aikaa ja odotimme, että hiillos sammui kokonaan. Itse olen todella tarkka kaikkien tuleen liittyvien asioiden kanssa ja en lähde ikinä grillin luota, ennen kuin hiillos on kokonaan sammunut.


Meni aika kauan, kunnes hiillos oli sammunut, mutta kun se sammui, lähdimme telttamme luokse. Päätimme vielä kiertää koirien kanssa ilta lenkin, ennen kuin menisimme nukkumaan. Koirat saivat olla lenkin aikana vapaana. Ne näyttivät niin onnellisilta saadessaan kirmata lähellämme. Lenkin jälkeen menimme telttaan, otimme makuupussit pois paketeistaan ja käperryimme niihin ja koirat tulivat viereemme makoilemaan.
Silittelin Nadjaa, kunnes tämä nukahti tyytyväisenä viereeni. Siina oli myös nukahtanut. Juttelimme vielä ennen kuin aloimme nukkumaan ja sovimme, että meidän pitää alkaa käydä enemmän yhdessä koirien kanssa jossain, edes koirapuistossa. Olisi mukavaa kun olisi seuraa niin minulle kuin Nadjallekkin kun menisimme jonnekkin, ettei aina tarvitsisi olla kahdestaan seikkailemassa.
Juttelun jälkeen, aloimme nukkumaan.


Aamu valkeni ja heräsimme aikaisin linnunlauluun. Oli aika palata takaisin kennelille, olimme luvanneet Deelle, että tulisimme herättyämme tuomaan koirat takaisin hänelle. Ennen lähtöämme kuitenkin, kävimme lenkillä koirien kanssa ja annoimme näille ruuat. Pakkasimme myös tavaramme ja kasasimme teltan pakettiin.
Kun kaikki oli valmista, lähdimme kävelemään kennelille. Annoimme koirien olla vapaana matkan ajan. Kun saavuimme kennelille, Dee oli pihalla muutaman muun koiran kanssa.
''Voitte jättää Siinan ja Nadjan tähän pihalle meidän kanssamme. Oliko teillä kiva telttareissu?'' Dee kysyi.
''Oli tosi kiva reissu!'' vastasin Deelle.
''Hienoa ja kaikki sujui hyvin?'' hän kysyi.
''Sujui, sujui'', vastasin hymyillen.
Keskustelun jälkeen, menin viemään Nadjan tavarat sisälle omille paikoilleen. Kun olin vienyt tavarat, moikkasin vielä Nadjaa, sekä kiitin Mirroria mukavasta reissusta.


Sitten olikin aika lähteä takaisin kotiin.

Vastaus:

Teillä vaikutti olleen mukavaa, vietitkin pitkästä aikaa aikaa (xD) Mirrorin kanssa aikaa, leirillähän te kai viimeksi juttelitte (?) Tästä saitkin tehtävän suoritettua ja pääsit tason ylöspäin ^^ Laitan sun tilille nyt 35v€!

- Dee

Nimi: Meikäläinen

10.04.2017 15:14
Kurssitarina, Nemon suuri tottelevaisuus ja odottavaisuus.
......................................................... ........................................................................... ..........

Kävelin taas kennelille ja astuin sisään. Menin hakemaan koiraani.
"Nemo", huudahdin ja pörrötin sen mustaa turkkia. "Mitäs kuuluu? Tänään tehäänki jotai erityistä!" lupailin. Laitoin Nemolle valjaat. En edes laittanut sitä kiinni vaan käskin sitä seuraamaan. Kävelin ulos talosta. Näin pihalla pari tyyppiä koirien kanssa, ne menivät kai lenkille tai jotai. "Moi", huusin. He kääntyivät ja katsoivat minuun päin.
"Moi Meikäläinen, tuutko lenkille?" Mitja kysyi. Olin tavannut hänet silloin ensimmäisellä kerralla kennelillä. Voi itku, ajattelin, ei taas!!
"Sori, meen agility-kurssille, osaattekste sanoo missä se on?"
"Joo, mee vaan tonne päin!"
"Kiitos!"

Menin agilitypaikalle, siellä oli vain kolme tyyppiä.
"Moi!" huusin.
"Moikka! Alotetaanko?"
"Joo, vaikka."
"Kukas toi on?"
"Ai Nemo? Toi siis on Poor Lost Nemo, mä oon Meikäläinen".
Tyyppi loikkasi askelen minua kohti. Hän ojensi kätensä ja kättelimme.
"Noniin, kurssilaiset, tänään harjotellaan ensiksi putkea. Tuossa on nuo kolme putkee, valitkaa omanne!"
"Ai saahaanko me ne omaksi?" joku kysyi.
"No ette nyt sentään. Mutta harjoitelkaas nytten, teidän täytyy siis sanoa käsky ja ohjata koiraa ja pälä pälä..."

"Nemo, istu", käskin. Heitin hihnan toisen pään putken toiselle puolen.
"Odota", sanoin sitten. Menin putken toiselle puolen ja ehdin jo riemuita, että Nemo oli kuin olikin oppinut odottamaan, kun koira nousi, tuli luokseni ja kiehnäsi jalkaani vasten. Ei... en minä osaa...

"Nemo, mene!" käskin taas. Heitin nappulan toiselle uolen putkiloa.
"Mene", toistin. Se rntäsi nappulan perään.
"Hyvä poika, tosi hyvä, olet paras!" kiljuin. Ilakoin siinä hyppien ja pomppien, ja kun viimein lopetin huutoni, kuului joka puolelta "Dorka", "Oliks pakko?" "Kiitti vaa!"
huokasin. En todellakaan tee mitään oikein.
"Kun harjoittelimme vartin, Nemo osasi putken täydellisesti. Välissä olin tosin todella typerästi vaihtanut käskyn nimeä. Kun ohjaaja tuli luoksemme ja pyysi näytttämään taitomme, käytinkin sanaa "Putki." Joo, tiedän, olin tyhmä, mutisin omatunnolleni mielessäni.
"Hyvä hyvä", ohjaaja kehui. Hän meni muiden luo.

"Nemo, hyppää!" kehoitin. Sen pitäisi hypätä tuo kolmenkymmenenviiden sentin korkuinen este.
"Äh, Nemo..!" purisin kun koira ei tehnyt mitään. Kiersin kauemmas esteestä koira mukanani. Päästin Nemon vapaaksi.Juoksin estettä kohti.
"Nemo, seuraa!" käskin samalla. Kun se juoksi rinnallani, se ei ehtinyt jarruttaa ennen estettä, tain en tiedä, mutta kun juoksi ja hyppäsin esteen huutaen samalla "Hyppää" käskyn, Nemo hyppäsi. Kiiteltyäni koiraa kävelin takaisin esteelle ja sanoin taas että hyppää. Kävelin esteen yli ja koira seurasi. Menin sitten taas sen luo. "Hyppää!" käskin. Ja Nemo hppäsi! Loistavaa!!
Kun harjoittelimme kauko-ohjausta, se sujui entistä... huonommin. Se ei sujunut ollenkaan. Ainakaan minun mielestäni. Ensin Nemon piti istua ja odottaa. Ihmeellistä, siis todella, todella ihmeellistä, Nemo ei totellut. Neljännellä kerralla odottaminen onnistui. Kun menin kauemmas ja sanoin maahan, Nemo nousi ja loikki luokseni. Niin kävi viidennelläkin kerralla. Kun kaikki muut olivat lähteneet, ohjaaja opasti vain meitä. Toiseksi viimeisellä kerralla se... onnistui! Käskin sitä siis istumaan. Ja odottamaan. Menin auemmas ja käskin sen maahan. Ja se teki niin! Kun hypin ja kiljuin paikallani, tuli Nemo luokseni... Vaikka sen piti odottaa.

Kun lopulta saimme sen opetettua koiralle, oli jo ilta. Harjoittelimme vielä joitakin ohjaustekniikoita, ne sjuivat aika hyvin. Pinkaisimme talolle ja vein Nemon sisään.

Kun juoksin kotiinpäin, olin silti iloinen. Päivä oli parempi kuin koskaan, oppihan Nemo paljon.
................................................................ ........................................................................... ...

Vastaus:

Hyvä kurssitarina, jossa oli mukavasti pituuttakin! ^^ Jäin miettimään kohtaa, jossa tapasit Mitjan ja totesit "Voi itku, ajattelin, ei taas!!". En oikein tajunnut, mitä se tarkoitti, tarkoittiko se sitä ettet olisi tahtonut nähdä Mitjaa vai jotain muuta? xD Mutta yksi juttu, minusta olisi hyvä jos laittaisit jokaisen vuorosanan omalle rivilleen, joukossa oli nimittäin muutamia vuorosanoja keskellä tekstiä, joten ne oli hiukan vaikea bongata sieltä, mutta isoksi osaksi vuorosanat oli kuitenkin omalla rivillään, joten en sakota siitä ;3 Annan 30v€.

- Dee

Nimi: Meikäläinen

10.04.2017 15:13
Kurssitarina,
....................................................................... .......................................................................

Kävelin taas kennelille ja astuin sisään. Menin hakemaan koiraani.
"Nemo", huudahdin ja pörrötin sen mustaa turkkia. "Mitäs kuuluu? Tänään tehäänki jotai erityistä!" lupailin. Laitoin Nemolle valjaat. En edes laittanut sitä kiinni vaan käskin sitä seuraamaan. Kävelin ulos talosta. Näin pihalla pari tyyppiä koirien kanssa, ne menivät kai lenkille tai jotai. "Moi", huusin. He kääntyivät ja katsoivat minuun päin.
"Moi Meikäläinen, tuutko lenkille?" Mitja kysyi. Olin tavannut hänet silloin ensimmäisellä kerralla kennelillä. Voi itku, ajattelin, ei taas!!
"Sori, meen agility-kurssille, osaattekste sanoo missä se on?"
"Joo, mee vaan tonne päin!"
"Kiitos!"

Menin agilitypaikalle, siellä oli vain kolme tyyppiä.
"Moi!" huusin.
"Moikka! Alotetaanko?"
"Joo, vaikka."
"Kukas toi on?"
"Ai Nemo? Toi siis on Poor Lost Nemo, mä oon Meikäläinen".
Tyyppi loikkasi askelen minua kohti. Hän ojensi kätensä ja kättelimme.
"Noniin, kurssilaiset, tänään harjotellaan ensiksi putkea. Tuossa on nuo kolme putkee, valitkaa omanne!"
"Ai saahaanko me ne omaksi?" joku kysyi.
"No ette nyt sentään. Mutta harjoitelkaas nytten, teidän täytyy siis sanoa käsky ja ohjata koiraa ja pälä pälä..."

"Nemo, istu", käskin. Heitin hihnan toisen pään putken toiselle puolen.
"Odota", sanoin sitten. Menin putken toiselle puolen ja ehdin jo riemuita, että Nemo oli kuin olikin oppinut odottamaan, kun koira nousi, tuli luokseni ja kiehnäsi jalkaani vasten. Ei... en minä osaa...

"Nemo, mene!" käskin taas. Heitin nappulan toiselle uolen putkiloa.
"Mene", toistin. Se rntäsi nappulan perään.
"Hyvä poika, tosi hyvä, olet paras!" kiljuin. Ilakoin siinä hyppien ja pomppien, ja kun viimein lopetin huutoni, kuului joka puolelta "Dorka", "Oliks pakko?" "Kiitti vaa!"
huokasin. En todellakaan tee mitään oikein.
"Kun harjoittelimme vartin, Nemo osasi putken täydellisesti. Välissä olin tosin todella typerästi vaihtanut käskyn nimeä. Kun ohjaaja tuli luoksemme ja pyysi näytttämään taitomme, käytinkin sanaa "Putki." Joo, tiedän, olin tyhmä, mutisin omatunnolleni mielessäni.
"Hyvä hyvä", ohjaaja kehui. Hän meni muiden luo.

"Nemo, hyppää!" kehoitin. Sen pitäisi hypätä tuo kolmenkymmenenviiden sentin korkuinen este.
"Äh, Nemo..!" purisin kun koira ei tehnyt mitään. Kiersin kauemmas esteestä koira mukanani. Päästin Nemon vapaaksi.Juoksin estettä kohti.
"Nemo, seuraa!" käskin samalla. Kun se juoksi rinnallani, se ei ehtinyt jarruttaa ennen estettä, tain en tiedä, mutta kun juoksi ja hyppäsin esteen huutaen samalla "Hyppää" käskyn, Nemo hyppäsi. Kiiteltyäni koiraa kävelin takaisin esteelle ja sanoin taas että hyppää. Kävelin esteen yli ja koira seurasi. Menin sitten taas sen luo. "Hyppää!" käskin. Ja Nemo hppäsi! Loistavaa!!
Kun harjoittelimme kauko-ohjausta, se sujui entistä... huonommin. Se ei sujunut ollenkaan. Ainakaan minun mielestäni. Ensin Nemon piti istua ja odottaa. Ihmeellistä, siis todella, todella ihmeellistä, Nemo ei totellut. Neljännellä kerralla odottaminen onnistui. Kun menin kauemmas ja sanoin maahan, Nemo nousi ja loikki luokseni. Niin kävi viidennelläkin kerralla. Kun kaikki muut olivat lähteneet, ohjaaja opasti vain meitä. Toiseksi viimeisellä kerralla se... onnistui! Käskin sitä siis istumaan. Ja odottamaan. Menin auemmas ja käskin sen maahan. Ja se teki niin! Kun hypin ja kiljuin paikallani, tuli Nemo luokseni... Vaikka sen piti odottaa.

Kun lopulta saimme sen opetettua koiralle, oli jo ilta. Harjoittelimme vielä joitakin ohjaustekniikoita, ne sjuivat aika hyvin. Pinkaisimme talolle ja vein Nemon sisään.

Kun juoksin kotiinpäin, olin silti iloinen. Päivä oli parempi kuin koskaan, oppihan Nemo paljon.
................................................................ ........................................................................... ...

Nimi: Emilia~

07.04.2017 20:13
17. Lenkkeilyä yhdessä


Saavuin kennelille miettien, että tänään en menisi kummankaan koiran kanssa kursseilemaan vaan hoitaisin vain pitkästä aikaa hoitokoiraani ja viettäisin aikaa sen kanssa. Päätin olla tänään Nadjan kanssa, olin muutamana viimeisenä kertana ollut Sukan kanssa joten oli aika antaa huomiota Nadjallekkin.
Saavuttuani kennelille, näin pihalla Mirrorin ja tämän hoitokoiran, Siinan.
''Hei Mirror ja Siina!'' huusin saavuttaessani heidät.
''No hei!'' Mirror vastasi minulle.
''Mitäs teille kuuluu?'' kysyin.
''Hyvää, ollemme lähdössä metsään lenkille pian, Sinulle?'' Mirror kertoi.
''Hyvää myös, hei mennäänkö yhdessä lenkille? Voisin hakea Nadjan ja käytäisiin joku kiva lenkki sekä keskusteltaisiin samalla? Koiristakin olisi toisilleen seuraa'', kysyin Mirrorilta.
''Sopii!'' Mirror vastasi.
''Hienoa, käyn hakemassa Nadjan niin mennään sitten'', sanoin vielä ja lähdin tämän jälkeen sisälle hakemaan Nadjaa.
Kävin hakemassa ensin maastokuvioiset valjaat sekä mustan flexin. Tämän jälkeen menin Nadjan luokse. Koira heilutti häntäänsä nähdessään minut ja haukahti innokkuudesta.
''No hei söpöliini! Mennään Mirrorin ja Siinan kanssa lenkille'', sanoin Nadjalle ja puin tälle valjaat päälle. Laitoin vielä flexin kii valjaisiin ja otin Sweet koirankeksi pussin mukaan, jossa makuna oli nautaa. Olin juuri ostanut keksipussin Nadjalle joten päätin antaa sille maistiaisen ja katsoa pitääkö se niistä. Avasin pussin ja otin sieltä yhden keksin Nadjalle.
''Nadja, istu'', sanoin koiralle ja tämä istui. Annoin palkinnoksi koiralle keksin. Nadja hotkaisi keksin nopeasti.
''Taisi olla hyvän makuinen keksi'', sanoin vielä Nadjalle ja lähdimme tämän jälkeen ulos, jossa Siina ja Mirror odottivat meitä.
''No niin, nyt olemme valmiita, mennäänkö?'' kysyin.
''Juu mennään vaan'', Mirror vastasi.
Lähdimme pois kennelin piha-alueelta ja suunnistimme itsemme metsään lenkkeilemään.


Saavuttuamme metsälle, päästimme koiramme vapaaksi. Koirat lähtivät heti nuuskimaan ja tutkimaan paikkoja.
''Mites sinulla näin muuten menee?'' kysyin Mirrorilta.
''Hyvin, kiireitä vähän on ollut niin en ole kauheasti ehtinyt olemaan kennelillä, mutta eiköhän tämä tästä. Entäs sinulla?'', hän vastasi.
''Hyvin myös, suoritin juuri Sukan kanssa pelastuskurssin ja ajattelin jatkaa kursseilua Sukan kanssa. Niin ja suoritin myös Nadjan kanssa ALO tokokurssin ja nyt aloitimme vähän aikaa sitten astetta haastavamman tokokurssin'', kerroin.
''Oi hienoa! Kuulostaa tosi kivalta, pitäisi varmaan Siinankin kanssa mennä jollekkin kursille'', Mirror sanoi hymyillen.
''Juu suosittelen! Kursseilla tapaa uusia ihmisiä sekä koiria ja siellä on todella mukavaa'', vastasin takaisin hymyillen.
Vaikka keskityinkin keskustelemaan Mirrorin kanssa, en päästänyt Nadjaa silmistäni hetkeksikään, ihan vain varmuuden vuoksi. Koirat kävelivät vieri vieren ja välillä kävivät juoskemassa pieniä spurtteja, niillä näytti olevan tosi kivaa.
''Koirat tulevat hyvin toimeen keskenään'', sanoin.
''Siltä näyttää'', Mirror vastasi.
''Minulla olisi idea!'' jatkoin innoissani.
''No?'' Mirror kysyi malttamattomana.
''Mennäänkö viikonloppuna koirien kanssa telttailemaan?'' kysyin innoissani Mirrorilta.
''Hei joo mennään! Kuulostaa tosi kivalta ja minullakaan ei nyt viikonloppuna ole mitään suunnitelmia!'' hän vastasi.
''Sovittu! Minä kysyn vielä Deeltä meille luvan kun pääsemme kennelille'', sanoin.


Keskustelun jälkeen, vaihdoimme Mirrorin kanssa numerot, jotta voisimme sopia paremmin vielä telttailusta. Samalla lenkkimme alkoi olla lopullaan joten laitoimme koirat hihnoihin kiinni.
Saavuimme kennelille ja kiitin Mirroria sekä Siinaa lenkkeily seurasta. Mirror lähti kotiin vietyään Siinan sisälle. Annoin Nadjalle muutaman kaksin ja menimme myös sisälle. Irrotin Nadjalta valjaat sekä flexin ja menin hakemaan tämän ruoka- ja juomakeppuja, täytin juomakepun raikkaalla vedellä ja ruokakupin herkullisella koiranruualla. Käskin Nadjan istumaan ja annoin tämän jälkeen ruuan sekä juoman hänelle.
Sanoin heipat ja annoin pusut Nadjalle, tämän jälkeen menin Deen luokse joka näytti touhuavan jotain pihalla.


''Hei Dee!'' huikkasin päästyäni ulos.
''No hei Emilia'', hän vastasi.
''Voitaisiinko minä, Siina, Nadja ja Mirror mennä viikonloppuna telttailemaan?'' kysyin.
''No mikä ettei, kunhan ette minnekkään kovin kauas ole lähdössä'', hän vastasi.
''Kiitos paljon!'' sanoin innoissani.
''Eipä mitään'', Dee vastasi hymyillen minulle.
''Nähdään siis viikonloppuna!'' sanoin vielä, ennen kuin lähdin pois kenneliltä.
''Nähdään!'' Dee vastasi.

Vastaus:

Vau, tässä oli kiva tarina ^^ Löysin taas yhden "kii" sanan, mutta ei se mitään - tarinan laatu korvaa kyllä vähäiset kirjoitusvirheet ;3 Hyvä idea yhdistää tuo tehtävässä määrätty lenkkeily ja telttailu samaan tarinaan, pitäkää hauskaa telttareissullanne ;) Odottelen innolla tarinaa siitä! Annan tästä tarinasta 38v€ :)

- Dee

©2020 Joystorm - suntuubi.com