Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hoitokirja

Hoitokirja on tarkoitettu hoitajien tarinoille heidän ja heidän hoitokoiriensa päivistä. Mitä laadukkaamman, virheettömämmän ja pidemmän tarinan kirjoitat, sitä enemmän rahaa saat! Sinulla saa olla kerralla korkeintaan kaksi tarkistamatonta tarinaa, ettei urakkani kasva liian suureksi. Mainitse tarinan alussa, jos se on kurssitarina ja sen lopussa, jos käytit jotain ruokaa tai nameja. Tarinan loppuun annan hiukan palautetta ja korjaan, jos löydän joitakin kielioppi- tai kirjoitusvirheitä. Ethän pahastu palautteesta? :) Pyrin antamaan niin hyvää kuin rakentavaakin palautetta.

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > [ Kirjoita ]

Nimi: Meikäläinen

07.04.2017 14:46
........................................................................... .................................................................

" Nemo! Tänne!" huusin mustaturkkiselle oliolle. Se oli kuopimassa maata jonkun puun luona, ja se keskeytti puuhansa heti. Nemo nosti päänsä ja katsoin minuun, kun huusin sitä.
"Tänne!" huusin uudestaan. Nemo juoksi luokseni yhä nopeammin, ja pelkäsin hetken, että se törmää minuun. Nemo ehti kuitenkin väistää. Onneksi!
"Mitä kuuluu?" kysyin. Koira hyppäsi minua vasten.
"Alas." Työnsin sen pois, kun kynsi raapaisi ilkeästi olkapäätäni.
"Nempu, katsohan mitä ostin sinulle", sanoin ja näytin uutta hihnaa koiralle. Se nuuhki sitä, ja puin Nemolle valjaat ja kliksautin taas hihnan valjaisiin kiinni.
"Harjoitellaanko?" kysyin. Nemo viuhtoi häntäänsä, ja otin sen myöntymisen merkkinä, ainakin mielessäni. Tiesin silti, ettei Nemo lausettani varmaankaan ymmärtänyt.
"Istu!" käskin. Nemo totteli. "Maahan!"
Kun käsky ei heti tehonnut, laitoin käteni Nemon kuonolla ja vein alas. Käskin samalla sitä maahan.
"Hyvä! Huudahdin. "Istu", toistin. Kun Nemo istui, nostin käteni sen yläpuolelle. "Ylös", yllytin. Kun koira hyppäsi kättäni kohti, olin todella tyytyväinen.

Menimme Nemon kanssa sille aukiolle, joka tuli heti sn valkoisen sillan jälkeen.
"Istu!" käskin Nemoa. "Maahan", sitten kun se istui. Kun Nemo meni maate, käskin sitä odottamaan. Heti kun lähdin kävelemään, se nousi. Teimme saman uudelleen. Ja uudelleen. Ja kolmannen kerran. Ja aina Nemo seurasi minua. Se ei todellakaan ymmärtänyt mitä siltä halusin. Siitä keksin uuden aiheen opetukselleni.
"Nemo, seuraa!" käskin. Lähdin kävelemään. Nemo seurasi heti perässäni. Kiersin yhden puun, sitten toisen, ja palasin takaisin.
"Hyvä Nemo tosi hieno poika, mahtavaa!" olin ylpeä siitä.
"Nemo!" huudahdin. Lähdin juoksemaan. Kun Nemo lähti seuraamaan minua, se murahtelikin leikillisesti ja koitti pysäyttää minut.
"Nemo, ei!" kielsin, kun se koitti tarttua hampailla käteeni. "En ole lammas!" ei se toki satuttaakseen purrut, vaan siksi, että se luuli minun olevan lammas tai joku muu paimennettava. Ainakin toivoin niin.

Laitoin Nemon kiinni. Menimme samaa reittiä kuin silloin kun Nemo lähti jahtaamaan sitä oravaa, mutta menimme vähän pidemmälle metsään, missä ei enää ollut polkuja.
"Aits", kiljahdin kun tennarini upposi lätäkköön. Mieli musteni, kun kaivoin sukkani esiin ja puristin siitä litran jääkylmää vettä. Kiva... Nemo tuli haistelemaan likaista, hikistä sukkaani ja koitti tarttua siihen. Heitin sen kuusikkoon. Sukan siis, vai olisiko pitänyt nakata Nemo perään, vitsailin itselleni. Nemo juoksi sukan perään ja repi sitä parhaillaan kappaleiksi. Kävelimme takaisin aukiolle. Laitoin Nemon kiinni ja ylitin sillan. Pian olimme kennelillä.

........................................................ ........................................................................... .........

Tämä on siis tarinoiden pituuksien pohjanoteeraus, olen siitä pahoillani, aikaa ei vain kauaa ollut...

Vastaus:

Tää oli musta hauska tarina, normaalia lyhyempi pituus ei haitannut ollenkaan! :D Nemohan tajusi seuraamisen nopeasti, tai sitten se johtui siitä että sillä nyt on muutenkin tapana seurailla siitä kiinnostavia ihmisiä... Annan 32v€!

- Dee

Nimi: Meikäläinen

06.04.2017 15:03
........................................................................... ..................................................................

O lin taas kävelemässä kennelille. Avattuani portin joku koirista tuli luokseni ja kihnutin sitä selästä.
"Moi haukku", sanoin koiralle. Se oli kai Sukka. Katsoin ympärilleni ja koitin nähdä ikioman hoitokoirani. Poor Lost... Eikö se ole että joku raukka köyhä tai jotain?
"Nemo!" huusin koiran nähdessäni. Koira juoksi luokseni häntä vispaten.
"Mitä kuuluu, Nappi?" kysyin, ja mietin heti sen jälkeen, että mikä Nappi? Varmaan koiran nappisilmät...
"Katohan tätä, Nepsu!" sanoin ja näytin koiralle eilen ostamiani valjaita.
"Eikö olekin hienot?" koira katsoa killitti minua, ja naurahdin. Puin Nemolle valjaat.
Voi harmi, ne eivät näy karvojen alta, ehdin harmitella, kun selkäni takaa kuului yllättäen huuto:
"Sukka!" joku tyttö huusi. Toinen koira kirmasi hänen luokseen, ja Nemo taisi olla aikeissa lähteä Sukan perään, mutta kiinnitin sen huomion. Hain sisältä sen hihnan jonka Dee oli antanut minulle lainaan. Kutsuin koiran ja kliksautin klipsin kiinni.
"Nemo, tule", sanoin. Menimme pienelle metsäpolulle, joka oli oikealla puolen taloa pellolta katsottuna. Käveltyämme hetken vastaan tuli ihana valkoinen silta. Se näytti tkevalta, mutta menimme sen yli varoen. Sitten tuli aukio.
"Jäädäänkö tähän?" kysyin Nemolta. Ajattelin että voisin harjoitella sen kanssa jotain. Päästin sen vapaaksi.
"Istu", sanoin. Koira totteli.
"Odota", jatkoin. Kävelin pari askelta, ja Nemo nousi seisomaan ja tuli perääni.
"Ei!" ärähdin. Nemo katsoa killitti minua hetken, ja käsin sen taas istumaan.
"Nyt ODOTA!" sanoin uudelleen, nyt paljon käskevämmin. Käveltyäni pari askeltpysähdyin äkisti. Kuono töykkäsi jalkaani. Huokasin.
"Ethän sinä voi osata kun sinulle ei ole opetettu mitään!"
"Istu!"
"Maahan!" käskin, mutta Nemo ei osannut sitäkään.
"Maahan", toistin, ja siirsin samalla koiran jalkoja kauemmas takajaloista, kunnes se oli makuulla. Se nousi istumaan.

Olin opettanut koiralle maatemenoa jo puoli tuntia. Sitten tapahtui jotakin mahtavaa.
"Maahan", käskin sadannen kerran. Nemo kävi makuulle!
"Ooalalaa!", kiljaisin ja lähdin juoksemaan pienen ympyrän. Nemo seurasi minua, ja juoksimme hetken vain eteenpäin. Käännyimme oikealla olevalle polulle. Pian vastaan tuli mökki. Nemo juoksi sitä kohti yhä kovempaa ja kovempaa.
"Nemo", huudahdin, mutta koira oli jo pyyhältänyt oravan perään. Kurreparka!
"Nemo! Nemo!" huusin. "Ei, ei ei ei!"
Juoksin perään. En nähnyt koirasta kun vilauksen.

"Nemo! Nemo, tänne!" huusin. Koira oli hyppimässä puuta vasten oravan kiivetessä yhä ylemmäs latvustoon. Katsoin hetken jähmettyneenä oravaa, kun se loikkasi toisen puun oksalle. Se ei yltänyt siihen! Orava putosi ja putosi kiihtyvällä vauhdilla maata kohti. Mutta hieman ennen maata, noin neljä metriä sen yläpuolella, orava sai kiinni jostakin hempulasta oksasta ja kiipesi sen päälle salamana. Oksa huojui uhkaavasti, kun orava lähti sitä pitkin. Sitten se pääsi puun rungolle. Se selvisi!!
"Nemo!" ärisin vihaisena. "Tänne JA HETI!" koira vilkaisi minua ja hölkytti katuvaisena luokseni. "Hyi!!" ärähdin taas. "Huono poika! Tosi huono!" kävelimme kohti sitä paikkaa minne hihna oli jäänyt.

Palasimme sillan luo ja laitoin Nemon hihnaan. Olin jo leppynyt koiralle. Kävelimme sinne misä orava oli ollut. Jatkoimme siitä metsän kautta vähän matkaa ja kiersimme lenkin. Nemo oli koko matkan ajan kiltti. Ehkä se katui.

Vastaus:

Jeeh, tässähän olikin kivasti pituutta! ^^ Nappi ja Nepsu on ihania lempinimiä Nemolle x3 ♥ Satuit näkemään ilmeisesti myös Emilian ohimennen. Nemon koulutuksessa tosiaan riittää sulla vielä jonkin verran puuhaa, mutta eiköhän se siitä ajan kuluessa kun jaksat olla kärsivällinen ja kun Nemo alkaa luottaa suhun enemmän. Mietin vain, että muistitko Nemon luonnetta, koska tietääkseni siellä lukee, että Nemo kyllä kävelee varsin hyvin vierellä eikä yleensä lähde siis näin ollen oravien perään... mutta jospa kaikille sattuu joskus virheitä ja nyt Nemo teki sellaisen. Neuvoisin vaan, ettei koiraa kouluttaessa ärinä auta ollenkaan, raukkahan ei ymmärrä sun kieltäs ollenkaan, eikä näin ollen ärinä kannata. Kärsivällisyys on avainsana ^^ Mutta annan tästä 30v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

03.04.2017 20:43
16. Ensimmäisenä paikalla, kurssitarina


Saavuimme viimeisen kerran Sukan kanssa kurssille. Menimme tuttuun tapaan riviin odottamaan kurssiohjaajan neuvoja. Ei mennyt kauaakaan kun kaikki olivat paikalla ja aloitimme tunnin.

''Tervetuloa kolmannelle ja viimeiselle kurssitunnille!'' ohjaaja aloitti.
''Ensimmällä tunnilla harjoittelimme pehmosorsan etsimistä viiden metrin etäisyydeltä, toisella tunnilla harjoittelimme sorsan etsimistä yli kymmenen metrin etäisyydeltä. Tänään harjoittelemme sorsan etsimistä yli kahdenkymmenen metrin etäisyydeltä. Tämä tehtävä on jo paljon haastavampi kuin viime kertainen, joten se vaatii koiralta sekä omistajalta täyttä keskittymistä tehtävään. Eli harjoittelemme samaa kuin ennenkin, mutta nyt vain pidemmällä matkalla'', kurssiohjaaja kertoi.
''Selvä'', vastasin tälle. Muut nyökyttelivät päätään, merkiksi siitä, että olivat tajunneet tehtävän annon.
Pian kurssiohjaaja jakoi meille taas pehmosorsat ja annoin Sukan haistella sitä. Tällä kertaa annoin Sukan haistella hieman kauemmin pehmosorsaa, jotta se varmasti muistaisi sorsan tuoksun, tai hajun.
Kun koirat olivat haistelleet tarpeeksi pehmosorsia, keräsi kurssiohjaaja ne pois.
''Pitäkää koirienne huomio taas itsessänne, niin minä käyn piilottamassa nämä sorsat'', hän sanoi.
''Sukkaa'', sanoin koiralle ja Sukka kiinnitti katseensa minuun.
Silittelin hieman koiraa, koska tällä kertaa ohjaajalla kesti paljon kauemmin piilottaa sorsat, koska matkaa oli sen verran enemmän.
''Valmista, voitte nyt lähteä etsimään koirienne kanssa sorsia'', ohjaaja sanoi.
Päästin Sukan irti hihnasta.
''Sukka, etsi sorsa'', sanoin koiralle ja koira lähti heti eteenpäin.
Koira haisteli nenä sauhuten kovaa vauhtia ja eteni nopeaa tahtia eteenpäin.
''Hyvä Sukka, etsi sorsa'', kannustin koiraa kun tämä porhalsi kovaa vauhtia etsien sorsaa.


Saavuimme lähelle sorsaa, minä näin jo sorsan, mutta Sukka ei omalta korkeudeltaan vielä huomannut sorsaa, haisteli vain kovasti etsien sitä. Pian Sukka haukahti, se taisi haistaa pehmosorsan.
Vähän ajan kuluttua Sukka haukahti uudelleen, se oli saapunut sorsan luo ja otti sen haukahduksen jälkeen suuhunsa.
''Hieno poika!'' kehuin koiraa kun tällä oli pehmosorsa suussaan.
Palasimme takaisin lähtöpaikalle jossa ei ollut vielä ketään muuta.
''Mitä? Olimmeko ensimmäisiä?!'' kysyin häkeltyneenä kurssiohjaajalta.
''Kyllä, olitte ensimmäisiä jotka löysivät sorsa'', ohjaaja sanoi.
''Hienoa, hyvä Sukka!'' kehuin vielä koiraa ja silitin sitä. Annoin tämän jälkeen sorsan kurssiohjaajalle.
Meni jonkin aikaa, ennen kuin muut saapuivat pehmosorsineen luoksemme.
Kurssiohjaaja sanoi, että harjoittelisimme vielä muutama kertaa tehtävää.
Niimpä hän kävi jälleen kerran piilottamassa pehmosorsat ja etsimme ne koirien kanssa.
Loppu harjoitukset sujuivat Sukalta myös todella hyvin, olin yllättynyt kun ensimmäisellä kierroksella Sukka löysi ensimmäisenä sorsan.
Pian olikin jo aika lopetella viimeisen kerran tunti.


''Tunti sekä kurssi on nyt päättynyt. Kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti jatkatte koirienne kanssa vielä ylemmän tason kursseilla! Teillä meni erittäin hienosti ja olen ylpeä suorituksistanne'', kurssiohjaaja sanoi meille.
''Kiitos kun opetit ja ohjasit meitä!'' sanoin kurssiohjaajalle.
Tämän jälkeen olikin aika lähteä viemään Sukkaa takaisin kennelille, Sukka näytti väsyneeltä, sen pitäisi päästä syömään sekä nukkumaan kotiinsa.

Vastaus:

Hienoa, suorititte Sukan kanssa jälkikurssin loppuun, onnittelut! :D Sukka on oppinut kovasti, ja vaikka pienen mäyriksen äly ei päätä huimaa, se kuitenkin ymmärsi mistä oli kyse ja olitte ensimmäisiä, vau! En löytänyt mitään sen suurempia virheitä, hyvä sinä :D Annan 38v€.

- Dee

Nimi: Emilia~

02.04.2017 20:25
15. Höpsö Sukka, kurssitarina


Saavuimme toista kertaa Sukan kanssa kursseille. Huomasin, että Sukkaa jännitti vieläkin vähän muut koirat, varmaankin siksi kun muut olivat isompia kuin hän. Menimme riviin jossa muutkin omistajat olivat koirineen. Kurssiohjaajakin oli jo paikan päällä.


''Tervetuloa toiselle kurssitunnille!'' ohjaaja kuulutti.
''Muistatte varmaan, kun viimeksi harjoittelimme pehmosorsan etsimistä viiden metrin etäisyydeltä?'' hän kysyi meiltä.
''Muistetaan'', vastasin ja muutkin kertoivat, että kyllä he muistivat mitä olimme viimeksi tehteet. Kyllä saisi olla huono muisti, jos ei muistaisi viime kerran tapahtumia.
''Hienoa, tällä kertaa siis harjoittelemme samaa kuin viimeksi eli pehmosorsan etsimistä maastosta. Mutta nyt siirrymme yli kymmenen metrin alueeseen'', ohjaaja kertoi.
''Laittakaa koiranne istumaan niin tulen jakamaan teille nämä sorsat'', hän jatkoi.


''Sukka, istu'', sanoin koiralleni ja Sukka istui tyytyväisenä. Se heilutti häntäänsä innoissaan.
Pian kurssiohjaaja saapuikin jo luoksemme, ojensi minulle pehmosorsan ja annoin sorsan Sukalle haisteltavaksi. Sukka tajusi jo asian ytimen, joten tällä kertaa se ei edes koittanut ottaa sorsaa suuhunsa, haisteli vain.
Tovin sorsan haistelun jälkeen, kurssiohjaaja keräsi sorsat takaisin itselleen.
''Nyt kiinnittäkää taas koirienne huomio teihin, niin minä käyn piilottamassa sorsat'', hän sanoin otettuaan sorsat takaisin.
''Sukkaa'', sanoin koirani nimeä, että se ei kiinnittäisi mihinkään muualle katsettaan kuin minuun.
''Valmista!'' kurssiohjaaja sanoi kovaan ääneen.
''Voitte nyt päästää koiranne vapaaksi ja käskeä sitä etsimään sorsan'', ohjaaja sanoi.
''Sukka, etsi'', sanoin Sukalle ja päästin tämän vapaaksi.
Sukka eteni hitaasti, mutta varmasti. Muut koirat ehtivät taas löytää sorsansa ennen Sukkaa, mutta en piitannut siitä.
''Hiljaa hyvä tulee'', tokaisin koiralleni.
Jonkin ajan kuluttua, Sukka löysi sorsan, haukahti ja otti sen suuhunsa.
''Hyvä poika!'' sanoin innoissani Sukalle ja ojensin tälle namupalan.


''Hienoa, nyt koitamme harjoitusta uudelleen!'' kurssiohjaaja sanoi meille.
Niimpä annoimme koiriemme taas haistella pehmosorsia, kurssiohjaa kävi tämän jälkeen taas piilottamassa sorsat ja me kiinnitimme koirien huomion sillä aikaa muualle.
''Valmista!'' hän huusi taas kovaan ääneen.
''Sukka, etsi'', sanoin ja Sukka lähti kiireen vilkkaa liikkeelle.
Sukka lähti töpöttämään pikku jaloillaan pientä juoksua, ihan kuin se olisi seurannut jotain.
Sorsan vainua se ei ainakaan ollut saanut, koska sen pää huiteli yläilmoissa.
Menin Sukan luokse ja katselin mitä se oikein seuraili.
''Vuf, vuf'', koira haukkui.
''Mitä sinä oikein teet?'' kysyin ihmeissäni Sukalta.
Pian huomasin kärpäsen joka pörräili tokkurassa Sukan yläpuolella.
''Et kai sinä tuota aja takaa?'' kysyin Sukalta ja en voinut pidättää nauruani joten aloin nauramaan.
Sukka hyppäsi ja sai kärpäsin kii, kärpänen lensi sen verran matalalla, että Sukka ylsi siihen pikku pompulla. Kun koira oli saanut kärpäsen kii, se palasi takaisin aloituspaikkaan.
''Sukka hei, me ollaan täällä harjoittelemassa pelastusta, eikä kiusaamassa kärpäsiä'', sanoin hekottaen koiralle. Mäyräkoira ei piitannut sanoistani vaan odotti innolla, että koittaisimme uudelleen harjoitusta, kärpäs episodin jälkeen.


Koitimme siin uudelleen harjoitusta ja tällä kertaa Sukka keskittyi harjoitukseen ja löysi pehmosorsan metsästä. Koitimme harjoitusta vielä muutaman kertaa.
''Kurssikerta alkaa olla lopuillaan joten tulkaapa tänne!'' ohjaaja huusi meille.
Menimme siis ohjaajan luokse, kun tämä kutsui meitä.
''Suoriuduitte hienosti, vaikka Sukka hieman poikkesikin tehtävän annosta'', ohjaaja sanoi leikitellen.
''Hah'', naurahdin iloisena kun muistelin Sukkaa jahtaamassa kärpästä.
''Kaikki onnistuivat kuitenkin lopulta tehtävässään ja ensi kerralla harjoittelemme jälleen kerran vielä samaa, eli pehmosorsan noutamista metsästä, mutta pidennämme jälleen kerran matkaa. Silloin tehtävä on taas vaikeampi ja koirilta tarvitaan vielä enemmän keskittymiskykyä kuin tänään'', kurssiohjaaja kertoi.
''Selvä! Jäämme innolla odottamaan seuraavaa kurssikertaa'', sanoin ohjaajalle.


Sitten olikin aika taas lähteä takaisin kennelille päin...

Vastaus:

Apua ihana Sukka, kärpänen tuntui kiinnostavammalta vaihtoehdolta kun joku pehmosorsa... xD Tässä oli oikein mukavasti pituutta ja kuvailua. Korjaisin vain edelleen, että "kii" on puhekielinen ilmaisu, ja toivoisin, että kirjoittaisit sen vastedes "kiinni". ^^ Mutta annan 37v€!

- Dee

Nimi: Emilia~

02.04.2017 14:26
14. Paikalla istuminen 1min, kurssitarina


''Tervetuloa toko AVO-kurssille!'' kurssiohjaajamme sanoi saavuttuaan.
Katselin osallistujia ja huomasin, että kurssilla oli samat koirat ja ihmiset kuin ALO kurssillakin. Kurssiohjaaja sanoi osallistujien nimet ja totesi kaikkien olevan paikalla ja aloitti tuntimme.
''Eli tähän tokokurssiin johon olette nyt osallistuneet, sisältyy paikalla istuminen minuutin verran, lähettäminen määrätylle paikalle ja siellä maahanmeno, merkin kiertäminen sekä kaikki ALO-kurssin tehtävät. Onko selvä?'' ohjaaja kysyi.
''On!'' vastasin reippaasti muiden jälkeen kurssiohjaajalle.
''Tänään kertaamme ensin nopeasti ALO-kurssilla opitut asiat eli paikalla makaaminen, seuraaminen, luoksetulo, noutaminen, kauko-ohjaus ja estehyppy, jonka jälkeen harjoittelemme paikalla istumista minuutin verran. Saatte harjoitelle omaan tahtiin ALO-kurssin tehtäviä, kertokaa kun olette valmiita, tarkkeilen teitä ja kun kaikki ovat valmiita, aloitamme paikalla istumisen harjoitukset'', kurssiohjaaja kertoi.


Oli aika aloittaa Nadjan kanssa harjoitukset. Toivottavasti se muistaisi, mitä viime kurssilla opimme.
''Nadja maahan'', sanoin ja harjoittelimme paikalla makaamista. Se sujui hyvin joten siirryimme seuraavaan tehtävään.
Seuraavaksi harjoittelimme Nadjan kanssa seuraamista, minulla oli Nadjan oma maastokuvioinen vetolelu mukana, jolla ohjailin koiraa seuraamaan nätisti minua. Nadja muisti hyvin kaiken oppimansa. Tämän jälkeen harjoittelimme luoksetuloa. Nadjalla oli pieniä ongelmia malttaa olla paikallaan sen aikaa, kun minä menin kauemmas ja kutsuin tämän luokseni. Jouduimme harjoittelemaan kolme kertaa, ennen kuin luoksetuleminen sujui hyvin.
Seuraavaksi oli vuorossa noutaminen. Nadja sai noutaa maastokuvioisen lelunsa ja sehän sujui todella hyvin!
Myöskin kauko-ohjaus ja estehypyt sujuivat koiralta vanhasta tottumuksesta ja vihdoin olimme valmiita uuten harjoitukseen.
''Valmis!'' huikkasin kurssiohjaajallemme.
''Hienoa, odotetaan vielä muita, koska heillä on vielä vähän kesken'', ohjaaja sanoi.
''Okei'', vastasin.
Pian kuitenkin muutkin olivat valmiita ja kurssiohjaaja kehui meitä kaikkia sekä koiriamme, kun ne muistivat hyvin ALO-kurssin tehtävät.


''Nyt siirrymmekin sitten uuteen harjoitukseen. Eli paikalla istuminen minuutin ajan. Se on pitkä aika koiralle, joten älkää hermostuko vaikka koira ei osaisikaan temppua heti'', kurssiohjaaja vakuutteli.
''Eli käskette siis vain koiranne istumaan maahan ja käskette tätä olemaan paikallaan, kunnes koira saa luvan liikkua jälleen. Minä katson aikaa ja ilmoitan milloin minuutti on mennyt. Ymmärretty?'' kurssiohjaaja jatkoi.
''Ymmärretty'', kaikki sanoivat yhteen ääneen.
''Menkää hyvän välimatkan päähän toisistanne'', kurssiohjaaja sanoi.
Niimpä menimme noin muutaman metrin päähän toisistamme.
''Nyt käskette koiranne ensin istumaan, kun kaikki koirat istuvat alas, käynnistän kelloni'', kurssiohjaaja jatkoi.
''Nadja istu'', sanoin Nadjalle ja tämä istui. Muutkin koirat istuivat ja kurssiohjaaja käynnisti kellonsa.
''Nyt Nadja, paikka'', sanoin vielä koiralleni.
''Kaksikymmentä sekunttia mennyt.. nyt kolmekymmentä'', kurssiohjaaja sanoi.
Siinä samassa kun ohjaaja sanoi, että puolet ajasta oli kulunut jo, Nadja pomppasi ylös, minua vasten ja haukkui innoissaan. Muutkin koirat hätkähtivät tästä ja liikkuivat myös istuma asennosta.


''Koitetaan uudestaan'', kurssiohjaaja sanoi.
Koitimme siis uudestaan, tällä kertaa toisen kurssilaisen saksanpaimenkoira nousi istuma asennosta ja häiritsi muiden keskittymistä.
Aloitimme siis jälleen kerran alusta.
''Nadja istu'', sanoin. Nadjan istuttua, käskin tätä pysymään paikallaan.
Kaikki muutkin koirat istuutuivat joten kurssiohjaaja käynnisti jälleen kerran kellonsa.
''Hyvä, puolet ajasta on jo mennyt'', hän sanoi.
Toivoin vain, että onnistuisimme tällä kertaa tehtävässä.
''Enää kymmenen sekunttia'', ohjaaja totesi.
''Minuutti täynnä!'' ohjaa sanoi kovaan ääneen.
Kehuin Nadjaa kovasta ja leikin tämän kanssa vähän hänen omalla lelullaan, palkkioksi.
Meidän oli kokeiltava vielä pari kertaa harjoitusta, jotta se varmasti sujuisi kaikilta.
Muutaman harjoittelu kerran jälkeen, olimme valmiita ja tunti alkoi olla lopuillaan. Viimeiset harjoitukset paikalla istumisesta olivat menneet tosi hyvin.


''Loistavaa työtä! Me näämmekin sitten seuraavalla kerralla ja harjoittelemme sellaista kuin, lähettäminen määrätylle paikalle ja siellä maahanmeno!'' kurssiohjaaja selitti innoissaan.
''Selvä, nähdään ensi kerralla!'' sanoin innokkaana takaisin ja tämän jälkeen lähdimmekin Nadjan kanssa kennelille.

Vastaus:

Tässä oli myös oikein mukavan pituinen tarina, pidempi kuin edellinen. Ei haitannut ollenkaan, vaikket kuvaillutkaan aivan niin paljon niitä temppuja, jotka opitte jo ALO-kurssilla, se olisi voinut olla vain pitkästyttävää. Teillä myös meni oikein hyvin, Nadja tuntuu jo luottavan sinuun kovasti ja teillä on vahva side! Annan 35v€ :)

- Dee

Nimi: Emilia~

02.04.2017 13:02
13. Harjoittelua, kurssitarina


Saavuimme Sukan kanssa kurssille. Menimme odottelemaan kurssiohjaajaa riviin, jossa oli meidän lisäksi kultainennoutaja, saksanpaimenkoira sekä akita, omistajineen.
''Kaikki muut ovat ehkä isompia koiria, mutta älä sitä huoli, Sukka'', sanoin Sukalle rohkaisuksi, koska se katseli kauhuissaan muita koiria.
Pian kurssiohjaajamme saapui ja tunti voitiin aloittaa.
''Tervetuloa pelastuksen jälkikoe kurssille! Tarkistetaampa ensin, ovatko kaikki paikalla'', kurssiohjaaja sanoi ja luettele tämän jälkeen kaikkien osallistujien nimet. Kaikki näyttivät olevan paikalla.
''Hienoa, kaikki paikalla. Eli voimme aloittaa. Meillä on siis kolme kurssikertaa jossa jokaisessa harjoittelemme esineiden etsimistä maastosta hajuaistin avulla. Tänään harjoitellaan tuossa lähi metsässä, pienellä alueella esineen etsimistä. Noin viidenmetrin etäisyydellä vain. Ja seuraavalla kurssikerralla sitten pidemmällä etäisyydellä etsimme esineitä. Tulkaa perässäni niin mennään tuohon metsälle'', kurssiohjaaja kertoi ja lähti liikkumaan läheiseen metsään päin. Seurasimme kaikki häntä.


Saavuimme metsälle. Kurssiohjaaja jakoi meille kaikille sorsapehmolelut.
''Nyt antakaa koiranne haistella sorsaa, jotta se tietää mitä pitää etsiä'', ohjaaja sanoi.
Niimpä annoin Sukan haistella sorsapehmolelua. Sukka koitti ottaa sorsan suuhunsa, halusi varmaa alkaa leikkiä sen kanssa.
''Sukka nyt ei leikitä, nyt harjoitellaa pelastusta, olemme kurssilla nyt senkin höpsö'', sanoin tälle.
Niimpä Sukka ei koittanut enään ottaa sorsaa minulta, vaan haisteli vielä hetken sitä.
''Nyt kun koiranne ovat haistelleet sorsaa tarpeeksi kauan, antakaa ne takaisin minulle niin käyn piilottamassa ne erisuuntiin ja saatte sen jälkeen etsiä ne koirienne kanssa'', kurssiohjaaja sanoi.
Niimpä veimme sorsat takaisin kurssiohjaajalle ja pidimme koirien huomion muualla, kun ohjaaja kävi piilottamassa sorsat.
''Nyt saatte lähteä etsimään koiranne kanssa sorsia, päästäkää koiranne vapaaksi'', ohjaaja sanoi.
''Sukka, etsi sorsa'', sanoin tälle mutta Sukka ei reagoinut oikein. Päästin Sukan vapaaksi.
Pian Sukka alkoi haistelemaan ja lähti etsimään sorsaa. Se oli saanut vainun. Sukka pyöri paikasta toiseen ja etsi sorsaa. Muut koirat olivat jo löytäneet omat sorsansa, mutta me etsimme vielä Sukan kanssa. Tsemppasin Sukkaa ja tämä etsi kovaa vauhtia sorsaa.


Jonkin ajan kuluttua muita myöhemmin, Sukka löysi sorsan, haukahti ja otti sen suuhunsa.
''Hyvä, loistavaa Sukka!'' kehuin koiraa ja annoin tälle namupalan.
Palasimme sorsa mukanamme takaisin muiden luokse.
''Hienoa, kaikki löysivät sorsansa. Otetaan vielä pari kertaa uudestaan sama harjoitus'', kurssiohjaaja sanoi.
Annoimme taas koirien haistella sorsia, kunnes ohjaaja kävi piilottamassa ne jälleen. Tämän jälkeen lähdimme taas etsimään sorsia koiriemme kanssa. Tällä kertaa Sukka löysi nopeammin sorsan ja kehuin tätä iloisena, silitin tämän päätä ja annoin namupalan.
Koitimme harjoitusta vielä kolmannen kerran ja se sujui myös suhteellisen hyvin.


''Loistavaa, tämä harjoitus oli vielä helppo, koska tavara oli viidenmetrin etäisyydellä. Ensi kerralla sitten piilotamme sorsat kauemmas ja saamme nähdä löytävätkö koirat silloin sorsaansa'', kurssiohjaaja kertoi.
''Tämä oli oikein mukava kerta, Sukkakin osasi, vaikka alussa hieman kestikin tajuta mitä tässä oikein täytyy tehdä'', sanoin ohjaajalle.
''Niimpä, mutta onneksi koirasi kuitenkin tajusi mistä on kyse'', kurssiohjaaja vastasi minulle.
''Totta'', jatkoin.
''Mutta nyt ei sitten muuta kuin ensi kertaan, kiitos tämän päiväisestä!'' kurssiohjaaja sanoi.
''Kiitos sinulle!'' sanoin ennen kuin lähdimme Sukan kanssa pois harjoituksista, takaisin kennelille.

Vastaus:

Voi Sukka-pientä, pienin koko kurssilla... mutta kyllä siitä vielä loistava pelastuskoira saadaan, oppihan se oikein nopeasti ja teillä meni hyvin! ^^ Tarina oli myös kivan pituinen, enkä löytänyt juuri virheitä. Annan 32v€.

- Dee

Nimi: Meikäläinen

31.03.2017 15:59
........................................................................... ...................................................................
Koht a perillä. Pian perillä. Ihan kohta olen siellä, ajattelin yhä uudestaan ja uudestaan. Sitten näin sellaisen korkean, valkean talon. Näin myös hiekkakentän ja metsää. Muuta en enää nähnyt. Näin joitakuita pihalla. En uskaltanut häiritä heitä, he olivat koirian kanssa. Yksi koira alkoi haukkua, ja ne vieraat huomasivat minut. Nielaisin.
"Moi!" yksi huudahti. Ääneni kuulosti kauhealta, kun vastasi.
"Moi?" huudahdin epävarmana, hieman kysyvästi, pitikö minun edes vastata.
"Kuka sä oot?"
"Meikäläinen" vastasin toiselle tyypille.
"Onks se sun nimi?"
"Ei, se on mun lempinimi", sanoin hieman närkästyneeä. Ei kai toi luule et se ois mun oikee nimi?
"Aa."
"Meenkö mä tonne sisään?"
"Haetko koiran?"
"Juu, varmaan."
"Ai. Kenet?"
"Öö, Nemon."

Kälätimme jonkun aikaa keskenämme. Sain selville, että siinä olivat olleet Mitja, Bonus ja Venny, sekä heidän koiransa Taco, Varjo ja... joku muukin. En muista keiden ne koirat olivat. Katseltuani heidän harjoitteluaan menin taloon sisään.
"Moi", sanoin hiljaa kurkistettuani ovesta.
"Hei. Kuka sinä olet?
"Meikäläinen."
"Minä olen Dee", hän ojensi kätensä minulle. Kättelimme.
"Nemoako tulit hakemaan?"
"Juu, tyypit ulkona pyysivät minua seuraansa."
"Jaaha. Mutta sinun olisi parasta totutella Nemoon ensin ihan yksikseen."
"Selvä", sanoin vaitonaisena. Olisin tahtonut tutustua tyyppeihin paremmin. Etenkin Mija tuntui tosi mukavalta.
"Missä se on?" kysyin sitten. Dee katsoi minua huolellisesti varpaista asti, tavottaen viimein katseeni. Hän oli hetken hiljaa.
"Täällä."

"Onko tämä Nemo? Söde!" kiljaisin melko hiljaa, niin ettei koirat säikähtäneet. Nemo oli ihana, musta koiruli, joka nuoli kättäni. Dee -Vai oliko se Bee?- nyökkäsi.
"Tässä on sen hihna", hän sanoi ja ojensi minulle kuluneen talutushihnan. Katsoin sitä hetken.
"Joo", sanoin viimein. Tosi kulunu! Onks toi niin köyhä ettei voi ostaa hyvää hihnaa?
Pistin klipsun kiinni koiran pantaan.
"Tule, Nemo!" sanoin yllyttävästi. "Onko sinulla sille mitään namia?"
"Valitan... Tai voisi tuolta jotakin löytyä. Odota tässä."
"Okei" vastasin. Pian Dee palasi kädessään koirannapuja. Yöh....
"Kiitos. Mitä tuo koira osaa?"
"Testaa itse koiran kanssa, mene vaikka tuonne pihalle, missä on muutama puu."
"Selvä."
Etsiydyin Nemon kanssa sinne, minne Dee oli meidät opastanut. Nemo oi ihana, vaikkei paljon mitään osannut. Toisin sanoen, ei mitään. Paitsi osasi se istua! Ihan käskystä jopa. Annoin sille napun. Palattuamme sisään huhuilin Deetä. Hän tuli jostakin huoneesta hymyillen.
"Tässä se on", sanoin surullisena. Annoin koiran Deelle ja lähdin kotiin päin.

//Annoin koirannapuja Nemolle. Ja sori, lyhyt tarina.

Vastaus:

Oli tosiaan hiukan lyhyehkö, mutta ei nyt edes kovin lyhyt :D Kirjoitusvirheitä löytyi jonkin verran, mutta kuitenkin niin vähän, että tarinan pystyi kyllä lukemaan helposti. Joissain kohdissa tarinan eteneminen tuntui minusta hiukan tönköltä, sillä luettelit vain, mitä teit ja näit, muttet kuvaillut ollenkaan, millaista se kaikki oli. Esim: "Näin myös hiekkakentän ja metsää. Muuta en enää nähnyt. Näin joitakuita pihalla." Tässä kohtaa olisi voinut hiukan kuvailla esimerkiksi tuntemuksiasi, sitä, millaista tuo kaikki oli, lisäillä kuvailevia adjektiiveja väliin. Tarina oli minusta kuitenkin ihan hyvä, joten annan 25v€! ^^

- Dee

Nimi: Emilia~

26.03.2017 21:10
12. Kauko-ohjausta sekä estehyppyä, kurssitarina


Saavuimme kolmatta ja viimeistä kertaa Nadjan kanssa toko alo, kurssille. Menimme jälleen kerran riviin, saksanpaimenkoira sekä bordercollie olivat myös paikan päällä omistajineen. Ei mennyt kauaakaan kun kurssiohjaaja saapui tervehtien meitä. Tervehdimme kaikki tälle takaisin.
''No niin, tällä kertaa harjoittelemme kauko-ohjausta sekä estehyppyä! Tämä onkin nyt sitten viimeinen kertanne tällä kurssilla'', kurssiohjaaja huomautti.
''Niimpä'', sanoin vaitonaisesti. Nadja istui kauniisti vierelläni, odottaen käskyjäni.
''Eli ensin harjoittelemme kauko-ohjausta. Siinä ohjaaja käskee koiran maahan ja siirtyy koirasta noin viidenmetrin päähän. Sieltä hän käskee koiraa vuorotellen istumaan ja maahan. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä yhtä aikaa käskyjä antaessaan. Koiran tehtyä asentojenvaihdot ohjaaja palaa koiran luo'', kurssiohjaaja kertoi tarkasti meille mitä meidän piti tehdä.
''Nyt aloittakaa'', hän sanoi vielä ja meidän oli aika aloittaa harjoitukset.


''Nadja, maahan'', käskin koiraa joka meni heti makaamaan maahan. Nadja oli niin paljon jo harjoitellut maahan makuuta, että se sujui tosi hyvin.
''Nyt Nadja, paikka'', sanoin ja siirryin Nadjasta noin viidenmetrin päähän. Katsoin Nadjaa tarkasti silmiin ja näytin hänelle silmilläni, että nyt ei leikittäisi, vaan olisi toteltava.
''Nadja, istu'', sanoin ja pidin kättäni ylhäällä. Nadja nousi makuuasennosta hienosti istumaan.
''Nadja, maahan'', sanoin tämän jälkeen, mutta Nadja vain istui, eikä totellut. Odotin hetken aikaa, ennen kuin käskytin Nadjaa uudestaan.
'Nadja, maahan'', käskin koiraa pitäen kättä ylhäällä, mutta kun käskin Nadjaa maahan, laskin käteni alas. Ja niin koira meni maahan makaamaan.
Käskin Nadjaa vielä muutaman kertaa istumaan sekä makaamaan, käyttäen samalla käsimerkkejä, koska sillä tavoin koira totteli paremmin. Kun olin muutaman kertaa käskenyt Nadjaa, palasin tämän luokse ja kehuin koiraa.
''Nyt koittakaa vielä uudestaan tätä harjoitusta, teillä meni äsken kaikilla todella hienosti. Olen todella yllättynyt, miten fiksuja kaikki teidän koiranne ovat ja miten nopeita ne ovat oppimaan'', kurssiohjaaja sanoi.
Koitimme siis uudestaan harjoitusta ja se sujui hieman paremmin vielä. Muillakin näytti sujuvan hyvin harjoitukset.


''Suoriuduitte hienosti kauko-ohjaus harjoituksista. Nyt kuitenkin siirrymme seuraavaan harjoitukseen, joka on estehyppy. Eli tässä harjoituksessa ohjaaja sijoittuu esteen eteen haluamalleen paikalle. Koira käsketään hyppäämään esteen yli. Tämän jälkeen ohjaaja siirtyy koiran vierelle'', kurssiohjaaja kertoi.
Ensimmäiseksi esteitä meni harjoittelemaan bordercollie omistajansa kanssa. Heillä sujui todella hyvin hyppely. Heidän jälkeen oli meidän vuoromme.
''Nyt on Nadjan ja Emilian vuoro'', kurssiohjaaja sanoi ja menimme asemiimme.
Siirryin siis esteen eteen haluamalleni paikalle ja käskin Nadjan luokseni. Nadja kiersi esteen, eikä hypännyt sen yli joten meidän piti koittaa uudestaan. Vein Nadjan takaisin esteen toiselle puolelle ja menin itse tämän jälkeen takaisin asemiini ja käskin Nadjaa hyppäämään esteen yli. Tällä kertaa koira hyppäsi esteen yli ja kehuin tätä innokkaasti.
''Hyvä, hienoa Nadja'', sanoin innoissani silittäen tätä.
Harjoittelimme esteiden yli hyppäämistä vielä kolme kertaa ja sen jälkeen meidän harjoituksemme olivatkin loppumassa.


''Loistavaa, olen erittäin tyytyväinen teidän suorituksiinne! Meidän osaltamme tämä tokokurssi, alo, oli tässä mutta toivottavasti jatkatte fiksujen ja upeiden koirienne kanssa vielä haastavammillekkin kursseille. Kiitos oikein paljon teille kaikille!'' kurssiohjaaja sanoi ja kävi tuomassa kaikille meidän koirillemme namupalat.
''Kiitos oikein paljon sinulle kun opetit meitä!'' sanoin hymyillen kurssiohjaajallemme.
''Toivottavasti näämme joskus vielä'', kurssiohjaaja sanoi vielä.
''Niimpä'', saksanpaimenkoiran omistaja sanoi.
Tämän jälkeen sanoimme kaikki toisillemme heipat ja lähdimme pois tokokurssilta.

''Olet sinä kyllä mainio koira'', sanoin lähdettyämme Nadjalle ja silitin tämän sileää päätä. Nadja haukahti vastaukseksi.

Vastaus:

Onnittelut tokon ALO-kurssin suorituksesta! Muutaman korjattavan kohdan löysin, esimerkiksi "viidenmetrin" ei ole yhdyssana -> "viiden metrin", eikä myöskään "asentojenvaihdot". "Kauko-ohjaus harjoituksista" on yhdyssana -> "kauko-ohjausharjoituksista". Muuta en sitten kai löytänyt. Annan 34v€ :D

- Dee

Nimi: Mirror

14.03.2017 22:30
Luku 6
Hullunkurinen päivä

Tänä aamuna lähdin kennelille puoli kymmeneksi. Dee oli sanonut järjestävänsä Hullunkurisen Päivän, enkä missään nimessä tahtonut missata sitä. Tänään meillä evät olleet hoidossa omat koiramme, vaan Dee oli arponut kaikille jonkun kennelin koirista. En malttanut odottaa saada tietää, ketä tänään hoitaisin.

Saapuessani kennelille Emilia ja Smiler olivat jo siellä. Odottelimme hetken että Zemakin saapuisi paikalle, ja pianhan tuo tummahiuksinen tyttö viiletti paikalle kun kello oli tasan kolmetoista minuuttia vaille yhdentoista.
"Enhän myöhästynyt...?" tyttö huohotti ja otti hetkeksi tukea polvistaan. Hän oli tainnut juosta ainakin melkein koko matkan.
"Et, Deekin on vasta tuolla", Emilia hymyili ja osoitti nuorta naista joka käveli päärakennuksen luota meitä kohti.
"Kohta saamme tietää koiramme!" kiljaisin innoissani ja halasin Smileriä joka seisoi minua lähimpänä. Tyttö katsahti minuun aluksi kummastuneena, mutta ei kuitenkaan työntänyt minua pois. Irrotin otteeni punehtuen hiukan, mutta sitten pieni nolostus kaikkosi taas innostuksen tieltä kun Dee tuli eteemme.
"Huomenta kaikki! Tänään järjestetään Hullunkurinen päivä, kuten jo tiesittekin. Olemme näköjään samalla porukalla kuin leirillä, ainakin tunnette toisenne jo valmiiksi!" nainen sanoi, ja piti hetken tauon. Sitten hän jatkoi:
"Ensiksi kerron hiukan ohjelmasta, jotta keskittyisitte siihen ettekä uusiin, väliaikaisiin hoidokkeihinne. Syömme tänään tietysti, leikimme muunmuuassa piilosta, harjoittelemme agilitya, käymme saunomassa ja vietämme muutenkin aikaa uusien hoidokkien kanssa jotka ilmoitan nyt."
Kohahdus kävi meidän neljän lävitse. Kukaan ei malttanut odottaa saada tietää sen päivän koiraansa, ja Dee katseli meitä leveästi hymyillen.
"Emilia, sinä saat tänään Varjon. Smiler, hoidokkisi on Sukka, ja Zema saa Siinan. Mirror, hoidat tänään Neppistä", kennelin johtaja ilmoitti ja kaikki olivat aivan täpinöissään. Etenkin Zema, hän oli kuulemma halunnut Siinan toiseksi hoidokikseen ennen kuin minä olin saanut sen, mutta olikin sitten ottanut hoitaakseen Watin lisäksi Savun. Minäkin itse asiassa olin jo hiukan toivonut, että kun saan toisen hoidokin, olisin halunnut tuon shetlanninlammaskoirauroksen. En kyllä tule vielä vähään aikaan saamaan toista hoidokkia, mutta sitä odotellessa.

Ensiksi kävimme syömässä, ruokana oli pinaattilettuja, joista tykkäsivät kaikki. Kukaan ei kuitenkaan halunnut syödä viimeisiä lettuja, sillä jälkiruoaksi oli luvattu vadelmarahkaa. Olisin halunnut ottaa vielä kolmannenkin annoksen rahkaa, mutta vatsani oli kertakaikkisen täynnä, enkä olisi jaksanut enää lusikallistakaan.

Ruoan jälkeen lähdimme ulos pelaamaan piiloleikkiä. Kokoonnuimme kentälle, ja arvoimme etsijäkoirakon. Pitkän mutta leikkimielisen väittelyn jälkeen Smiler kyllästyi odotteluun ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi jääneeksi. Hänen laskiessaan silmät suljettuina Sukka sylissään, muut lähdimme piiloutumaan. Minä ja Neppis kumarruimme erään puskan taakse, ja kyyristelimme siellä. Smilerin askelet tulivat lähemmäksi, ja matalalla oleva kapea kuono työntyi puskan alta luoksemme. Neppis haukahti ja vingahti pari kertaa, jolloin Smiler äkkäsi meidät.
"Äh, ole sitten seuraavalla kerralla hiljaa!" nauroin ja pörrötin varovasti Neppiksen turkkia. Koira kavahti taaksepäin, mutta palasi sitten luokseni rapsutettavaksi. Pian muutkin koirakot löytyivät, ja oli minun ja Neppiksen vuoro etsiä. Laskin kolmeenkymmeneen, ja lähdin etsimään muita. Neppis kierteli ympäriinsä, ja minä lähinnä kuljin sen perässä ja yritin kurkkia pensaiden yli. Yhtäkkiä väliaikainen hoitokoirani alkoi taas haukkumaan ja kiiruhdin katsomaan ketkä olivat löytyneet.
"Varjo! Tule takaisin!" kuulin pienen kuiskutuksen hiukan epäselvästi. Musta saksanpaimenkoira singahti ulos puskasta ja alkoi hyppimään minua vasten kerjäten rapsutuksia. Silloin Zeman kanssa puun takana piileskellyt Siina haukahti ja tuli luokseni tuijottamaan Varjoa. Vasta kun saksanpaimenkoira oli rauhoittunut, Siina heilutti taas häntäänsä, ja kumarruin rapsuttamaan sitä hellästi.

Lopulta myös Smiler ja Sukka löytyivät, ja pelasimme vielä muutaman kierroksen niin että kaikki jäivät etsijäksi ainakin kerran. Sen jälkeen lähdimme takaisin leirikololle ja puuhailimme siellä hetken aikaa. Koetin totuttaa Neppistä minuun, tuo kun oli hiukan arka koira ja taisi vähän pelätä uusia ihmisiä.
"Ei ole mitään pelättävää! En tee sinulle mitään pahaa. Lupaan sen!" kuiskuttelin Neppikselle ja silitin sitä varovasti. Nyt koira ei enää kavahtanut taaksepäin, vaan istui vain rauhallisesti. Se kuitenkin katseli minua hiukan epäröivästi, kuin ei tietäisi voiko minuun luottaa. Neppis oli kuitenkin todella suloinen koira, ja siitä varmastikin kuoriutuisi ihana koira kun se oppisi olemaan pelkäämättä.

"Tänään harjoittelemme vähän agilityä uusien väliaikaishoidokkienne kanssa. Ensin katsomme kuinka paljon ketkäkin koirakot osaavat, että voimme sitten harjoitella sen mukaan. Mirror, haluaisitko sinä näyttää ensimmäisenä mitä osaat?" Dee kysyi samalla kun kävelimme agilityesteiden luo. Nyökkäsin ja menin Neppiksen kanssa radan luokse. Päätin kokeilla aluksi vain hyppyjä ja putkia, A-este, puomi, keinu, kepit ja muut saisivat nyt jäädä. Asettelin Neppiksen esteen eteen vetäen kättäni sen kuonon edessä, ja käskin sen sitten odottaa. Kävelin eteenpäin esteen vierelle, ja pinkaisin juoksuun.
"Neppis, hyppy!" huudahdin ja koira lähti estettä kohti, mutta juuri kun sen olisi pitänyt hypätä, se pysähtyikin kuin seinään ja alkoi haukkua. Palasin takaisin, ja pysyttelin tällä kertaa itse koiran vierellä. Neppis ei kuitenkaan vieläkään halunnut tulla. Menin itse esteen toiselle puolelle ja kutsuin koiraa luokseni. Se epäröi hetken, mutta hyppäsi sitten kauniisti esteen yli.
"Hyvä tyttö Neppis!" huudahdin ja naksutin naksutinta. Vein koiran taas radan alkuun, ja tällä yrityksellä se loikki kaikki esteet upeasti, ja sen jälkeen vielä heiluttikin häntäänsä. Kehuin sitä kovasti, ja kokeilimme sen jälkeen putkea. Pienen arkailun jälkeen sekin sujui mahtavasti, ja menin muiden hoitajien luokse.
"Hei, sehän meni hyvin!" Zema kehui minua ja hymyilin hänelle vastaukseksi.
"Neppiksen kanssa vierailla hoitajilla ei kuulemma ole helppoa", Smiler jatkoi, ja naurahti.
"Mutta pienen alkukankeuden jälkeen pääsitte hyvin vauhtiin!"

Katselimme kuinka Emilia ja Varjo suorittivat radan lähes täydellisesti, Zema ja Siina vetivät hiukan heikommin, jonka tosin voin melko hyvin ymmärtää omien toko-koulutusyritysteni jälkeen. Smiler ja Sukka tekivät radan viimeisenä, sillä esteitä täytyi laskea hiukan. Hekin tekivät vain hyppyjä ja putken.

Agilityharjoitusten jälkeen kävimme syömässä caesar-salaattia välipalaksi, ja kun kaikki olivat vielä saaneet oreojäätelönsäkin syötyä, lähdimme saunaan. Istuskelimme siellä rupatellen reilun tunnin, kävimme kaikki jopa avannossa. Otimme keskenämme pienimuotoisen kilpailun siitä, kuka uskaltaa olla pisimpään avannossa. Minä tietysti vilukissana hävisin, en ymmärrä miten joidenkin mielestä on kivaa palelluttaa itsensä!

Vietimme saunan jälkeen hetken vapaa aikaa, ja lähdimme sitten syömään. Dee oli laittanut tällä kertaa kasvispaistosta. Se näytti hiukkasen epäilyttävältä, mutta maistui kyllä hyvälle. Dee ahmi sitä itse kaksi, vai jopa kolmekin annosta. Muut söimme vain lautasellisen ruokaa, mutta jälkiruokabrookiessit tuntuivat olevan kaikkien erityisessä suosiossa.

Ruoan jälkeen menimme lerikololle nukkumaan pienet päiväunet. Minä valtasin sohvan itselleni, mutta sitten Zema tuli tahallaan istumaan päälleni. Kiljaisin muka närkästyneenä, ja annoin sitten tytölle tilaa ja nukahdimme lopulta vierekkäin sohvalle.

Noin puolen tunnin päästä Dee tuli herättämään meidät. Emilia ja Smiler olivat jo hereillä, vaahtokarkkipussit käsissään.
"Saadaanko mekin vaahtokarkkeja?" haukottelin ja nousin ylös venytellen. Dee naurahti, ja nyökkäsi.
"Saatte. Mutta ensin lähdetään laavulle."
Matka ei ollut ollut pitkä, ja pian olimmekin jo perillä. Dee alkoi sytyttämään nuotiota, missä kesti jonkin aikaa kovan tuulen vuoksi. Mukaan oli otettu jokaiselle oma puukko, ja etsimme koirien kanssa sopivia kettejä vuoltavaksi. Neppis caelteli hiukan rauhattoman näköisenä ja oli jo harhailemassa metsään päin, mutta kun kutsuin niin se tuli heti takaisin. Iloinen yllätys oli, että sillä oli matkassaan pitkä oksa jota se raahasi puoliksi maata pitkin. Otin oksan, katkaisin siitä pätkän, ja annoin sen Neppikselle pureskeltavaksi. Koira heilutti häntäänsä, ja minua hymyilytti.

Olin ensimmäinen joka sai makkaratikkunsa vuoltua, joten tein Deelle samanlaisen. Töykkäisin makkaran omaan keppiini, ja ojensin toisen Deelle.
"Kiitos Mirror!" leirinjohtaja sanoi ja alkoi paistamaan omaa makkaraansa. Eväät saivat kypsyä hetken nuotiolla, ja kun ne olivat valmiita, kuorin oman makkarani ja annoin kuoret Neppikselle. Katkaisin myös pienen palan itse makkarasta, ja sujautin sen vaivihkaa Siinalle.

Makkaranpaiston jälkeen otimme esiin vaahtokarkit. Paistaessamme niitä onnistuin sytyttämään omani tuleen, joten otin uuden. Hiiltynyt tahmakasa tipahti nuotioon, ja sai aikaan pienen sinisen liekkipöllähdyksen. Söimme iloisina vaahtokarkkejamme,, kunnes Emilia keksi ehdottaa pientä kilpaa: otimme mittaa toisistamme Chubby Bunny- haasteella. Kilpailusta tuli tiukka, mutta lopulta jäljellä olivat enää Emilia ja Smiler yksitoista karkkia suussaan. Kahdestoista kierros kuitenkin aiheutti Smilerille niin kovan naurunpyrskähdyksen että Emilia julistettiin voittajaksi. Emiliallakaan ei kyllä ollut helppoa, hänen suunsa ei mahtunut kiinni, ja kahdentoista vaahtokarkin nieleminen kerralla on aika haastava homma.

Palasimme kennelille hymyssä suin, ja pelasimme erän Afrikan Tähteä, kuten leirilläkin. Tällä kertaa Deekin tuli mukaan, vaikka lähtikin kyllä kesken pelin laittamaan iltapalaa. Zeman voitettua pelin, söimme annokset maukasta riisipuuroa. Kello alkoi kuitenkin jo lähestyä kymmentä, joten ruoan jälkeen kaikkien oli alettava lähtemään kotiin.
"Hyvää yötä! Nähdään toivottavasti joku päivä kennelillä!" huikkasin toisille hoitajille, ja lähdin kävelemään kotiin päin.

//HUH! Just ja just ehin kirjottaa tän tarinan :D tiukoille kyllä meni... Tällä viikolla ei varmaan tule enempää tarinoita kun on IRL-hirveästi menoja... Mutta sivuja kyllä stalkin aina välillä ;D

Vastaus:

Hienoa, että ehdit! :D Ymmärrän, mullakin on ollut jonkin verran menoja, pääsin tiistaina mm. pitkästä aikaa tallille, eilen oli sitten muuta hommaa ja... no onneks en oo kuitenkaan mahottoman epäakti ollu :D Käväise ihmeessä chatin puolella aina kun kerkeät, ja whatsapp-ryhmässä juttelukin sallitaan >:3 Lisään sulle HK-merkin ja saat käydä hakemassa ilmaisen tavaran!

- Dee

Nimi: Smiler

13.03.2017 18:24
Luku 5 – Hullunkurinen päivä

Smiler oli matkalla kennelille. Hän oli odottanut tätä päivää kovasti. Tänään olisi hullunkurinen päivä, jolloin jokainen hoitaja joka tähän osallistuisi, saisi jonkun ihan muun hoidokin kun mitä oikeasti hoitaisi. Smilerillä ei ollut aavistustakaan, ketä hoitaisi tänään. Hän olisi ehkä halunnut hoitaa jotain pientä koiraa, kuten Tacoa.
Pian Smiler oli jo kyltin luona. Hän pysähtyi sen eteen tapansa mukaan.
”Kissamintun lenkki 5km ja kennel Joystorm 0,5km”, hän luki ja lähti oikealle ylämäkeen.
Ei kulunut kauaakaan, kun hän oli jo kennelin pihassa. Tälläkertaa hän oli ajoissa. Paikalla olivat jo Mirror ja Emilia. Ja Dee tietysti. Pan myös Zema tuli. Smileristä oli kiva, että kaikki osallistujat olivat tuttuja leiriltä. Mutta olisihan se ollut kiva tutustua myös uusiin ihmisiin.
”Nyt on aika paljastaa koirat”, Dee sanoi salaperäisesti kun kaikki olivat paikalla.
Dee avasi nopeasti oven ja sieltä juoksivat ulos viisi koiraa. Lippa, Siina, Sukka, Varjo ja Neppis. Ne vaikuttivat iloisilta kaikki.
”Minä otan Lipan, Zema Siinan, Smiler Sukan, Emilia Varjon ja Mirror Neppiksen.”, Dee luetteli.
Smilerin katse osui suloiseen mäyräkoiraan. Hän meni kyykkyyn, saadakseen koiran luokseen.
”Hei Sukka”, hän tervehti mäykkää tuon tullessa haistelemaan häntä.
”Mä olen sun hoitaja tänään.”
He lähtivät koirien kanssa kohti leirikoloa, jonka Smiler onneksi tunsi jo ennestään leirin ansiosta. He menivät sisään ja istuivat rinkiin.
”Nyt kerron vähän ohjelmasta”, Dee sanoi.
”Seuraavana meillä on ruokailu, jonka jälkeen leikkimistä, tutustumistä väliaikaisiin hoidokkeihin, agilityä, välipalaa, sauna ja muut hauskaa.”
Ohjelma kuulosti hyvältä Smilerin korviin. Koko päivä kennelillä ihanien koirien ja ihmisten kanssa. Ei hassumpaa.
Kun ohjelma oli käyty täysin läpi, lähdettiin kennelrakennukselle syömään. Ihana pinaattlettujen tuoksu levisi eteiseenkin asti. Muut kennelin koirat juoksivat heitä vastaan. Frodo näytti iloiselta Smilerin saapuessa.
”Tänään mä en hoida sua”, Smiler hymyili ja rapsutti koiraa.
He menivät keittiöön ja istuivat pöytään. Pinaattiletut maistuivat kaikille erinomaisesti.
”Pinaattiletut on mun yks lemppari ruoista”, Smiler sanoi ja haukkasi palan letustaan.
He söivät pikaisesti myös jälkiruoan ja sitten lähtivät Deen ohjeistuksen mukaan ulos. Nyt olisi vuorossa joku Deen keksimä leikki.
”Noniin, nyt me leikitään piilosta”, Dee sanoi saapuessaan ulos Lipan kanssa.
”Eli valtsemme yhden koirakon laskemaan ja menemme muut piiloon. Yksinkertaista.”
Ensiksi jäivät Dee ja Lippa. Dee käski Lipan vierelleen ja sulki itse silmänsä ja alkoi laskea. Kaikki lähtivät koirineen piiloon. Smiler juoksi mökin taakse ja Sukka seurasi perässään pienillä jaloillaan. He kyyristyivät mökin taakse istumaan. Deen ääntä ei enää kuulunut, joten hän oli varmaan alkanut etsimään. Sukka alkoi olla levoton, sillä se ei tiennyt miksi hänen omistajaansa piti piileskellä. Se nousi seisomaan ja lähti käpsimään pois. Smiler loikkasi eteenpäin ja kaatui mahalleen melkein Sukan päälle. Koira pelästyi ja vingahti ja juoksi pois. Smiler tuhahti ja lähti sen perään. Pahaksi onneksi Dee oli juuri nurkan takana ja näki Smilerin juoskemassa Sukan perässä. Lippa haukahti.
”Smiler ja Sukka nähty”, Dee totesi.
Sukka juoksi Deen luo ja heilutti innoissaan häntäänsä.
”Sukka ei oikein tajunnut ideaa”, Smiler tuhahti, mutta alkoi sitten nauraa.
”Ei tainnut ei”, Dee sanoi huvittuneena.
Smiler ja Sukka isuivat kivelle, tosin Sukka juoksi korvat lerputtaen Deen perään etsimään. Pikkuhiljaa muut hoitajat hoidokkeineen alkoivat löytyä.
”Haluutko sä Smiler ettii nyt?” Dee kysyi.
”Joo vaikka, jos Sukka osais sen paremmin”, Smiler vastasi ja alkoi sitten laskea.
Muut juoksivat koirineen piiloon. Sukka meinasi lähteä Deen perään, mutta Dee komensi sen istumaan. Kun Smiler oli laskenut, hän lähti etsimään. Sukka sipsutti kiltisti vieressä.
”Etsi! Missä on?” Smiler yritti saada Sukan etsimään.
Se haisteli ilmaa ja katsoi sitten tietämättömästi Smileriin.
”Ehkä meidän pitää sitten vain katsoa jokapaikka”, Smiler totesi kun Sukka ei tiennyt missä muut olisivat.
Ensiksi löytyi Zema ja Watti, sitten Emilia ja Varjo, Dee ja Lippa ja viimeiseksi Mirror ja Neppis. He leikkivät vielä pari kierrosta, joskin Smiler löytyi aina ensimmäisten joukossa Sukan ansiosta. Kun ohjelma päättyi, oli vapaa-aikaa ja sai tutustua omaan hoidokkiin. Smiler meni kivelle ja Sukka loikkasi viereen.
”Okei Sukka”, Smiler sanoi.
Sukka nosti päätään kuullessaan nimensä.
”Mä oon siis Smiler, hoidan sua tänään.”
Mäyräkoira vain tapitti hiljaisena häntä ruskeilla pienillä silmillään. Se kallisti hieman päätään.
”Sä oot aika hupsu”, Smiler naurahti ja rapustti mäykän niskaa.
”Katsotaas mitä temppuja osaat.”
Smiler loikkasi alas kiveltä ja Sukka myös.
”Istu”, Smiler sanoi ja se totteli.
Myös maahan, tassu, toinen, paikka ja sivulle onnistuivat hyvin. Sille ei oltu paljoa mitää turhi temppuja opetettu, kuten vaikka kuolleen leikkiminen. Smiler voisi yrittää opettaa sen tempun. Hän kävi lainaamassa sisältä nameja ja alkoi sitten opettaa Sukkaa. Zema tuli heidän luokseen Siinan kanssa.
”Moi! Mitä teette?”
”Yritän opettaa Sukan esittämään kuollutta”, Smiler selitti.
”Kiva! Saanko tulla mukaan Siinan kanssa?” Zema kysyi.
”Joo tuu vaa!”
He alkoivat yhdessä herkkujen avulla opettelemaan temppua. Ensin he käskivät koirat makaamaan ja siitä yrittivät namin avulla houkutella ne selälleen. Heti kun koira onnistui, sille tungettiin nami suuhun ja sanottiin ”kuole”. Koirat alkoivat tajuta, että ne haluttiin makaamaan. Ne eivät kuitenkaan osanneet vielä yhdistaa sanaa ”kuole” selällään makaamiseen. Aika loppui kesken, eivätkä he ehtineet opettaa temppua.
”Eiks Sukka oo Emilian toinen hoidokki?” Smiler kysyi.
”Joo?”
”Vois sanoo sille et yrittäs opettaa sille tätä temppua.”
Zema kohautti olkiaan ja he lähtivät kentälle, jossa Dee oli jo kahden koirakon kanssa. Nyt olisi siis vuorossa agilityä. Dee oli jo järjestänyt pari pientä rataa kentälle.
”Nyt me harjoitellaan agilityä”, hän selitti.
”Tässä on rata. Näytän sen teille ensin Lipan kanssa ja sitten on teidän vuoronne.”
Dee otti Lipan mukaan kahdella taputuksella hänen reiteensä. Ensimmäinen este oli tavallinen puomi, jonka yli Lippa loikkasi leikiten. Toisena oli putki, jonka sisään Dee heitti namun. Lippa sukelsi sisään ja juoksi pian toisesta päästä ulos. Sen jälkeen oli kaksi puomia vielä. Sitten Dee pysähtyi ja Lippa myös.
”Näytän nyt samalla tämän toisen, vaikeamman radan”, hän huusi.
Ensimmäinen este oli pujottelukepit. Lippa osasi läpäistä esteen mainiosti. Toinen este oli A-este. Se oli Smilerin mielestä vaikuttanut aina hirveän vaikealta, kuten keinukin. Lippa kuitenki kipitti ylös ja juoksi alas, tietenkin herkkujen perässä. Toinen este oli umpiputki, joten Lipan piti käydä sen päässä, kääntyä ja tulla samaa tietä takaisin. Senkin se suoritti oikein hienosti. Viimeinen este, keinu, oli hieman haastava Deelle ja Lipallekkin. Lippa ei aluksi halunnut mennä esteen päälle, mutta herkut saivat sen sinne. Sitten se kipitti mahdollisimman nopeasti alas. Se säpsähti hieman, kun este alkoi kaatua toiseen suuntaan. Kun se oli tehty, Dee lähti takasin tyttöjen luo.
”Tehkääpä tuo sitten perässä”, Dee naurahti.
Smiler ei varmaan koskaan voisi olla yhtä hyvä agilityssä, mutta aina kanantti yrittää. Kun kukaan ei halunnut olla ensimmäinen, Smiler sitten suostui uhrautumaan.
Hän otti esiin herkun ja heilutti sitä Sukan edessä. Pieni mäyräkoira innostui. He lähtivät kohti ensimmäistä puomia, jonka Dee oli laskenut Sukalle sopivaksi. Koira hyppäsi tottuneesti sen yli. Sen kanssa oltiin selvästi harjoiteltu enemminkin agilityä. Myös putki sujui hyvin ja Sukka vaikutti innostuneelta juostessaan ulos putkesta. Myös viimeiset puomit se ylitti hienosti, joskin toisessa Sukan jalka hieman kolahti esteeseen. Suoritus oli silti Smilerin mielestä todella hyvä.
Seuraavaksi oli Emilia, sitten Zema ja viimeisenä Mirror. Kaikki suoriutuivat radasta oikein hyvin.
”Haluatteko kokeilla vaikeampaa rataa?” Dee kysyi.
Kaikki nyökkäsivät. Smiler oli jälleen ensimmäinen. Hän ei oikein tiennyt, miten pujottelukeit olisi pitänyt ohjata, Hän tiputteli vain herkkuja sikinsokin. Se ei oikein auttanut, sillä Sukka vain haukkasi herkut suuhunsa eikä åujotellut sen enempää kuin oli pakko. Smiler tunsi poskiensa kuumenevan tuntiessaan toisten katseen selässään. Hän pujahti seuraavalle esteelle. A-este jännitti Smileriä. Hän heitti namin ylös, mutta se valui heti alas. Sukka nappasi sen suuhunsa. Hän yritti saada Sukan menemään esteen, mutta ei onnistunut. Niimpä hän päätti vain skipata koko esteen. Umpiputken Sukka suoritti hienosti, vaikka sillä menikin vähän enemmän aikaa tulla pois sieltä. Keinu oli viimein este. Sukka vaikutti kiinnostuneelta, ja se lähti kiipeämään ylös ihan ilman herkkujakin. Kun lauta lähti kääntymään, se säikähti ja loikkasi taaksepäin. Jalka kuitenkin lipesi, joten Sukka kaatui ja putosi laudalta. Smiler oli onneksi lähellä, joten hän sai mäyräkoiran kiinni. Dee juoksi paikalle.
”Sattuiko mitään?”
”Sukka tippui laudalta, mutta sain sen kiinni.”
”Hyvä ettei sattunut pahemmin”, Dee hymähti.
Smiler meni Sukan kanssa sivuun istumaan, kun muu kokeilivat rataa. Kukaan ei suoriutunut sen paremmin kuin Smilerkään. Kun kaikki olivat suorittaneet radan lähdettiin syömään välipalaa. Välipalana oli caesar-salaattia. Se maistui oikein hyvin ja oreojäätelö sitäkin paremmin. Kun oltiin syöty, lähdettiin saunaan. Onneksi kennelillä oli lainata pyyhkeitä ja shampita, sillä kukaan ei ollut tajunnut ottaa niitä mukaan. Saunassa oli ihan kivaa, juteltiin ja rentouduttiin. Saunan jälkeen oli vapaa-aikaa. Tytöt lähtivät ulos ja juttelivat kaikesta, samalla kun koirat kävivät pikapissalla. Sitten mentiin ruokailuun. Oli jotain kasvispaistosta, joka näytti ja maistui hieman oudolta. Mutta kyllä sitä syötyä sai. Dee näytti pitävän siitä kovasti. Onneksi brookiessit veivät oudohkon maun suusta. Ruokalevon aikana kaikki makoilivat kukin missäkin. Smiler makasi leirirakennuksen sohvalla, Sukka maaten mahansa päällä. Zema makasi Siinan vierellä lattialla, Emilia nojatuolissa ja Mirroria Smiler ei nähnyt. Smiler taisi hieman torkahtaa, sillä hän havahtui siihen ,kun Dee herätteli häntä.
”Herää Smiler! Lähdetään laavulle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja!”
Smiler nousi istumaan ja Sukka loikkasi lattialle venytellen. Sekin oli nukkunut makoisat unet.
”Kuinka kauan nukuin?” Smiler kysyi haukouksen lomasta.
”Noin 20 minuuttia”, Dee vastasi.
He pukivat vaatteet ja laittoivat koirat valmiiksi. Matka laavulle ei ollut kovin pitkä. Ei kulunut kauaa, kun oltiinkin jo siellä. Dee sytytti heti tulen ja silläaikaa tytöt purkivat makkarat ja vaahtokarkit pois kassista. Matkaan oli otettu pari puukkoa, että jokainen voisi vuolla itselleen makkaratikun.Ensikis tytöt lähtivät etsimään hyviä keppejä joista vuolla. Koiratkin auttoivat. Lopulta oltiin löydetty 5 keppiä, jokaiselle oma. Tytöt alkoivat vuolla.
”Muistakaa vuolla varovasti ja ain poispäin itsestä”, Dee muistutti.
”Jos joku ehtii niin voisi vuolla minullekin kepin kun en itse tästä tulen äärestä ehdi tulla.”
Kaikkia alkoivat vuolemaan ja suoriutuivat ihan hyvin. Mirror oli ensiksi valmis, joten tämä myös teki tikun Deelle. Kun tuli oli valmis, kaikille tungettiin makkara tikun päähän. Koirat yrittivät haukkailla tikun päässä roikkuvia makkaroita, mutte ne laitettiin äkkiä nuotiin kuumenemaan Pian ne olivat valmiis syötäviksi. Jokainen söi yhden makkaran, sillä kaikki haluivat päästä paahtamaan vaahtokarkkeja. Vaahtokarkkeja meni kyll enemmänkin kuin yksi jokaiselle. Onneksi oli varattu kaksi pussia mukaan. Kun oltiin valmiit, alettiin lähtemään takaisin kennelille. Kennelillä mentiin leirikololle ja pelattiin siellä afrikantähteä, kuten leirillä. Smilerillä oli ollut todella hauskaa. Iltapala maistui kaikille hyvin. Vaikka Smiler oli jo syönyt, hän jäi kennelille. He juttelivat yhdessä, kunnes kello alkoi lähestyä kymmentä.
”Nyt olisi varmaan hyvä aika lähteä kotiin”, Dee totesi.
Hoitajat nyökkäsivät haukotellen. Vaikka Smiler oli nukkunut pienet päiväunet, hän oli silti yllättävän väsynyt. Hän hyvästeli Deen ja koirat ja sitten he lähtivät kenneliltä. He kulkivat hetken yhdessä, kunnes he lähtivät kukin omiin suuntiinsa. Päivä oli ollut aivan mahtava, mutta silti Smiler ei malttanut odottaa milloin pääsisi takaisin ihanan hoidokkinsa luo, vaikka oli sukkakin ollut ihan kiva.

Vastaus:

Hiiiienoa, hk-päivän tarina! ^^ Hienoa, että Sukan kanssa meni kohtuuhyvin, katselin teidän menoa ja vähän väliä kyllä sai nauraa kaikille teistä hoitajista, mutta hyvin teillä silti meni, olivathan koirat teille melkein täysin uusia! Saat käydä lunastamassa ilmaisen tavarasi ja lisään sinulle merkin!

- Dee

Nimi: Smiler

10.03.2017 16:01
Luku 4 – Kolmas leiripäivä

”Kaikki ylös!” kuului tuttu ääni ovelta.
Smiler oli niin uninen, ettei tunnistanut ääntä todeksi eikä sen lähdettä.
”Nyt joutuin ylös! Koirat mukaan! On tulipalo kiire!”
Kuullessaan sanan ”tulipalo”, Smiler nousi istumaan sängyssään. Hän näki Deen seisomassa ovella Tacon kanssa. Oliko sattunut jotain? Ei ollut normaalia herättää ihmisiä keskellä yötä. Oliko tapahtunut joku onnettomuus?
”Herätkää nyt nopeasti!” Dee kuulosti hätäiseltä.
”Heittäkää hieman jotain lämmintä päällenne.”
Kaikki alkoivat heräillä ja jokaista kummastutti Deen outo käytös. Mitään kovin vakavaa ei varmaan ollut sattunut, kun kerran oli aikaa pukea vaatteita ylle. Kun kaikki olivat valmiina, Dee johdatti heidät ulos.
”Menkää riviin”, Dee sanoi.
He tottelivat ja vilkuilivat epäilevästi toisiinsa. Kellään ei ollut hajuakaan, mitä kello oli.
”Onks tää joku pelastutharjotus, vai ihan muutenvaanko me herätään keskellä yötä?” Emilia murahti.
Dee ei vastannut, hymyili vain ovelasti. Hän otti jonkinlaiset huivit taskustaan ja lähestyi rivissä ensimmäisenä olevaa Zemaa. Zema kavahti vaistomaisesti kauemmas, eihän huivin kanssa lähestyvä ihminen ollut kovinkaan mieluisa, varsinkaan kun ei tiennyt mitä tuo aikoi.
”Luottakaa vain minuun”, Dee sanoi.
Hieman epävarmalla ilmeellä Zema antoi Deen sitoa silmiensä eteen huivin. Sitten oli Mirror.
”Hei hei hei, täällä on muutenkin ihan pimeää, miksi me tarvitaan jotkut huivit?” Emilia kysyi epäileväsi.
Dee ei vastannut vaan sitoi huivin Emilian päähän. Sitten oli Smiler.
”Ottakaa toisianne käsistä kiinni ja seuratkaa”, Dee sanoi.
Koirat seurasivat perässä vapaina. He kävelivät jonkin matkaa, ehkä väään puoli kilometriä. Sitten letka pysähtyi.
”Tervetuloa öiselle esteradalle!” Dee ilmoitti.
”Tehtävänänne on suorittaa rata, täysin sokkona. Koirat saavat roikkua mukananne.”
Dee selitti, että rata alko niin, että käveltäisii narua pitkin, mutta tukena olisi ylempänä naru josta voisi pitää kiinni. Toisena esteenä oli muutama autonrengas, jotka roikkuivat pystysuorassa ja niiden päältä piti jotenkin päästä osumatta maahan. Kolmas este oli maassa renkaita, ja ne piti suorittaa hyppäämällä tasajalalla joka renkaaseen. Neljäs este oli vain tavallisia puomeja, jotka piti hypätä yli. Viides ja viimeinen este oli putki, joka mutkitteli vähän joka suuntaan. Ensimmäisenä oli Zema. Hän suoriutui hyvin narukävelyn, Watin haukkuessa maassa ja seuraten hoitajaansa huolehtien. Toinen este olikin huomattavasti haastavampi. Se oli näyttänyt helpolta, mutta renkaat alkoivat keinua ja pyöriä. Zema suoriutui siitäkin paremmin kuin Smiler itse osaisi. Koko radasta hän selvisi oikein hyvin. Myös Emilia ja Mirror onnistuivat hyvin radassa. Smileriä jännitti kovasti oma vuoronsa. Varsinkin se roikkuvat renkaat-este vaikutti vaikealta. Ensimmäisestö esteestä hän suoriutui siinä missä muutkin. Toinen este oli vaikeampi kuin osaisi kuvitella. Hänellä meni yllättävän kauaen sen suorittamiseen. Sen jälkeen esteet olivat aika helppoja. Putkessa oli hauskaa, kun Frodo seurasi aivan häntä aivan hänen perässään.
”Suoriuduitte loistavasti”, Dee kehaisi.
”Haluatte varmaan nukkumaan?”
Ajatus kuulosti kaikkien mielestä hyvältä. He lähtivät takaisin kennelille
”Mitä kello on?” Mirror kysyi.
”Aloitimme puoli neljän aikoihin ja kello on nyt vartin yli neljä. Eli kyllä meillä meni melkein tunti”, Dee vastasi.
Kaikki simahtivat heti päästessään sänkyyn. He ehtisivät nukkua vielä muutaman tunnin ennen aamupalaa.

Aamulla Dee tuli herättämään heidät yhdeksältä. Smiler ei olisi halunnut nousta, sillä tänään lähdettäisiin kotiin. Oli kuitenkin pakko. Kaikki nousivat ylös ja alkoivat pukemaan. Dee oli jo mennyt takaisin kennelrakennukselle. Koirat vikisivät, koska halusivat ulos ja aamupalalle. Kun oltiin puettu, avattiin ovi ja koirat ryntäsivät ulos. Ne pissasivat nopeasti ja menivät sitten hoitajien perässä kennelrakennukseen.
”Sieltähän te tulette”, Dee kuulosti iloiselta.
”Meinasin jo lähteä hakemaan teitä kun kesti niin kauan.”
Koirille laitetiin aamuruoka ja sitten mentiin keittiöön syömään. Aamupalana oli vähän kaikenlaista. Smiler söi kaksi leipää. Jälkiruoaksi oli kakkua. Smileristä tuntui, kuin hän olisi lihonut ainakin 50 kiloa leirin aikana. Aamupalan jälkeen mentiin mökkiin pakkailemaan. Onneksi kukaan ei ollut levitellyt vaatteitaan aivan koko mökin täydeltä.
”Mä en voi uskoa et tänää pitää jo lähteä!” Mirror voihkaisi.
”No niimpä! Tää leiri on ollut ihan mahtava!” Emilia komppasi Mirroria.
”Toivottavasti Dee pitää tälläisen leirin kesälläkin”, Zema toivoi.
Kaikki äännähtivät sen emrksiksi, että toivoivat samaa. Leiri oli kyllä ollut aivan upea, vaikka olikin maksanut aika paljon. Mutta Smiler ei katunut, että oli uhrannt parin kuukauden viikkorahansa leiriin, saihan hän vähän rahaa hoitamisestakin. Kun kaikki oli pakattu, mentiin leirikokolle. Siellä alkaisi seuraava ohjelma. Dee pitäisi piirustuskisan. Smiler tykkäsi kovasti piirtämisestä, mutta etsi vielä omaa tyyliään. Katsotaan kuka voittaisi. Aihe oli Joystorm. Aluksi Smilerin pää löi tyhjää, mutta sitten hän keksi. Hän piirtäisi kaikki leiriläiset koirineen. Hän aloitti ensin piirtämällä viisi kolmen pallon kasaa vierekkäin, jonka jälkeen teki kaikkien vierelle kaksi palloa, tosin yhdelle tuli vain yksi pallo, koska se esitti Tacoa. Hän alkoi piirtämään ensiksi Zemaa, joka seisoi reunassa Watin kanssa. Siitä hän eteni itseensä ja Frodoon, Deehen ja Tacoon...
Kun lopulta työ oli valmis, hän kirjoitti reunaan nimensä ja vei sen Deelle. Muut olivat jo palauttaneet.
”Selvä, katson nämä nopeasti läpi ja julkistan sitten tulokset”, Dee sanoi.
Hoitajat istuutuivat rinkiin ja silittelivät koiria.
”Mitä te piirsitte?” Zema kysyi.
”Mä piirsin kennelrakennuksen”, Mirror sanoi.
”Mä piirsin mut ja mun baen”, Emilia sanoi ja halai hoidokkiaan.
”Mä piirsin meidät kaikki”, Smiler sanoi hymyillen.
”Vau! Ai koiratkin?” Zema kysyi ihmeisään.
”Ja Deen?”
Joo!”
Pian Dee tuli tyttöjen luo.
”Haluatte varmaan kuulla kuka voitti?” Dee arvasi.
”Tietty!”
Ensin Dee selitti että kaikkien työt olivat tietenkin hienoja ja päätös oli vaikea plaa plaa PLAAA!
”Voittaja on...”
”SMILER!”
Smiler pani kätensä hämmästyksestä suun eteen. Oliko hän voittanut? Miten se oli mahdollista?
”Onnee!” muut hoitajat onnittelivat.
Dee ojensi hänelle sipsipussin ja puruluun. Koirat tulivat heti haistelemaan luuta. Luun hän heitti heti Frodolle, joka nappasi sen ja alkoi pureksia sitä. Mutta kun Smiler avasi sipsipussin jotta kaikki saisivat siitä, Frodo kiinostui siitä enemmän. Sen seurauksena tuo menetti luunsa Watin hampaisiin. Frodo ei kuitenkaan edes huomannut tätä. He pelasivat yhden erän afrikantähteä ja söivät samalla sipsiä. Sipsiä kuitenkin jäi aika paljon, sillä kukaan ei halunnut täyttää vastaansa kun seuraavaksi oli ruokailu. Ruokana oli kananuudelisalaattia. Se oli mukavan kevyt ruoka, niin että jaksoi hyvin syödä jäkiruoaksi laskiaispullia. Smiler itse söi vain hillotäytteisiä pullia. Ruokailun jälkeen alettiin valmistautumaan pienelle koirapuisto reissulle. Frodolla ei vieläkään ollut omia pantaa ja hihnaa, joten Smiler joutui lainaamaan kenneliltä. Koirapuisto ei ollut kovin kaukana. Ehkä noin kilometrin päässä. Koirapuisto oli todella iso. Siellä oli kaikenlaisia putkia ja muita esteitä koirille viihdykkeeksi. Täällä viivyttäisin taatusti pitkään!
Koirille heiteltiin palloa, oltiin piilosa, etsintää ja vaikka mitä, Koirat selvästi nauttivat tästä. Eikä Smilerilläkään ollut mitään valittamista mistään.
Kun oltiin jonkin aikaa jo oltu leikittämässä koiria, alettiin tekemään lähtöä. Smileriä harmitti, sillä ohjelmassa olisi enää loppusiivoukset ja leirin päättäminen. Hän yritti hidastella amtkalla kennelille, mutta Dee hoputteli häntä ja Frodokin veti päästäkseen muiden koirien joukkoon. Matka kennelille sujui ihan liian nopeasti.
”Menkääs siivoilemaan mökkiä tulen pian tarkastamaan”, Dee kehotti.
Hoitajat laahustivat mökille. Koirat kummastelivat, miksi he olivat niin allapäin. Ne yrittivät vikistä ja lohduttaa hoitajiaan. Viimeisetkin tavarat pakattiin ja sänkyjen pussilakanat laitettiin takaisin kaappiin. Kun kaikki oli valmista, Dee tuli. Hän tarkasti joka nurkan ja näytti tyytyväiseltä kun mökki oli puhdas.
”Selvä. Ottakaa tavaranne ja tulkaa ulos”, Dee sanoi hyväntuulisesti eikä huomannut hoitajien alakuloa.
Tytöt ottivat tavaransa ja lähtivät ulos Deen perässä. He pysähtyivät kennelin eteen, jossa Dee jo seisoi Tacon kanssa.
”Noniin. Nyt on aika päättää leiri”, Dee sanoi.
Kaikki olivat aika poissaolevan oloisia ja katselivat maahan.
”Leiri on sujunut oikein mukavasti, vaikka tämä olikin ensimmäinen”, Dee sano ja tuntui vasta nyt huomaavan kuinka harmissaan tytöt olivat leirin loputtua.
”Mutta ei suinkaan viimeinen!”
He juttelivat vielä hetken, joskin hoitajat vastailivat aika mumisten. Dee yritti parhaansa mukaan piristää heitä.
”Älkää nyt”, Dee yritti.
”Ei päätetä leiriä ikävään oloon!”
Hän halasi hoitajia ja heidän kasvoilleen kohosi pieni hymy.
”Millon aiot pitää seuraavan leirin?” Emilia uteli.
”Ehkä kesällä sitten.”
He juttelivat leiristä vielä htken, kunnes tyttöjen piti sitten lähteä. He hyvästelivät Deen ja koirat. Koirat jäivät vikisemään kennelille, sillä ne olisivat halunneet mennä hoitajiensa perään. Tytöt kävelivät hetken samaa matkaa, kunnes tie haarautui ja jokainen jatkoi omaa matkaansa kotiin. Smilerin avatessa ovensa, hän heitti repun eteiseen ja hyppäsi sohvalle makaamaan. Leiri oli ollut uskomaton.

Vastaus:

Wuuuu nyt saatkin sitten talvileirimerkin ^^ Oikein hyvä viimeinen leiritarina. Kesälle tosiaan on leiri suunnitteilla, mutta saatan jopa järjestää kevätleirinkin, ehkä. Laitan sulle leirimerkin ja saat hakea sen ilmaisen tavaran kaupasta! ^^

- Dee

Nimi: Emilia~

07.03.2017 22:03
11. Toinen hoitokoira

Saavuin tänään ajoissa kennelille, Dee oli luvannut minulle toisen hoitokoiran, hänen luottamuksensa oli noussut minun kohdallani ylös päin ja hän osoitti sen siis toisella hoitokoiralla. Menin kennelin porteista sisään ja menin Deen luo joka oli kolaamassa pihaa.
''Hei! Mitä kuuluu?'' kysyin Deelta.
''Hyvää kiitos, mennäänkö valitsemaan sinulle se toinen hoitokoira jonka lupasin?'' hän kysyi.
''Mennään tietenkin!'' sanoin innoissani.

Dee lähti kävelemään koirien luo. Hän näytti minulle mitkä kaikki koirat olisivat vapaana, vailla hoitajaa.
''Hoitajaa kaipaavia koiria ovat siis Bessie, Neppis, Valssi, Taco, Shonna ja Sukka'', Dee esitteli koirat minulle.
''Hmm, tämä on vaikeaa'', sanoin ja silmäilin koiria. Kaikki olivat niin suloisia ja komeita. Katseeni kiinnittyi eniten Tacoon ja Sukkaan, koska ne olivat pienimpiä koiria. Olin miettinyt, että jos joskus saan vielä toisen hoitokoiran, niin haluaisin pieni kokoisen. Katselin myös komeaa valkoistapaimenkoiraa, Valssia. Päätin kuitenkin sulkea Valssin pois valinnoistani ja katselin taas Tacoa ja Sukkaa.
''Mikä Tacon koko nimi on?'' kysyin.
''Kissanpolkan Piparminttupoika Taco'', Dee vastasi.
''Entäs Sukan?'' jatkoin.
''Tadaan Sirkustirehtööri Sukka'', Dee vastasi hymyillen.
''Haluan Sukan! Ihanat nimet molemmilla. Päätös oli erittäin vaikea, koska molemmat koirat ovat erittäin ihania joten päätin valita heidän nimen perusteella, kummalla on hauskempi ja suloisempi nimi'', sanoin naurahtaen Deelle.
''Hienoa, saat Sukan sitten hoidokiksi!'' Dee sanoi.
''Loistavaa! Tule Sukka, mennään pihalle hieman leikkimään'', sanoin innoissani ja Sukka saapui luokseni. Otin koiran syliini ja se nuoli kasvojani innoissaan ja tämän pikkuinen häntä heilui hirvittävän kovaa vauhtia. Vähän ajan kuluttua laskin Sukan takaisin alas ja huusin sen nimeä niin, että se seurasi minua. Ohjasin Sukan pihalle.

Pihalla leikimme. Heitin Sukalle pihalla olevaa pientä palloa. Sukka pinkoi hakemaan palloa ja kun tämä juoksi pallo suussa takaisin luokseni, aloin nauraa kovaan ääneen. Sukka saapui luokseni ja katsoi minua häkeltyneenä ja pudotti pallon eteeni.
''Anteeksi Sukka, olet vain niin söpö! En kestä miten ihanat pikku töpöjalat sinulla on. Onneksi valitsin sinut toiseksi hoidokikseni!'' sanoin hymyillen Sukalle ja silitin tämän sileää turkkia. Tämän jälkeen aloin kaivaa repustani lenkkitarvikkeita.
''Katsos Sukka mitä ostin sinulle, oman ruskean hihnan sekä ruskean kaulapannan, eivätkö ne olekkin hienoja?'' kysyin Sukalta.
''Wuh, wuh!'', Sukka haukkui innoissaan ja alkoi nuuhkia kaulapantaa sekä hihnaa. Minulle tuli sellainen fiilis, että Sukka piti uusista ulkoiluvälineistä.

Laitoin kaulapannan Sukan kaulaan ja säädin sen oikean kokoiseksi.
''Noin'', sanoin kun sain laitettua pannan oikean kokoiseksi. Sitten laitoin kaulapantaan hihnan kii.
''Mennään ihan pienelle lenkille'', sanoin hymyillen Sukalle ja Sukka heilutti häntäänsä minulle. Kiersimme pienen metsä lenkin, jossa Sukka teki tarpeensa. Kävellessämme katselin Sukkaa joka haisteli innoissaan maastoa ja töpötti pikku jaloillaan eteenpäin. Vaikka kiersimmekin pienen lenkin, huomasin kyllä, että lenkissä meni paljon kauemman aikaa kuin Nadjan kanssa. Huomasin myös, että Sukka alkoi olla väsynyt lenkistä.
''Anteeksi Sukka, mennään ensi kerralla hieman pienempi lenkki, olen vain tottunut Nadjaan ja sen vauhtiin'', sanoin Sukalle ja Sukka heilutti taas häntäänsä. Kun aloimme saavuttaa kennelin jälleen, Sukka kiihdytti vauhtiaan, se suorastaan koitti vetää minua eteenpäin. Sukka varmaan tiesi, että kun se pääsisi kenneleen, saisi se ruokaa siellä.

Saavuimme kennelin pihalle ja menimme suoraan sisälle Sukan kanssa. Irrotin Sukalta hihnan sekä otin tältä kaulapannan pois. Tämän jälkeen vein hihnan ja kaulapannan kaappiini ja hain sieltä samalla uudet hopeanväriset teräskupit, jotka olin ostanut tulevalle hoitokoiralleni etukäteen, eli tässä tapauksessa Sukalle. Kävin hakemassa kennelin varastoita Sukalle ruokaa toiseen teräskeppuun. Toiseen teräskeppuun taas hain hanasta jääkylmää vettä Sukalle. Sitten menin takaisin Sukan luokse, käskin tämän istua ja annoin ensin veden ja tämän jälkeen ruuan Sukalle.
Silitin vielä hieman tämän päätä. ''Tulen mahdollisimman pian taas tapaamaan sinua, senkin ihana pikku Sukka, oli tosi kivaa tänään kanssasi, onneksi valitsin sinut toiseksi hoidokikseni'', sanoin vielä mäyräkoiralle ja lähdin tämän jälkeen pois kenneliltä.

Vastaus:

Kiva, että kävit heti tutustumassa Sukkaan sen valittuasi, teillä näytti olevan hauskaa jo nyt! ^^ "Kii" on puhekielinen sana, sen kirjoittaisin sinuna "kiinni". Metsä_lenkki on yhdyssana. Pidin tästä tarinasta, Sukka tosiaan on lyhyine jalkoineen ja pitkine vartaloineen syötävän suloinen näky, etenkin juostessaan! Annan tästä 30v€! :3

- Dee

Nimi: Smiler

07.03.2017 17:29
Luku 3 - Toinen leiripäivä

Kello löi yhdeksän ja samalla sekunnilla Dee avasi mökin oven.
”Herätys! Leiripäivä kaksi alkaa!” Dee kailotti Tacon haukkuessa.
Koirat nousivat heti innokkainsa pystyyn, kun taas hoitajille olisi vielä uni maistunut. Dee ei kuitenkaan luovuttanu, vaan usutti koirat hyppäämään oman hoitajansa päälle. Se tepsi, sillä kaikki olivat hetkessä hereillä.
”Pukekaa vaatteet ja tulkaa puolelta aamupalalle”, Dee kuittasi ja lähti kun oli varma että kaikki olivat hereillä.
Smilerin hiukset olivat aivan sekaisin ja silmät väsyneet. Mutta eivät muutkaan hoitajat kovin hehkeiltä näyttäneet. Smiler oli nukkunut valkoisella isolla t-paidallaan, joka ulottui melkein hänen polviinsa. Koirat hyörivät ympäriinsä. Ne tahtoivat ulos. Kaikki alkoivat pikkuhiljaa harjata hiuksiaan, pukea vaatteitaan ja tehdä muita aamutoimia. Ei mennyt kuin parisenkymmentä minuuttia ja kaikki olivat valmiit. He ottivat koirat matkaan ja lähtivät kennelrakennukselle. Koirat kävivät kaikki pikapissalla mutta sipsuttivat kiltisti hoitajin perässä sisälle.
”Jes ruokaa! Mulla on kamala nälkä”, Mirror kuulosti tyytyväiseltä istuessan pöytään.
Kukin otti itselleen aamupalaa. Smiler kaatoi muroja kulhoonsa ja maidon päälle.
”Nää suklaamurot on kivaa vaihtelua kotona oleviin terveysmuroihin”, Smiler sanoi.
”Ne on ihan kamalia.”
Muut naurahtivat ja jatkoivat syömistä. Aamupala kului mukavasti rupatellen. Suklaakeksitkin maistuivat. Aamupalan jälkeen lähdettiin ulos leikittämään koiria. Niille otettiin mukaan frisbeitä, palloja ja muita leluja. Smiler heitteli frisbeetä Frodolle. Koira juoksi innoissaan sen perään ja haki sen aina takaisin.
”Mitäs sanoisitte, jos leikkisimme hieman etsintää?” Dee ehdotti.
”Mitä se on?” Zema kysyi.
”Koirille annetaan vainu jostain lelusta, lelu piilotetaan ja koiran pitää etsiä se”, Dee kertoi.
Ehdotus kuulosti kaikkien mielestä hauskalta, joten niin tehtiin. Dee otti punaisen pallon käteensä ja heilutteli sitä koirien edessä. Koirat käskettiin istumaan ja Dee lähti juoksemaan pallo mukanaan talon taakse. Kun hän pian palasi, koirille annettiin lupa etsiä pallo. Ne juoksivat talon taakse. Hetken kuluttua koiralauma palasi, kärjessä Frodo pallo suussaan muiden jahdattavana. Se oli löytänyt pallon ja toi sen Smilerille.
”Hyvä poika!” Smiler kehui ja rapsutti hoidokkiaan.
Etsimistä leikittiin vielä jonkin aikaa, niin että jokainen sai piilottaa lelun. Lopulta koirat alkoivat kyllästyä leikkiin, eivätkä ne lähteneet etsimään palloa enään.
”Jos mentäisiin nyt leirikololle?” Dee ehdotti.
He lähtivät suuntaamaan leirikololle. Deellä oli kuulemma mielenkiintoinen ohjelmanumero. Kaikki odottivat sitä innolla. He jättivät ulkovaatteet eteiseen ja menivät sisään.
”Olen suunnitellut teille pienen tietokisan”, Dee sanoi.
”Liittyen tietenkin koiriin.”
Kaikille annettiin kynä ja paperia. Tarkoituksena oli, että Dee kysyi kysymyksen ja paperiin kirjoitettiin vastaus.
”Ensimmäinen kysymys”, Dee aloitti.
”Nimeä kolme FCI1:seen kuuluvaa rotua.”
Smiler kirjoitti paperiin, bordercollie, australianpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira. Kysymyksiä tuli aina uusi ja uusi ja Smiler vastasi niihin parhaansa mukaan. Ihan kaikkea hän ei tiennyt.
”Mikä on maailman pienin koirarotu?”
Smiler kirjoitti paperiin Chihuahua. Pian paperit palautettiin Deelle. Hoitajat alkoivat pelata afrikantähteä, kun Dee ryhtyi tarkistamaan tuloksia. Peliä ei ehditty pelata loppuun, kun Dee jo oli valmis. Mirror olisi mielellään pelannut pelin loppuun, mutta kaikki halusivat tietää tulokset.
”Voittaja on.. Zema!” Dee julisti innoissaan.
”Hän sai kaikki oikein.”
Zema punastui hieman saadessaan onnitteluita ja palkkioksi karkkipussin ja koiranherkkuja. Karkit jaettiin tasapuolisesti kaikkien kesken. He pelasivat vielä toisen erän afrikantähteä, jonka jälkeen oli ruokailun aika. Ruokana oli kalapuikkoja. Ruoka maistui kaikille mainiosti, kuten jälkiruokakin. Pienen levon jälkeen lähdettiin ulos.
”Ohjelmassa olisi tokoa”, Dee selitti.
”Jos joku haluaa, niin voi viedä paimenkoiransa myös paimentamaan.”
Smiler olisi mielellään kokeillut paimennusta, muttei halunnut mennä yksin ja kaikki muut vaikuttivat olevan halukkaita tokoilemaan. He aloittivat ihan perus istu-käskyllä. Ensin testattiin, kuinka kauan koirat jaksaisivat istua paikoillaan. 10 sekuntia oli Zeman ja hänen koiransa ennätys. Muut kilpailivat kovasti päästä paremmiksi ja niin kävi. Emilia sai 11 sekuntia. Ajat paranivat kokoajan ja pian oltiin jo 30 sekunnissa! Sekin oli Zeman tulos. Ne tietokisasta voitetut namit näyttivät tepsivän palkintona. Myös paikallamakaamista kokeiltiin, ja siihen saatiin aikalailla samat tulokset kuin istumisessakin. Seuraaminenkin luonnistui loistavasti, kun oli jotain namia kädessä.
”Tehän olette oikeita tokomestareita!” Dee naurahti.
Smilerin hymy leveni samalla kun hän käveli ja piti namuja nyrkkinsä sisällä, jota Frodo seurasi haistellen. Myös luokse tuloa harjoiteltiin. Koirat suoriutuivat siitäkin moitteetta.
”Haluaisitteko kokeilla hieman haastavampia juttuja?” Dee kysyi haastavasti.
”Jooo!”
Dee haki varastosta esteen. Hän asetti sen aluksi matalalle, jotta pystyi näyttämään Tacon kanssa. Dee houkutteli pikkukoiran seuraamaan. Se haisti namun hänen kädessään, joten seurasi. Esteen kohdalla Dee heitti namin esteen toiselle puolelle. Taco loikkasi matalan esteen yli, kaappasi namin mukaansa ja jatkoi juoksua se suussaan. Dee heitti toisen namin pallon luokse.
”Nouda!” Dee huusi.
Taco juoksi, haukkasi herkun ja otti pallon suuhunsa. Deen heittäessä vielä kolmannenkin herkun esteen yli, Taco hyppäsi uudestaan yli ja toi pallon Deen odottavaan käteen.
”On jo todella hyvä, jos saatte tuon edes tehtyä”, Dee sanoi.
”Se on nimittäin tason EVL temppu.”
Ensimmäisenä oli Emilia. Hän sai koiransa hyppäänään esteen yli, mutta se ei tajunnut ottaa lelua suuhunsa. Mirrorille kävi samoin. Zema sai Watin hypäämään esteen yli, ottamaan pallon suuhunsa, hyppäämään uudestaan, mutta Watti ei antanut palloa Zemalle vaan juoksutti hetken hoitajaansa. Frodo ei hypännyt esteen yli kummallakaan kerralla, kiersi ne vain. Pallon se kyllä haki ja toi Smilerille.
”Eiköhän tämä riitä tältäerää”, Dee sanoi.
”Voitte mennä mökkiin levähtämään pian on välipala.”
Hoitajat ottivat koirat ja menivät mökkiin.
”Toko oli tosi kivaa! Aion ehdottomasti ostaa itselleni edes yhden tokokurssin!” Smiler oli innoissaan.
”Watti oli tosi hyvä”, Emilia kehaisi ja sai Zeman jälleen punastumaan.
Tytöt puhuivat vielä hetken äskeisestä tokosta, kunnes oli aika mennä välipalalle. Kaikki söivät karjalanpiirakkaa, kellekkään ei maistunut kuningatarrahka.
”Eikö kukaan ottanut kuningatarrahkaa?” Dee kysyi naurahtaen.
Kaikki naurahtivat hieman vaivaatuneina. Dee otti itselleen rahkan. Ei hän kaikkia syönyt, laittoi loput jääkaappiin. Jokaiselle heitettiin karkkipussi jälkiruoaksi.
”Kirjoittakaa eteisessä olevaan lappuun pitsatäytetoivomukset!” Dee huikkasi hoitajien perään.
Jokainen rustasi omat toiveensa. Zeman laitettua ananaksen omiin täytteisiinsä, alkoi hoitajien välillä pieni kina siitä, kuuluiko ananas pitsaan vai ei. Zeman mielestä kuului ehdottomasti, mutta muiden mielestä ei todellakaan.
”Ananas kuuluu pitsaan”, Dee tuli sanomaan.
”Päätän sen kennelin omistajan oikeuksillani.”
Kaikki naurahtivat. Tytöt ottivat koirat ja menivät mökkiin. He menivät selailemaan puhelimiaan ja snäppäsivät toisilleen.
”Mitä meillä on ohjelmas seuraavaks?” Zema kysyi.
Mirros hilppaisi katsomaan. Mökin ulkopuolella oli lappu, jossa luki aina päivän ohjelma.
”Sauna 17.00”, Mirror tiedotti.
Kaikki nyökkäsivät ja alkoivat kaivaa tavaroita esiin.
”Emilia?”, Zema kysyi.
”Shampoo hoidossa”, Emilia vastasi.
Smileristä oli hienoa, että hoitajilla oli pieni yhteys toisiinsa. Kai se johtui siitä, että heillä kaikilla oli samat kiinostuksen kohteet, koirat. Tytöt ottivat pyyhkeet ja muut mukaan ja lähtivät saunalle koirien kanssa. Dee tuli heitä vastaan.
”En muistanutkaan sanoa saunasta teille! Hyvä että osasitte katsoa siitä mökin seinästä”, Dee totesi hymyillen.
Koirat jätettiin taas pukuhuoneeseen leikkimään. Ne saivat pureksia luita ja palloja. Saunassa kerrottiin hauskoja tarinoita, mitä oltiin tehty pieninä. Dee oli ollut pienenä aikamoinen vekkuli ja hän muisti aika paljon ajoista ollessaan alle kouluikäinen. Mirror kävi jälleen avannossa ja Smilerkin uskalsi kastautua polviin asti. Saunan jälkeen tytöt menivät mökkiin snäppäilemään taas. Pian olikin taas ruoka. Kaikki tiesivät, että oli pitsaa, joten ruokailuun mentiin mielellään hieman etuajassa.
”Haisikos pitsa mökkiin asti kun olette nyt jo täällä?” Dee kiusoitteli.
Onneksi pitsat olivat jo valmiina, joten päästii syömään. Kukaan ei jaksanut syödä omaa pitsaansa kokonaan, vaan jätti pari palaa yli.
”Uaaah oon ihan täynnä”, Smiler ähkäisi.
”Eikai meillä ole nyt mitään jälkiruokaa?” Zema puuskahti.
”Valitettavasti vaniljamuffinit odottavat syömistä”, Dee naurahti.
Kaikki mölähtivät sen merkiksi, ettei heihin mahtunut yhtään enemää. Päätettiin siit ottaa muffinit mukaan leirikololle ja niitä voisi syödä samalla kun pelailtiin. Pelattiin jällee afrikantähteä. Parin pelin jälkeen alettiin kyllästyä, joten oltiin totea.
”Totuus vai tehtävä, Zema?” Dee kysyi.
”No.. Jos vaikka totuus alkuun”, Zema valitsi.
”Onko leirillä ollut kivaa?”
”Vielä kysyt! Ihan mahtavaa!” Zema vastasi.
Kaikki nauroivat.
”Totuus vai tehtävä, Dee?” Smiler kysyi.
”Tehtävä, ei nössöillä”, Dee vastasi.
”Mene koirien keskelle esittämään koiria”, Smiler haastoi naurahtaen.
Dee konttasi koirien luo ja alkoi pitää koiramaista ääntä. Hän myös heilautti takapuoltaan kuin häntää. Koirat kastelivat ihmeissään Deen touhua. Se kyllä näytti kieltämättä aika hauskalta. Nyt oli Deen vuoro kysyä Smileriltä. Hän valitsi tehtävän.
”Mä tiedän hyvän!” Emilia kiljaisi.
”Kuka on susta kivoin meistä hoitajista?”
Kysymys oli paha Smilerille. Hän ei tykännyt laittaa ihmisiä järjestykseen, mutta kysymykseen oli vastattava.
”Nooo... Ehkä Zema..”, Smiler vastasi
”Mutta olette kaikki tosi kivoja! Zeman vain tunnen parhaiten!”
Zema nyökkäsi naurahtaen hieman yllättyneen oloisena. Emilia ja Mirror nyökkäsivät myös.
Peliä jatkettiin vielä hetken ja kaikki muffinsit menivät. Pian mentiin iltapalalle. Ruoka ei oikein maistunut, kun oltiin edelleen täynnä pitsasta ja muffineista. Korvapuusteja jokainen söi sen yhden. Koirille laitettiin iltaruoat. Ne menivät oikein mielellään ruokailemaan pitkän päivän päätteeksi. Dee laittoi pyörimään jonkun koiraleffan. Sen nimi oli kai Timi Kultainennoutaja. Se kertoi pienen kultaisennoutajan elämästä, kuinka se kasvoi hylätystä katukoirasta yhden rakastavan perheen lemmikiksi. Leffa oli kaikkien mielesä todella hyvä. Tytöt toivottivat hyvät yöt Deelle ja kenneli koirille, ottivat omat hoidokkinsa mukaan ja lähtivät mokille. He pesivät hampaansa, tekivät muut iltapuuhat ja snäppäsivät hetken. Sitten he alkoivat nukkumaan. Smilerillä oli ollut tosi kivaa ja häntä hieman harmitti, että huomenna pitäisi palata takaisin kotiin. Mutta huomisesta päivästä pitäisi nauttia sitäkin enemmän!

Vastaus:

Ai tän takiako sä kysyit multa kuuluuko ananas pitsaan? xDD Mut kyllähän se kuuluu >:::D Pitää laittaa sitten kai vähemmän jälkiruokia jatkossa... kukaan ei kerta meinaa jaksaa syödä ja tuntuu vähän tyhmältä että joka ruualla on jotain extraa vaikka mulla onkin virtuaalirahaa vaikka muille jakaa xD Seuraavan tarinan jälkeen saatkin sitten leirimerkkis ja ilmaisen tavaran >;D

- Dee

Nimi: Emilia~

06.03.2017 22:34
10. Hullunkurinen päivä


Saavuin kennelille kymmenen jälkeen. Olimme sopineet, että kaikki jotka osallistuisivat hullunkuriseen päivään, olisivat viimeistään puoli yhdeltätoista leirikolon edessä. Menin odottelemaan leirikolon eteen ja pian Mirror saapui luokseni.
''Moi! Mitä kuuluu?'' Mirror kysyi heti minulta.
''No hei, hyvää kuuluu. Mitäs sinulle?'' kysyin.
''Hyvää, jännittää vaan minkä koiran mahdan saada kun Dee arpoo ne'', Mirror kertoi.
''Minuakin jännittää, mutta hei katso! Tuolta Dee saapuukin Zeman ja Smilerin kanssa!'' sanoin kovaan ääneen nähdessäni muutkin.
Dee, Zema ja Smiler tervehtivät meitä ja kyselivät myöskin kuulumisia. Keskustelimme hetken, ennen kuin Dee aloitti kertomaan mitä tänään tekisimme. Kun Dee oli kertonut päivän ohjelman, oli aika julkaista kuka olisi minkäkin koiran kanssa tänään. Jännitys tiivistyi Deen avatessa uudelleen suunsa.
''Tässä ovat siis Hullunkurisen päivän parit, Zema ja Siina, Emilia ja Varjo, Smiler ja Sukka, Mirror ja Neppis'', Dee kertoi. Olin itse innoissani saamastani tämän päivän koirasta ja huomasin, että muutkin olivat iloisia Deen pari valinnoista.

Kun Dee oli kertonut meille, kuka olisi minkäkin koiran kanssa tänään, lähdimme heiti syömään. Ruuaksi meillä oli pinaattilettuja ja puolukkahilloa sekä jälkiruuaksi vadelmarahkaa. Menin hakemaan annoksen, en kovinkaan isoa, koska minulla ei tällä hetkellä ollut niin kovinkaan iso nälkä. Kun olin saanut syötyä ruokani, kävin hakemassa jälkiruuan. Istuimme yhdessä syömässä Smilerin, Zeman ja Mirrorin kanssa ja keskustelimme vielä talvileiristä. Se oli ollut uskomattoman upea reissu. Talvileiri lähensi meitä todella paljon ja nyt kun vietämme yhdessä taas kokonaisen päivän niin se lisää vain ystävyyttämme entisestään! Pian kuitenkin olimme syöneet joten veimme astiamme pois. Kun olimme lähdössä ruokalasta, Dee vielä varmisti mitä seuraavaksi olisi ohjelmassa.
''Seuraavaksi sitten kokoonnutaan kentälle, meillä on kentällä kilpailu, pelataan piilosta koirien kanssa! Selitän siitä vielä tarkemmin kun olemme kentällä. Ottakaapa koiranne ja lähtekää marssimaan kentälle päin'', Dee sanoi meille. Lähdimme siis ruokalasta ja kävin hakemassa mustan saksanpaimenkoira uroksen, Varjon. Olin innoissani siitä, että sain olla Varjon kanssa tämän päivän. Olin kuullut, että Varjoa on helppo lenkittää, koska siihen ei tarvita välttämättä hihnaakaan, sekä se oli kiva kuulla, että Varjo on tosi aktiivinen koira ja tykkää leikkiä.

''Elikkäs etsijäksi valitaan yksi hoitaja ja yksi koira, sillä välin muut piiloutuvat koiriensa kanssa piiloon ja tämän jälkeen etsijäkoirakko etsii muut. Selitinkö nyt niin, että kaikki tajusivat?'' Dee kysyi hämmästynyt ilme kasvoillaan.
''Kuulostihan tuo selitys vähän oudolta, mutta minä ainakin ymmärsin mitä teemme nyt'', vastasin Deelle. Muutkin kertoivat ymmärtäneensä mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Ensimmäiseksi etsijäkoirakkona toimivat Smiler ja Sukka , sillä välin kun Smiler laski kolmeenkymmeneen, me muut ryntäsimme piiloon koiriemme kanssa. Ennen kuin lähdimme etsimään piilopaikkaa, irrotin Varjon hihnasta jotta pääsisimme nopeasti juoksuun. Minä ja Varjo menimme piiloon lähellä olevaan pensaikkoon. En nähnyt ollenkaan, mihin muut olivat menneet piiloon. Pian Smiler huusikin jo, että hän ja Sukka lähtevät nyt etsimään meitä. Ensimmäiseksi he löysivät Mirrorin sekä Neppiksen. Neppis oli lähtenyt pois piilosta joten paljasti heidät. Tämän jälkeen he löysivät Deen ja Lipan. Heidän jälkeensä Smiler ja Sukka löysivät minut ja Varjon. Huomasin kun matalalla oleva koiran nenä nuuhki minua ja Varjoa kun olimme puskassa. En voinut olla nauramatta joten siksi me paljastuimme.
''Sukka, olet niin suloinen!'' sanoin Sukalle kun tämä löysi meidät. Nousimme Varjon kanssa pois pensaasta ja menimme muiden löydettyjen luo. Meidän jälkeemme, Smiler ja Sukka etsivät vielä Zeman ja Siinan. Tämän jälkeen kokoonnuimme kaikki takaisin kentälle ja sovimme seuraavaksi etsijäksi ne jotka Smiler ja Sukka olivat löytäneet ensimmäisenä eli Mirror ja Neppis olivat seuraavat etsijät. Tällä kertaa Varjo ja minut löydettiin ensimmäisenä ja muut sitten peräkanaa meidän jälkeemme. Emme pelanneet enään kolmatta kierrosta joten lähdimme toisen piilo pelin jälkeen sisälle leirikoloon.

Leirikolon sisällä, saimme puolituntia vapaa-aikaa tutustua tämän päivän koiraamme. Niimpä minä kävin hakemassa lelun jonka kanssa sain leikittyä Varjon kanssa sisällä. Hain myös muutaman namupalan Varjolle samalla reissulla. Kun olin hakenut lelun, heitin sitä sisällä muutaman kertaa Varjolle ja tämä haki lelun ja toi takaisin minulle. Kun olimme tarpeeksi kauan leikkineet, annoin muutaman namupalan Varjolle.

''Kaikki ulos, nyt mennään kentällä harjoitellaan agilitya porukassa!'', Dee tuli ilmoittamaan meille kaikille joten ryntäsimme ulos ja sieltä kentälle. Kun kaikki olivat saapuneet kentälle, aloimme harjoitella putkea sekä hyppyjä pienten esteiden yli. Dee jakoi meidät kahteen ryhmään, toisessa olivat minä ja Varjo sekä Mirror ja Neppis kuten taas toisessa ryhmässä Smiler ja Sukka sekä Zema ja Siina. Minä sekä Mirror menimme koirinemme ensiksi harjoittelemaan putkea. Varjo juoksi putken läpi ennen kuin ehdin edes sanoa mitään. Käskin tämän jälkeen Varjon luokseni ja ohjasin tämän menemään putken läpi. Mirror ohjasi myös Neppiksen putken läpi sujuvasti. Ohjasimme vuorotellen koiriamme putken läpi varmaan kymmenisen kertaa molemmat kunnes Dee huusi, että on vaihdon aika. Vaihdoimme siis paikkoja ja pääsimme Mirrorin sekä koirien kanssa harjoittelemaan pienten esteiden yli hyppäämistä.

Tällä kertaa Mirror yritti ensin Neppiksen kanssa ja Neppis meinasi hypätä esteen yli, mutta painoikin jalat visusti maahan eikä hypännyt estettä. Sitä varmastikkin jännitti, en tiedä oliko se ennen edes koittanut estehyppyä. Mirror koitti uudestaan ja uudestaan, kolmannella kerralla Neppis hyppäsi kauniissa kaaressa esteen yli ja tämän jälkeen toisen ja kolmanne esteen yli. Katsoin kun Neppis ja Mirror menivät viimeisen esteen, sitten käänsin katseeni Varjoon, mutta Varjo ei ollutkaan enää vierelläni. Katsoin takaisin esteille ja Varjo loikki esteiden yli ilman minua, se seurasi Neppistä. Käskin Varjon jälleen kerran luokseni.
''Senkin höpsö, sinä se et ainakaan pelkää näitä esteitä. Nyt mennään yhdessä tämä rata, ei tästä tule mitään jos sinä yksinäsi säntäilet kaikki esteet ja minä vain katselen vierestä'', sanoin Varjolle. Sitten menimme yhdessä kaikki kolme estettä. Harjoittelimme noin viisi kertaa niitä esteitä, kunnes Dee ilmoitti, että oli aika lopettaa.

Nyt meillä olisi vuorossa välipala, joten suunnistimme päätä pahkaa ruokalaan. Ruokalassa Dee kertoi, että välipalana meillä olisi tänään caesar-salaattia sekä jälkiruuaksi oreojäätelöä. Lipaisin huuliani, kun mietin miten hyvää oreojäätelö olisi. No ensin oli kuitenkin syötävä salaatti. Menin siis hakemaan itselleni annoksen caesar-salaattia sekä juomaksi vettä. Söin nopeasti ruokani ja hain jälkiruuan. Kaikki muutkin olivat siirtyneet jälkiruokaan ja keskustelimme syömisen yhteydessä, miten kullakin meni harjoitukset.

Kun olimme syöneet, oli aika lähteä saunalle. Olin odottanut innoissani tätä hetkeä. Pääsisin taas heittämään kunnon löylyt. Ampaisin Zeman kanssa ensimmäisenä hakemaan reppumme jossa olivat saunakamppeet. Tämän jälkeen odotimme muita leirirakennuksen eteisessä ja menimme kaikki samaa matkaa saunalle. Päästyämme saunaan, menin löylynheittäjän paikalle ja heitin ensin vain hieman löylyä. Kaikki muutkin olivat saapuneet saunaan ja sanoivat, että en saisi heittää liian kovia löylyjä, ennen kuin he olisivat menneet pois. Zema kuitenkin lupasi saunoa kanssa kovissakin löylyissä. Smiler, Dee sekä Mirror lähtivät pois saunasta ja minä rupesin heittämään kunnolla löylyä, Zema seuranani. Juttelimme niitä näitä ja nautimme löylyistä. Zema ehdotti kuitenkin, että voisimme käydä uimassa. Niimpä heitin vielä kovemmat löylyt ja ampaisimme ulos ja pulahdimme kylmään veteen. Nousimme nopeasti ylös ja menimme takaisin saunaan.
''Nyt lisää löylyä!'' Zema sanoi hytisten.
''Onnistuu!'' vastasin hänelle.
Kun olimme saunoneet tarpeeksi kauan sekä käyneet toisenkin kerran uimassa, kävimme pesulla, puimme ja lähdimme takaisin leirikololle päin, mihin muut olivat jo edeltä menneet. Saunomisen jälkeen meillä piti olla vapaa-aikaa leirikololla ennen ruokailua. Emme me ehtineet Zeman kanssa mitään vapaa-aikaa viettää, kun meidän piti jo mennä syömään.
''Höh, ei ehditty vapaa-aikaan'', Zema sanoi.
''No nautittiimpa ainakin löylyistä! Kiva kun olit seuranani ja innostit käymään uimassakin!'' sanoin hymyillen Zemalle.
''Totta!'' Zema sanoi.

''Syömään!'' Dee huusi.
''Mitäs on ruokana?'' Mirror kysyi.
''Kasvispaistosta, minun lemppariani. Sekä jälkiruuaksi brookiesseja'', Dee sanoi hymyillen.
''Jes'', Mirror sanoi.
Menimme ruokalaan ja kävimme jokainen hakemassa annokset kasvispaistosta. Söimme kaikki oikein kunnon annokset. Kerroimme Zeman kanssa muille uintireissustamme ja siitä kuinka kovia löylyjä olimme ottaneet. Meillä oli ollut tosi kivaa. Kun olimme syöneet kuitenkin kasvispaistokset, menimme hakemaan jokainen brookiesseja. Söimme ne ja ilmoitimme Deelle, että olemme valmiit sekä kysyimme mitä seuraavaksi olisi ohjelmassa, koska kukaan meistä ei muistanut, vaikka Dee oli aamulla lukenut meille päivänohjelman.
''Siesta aka ruokalepo, saatte mennä nukkumaan leirikololle tai jompaan kumpaan mökeistä'', Dee kertoi.
''Jee'', sanoin ja ehdotin Mirrorille, tulisiko tämä minun kanssani nukkumaan leirikolossa olevaan kotoisaan nurkkaukseen, joka on vuorattu tyynyillä, säkkituoleilla ja peitoilla.
''Tulen tietenkin! Kuulostaa kivalta!'' Mirror sanoi ja seurasi minua kotoisaan nurkkaukseen.
Kokosimme itsellemme hyvät makuualustat säkkituoleista sekä tyynyistä ja otimme peitot. Tämän jälkeen laitoimme molemmat silmämme kii ja aloimme nukkumaan. Mirror nukahti heti, ainakin kuorsauksesta päätellen. Ei minunkaan nukahtamisessa kauaa mennyt, saunominen oli vienyt voimani. Emme ehtineet nukkumaan kuin noin puolisentuntia, kun Smiler saapui herättämään meidät ja kertoi, että olisimme lähdössä vaeltamaan laavulle, paistamaan siellä makkaraa ja vaahtokarkkeja. Nousimme siis nopeasti Mirrorin kanssa ylös ja menimme pukemaan ulkoiluvaatteet päällemme sekä laitoimme koirillemme valjaat sekä hihnat. Menimme ulos ja muut odottelivatkin meitä jo siellä.

Lähdimme kävelemään laavulle päin. Matkan varrella Varjo teki tarpeensa. Kun saavuimme laavulle, otimme makkarat esille, tungimme ne tikkuihin ja aloimme paistaa niitä. Makkaranpaiston aikana juttelimme taas niitä näitä. Kun olimme saaneet paistettua makkarat, söimme ne ja seuraavaksi oli vaahtokarkkien vuoro. Ängimme jokainen tikkumme täyteen vaahtokarkkeja ja aloimme paistella niitä. Zema käänsi katseensa minuun päin kun hän kertoi innokkaasti uimisesta vielä minulle. Me muut olimme aloittaneet syömään vaahtokarkkeja, mutta Zema vain vieläkin paisteli vaahtokarkkeja, katse kiinnittyen minuun.
''Jaahas, eivätköhän nämä ole jo valmiit'', Zema sanoi lopulta ja käänsi katseensa tikkuunsa jossa vaahtokarkit olivat. Zeman vaahtokarkit olivat menneet ihan pieneksi ja mustuneet.
''Tahdon uudet..'' Zema sanoi meidän muiden nauraessa hänelle vitsikkäästi. Dee ojensi Zemalle vaahtokarkkipussin ja Zema paistoi uudet vaahtokarkit itselleen. Kun Zemakin oli saanut vaahtokarkit syötyä, oli aika lähteä takaisin leirikololle. Otimme siis koirat mukaan ja kävelimme leirikololle. Kiersimme hieman pidemmän lenkin kautta leirikololle, jotta koirat saivat jaloitella kunnolla ennen sisälle menoa.

Saavuttuamme leirikololle, jäimme vielä hetkeksi pihalle. Pelasimme koiriemme kanssa viestiä, jota olimme talvileirilläkin pelanneet. Kaikilla oli hauskaa, vaikka kaikki koirat eivät oikein meinanneet totella hoitajaansa, ymmärrettävää koska kaikilla meillä oli tänään sellaiset koirat, joiden kanssa olemme harvemmin tekemisissä. Varjokin sinkoili sinne tänne ennen minua. Viestipelin jälkeen, menimme sisälle ja pelailimme Deen ja hoitajien kesken rikkinäistä puhelinta.

Pelien jälkeen meillä oli vuorossa iltapala, menimme siis jälleen kerran ruokalaan ja Dee kertoi, että meillä olisi iltapalaksi vielä ennen lähtöämme riisipuuroa, kanelisokeria ja vadelmakiisseliä. Menin hakemaan pienen annoksen riisipuuroa ja laitoin kanelisokeria siihen päälle. Söimme samassa pöydässä kaikki, niin kuin aina ja keskustelimme tästä päivästä. Kaikilla oli ollut todella mukava ja ainutlaatuinen päivä.
''Menee varmaan vähän aikaa ennen kuin Dee taas järjestää tämmöisiä leiripäiviä tai mitään muutakaan'', sanoin haikein mielin.
''No sen näkee sitten. Voimmehan me treffata joskus päiväs aikaan kennelilläkin ja mennä yhdessä vaikka lenkille. Kyllä Dee sitten joskus niitä leirejä varmasti taas järjestää'', Smiler sanoi.
''Totta, mitäpä semmoisia murehtimaan. Juuri olimme talvileirillä ja nyt täällä hullunkurisilla päivillä. Eihän nyt koko ajan voi olla jotain leirejä tarjolla'', sanoin hymyillen.
Kun olimme syöneet, oli kotiin lähdön aika. Kävin hieman vielä rapsuttelemassa Varjoa ja tämä antoi minulle paljon märkiä pusuja kasvoilleni.
''Kiitos tästä päivästä Varjo, oli mukavaa!'' sanoin ja halasin mustaa saksanpaimenkoiraa.
Tämän jälkeen hain tavarani, sanoin heipat muille ja lähdin kotiin päin.

Vastaus:

Hienoa, sait laitettua tän ekana! Eli saat tosiaan sen ilmaisen tavaran, jonka jo haitkin ja HK-merkin lisään heti, kun pääsen sellaisen piirtämään. Kiva, että Varjon kanssa oli hauskaa ja meni kohtuullisen hyvin! Onnittelut muuten toisesta hoitokoirasta ja tasosta viisi ^^

- Dee

Nimi: Zema

04.03.2017 08:17
Luku 12 Innokkaat avaimen etsijät

Mikään ei merkitse mitään, jos siitä ei tee merkittävää. Sen ymmärsin samalla hetkellä, kun oli jo liian myöhäistä. Olisin vain tahtonut huutaa ajatuksieni hitaudelle ja pikkusiskoni ärsyttävyydelle. Koitin kuitenkin pysyä rauhallisena ja toistin Nannalle sitä samaa ties kuinka monetta kertaa, että en nyt ota mukaan. Lopulta hän luovutti tai ehkä enemmänkin lahjoin hänet lopettamaan, koska kuka viiden vanha kestäisi, jos herkut kiellettäisiin kuukaudeksi? Aika julmaa, mutta toimivaa. Toisaalta en edes tahtoisi tietää, että mitä veljeni sanoisi, jos häneltä kysyttäisiin kuinka ärsyttävä olen. Toisaalta, jos kysyttäisiin keneltä tahansa luokkalaiseltani, että millainen on. Olisin outo ja epänormaali, ihan varmasti. Matkasin sekalaisten ajatusten saattelemana kennelille. Pihalla näkyi koko kennelin lauma tai ainakin melkein.

Osa koirista lähti innokkaasti tulemaan luokseni, kun livahdin portista pihalle. Osa kuitenkin jatkoi nätisti Deen kannoilla matkaa talon taakse olevalle pellolle. Luokseni tulevista koirista katseeni nappasi heti Watin ja Savun, jotka olivat ne minun kaksi energistä karvakaveria. Kaksikko seurasikin minua tiiviisti, kun astelin talon taakse. Koitin parhaani mukaan saada ne muutaman muunkin koiran seuraamaan minua.
“Hei Dee”, tervehdin naista hymyillen, kun katsoin pellolla riehuvaa koiralaumaa.
“Ai hei Zema”, hän tervehti minua, mutta vaikutti jotenkin omituiselta.
En kuitenkaan viitsinyt asiasta kysyä. Dee saisi itse kertoa, jos näkisi sen hyvänä vaihtoehtona. Watti viipotti luokseni odottamaan, jos vaikka saisi jonkun lelun, jokka kanssa riehua.
“Sori poju, mutta lelut ovat sisällä”, sanoin pirteästi ja rapsutin spanilia.
“Etkä valitettavasti pääse sellaista edes hakemaan”, Dee sanoi haikeasti.
“Onko avain jäänyt sisään?” kysyin hämilläni.
“Ei, hukkasin sen”, nainen sanoi ja katsoi maata.
“Voin yrittää etsiä sen koirien kanssa”, tarjouduin iloisesti.
“Onko sinulla mitään hajua, että missä se voisi olla?” kysyin vielä.
“Kiitos, jos viitsit. Epäilen sen olevan jossain tuolla pellolla lumen seassa”, Dee kertoi.
Kutsuin Watin ja Savun luokseni. Olimme valmiit etsimään avaimen tai ainakin yrittämään sitä. Dee kutsui loput koirat luokseen ja meni niiden kanssa kennelin etupihalle pois häiritsemästä etsintäoperaatiotamme.

Lähdin kulkemaan peltoa järjestelmällisesti ja riensin katsomaan aina, jos jompikumpi koirista ilmoitti haukulla jostakin. Tehtävä oli hidas enkä ollut kauheasti sellaisten tehtävien ystävä. Itse olin kuitenkin tarjoutunut etsimään avainta, joten etsisin sitä niin kauan, kunnes löytäisin sen. Varsinkin Savu kyllä ilmoitti kaikesta muusta, mutta avaimesta ei ollut merkkiäkään. Äkkiä näin lumessa jotain vähän hohtavaa.
“Avain”, sanoin toiveikkaana.
Ei se kuitenkaan ollut avain, vaikka en ollut ihan varma siitä, että mikä se edes oli. Olin kuitenkin varma, että avain se ei ollut. Aloin jo oikeasti turhautua, kunnes Savu alkoi äkkiä haukkua kuin hengenvaarassa. Juoksin äkkiä paimenen luokse. Maassa ei näkynyt mitään selkeää merkkiä avaimesta, mutta kaivoin vähän lunta. Siellä se makasi, avain. Nappasin sen käteeni ja lähdin koirat perässäni viemään sitä Deelle.
“Tässä on avain”, sanoin iloisesti, kun tiputin sen hänen käteensä.
“Kiitos, alkoikin tulla jo kylmä”, nainen sanoi samalla, kun avasi ovea.

Odotin, että suurin osa koirista lähti eteisestä ennen kuin edes yritin ottaa ulkovaatteita pois.
“Taisitte olla aika pitkään ulkona”, sanoin, kun kaikki koirat vaikuttivat ainakin vähän rauhallisemmilta kuin yleensä.
“No joo, kolme tuntia”, Dee naurahti vastaukseksi.
Kyllähän kolmessa tunnissa saattoi helposti ehtiä tulla kylmä, mutta miltään kauhean palelevalta hän ei kuitenkaan näyttänyt. Ihme kyllä, etten itse ollut koskaan niin pitkän joutunut pihalla odottamaan avaimien puutteen vuoksi, koska olen aikamoinen mestari varsinkin avaimien unohtelussa. Juttelimme siinä jonkin aikaa Deen kanssa ja tein samalla vähän tuttavuutta lauman muihinkin koiriin. Onhan minulla nuo kaksi touhupojua, mutta onhan sitä silti kiva tehdä pikkuisen tuttavuutta muunkin lauman kanssa. Mistä sitä tietää, jos joskus vaikka tarvitsisi, vaikka napata laumasta joku kolmanneksi lenkille mukaan. Kivahan se on ottaa edes karvan verran tutumpi kuin täysin vieras ainakin omasta mielestäni.

Lähdin Watin ja Savun kanssa pihalle yrittämään vähän harjoitella jotakin. Aloitin Savun kanssa, koska tiesin Watin osaavan rauhoittua kentän laidalle edes vähän, vaikka energiaa löytyikin. Aloin saada edes vähän kiinni Savun innokkuudesta, joten toivoa saada jotain aikaseksi alkoi jo vähän olla. Vaikka paimen oli hoitokoiristani se edes vähän rauhallisempi oli siinä harjoiteltavaa, että oppi sekin hallitsemaan. Savulla kuitenkin liika innokkuus on enemmän häiritsevä kuin se energia. Otimme siinä kuitenkin muutamia ihan helppoja juttuja, joiden pitäisi ainakin onnistua. Istumista, maahanmenoa ja vähän seuraamistakin siinä yritettiin. Tai muuten onnistuimmekin, mutta seuraaminen vapaana oli lähinnä ympäriinsä pomppimista uroksen osalta. En ole varma, että häiritsikö välillä laidalta haukahteleva Watti vai oliko vapaana seuraaminen paimenelle vain vähän uudempi asis. Hihnassa Savu, kun osaa kyllä erittäin nätisti seurata. Kunnon kehuihin ja hyvään leikkiin oli hyvä lopettaa. Vähän paimen kyllä hämmentyi, kun jätin sen kentän laidalle.

Watin kanssa meillä oli pääpaino luoksetulossa, koska leirillä olin huomannut, että uros kestää siinä vain aika pientä häiriötä. Ihmiset ja lelut olivat spanielille ehkä isoimmat häiriöt. Ilman avustajaahan ainakin meillä harjoituksiin tulee haastetta jo siinä vaiheessa, kun lähden Watin luota. Uroksesta olisi nimittäin paljon kivempaa vain lähteä juoksemaan samantien perääni. Alkuun otimme muutaman ilman häiriötä tai siis kyllä Savu häiriöstä meni, kun se osoitti laidalla kovaan ääneen mieltään jäätyään yksin. Ihme kyllä huutava kaveri noin viiden metrin päässä ei spanielia häirinnyt. Siitä vähän yllätyin, mutta ihan hyvä vain, että edes sen kestää. Tiputtelin muutaman lelut lähettyville ja eikun taas kutsumaan luokse. Elottomat lelut eivät kuitenkaan kiinnostaneet, mutta niin olin epäillytkin. Pitää kyllä seuraavalla kerralla pyytää joku vähän häiriöiksi niin saataisiin kunnon harjoitusta. Seuraamista ja jotain merkille lähetystä ainakin yritimme. Tai ainoastaan se merkki jäi yrittämisen puolelle.

Sen jälkeen vain koirat sisään ja lähtö märkien pusujen saattelemana. Jo tuolloin alkoi tuo kaksikko tuntua ihan normaalilta eikä Savu tuntunut enää ollenkaan sellaiselta “huonolta kakkoselta” kuin niinkuin sen valittuani. Uskon jo, että paimen oli oikeasti se paras vaihtoehto.

Vastaus:

Vaauu ihailtavaa aktiivisuutta, jo 12. tarina :o Kiitos avusta avainten etsimisessä, ehtikin tulla jo kylmä xD Hienoa, että ehdit puuhailla molempien hoidokkiesi kanssa. Onneksi Watti hyväksyy Savun helposti, eikä tule mustasukkaiseksi sinusta! :3 Annan 35v€.

- Dee

©2020 Joystorm - suntuubi.com